lauantai 29. elokuuta 2015

Kirjallinen retki pohjoismaissa

Valokuvaaja Johannes Jansson/norden.org (Kuva on lisensoitu Creative Commons Navngivelse 2.5 Danmark -lisenssillä. Kuvaa saa käyttää vapaasti, kunhan kuvalähde mainitaan (esim. NN – norden.org). Norden.org -sivuilla on kuva 1,2 MB:n kokoisena

Osallistun Annamin haasteeseen Kirjallinen retki pohjoismaissa nyt. Suomi on kaksikielinen tasavalta ja kuuluu Pohjoismaihin, tämä on tärkeä haaste. Minusta Pohjoismaiden yhteistyö on mitä kannatettavin asia.

Kirjallinen retken pohjoismaissa sisälsi seuraavat elementit
Suomi: Jari Tervon teossarja Esikoinen, Revontultentie ja Pyrstötähti on blogattu täällä.
Ruotsi: Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa, on myös hyvä tutustuminen Ruotsin maantietoon
Ruotsi: Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia
Norja: Henrik Ibsen: Päiväkummun pidot
Tanska: Karen Blixen: Seitsemän kertomusta
Tansaka: Johannes Vilhelm Jensen: Herran puukengät
Islanti: Kristin Steinsdottir: Omaa tietä
Grönlanti: en lukenut haaste-aikana mitään, mutta Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeetat -kirjasta olen blogannut näin.
Ahvenanmaata ja Färsaaria muistin myös alla olevin kirjallisin opuksin.


Ahvenanmaa Euroopan unionissa on Eurooppatiedotuksen kirja, jonka tekstistä vastaa Sören Silverström (2005) ja päivityksestä Andrea Karlsson (2013), ja ulkoasusta Mika Launis.

Kirja alkaa Ahvenanmaan sijoittamisella maantieteellisesti ja suurvaltapoliittisesti. Saariryhmä on demilitarisoitu vuodesta 1856 alkaen. Kansainliitto päätti, toisin kuin ahvenanmaalaiset toivoivat, saariryhmän jäämisestä Suomelle. Ahvenenmaalla on kuitenkin laaja itsehallinto, josta on velvollisuus pitää huolta. Tärkeitä kysymyksiä ovat ruotsin kieli, kulttuuri, paikalliset tavat sekä kotipaikkaoikeus. Ahvenanmaalla on oma itsehallintolaki, joka on voimassa myös EU-aikana, lisäksi jäsenyysneuvotteluiden jälkeen "EU:n jäsenvaltiot hyväksyivät Ahvenanmaalla jo voimassa olleet rajoitukset. Ne koskevat omistusoikeutta ja elinkeinon harjoittamista: maanomistus ja yritystoiminta ovat varsin tiukasti sidottuja ahvenanmaalaisten kotiseutuoikeuteen (hembygdsrätt). Ahvenanmaa ei kuulu EU:n välillistä verotusta koskevaan lainsäädäntöön vaan sen vienti ja tuonti ovat EU:n veroalueen ulkopuolella".
Kirja kertoo pähkinän kuoressa myös Ahvenanmaan aseman "Ahvenanmaa on itsehallintoa käyttävä, demilitarisoitu ja yksikielinen Suomeen kuuluva ruotsinkielinen maakunta. Asukkaita on noin 28 500. Ahvenanmaahan kuuluu noin 6 500 isompaa tai pienempää saarta ja luotoa".
Ahvenanmaa saa säätää lakeja itsenäisesti monilla aloilla.
Ahvenanmaa on myös Pohjoismaiden neuvoston jäsen, sillä on oma lippu ja postimerkit.

Olen itsekin käynyt Maarianhaminassa kolme kertaa (siis ollut pidemmän aikaa kuin laivanvaihdon tai pysähdyksen ajan), kesällä Maarianhaminassa pääsee kävellen paikasta toiseen tai kannattaa ottaa pyörä, olen ollut saarella kerran pyörälläkin. Aika ajoin Ahvenanmaasta keskustellaan täällä mantereella. Olen itse mieltänyt sen demilitarisoiduksi ruotsinkieliseksi alueeksi, joka päättää itsenäisesti asioistaan. Se on minusta toimiva malli.



Pilvi Riikka Taipale, Johan von Bonsdorff: Saarimatkailijan Färsaaret, Like 2006, 335 sivua, johon sisältyy sisällysluettelo ja hakemisto.

