torstai 31. tammikuuta 2013

Matematiikan mahti

Matematiikan mahti

Muhevaa matematiikkaa valloittamahan
Lukujoukkoja luettelemahan
Yhtälöitä ymmärtämähän
Parabeleja paapomahan
Derivaattoja määrämähän
Integraaleja sijoittamahan
Sarjoja saavuttamahan
Logaritmeja louskuttamahan
Laskuja laskemahan
Kokeisssa pärjäämähän
YO-kokeissa yllättämähän
Korkeakouluihin kapsahtamahan

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Tahmeaa

Alku niin takkuista

Kirjalistaa silmäsin
klassikoilla itseäni piinasin

Lukuja kirjoista hypin
tiedonjyviä esitelmiini googlesta nypin

Pääsin alkuun joss’ ol suo ja kuokka
ja kovilla työväen luokka

Oli kova rutina ja napina
Nousi uho yli äyräitten alkoi kapina

Linna kuvaa aidosti kansan hädän
luokkayhteiskunnan jännitteet mädän

Kuinka monta turhaa murhaa
maailmass’ ollut on
paras sota lie sotimaton

Kirjamaailman kohina

Kirjamaailma kovasti kohisi
Rakkausdraamaa kiihkeätä kansissa

Juha,  Shemeikka, Marja
karkeloi kolmiona kiihkeästi

Harjulla humisee huimasti
Heatcliff ja Catherine haamuilevat

Holden Caulfield sieppailee ruispellossa tabuja
Richard Papen siemailee grogeja

Pahaa oloa sisällään kantaa
huonon kuvan itsestään antaa

Pipillä suuria odotuksia
kovasti rahaa käytössä
mammonan mahti murskaa
nöyryyden kohtuuden karkottaa

Seldon pelkällä psykohistorialla
suuntasi mahtavaa Linnunrataa

Lopulta Kalevalaan perehdyin
tanhuli Väinämöinen uniini

Opetti runon voimasta kaiken
väkevästä viillosta sanojen

Ilosanomaa levittämään eteenpäin
riimiä rustaamaan paperille

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Lukion kirjallisuutta

Kirjallisuutta

Opettaja läväytti kirjalistansa
mahtavan litanian taikoi
ja laukoi
takkuista aloittaminen lie
mukanaan kuitenkin kelpo kirja vie

Linnalla Suomen historia uudessa kuosissa
sortovuodet kansalaissota kirjan vuosissa

Avautuvat uudet näyt
trilogian kun läpi käyt

---
(c) Jockes Kola 2012

maanantai 14. tammikuuta 2013

Kotsa ja jälki-istunto

Kotsa

Kotsaa tiistaisin opetetaan
kivaa, mutta liian pian tunnit lopetetaan

tänään meni pizza uuniin
oltiin tyytyväisiä duuniin

raju haju tuli
savu nousi
uunipelti unohtui

pizza hiiltyi mustaksi levyksi
mut maistui hyvälle, ties’ aleksi

Yhteisistunto

Muutama vain sähläsi
mutta opettaja möhläsi

 poltti päreet
näytti näreet

määräsi istumista
kaikille tytöille pojille
myös viattomille
***
Istunnossa ope punaisena loisti
häiriköt kun luokasta poisti

Toimi oli alun alkaen täysin ontto
epäoikeudenmukainen ja pönttö

Rangaistukseen pitää olla objektiivinen syy
silloin se toimii ja oppi sisäistyy

-
(c) Jokke, Parhaat koululaisrunot

tiistai 8. tammikuuta 2013

Päivien kultaisen ketjun avio- ja avosuhteet

Kirjan kannet, ja kuvitteelllinen kultainen päivien ketju

R.F Delderfield: Päivien kultainen ketju, To Serve Them All My Days, 1972, suomeksi Karisto 1982, 527 sivua, teoksesta bloggaus Jokken kirjanurkan puolella täällä.

Pääpaino teoksessa on Bamfylden sisäoppilaitos ja sen toimintamekanismi ja yhteishenki, mutta tässä avio- ja avosuhteista


***

ROMAANIN RAKKAUSSUHTEISTA

Romaanissa tarkastellaan päähenkilön David Powlett-Jonesin avioliittoa ja avosuhteita jokseenkin teennäisesti, mutta muut huomiot parisuhteista ja rakkaudesta ovat jokseenkin osuvia. Kirjan suurin anti on koulumaailman kuvaus. Tämä tarkoittaa, että Davidin naisasiat ovat minusta väkisinkeksittyjä lisiä, ja pönkittävät Davidin miehuullisuutta ja hienoutta ihmisenä ja miehenä.

Piilotin postauksen tänne, sillä postauksessa on pakko kosketella intiimejä asioita, mitä Kirjanurkan puolella ei tapahdu. Myös kirjan juonta joudun avaamaan.

Kirjan päähenkilö David Powlett-Jones haavoittui ensimmäisessä maailmansodassa pahoin. Hän toipuu Bamfylden opinahjossa, jossa alkaa opettaa. Paikassa on pääosin miesopettajia, ja oppilaina vain poikia. Monet opettajat ovat poikamiehiä. (kuten myös Potterin käymässä Tylypahkassa: Kalkaros, Orave, Lockhardt, Dumbledore, ...).

David tapaa juna-asemalla elämänsä naisen Elizabethin, joka tekee iskuyrityksen heittämällä lakkinsa, ja tutustuu Davidiin, johon rakastuu. Davidilla on vaikeaa haavoittumisensa kanssa, ja hän epäilee jopa mieskuntoaan, ja kysyy lääkäriltä mielipidettä. Lääkäri vakuuttaa luonnon hoitavan asian ja niiin käykin häiden jälkeen, joskin juuri hääyönä Bethillä on juuri paha aika kuukaudessa, mutta puhumalla asiat selviävät ja sen jälkeen muutenkin lakanahommat luistavat. Suhteen alussa David oli 22-vuotias, Beth 19-vuotias. He ovat walesilaisia, sodan aikana Beth on ollut sairaalassa töissä. Seurustelupuheet tuntuvat myös hyvin teennäisiltä. Beth kertoo lähentelyistä, mutta toteaa olevansa "koskematon", joten avioauvo voi alkaa puhtaalta pöydältä. Koen tämän varsin puritaaniseksi.
Pika-avioitumista seuraa pikaraskaus, ja Beth synnyttää kaksoset Joanin ja Gracen. Davidin ja Bethin avioliitto on auvoinen ja ihana, Beth on kunnon reipas perhetyttö, osaa tehdä miehensä onnelliseksi, hoitaa kodin, on aloitteellinen ja kaikkia rakastava, ja älykäs ja vielä tietenkin uskollinen ja rakastava. Beth osaa vieläpä neuvoa Davidia vaikeissa pedagogisissa tilanteissa ja ristiriidoissa kollegoiden kanssa. Kaikki ihanuus päättyy joskus, tässä karmean autokolarin jälkeen, David on nuori leski ja yksinhuoltaja, josta yksinhuoltajuutta ei käsitellä, eikä juuri kaipuutakaan.


Kiinnostavampaa suhteiden tarkastelu on muiden opettajien keskuudessa. Howarth konservatiivinen opettaja, joka on ollut toivottomasti rakastunut nuorena Amy Crispin -nimisen tyttöön, mutta rohkeus ei riittänyt kihloja pidemmälle ja armas valitsi pörssivälittäjän. Avioliitto oli onneton, joka ilmeni testamentin yhteydessä. Howarth on jäänyt poikamieheksi ja on kärttyisänä koulussa vuodesta toiseen. Loma-aikoina hän vierailee Lontoossa erään kapakkatytön luona oletettavasti tekemässä "sitä". Tämä tuntuu minusta jo paljon enemmän realismilta, kuin Davidin ja Bethin traagisen onnellinen avioauvo. Howarth suree olettamustaan, että Amy on ollut pohjattoman onneton avioliitossaan, vaikka rahasta ei ollut pula, ja oli pojankin äiti.


Algernon (Algy) Herries koulun rehtorin lapsetonta avioliittoa kuvataan rivien välissä. Hän on hyvin onnellinen vaimonsa kanssa, ja erikoinen pedagogi (tulee mieleen Dumbledore). Hänen koko elämäntehtävänsä on koulun menestys, Pojat ovat hänen poikiaan. Avioliitto on onnellinen lapsettomuudesta huolimatta, vaikka vaimo on toivonut kovasti pienokaisia. Herriesin kotona vaimo on enemmän olkapää ja pullan leipoja, mutta avioliitto toimii.