Itse asiassa  -teoksessa on kaksi kirjaa, sillä Johan von Bonsdorffin (1940 - 2002) ja Martti Lintusen alkujaan ruotsiksi kirjoittama Atlantens cowboys : ett reportage om mänskor och livets villkor från istid till kristid på Färöarna -teos on käännetty Taipaleen toimesta suomeksi.  Tämä Atlantin cowboyt onkin luotaus Färsaariin matkakertomuksena ja kertomuksina saarelaisista ja saarista, öljyn koeporauksista, itsenäisyyspyrkimyksistä ja kulttuuriperinteestä.

Saarimatkailijan Färsaaret  on uskomaton tietokirja matkailijalle, sen alkuosassa selvitetään tietoja Färsaarista. Färsaaret kuuluu Tanskalle itsehallinnollisena alueena. Saarella on parlamentti, joka päättää sisäisistä asioista. Tanska kuuluu EU:hun, mutta Färsaaret ei kuulu, toisin siis kuin Ahvenanmaa. Asukasluku on kirjan mukaan 48 000, lampaita saarilla on enemmän kuin ihmisiä. Saarella on vulkaaninen maaperä, saaria on 18, saarilla puhutaan fääriä ja opiskellaan tanskaa. Ilmasto on merellinen, golf-virta lämmittää saaren ilmastoa, ja tihkusateita on paljon ja talvella lämpötila on nollan yläpuolella. Pääkaupunki on Tórshavn, teoksen mukaan Torin satama. Saarilla on paljon lintuja. Rottia on riesaksi asti. Paha talouskriisi koettiin 1990-luvulla. Nyt saarella on soos öljyn koeporaustoimintaa.

Suomi on samassa lohkossa kuin Färsaaret. Färsaaret on 29.8.2015 Fifa rankingissa Färsaaret on sijalla 75 ja Suomi sijalla 89, Islanti on korkeimmalla sijalla 24, Tanska 25, Ruotsi 37 ja Norja sijalla 68, ennen Färsaaria ja peräänpitäjä on Suomi.

*****
Kirjallinen retkeni Pohjoismaissa jatkuu aina toisinaan, Pohjoismaat jakavat meidän kanssamme samanlaiset vapauden ja tasa-arvon ihanteet, ja mallin hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa työssäkäyvät ja menestyvät ihmiset rahoittavat veroillaan palveluita, jotka ovat universaaleja tai eduskunnan säätämällä lailla määriteltyjä. Koulutus on ilmaista tai edullista, ihmiset kokevat kuuluvansa hyvinvointiyhteiskuntaan ja pyrkivät omalta osaltaan kasvattamaan yhteistä hyvää. Ihmiset osallistuvat vaaleihin, ja luottavat edustukselliseen demokratiaan.

Lopuksi näkökohta, joka ei tule useinkaan mieleen, Suomessa ja Pohjoismaissa ihmiset osaavat lukea ja kirjoittaa ja saavat lukea ja kirjoittaa vapaasti.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä


Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä, Otava 2015, sivumäärä 191.

Takakannen mukaan Siivellä eläjä -teoksen kirjoittaja ei ole Reijo Mäki, mikä mielikuva tulee helposti  kirjan kannesta ja osasta tekstiäkin. Mäen itsensä tekemäksi teos on liian laimea, liian kiltti ja velloo lutuisasti luuseri Luusalmen arjessa.

Kirjan teksti ja teemat olivat tavallaan oivaltavia, mutta minulle ei välittynyt kirjasta oikein mitään tunnetta ei edes ärtymystä, kaikki tuli suodattimen läpi, kirja ei ollut hauska eikä edes ilkeä.

Siivellä eläjä haahuilee Vareksen hahmojen ja miljöön keskellä, se kertoo harhaisen novellikirjailija Luusalmen enkelikokemuksista, viinaharhoissaan hän kirjoittaa tätä Siivellä eläjä -parisuhdeopasta yhdessä viinapörriäisten Metatronin, Pitkäkorvan, Domen sekä Leijonankidan kanssa. Voi tuntua hauskalta, mutta voin vilpittömästi vakuuttaa, että kertaakaan en edes meinannut nauraa, eikä kyllä itkettänytkään, Juha Vuorinen on juopon nykymiehen kuvaajana Suomen ykkönen.

Turun katuja ja ravintoloita luetellaan. Parhaiten tunnen Runosmäen Pirunpellon. Olen käynyt paikalla suunnistaessani lukuisia kertoja ensimmäisellä kerralla tosin loppusyksystä pimeällä ilman lamppua, ilman karttaa ja kompassia kävellen, pirunpeltoa en silloin hahmottanut. lähdin vain kyltin mukaan enkä tajunnut pimeyden tulevan ja kivikkojen paljoutta..