David suree auto-onnettomuutta useita vuosia. Käy niin, että hän eräällä lomalla tapaa koulun entisen naisopettajan Julia Darbyshiren, jonka toimiin hän puuttui (pelasti erään kiusallisen tilanteen, missä 17-vuotias poika olisi saattanut solmia intiimin suhteen opettajaan). Julian mies vammautui sodassa pahoin ja nyt myös Julia oli leski. Julialla on ollut joitain suhteita, joista hän avoimesti puhuu Davidille, mikä minusta tuntuu epäuskottavalta puritaanisessa Englannissa 1920-luvulla. Davidin kanssa kuhertelu johtaa pidemmälle ja heidän välilleen leimahtaa intohimon liekki, ja taas lakanat pöllyävät koko kesäloman, David kosii Juliaa, mutta tämä antaa rukkaset. Selittää, että David on niin hieno mies, ja hyvä rakastaja, mutta hän on liikaa kiintynyt työhönsä. Julia menee työasioissa Amerikkaan ja avioituu työnantajansa kanssa. Tähän liittyy myöhempiä juonen käänteitä, joita en avaa.


David jää koululle, jonne valitaan kontrollifriikkirehtori nihilistinen Alcock, joka vaikuttaa spartalaiselta, mutta on ollut luultavasti naimisissa, koska hänellä on kaksi poikaa. David puolestaan tapaa eräällä lomalla työväenpuolueessa olevan Christine Forster nimisen nuoren rouvan, jonka mies on katolinen, mutta joka on jättänyt vaimonsa Englantiin, asuen itse Quebegissä. Eräiden vaiheiden jälkeen Davidin ja Christinen välille syntyy (taas)  intohimoinen suhde, jossa Christine kehuu Davidin sänkyominaisuuksia, ja avautuu omasta avioliitostaan, kuolleena syntyneestä lapsestaan ja aviomiehen haluttomuudesta käyttää mitään ehkäisyä. Tämä suhde kehittyy osin epäsuotuisasti johtuen Christinen politikon urasta ja paineista siinä. Christine  muuttaa Kanadaan. Hän tulee takaisin muutaman vuoden päästä - ja toteaa- minulla ei ollut ketään toista Kanadassa, ja ilmoittaa että tarvitsee vain kosketusta. Avioero on selvä, ja Gracen kanssa synkkaa, hän ei siis lynkkaa, giftikseen mennään, ja lopulta Chris saa Davidile pojan ja jättää politiikan, ja ahkeroi koulussa. Grace menee naimisiin, joten varsin konservatiivinen ja sovinnainen teos on.


Yllä olevat katkelmat riittävät paljastamaan olennaisen. 


Davidiin liitetyt sänkykamariseikkailut tuntuvat teennäiseltä ja ovat minusta epäuskottavia. Davidilla näitä tapahtumia ei totta vie ole paljon lukumääräisesti, mutta kirjailijan kuvauksen mukaan laatu todella korvaa määrän eli selibaattia suositaan "väliajoilla".

Sen sijaan kaikki muu aviotoiminta, mikä on kuvattu hienovaraisesti koulun tai muiden tapahtumien kautta antaa paremman kuvan avioliitosta, yksin jäämisestä, rakkaudesta, kaipuusta, lapsien saamisesta, lapsettomuudesta. Jopa avioeroa käsitellään koulun opiskelijoiden kautta. Vaikka ollaan sisäoppilaitoksessa tai juuri sen takia avioero haavoittaa lapsia syvästi. Ilmeisesti avioero ei tuolloin ole ollut kovinkaan yleinen. Erään opiskelijan äiti on julkkis, jonka rakkausseikkailuja kuvataan skandaalilehdissä, tästä poika joutuu paljon kärsimään, mutta selviää.

*
**
***
****
*****
Osallistun tällä postauksella Sinisen linnan kirjaston Marian avioliittojuonitteluhaasteeseen täällä.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Googlesta klikkauksia ja lukijoita bloggaukselle



Useille bloggauksen tarkoitus on saada lukijoita itselleen joko tilaajina tai googlen kautta. Jotkut bloggaavat lukijoiden ja kävijöiden vuoksi

Hyviä bloggauksia on aiheesta useita ja esimerkiksi.
* Deekoo on pohtinut googlehaun toimivuutta täällä.