Paikalla on siis paljon kiviä, epäilen, että Luusalmen tapainen juoppo edes eksyisi moiseen paikkaan, koska kuten korkeuskäyristä selviää pitää hieman kiivetä ja kivissä löytyy.

Siivellä eläjä -teoksessa on näitä parisuhdeohjeita isolla ja mustalla tekstillä.  Ensimmäinen lainaus sivulta 75:

Jos haluat nähdä enkelin, älä leiki
salapoliisia, salaista agenttia äläkä
yksityisetsivää. Odota kärsivällisesti.
Kuuntele

Kirjassa on kuivia viitteitä Bond-elokuviin, joista yksi viite on tummennettukin sivulla 91:

Elät kahdesti

Filmin nimi on siis Elät vain kahdesti.

Sivulla 121 on näitä alatyylin juttuja

Kun menet naisesi tyköön
älä unohda kumisukkaa

Lopussa Luusalmi selviää, ja höpisee etelään lähdöstä, jonne Reijo Mäen Tulivuoressakin esiintyvä Wellu Komppa yhdessä luottotoimittajansa Dandy Wileniuksen kanssa on suunnannut "ginivalkoisin siivin".

Luin pari arviota netistä, ne olivat varsin neutraaleja tai myönteisiä

Takakannessakin lukee "syvähenkiseksi viisaudeksi naamioitu huumori iskee lukijaan kuin tarjottimellinen Talonmiehen vapaapäiviä". Minusta tässä ei ollut syvähenkistä viisautta ilmeisesti olen liian pinnallinen idiootti tajutakseni tätä syvällistä viisautta.

Ostin kirjan kovakantisena.

torstai 20. elokuuta 2015

Gustaf Erik Eurén: Kaffe ja tupakki



Gustaf Erik Eurén: Kaffe ja tupakki, lukemista kansalle n:o 46, 1855, luettu Projekt Lönnrotin kautta.

Tämä oli avartava teos, jossa esitellään kahden suositun nautintoaineen kahvin ja tupakan historiaa ja silloista nykyisyyttä. Tämä on myös ikkuna 1800-luvun "lukemistoon".

Kirjassa sijoitetaan kahvin juonnin alku 1450-luvulle, vaikka nykytietämyksen mukaan kahvi on paljon vanhempi "keksintö".
"Kaffejuominen kuuluu kokonaan kykyisempiin aikoihin. Vanhat Grekalaiset ja Romalaiset eivät tästä juomasta tienneet mitään. Eräs vanha arabialainen kirja asettaa kaffejuomisen 15 vuosisadan keskipaikoille, josta päättäen se olisi noin 400 vuoden vanha. Joskin kirjassa eiväitetä, etteikö kahvia oli tunnettu jo aiemmin. "Tässä tosin ei ole kaffejuomisen alkua osoitettu, mutta kuitenki sen leviäminen Arabiassa, josta se sitten yli koko maailman on saatettu".
Opuksessa maiden asukkaat kirjoitetaan isolla kirjaimella.

Kahvipensaita kuvaillaan oikein:
"Arabiassa ja Javan luodolla nousee kaffepuu 8-10 kyynärän korkuiseksi, mutta länsi-Indiassa ei sitä päästetä siihen korkeuteen, vaan leikataan oksat poikki ajallansa, josta se paremmin vesoo, tulee haaraisemmaksi ja  antaa niin enemmän hedelmiä".   Kahvipensaita tosiaan leikataan.

Kahviherneen harhaanjohtava nimikin otetaan huomioon:
"Valkoiset ja hyvähajuiset  kukkaset istuvat rypälettäin lehtien loukossa. ... Kukkasia seuraa punainen hedelmä, joka sekä muotonsa että kokonsa vuoksi on kirsipuun marjan kaltainen, suurempi ja punaisempi kuin tuomen marja. ... Nämät kutsutaan kaffepöönäksi (kaffeherneeksi), joka on väärä nimi koska ei hedelmä ole palko vaan marja".
Kahvipapu on marja, ei siis missään palon (nominatiivi: palko) sisällä.

Opuksen mukaan kahvihuoneita on ollut jo 1500-luvulla Konstantinopolissa
Vuonna 1554 asetti kaksi miestä erinäisen kaffehuoneen Konstantinopolissa; siellä oli hienot istuimet, tarittiin kaffeeta, juotiin, pelattiin schack-peliä ja iloittiin"

Muutenkin teoksessa pidetään kahvia hyvänä asiana
"Siis on kaffeherne ja kaffejuominen suureksi palkinnoksi niille, jotka aivan vähän lihaa saavat syödäksensä".

Kahvin juonti lisää ulkomaan kauppaa, sillä kahvin tuonnin maksamiseksi pitää vastaavasti viedä jotain muuta ulkomaille.
"Kaikki ulkomailta tuodut aineet ovat siis maksettavat oman maamme tuloilla. Viimisessä kädessä on kauppa sula vaihetus. Jos taas ajattelemme ulkomaitten ihmisten tilat, niin havaitsemme että he maksavat meidän maamme kalut heidän maansa ja työnsä tuloilla. Ellemme nyt ostaisi mitään ulkomailta, ei kaffeeta eikä muuta, niin arvattavasti eivät taitaisi hekään meiltä mitään ostaa. Kaikki kauppa olisi tykkänään loppu".
Tämä on totta, ja ulkomaan kauppa on Suomelle tärkeää

Liiallisesta kahvin juonnista varoitetaan näin:
"Ei ole taivaan kannen alla sitä ainetta, terveellisintäkään, joka ei ylöllisesti nautittuna tulisi vahingolliseksi. Ja tietty asia on myös että mitä voimallisempi aine, sitä pikemmin taitaa se myös vahingoittaa."

Tupakki.
Tupakki -kappaleen alku on valaiseva:
"Kaikkein maailman kasvuin seassa on tupakki merkillisimpiä. Se on myrkyllinen ja kuitenki nautitsevat sitä melkein kaikki ihmiset yhdellä eli toisella tavalla".
Tätä itsekin olen pohtinut, miksi myrkyllistä ainetta saadaan myydä tai halutaan päivittäin käyttää?

Tupakan löytämisesta Euren kirjoittaa:
"Koska Hispanialaiset ensin tulivat Amerikaan, löysivät he tnpakkikasvun. Matkustavaiset Amerikassa kertovat että ihmiset siellä, ennen Europalaisten sinne tultua, käyttivät tupakkia lääkkeeksi; erinomattain oli se aivan hyvä lääke haavoissa".

"Myös kertovat ensimäiset matkustavaiset Amerikassa että Meksikon kuninkaallisessa hovissa oli tapana tupakkia polttaa kieruissa taikka sigarrina. Koska Englantilaiset ensin tulivat Amerikaan, löysivät he saman tavan, erinomattain Virginiassa, jossa vieläkin kasvaa hyvin arvossa pidetty tupakkilai".

Seuraavaksi puhutaan tupakka-nimen historiasta
"Europalaisten näyttää saaneen ensimäisen tiedon tupakista Antillien saaristossa, sillä nimi Tobako on Haitin kieltä, merkiten sitä putkea, jolla tupakkia poltettiin, eikä siis itse tupakkia. Tupakin meksikolainen nimi on yete ja perulainen nimi sagri. Mutta tyhjä luulo on se että tupakin nimi on otettu Tobago nimisestä luodosta".
Eurenin mukaan tupakan nimi tulisi haitin kielestä ei Tobago-saaresta!

Tupakan savu on syöpävaarallinen aine (lähde esim. täällä). Eurenin tekstin mukaan Jaakko I oli jo tajunnut tupakan vaarallisuuden:  "Sentähden, o kansalaiset, jos teissä vielä on vähäkin häpyä, niin pankaat pois tuo hullu nautinto, jonka alku on hävyttömyys, joka tietämättömyydestä on tavaksi otettu, joka voiton vuoksi levitetään; nautinto, jolla Jumala vihoitetaan, ruumiin terveys hävitetään, kotoelämä katkerutetaan ja kansan arvo ulkona sekä kotona häväistään; nautinto, paha silmille ja
vielä pahempi nenälle, aivoille vahingollinen ja keuhkoille kalvavainen; nautinto, jonka paksut, mustat savupilvet antaa oikean kuvauksen helvetin kaasusta."

Gustaf Erik Eurénin (1818 - 1872) lehdykkä  Kaffe ja tupakki on ollut myynnissä nimellä lukemista kansalle n:o 46 vuonna 1855, minusta miellyttävä tuttavuus ja suosittelen perinnetutkijoille ja kaffen ystäville.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kulutusjuhlan tyly loppu


Soitellen alkoi Suomen eurotaival
oltiin kuin herrasväki Titanicissa

syötiin, juotiin, tuhlattiin
ja vielä lisää kulutusjuhlittiin

lisää, lisää lisää palkkaa
lisää, lisää julkisia palveluita
lisää, lisää tukia
lisää, lisää kaikkea
lisää lisää lisää valtion velkaa

unohtui tarkka markka

Ei törmätty jäävuoreen
tuli vain pari finanssipuhuria, ja Nokia tuho
Valtion kassa on ollut kauan jo kuiva
mutta jatkuu vielä härmäläisten tolkuton uho
etelän tantereilla möykkäiltiiin, Suomi on ollut liian nuiva