Analysoin itse suosittuja bloggauksiani ja hämmästyin paljon.

Itsellä useat huonot ja lyhyet bloggaukset ovat ylisuosittuja, ja ylipitkät ovat aliklikattuja. Olen päätellyt, että pitkät tekstit jahkailevat, eivätkä ole ehkä sitten loogisia eivätkä kiinnostavia. Toisaalta bloggaan tyylilläni, ja siitä mitä ajatuksia minulla on tullut mieleen.Toisaalta myös googlen hakijat ratkaisevat, mitä tietoa he etsivät.

Esimerkiksi Taru Sormuksen Herrasta täällä on pitkä, minusta hyvä bloggaus, mutta sillä on muutama murunen lukijoita ja monia muita esimerkkejä olisi.

Katsoin joitain suosittuja "hakuja" ja niiden takana olevia kirja-bloggauksia. (Eikä seuraava ole arvostelua kenenkään bloggausta kohtaan ei edes omien. Analysoin vain googlen linkkejä).

Huomasin, että monet suositut ovat varsin lyhyitä, eli kieliikö tämä hakijoistakin jotain. Suositaanko nopeaa tiedonhakua? Vai ovatko lyhyet bloggaukset ajatusten kiteymiä, jotka sisältävät vain olennaisen. Pitäisi varmasti alkaa kirjoittaa ytimekkäitä bloggauksia. Lyhyessä bloggauksessa turhaa on vähemmän.

Suosittujen linkkien varsin useassa kappaleessa toistetaan teoksen nimi.

Voidaanko olettaa, että Google toimii sanahakuna, ja mitä enemmän toistetaan sen paremmin.

Samoin kun tentissä jossa oma tietämättömyys hukutetaan toistoon.
Mikä on hauki?
"Hauki on kala, Kyseessä oleva kala on tällä kertaa hauki. Hauki on petokala. Hauki on kala, joka asuu vedessä, ja syö kaloja. Lopuksi voidaan todeta, että hauki on kala".

Asian voi ilmaista paremminkin eli "Hauki (Esox Lucius) on meren ja järven rannoilla matalassa elävä petokala, jonka ravintona on muita kaloja, kalanpoikasia ja muita eliöitä jopa linnun poikasia. Ihminen pyydystää myös haukea esimerkiksi verkoilla, katiskalla tai virvelillä. Hauki sopii ruokakalaksi, ruotoisuuden ja mauttomuuden vuoksi monet vierastavat sitä, toisaalta oikein laitettuna se on erittäin maukas ja vähärasvainen."

Tässä nimenomaisessa tapauksessa hakuun "hauki kala" tai "hauki on kala" ensimmäinen "bloggaus" sopii luultavasti paremmin kuin jälkimmäinen, jossa on luultavasti enemmän "tietoa".
***
Voisiko siis kirjan nimen toisto olla hyödyllistä?

Google-haut yksinkertaistuvat koko ajan, kirjailijan nimeä ei siksi kannata roikottaa mukana, vaan kirjan nimen copy_paste riittänee ja bloggaukseen vain olennainen.

Päteekö Matteus-efekti  (Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on, lähde siis googleenkin?

Jos pääset hakusivun yläosiin, sinun juttuasi klikataan ja luetaan, se saa katsojia, ja se nousee rankingissa, jos olet sivulla 10, et saa katsojia ja kun tulee uusia juttuja asemat putoat listoilta.
***


Laatu käy minulla aina määrän edellä. Sen takia laitan tämänkin jutun tänne Runonurkkaan ppiiloon, sen näkee hän, joka sen löytää, kävijöitä täällä ei liiemmin ole. Minusta ne blogit, joita tehdään omalla tyylillä säännöllisesti ja sydämellä selviävät, myös Runonurkka.

Lopuksi hieman uudelleen muokkaamani virke kirjanurkan puolelta.

Kirjablogissani pihvit ovat kirjat, ja kastike on se bloggaus ja kommentit ja keskustelut ovat bloggauksen suola :)