Euroaikana saa markkinoilta valitettavasti lisää velkaa

Edessä on pian kassakriisi ja lopullinen lama
Olisiko nyt hyvä tunnustaa ikävä jama
On pakko alentaa palkkoja ja purkaa saavutetut edut
ja vielä tukkia verovuodot ja kiristää vyötä
muuten on tarjolla porua ja monta pimeää unetonta yötä

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Henrik Ibsen: Päiväkummun pidot



Henrik Ibsen: Päiväkummun pidot, alkuteos Gildet paa Solhaug, 1856 suomentaja Aarni Kouta, WSOY 1923. (1884 - 1924).

Henrik Ibsenin (1828 - 1906) Päiväkummun pidoton  kolminäytöksinen näytelmä. Päiväkummun pidot näytelmästä on lisää norjaksi Ibsen.nb.no-sivuilla. Näytelmä kirjoitettiin kesällä 1855 ja esitettiin 2.1.1856. Pidot Päiväkummussa oli Ibsenin näytelmistä ensimmäinen joka näyteltiin ulkomailla, sillä Tukholmassa se esitettiin 4.11.1857. Ibsenin tunnetuin näytelmä lienee Nukketalo, jonka olen blogannut näin. Päiväkummun pidot on eri tyyppinen, mutta erittäin hyvä, siinä useat vuorosanat joko lausutaan runoina tai jopa lauletaan.

Tapahtuma-aika on 1300-luvulla. Päähenkilö on Margit, joka on Bengt Gautinpojan vaimo ollut kolme vuotta. Päiväkummun kartanossa pidetään pidot sen kunniaksi. Margitilla ei ole lapsia. Hänen pikkusiskonsa Signe asuu talossa. Signeä aikoo pyttä vaimokseen kuninkaan vouti Knut Gasling, joka on hurjassa maineessa.

Margit on selvästi tyytymätön avioliittoonsa ja pian ilmenee, että hän halajaa Gudmund Alfinpoikaa, joka palaa ulkomailta. Näytelmän keskushenkilö on Margit, joka elää vauraassa, mutta rakkaudettomassa avioliitossa, kuten  Nukkekodin Nora, Margit joutuu ratkaisujen eteen. Myös hän joutuu kantamaan tekonsa seuraukset. Margit on kuitenkin kateellinen naimattomalle sisarelleen, jota Gudmund halajaa itselleen.

Gudmundilla on omat vihamiehet ja hän on henkipatto, Knut Gaslingin on määrä pidättää hänet.

Ibsen rakentaa tlanteen jännitteiseksi. Margit ei rakasta miestään. Gudmundilla on myrkkypullo, jolla hän on estänyt erään murhan ja on pötypuheiden vuoksi henkipatto. Margit saa itselleen pullon. Lukijalle on epäselvää, murhaako Margit myrkyllä miehensä, itsensä vai ei ketään. Kuka saa Gudmundin omakseen Margit, Signe vai hirttopuu?

Ibsen käyttää dialogia loistavasti. Margitin ja hänen miehensä puheet ovat eriparisia kinasteluja, mutta hänen ja Gudmundin puheet rimmaavat keskenään. Tässä kääntäjä Aarni Kouta on onnistunut hyvin, vaikka joutuu vääntämään riimiä, joskus hämärtäy -mutoon. Kun asetelma muuttuu alkavat Gudmindin ja Signen puheet sointua keskenään, ja he ovatkin pari.

Tämä oli loistava näytelmä.

Lainauksia:

Margit ei rakasta miestään, pidän aina runoteoksista, joissa on sana inehmo.

MARGIT vaipuu tuolille oikeanpuolisen pöydän ääreen.
Hyvä, että hän läks'. Hänet täällä kun nään,
veri suonissa pyrkivi pysähtymään;
on kuin sydäntäin käsi hyinen ei päästäis,
sitä vaanisi, surman ei iskua säästäis.
(Nyyhkimään ruveten.)
Hänen vaimonsa oon! Minun miehein hän on!
Ikä kauanko kestävi tääll' inehmon?
Vuossadasta puol', -- Jumal' auttakoon lasta; --
oon -- kolmenkolmatta-vuotias vasta!

(Rauhallisemmin lyhyen äänettömyyden perästä.)
Olo raskast' on suojassa kultaisen muurin;
häkiss' istua ain, suru lienee se suurin.

....
Margitin vuorosanoissa on käytetty ilmaisua hämärtäy


MARGIT häneen katsomatta.

Ma luulin, ett' tekemään tulit pilkkaa.

Oli kuin sana tuntematon, syvä ois
mua kirkosta käskenyt lähtemään vain
yli metsien, maiden ja kukkulain.
Olemukseni kuin unelmaks hämärtäy;
kävin kuunnellen koivikoissa;
takanain ei templissä ketään näy;
mukanain näet pappi ja rahvas käy,


Margitin ja Gudmundin puheet rimmaavat myös norjaksi eli tässä hør ja før

MARGIT.
Nej, Gudmund, hør!
Ved gud og mænd--!

GUDMUND.
Forlyst dig som før;
lev du i gammen og ære;
så lidet skal Gudmund mørkne din dør;
ret aldrig han skal dig besvære.

Lopulta alkaa Gudmundilla ja Signellä sanat soljua niin runollisesti

GUDMUND.
Signe,--min viv!--Se, dagen rinder;
det er vor unge kærligheds dag!

SIGNE.
Mine bedste drømme, mine fagreste minder
skylder jeg dig og din harpes slag.
Min ædle sanger,--i sorrig og lyst
slå kun din harpe, som bedst du lærte;
tro mig, der er strenge dybt i mit bryst,
som skal svare dig i fryd og i smerte.



GUDMUND.
Valoaan luo aurinko kukkivaan tarhaan;
se nuoren rakkautemme on koi!

SIGNE.
Unelmain ihanimmat, mun muistoni parhaan
sävelet sinun harppusi mulle soi.
Jalo laulajain, -- soita harppuas vain
niin murheen kuin ilon päivinä mullen;
ole varma, on kieliä rinnassain, --
jotk' kaikuvat niin surun kuin ilon tullen.


Minusta tässä on runollisuus kääntynyt hyvin

perjantai 14. elokuuta 2015

Runoja pennin kappale, James Joyce



Savukeidas on julkaissut pitkistä proosateoksista tunnetun James Joycen (1882 - 1941) muutaman runon teoksen Runoja pennin kappale nimisen 51-sivuisen lehdykän. Runoja on vain kolmetoista. Teoksessa on kuitenkin paljon asiaa, sillä runot kääntänyt Ville-Juhani Sutinen on kirjoittanut esipuheen ja jälkisanat. Runot on netissä myös englanniksi ja löytyy googlella teoksen nimellä eli Pomes penyeach. Kuten Sutinen selventää, jokainen sananikkari ymmärtää Pomes sanan äänytyvät kuten Poems, ainakin trilla, Nitä kaiketi voi myös laulaa.

Muutama runon tai omenan säkeistö ja sen käännös maistiaiseksi

A Flower Given to My Daughter 

Frail the white rose and frail are 
Her hands that gave
 Whose soul is sere and paler 
Than time's wan wave. 

Käännös, Ville-Juhani Sutinen

Tyttärelleni ojennettu kukka

Hauras valkoruusu ja hauraat ovat
kädet ovat ojemtaneet.
Sieluvirrat kuivat ja kalpeat, kovat,
ajan aallot riutuneet

Runossa on toinen säkeistö.

Lääkeyrtit -runon ensi säkeitö kuuluu näin,
Runossa on alku, jota ei ole käännetty

O bella bionda, 
Sei come l'onda! 

Simples 
Of cool sweet dew and radiance mild 
The moon a web of silence weaves 
In the still garden where a child 
Gathers the simple salad leaves
 
Käännös, Ville-Juhani Sutinen
Kuu kutoo verkkonsa hiljaisen
viileästä kasteesta ja leutosäteistä,
tyynessä puutarhassa lapsonen
kerää pikkuisia salaatinlehtiä

Runossa on vielä kaksi säkeistöä.

Teos: Runoja pennin kappale, James Joyce, Savukeidas 2012. 51 sivua.


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ahlqvist oli kriitikko ja kyynikko, Aleksis Kivi oli lyyrikko



August Engelbrekt Ahlqvist, Projekt Lönnrotissa olleen elämänkerran mukaan syntyi Kuopiossa 7.81826 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1844. Wikipediassa hänen nimensä on muodossa Karl August Engelbrekt Ahlqvist, hän toimi kirjailijana nimellä A. Oksanen. Ahlqvist kuoli 1889. Hän oli perustamassa Suometarta ja Kieletärtä, ja tutki sumalaisugrilaisia kieliä ja väitteli filosofian tohtoriksi. Ahlqvistilla oli maineikas ura.

Hän haukkui myös Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, mistä teosta hänet ehkä parhaiten nykyisin muistetaan.

Ahlqvist tuo Aleksis Kiven kriitikko oli myös lyyrikko tai kirjoitti runoja

Tässä on näyte Ahlqvistin hänen kyvyistään A.Oksasen runo  Suomen valta

Suomen valta.

Nonse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss' on suoja Suomenmaan:
Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomalaisen kuokka, aura
Kyntäneet on Suomenmaan;
Kasvoi vehnä taikka kaura,
Maa on meidän perkamaa.
Kelläs täss' ois äänen vuoro
Meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!

Suomalainen yksin kesti
Ruton, näljän aikana,
Yksin miekallansa esti
Vihoillisen maastansa;
Suomalain' siis yksin käyköön
Käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!

Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Vienansuu,
Siin' on, Suomalainen, mahti,
Jok' ei oo kenenkään muun,
Sillä maalla sie oot vahti;
Älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!

Minusta ei yllä mitenkään Aleksi Kiven tasolle, tässä on hyvin paljon turhaa toistoa ja arvattavia riimipareja kuten, kieli/mieli, aura/kaura, esti/kesti, lahti/mahti/vahti puuttuu enää vain sahti ja rahti sekä tahti. Tässä runossa viitattaneen Kalevalaan, sillä puhutaan Väinön kansasta, lisäksi puhutaan Äänisjärvestä ja Vienansuusta. Agraariyhteiskuntaa paljolti ihannoidaan.

Vastaavasti Aleksis KIven runossa Suomenmaa liikutaan samoissa teemoissa

Suomenmaa, Aleksis Kivi
Maa kunnasten ja laaksoen,
Mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
Tuo loistees pohjan tulien,
Tää talven, suven ihana,
Mi onpi soma maa?
Siel tuhansissa järvissä
Yön tähdet kimmeltää
Ja kanteleitten pauhina
Siel kaikuu ympär kallioi
Ja kultanummen hongat soi:
Se onpi Suomenmaa.
En millonkan mä unohtas
Sun lempeet taivastas,
En tulta heljän aurinkos,
En kirkast kuuta kuusistos,
En kaskiesi sauvua
Päin pilviin nousevaa.
Oil monta näissä laaksoissa
Tok' aikaa ankaraa,
Kun yöseen halla hyyrteinen
Vei vainiomme viljasen;
Mut toivon aamu, toivon työ
Taas poisti halla-yön.
Viel monta näissä laaksoissa
On käynyt kauhua,
Kun sota surman, kuolon toi
Ja tanner miesten verta joi;
Mut sankarien kunnian
Sai Suomi loistavan.
Nyt ihanainen, kallis maa
On meidän ainiaan;
Tuos aaltoileva peltomme,
Tuos viherjäinen niittumme,
Tuos metsiemme jylhä yö
Ja meriemme vyö!
Tuon lehtimetsän kaikunaa
Mi autuus kuultella,
Kun valjetessa aamuisen
Siel pauhaa torvi paimenen,
Tai koska laulain laaksossa
Käy impi iltana!
Mi autuus helmaas nukkua,
Sä uniemme maa,
Sä kehtomme, sä hautamme,
Sä aina uusi toivomme,
Oi Suomenniemi kaunoinen,
Sä ijankaikkinen!

Minusta runon sävy on kauniimpi

A. Oksasen Valtiollista -runon pari ensimmäistä säkeistöä ovat minusta jokseenkin asenteellista, joka tietenkin selittyy osin aikakauden paineilla ja kielikeskustelulla, luultavasti Ahlqvist sen takia runoili Oksasena ja suomeksi.

 Valtiollista (A.Oksanen)

"Äl' usko Ruotsalaista,
Sä, suora Suomen mies;
Hän viekastaa ja pettää,
Vaikk' ystävyksiä on;
Hän kielen sulta sorti,
Ol' sortaa mielenkin;
Äl' usko Ruotsalaista,
Sä, suora Suomen mies!"

Kyykäärmehet näin kuiskaa
Nyt Suomen korvahan;
Min sadat vuodet liitti,
Sen syövät irralleen. --
Pois, väärät viettelijät!
Ei käy se koskaan niin!
Niin Suomen mies ei luovu
Vanhasta veljestään.

Yläkuvassa on kivi sekä oksia, kivi on kestävämpiä kuin oksa, jota minusta ruotsinkielessä vastaa sana kvist tai qvist. Alempana on ensipäiväkuori ja postimerkki, historia on Kiven,

Minusta Suomeen mahtuu hyvin kaksi kansalliskieltä suomi ja ruotsi sekä suomalaiseen lyyrikkokaartiin sekä A. Oksanen että Aleksis Kivi ja Suomeen sekä August Ahlqvist että Alexis Stenvall.

Minusta kuitenkin Kiven Seitsemän veljestä on lyyrisin suomenkielinen teos, vaikka romaani onkin ja vaikka Ahlqvist häntä tylyttikin.



*****

Aleksis Kivi (1834 - 1872 oli tunnettu Seitsemästä veljeksestä, joka on blogattu TÄÄLLÄ.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Anni Polva: Tule ja puserra



Anni Polva: Tule ja puserra

Anni Polva (1915 - 2003) on kuulu Tiina-kirjojen kirjoittaja, tiinoista bloggaukset täällä ja täällä.

Polva kirjoitti myös "aikuisille" suunnattua materiaalia, josta näytteenä on vuodelta 1974 Tule ja puserra, joka on julkaistu 1979 myös nimellä Kohtalokas lomamatka.
***
Juoni on seuraavanlainen:
Päähenkilö Riitta asuu tätinsä luona, jonka tyköä lähtee teennäisen kirjeenvaihtosotkun vuoksi. Hän muuttaa asumaan parin työ- ja tyttökaverinsa kanssa ahtaaseen asuntoon, jossa nukkuu lähinnä kylpyhuoneessa, ei sentään voikilossa, kuten Mikko Saarela riimitteli.

Tyttötriolla on heilansa Arjalla Eino, Liinalla Ilmo sekä Riitalla Harri, joka osoittautuu varsin petolliseksi. Riitalla kihlaus- ja häähaaveet kariutuvat, ja myös matkahaaveet. Töistä mukava, mutta parrakas Timo ehdottaa kotimaan lomamatkaa autolla, yöpyisivät teltassa ja makuupusseissa. Asiassa on mutkansa: Timo seurustelee Kisun kanssa, eikä Riitta pidä partaisista miehistä. Timokin uskoo Riitan olevan rakastunut, koska miehen suuri filosofinen oivallus kuuluu "ei rakkatta voi saksilla katkaista. Nips noin vain". Lomamatka alkaa epäonnisissa merkeissä, auto juuttuu kiinni, makuupussin vetoketju ei aukea, koira repii housut, mutta luonnollisesti mikään ei ikuista ei edes epäonni, vaikka miltei koko loma kuluu pikkuhaaverien ja kinastelun varjossa, Harri kuitenkin unohtuu ja Pentti pyrkii apajille, mutta Timo kummasti mustasukkaistuu, varsinkin kun soittaa heilalleen Kisulle.

Anni Polvan kirjoissa juodaan miltei koko ajan kahvia. Sitten tapahtuu pahin takaisku, kahvi loppuu tykkänään, onneksi sitä saadaan kaupasta lisää. Toiseksi viimeisellä sivulla vanha rakkaus on kahleistaan vapaa, ja mahdollisuus uuteen auvoon on olemassa.  Riitta voikin todeta "tule lähemmäksi ja puserra. Rutista ja suutele", eli miehen ei siis tarvitse rutista vaan voi rutistaa, joskin vaatteet ovat luonnollisesti päällä.

Kuten Tiina-kirjoissakin, kahvin juonti tuntuu olevan tärkein elämän rutiini. Pannukahvi porisee liedellä, ja joko kahvia keitetään, juodaan, tai pois korjataan. Koirat tuntuvat olevan kiusankappaleita, jotka haukkumisen lisäksi myös purevat. Timokin pystyttää teltan tässäkin kirjassa väärään paikkaan, kuten Tiina ja Juha uivat joskus väärässä paikassa. Kenkäongelmia on.

Teoksen seurustelu- ja työkuviot eivät tunnu 1970-luvun alun meiningiltä vaan lähinnä 1950-luvun (tai 1930-luvun) Suomi-filmien meiningiltä. Naiskuvaakin pohditaan "Se venytteli nautinnollisesti uhkeita muotojaan jotka pursuivat ulos pienistä pikineistä ja kumartui sitten ravistamaan teltan ovea".

Luultavasti pojasta polvi paranee, ja Polvasta tyttö, ainakin Tiina-kirjoista, jotka tähän verrattuna olivat hyviä ja opettavaisiakin. Minusta Tule ja puserra -teoksen  asenteet ovat jäykän konservatiivisia, ja kaikesta herttaisuudestaan ja luultavasti humoristisuudestaan huolimatta teos jättää hieman teennäisen jälkimaun. Kansikuvakin on minusta äitelän imelä.