perjantai 20. lokakuuta 2017

Jumalten keinu, kun keinuu, keinuuu



Jumalten keinu, tai tuo jumalien keinu Eino Leinon runottama termi on noussut puheisiin uudestaan. Anni Kytömäen romaanissa Kivitasku Helena kärsii Jumalten keinusta eli isoista mielialan vaihteluista.

Alkuperäinen Eino Leinon termi tai runo on peräisin vuodelta 1902.

Jumalien keinu, Eino Leino, teoksessa Kangastuksia, 1902

Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan--
siksi kuin järjen valon häneltä ne vievät.

Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,
hän tänään pilvien ääriä kulkee,
ja huomenna makaa
maassa niin syvällä
kuin koski, mi vuorten
kuilussa kuohuu.

Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole.
Syyn, syyttömyyden
hän huiput nähköön--
sitten tulkohon tumma yö.

Tässä runossa toinen säkeistö kertoo olennaisen mielialasta, ja omasta olosta, mutta kolmas säkeistö on lohduton.

Suomen ykkös räppäri Cheek on kirjoittanut minusta vielä mahtavammin, en laita kaikkea biisiä, mutta biisi alkaa


Keinu, Cheek, 2015

Joka keinussa jumalten keinuu
väliä taivaan ja helvetin heiluu
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu

Joka selässään ristinsä kantaa
kohtalon haltuun itsensä antaa
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu


Biisin alussa siis Cheek kertoo minusta samaa kun Leino toisessa säkeistössä. Tämän jälkeen oleva pitkä säkeistö, jota en tähän laita on loistava, ja teknisesti vaikea räpätä. Se on voinut herättää ristiriitaisia tunteista, sillä säkeistö sisältää termin kohdan:

"hän on hiphopjumalan poika
iskuja viskoo kuin salamoita"

.. Biisi jatkuu sitten ....

hän tunsi sen vahvana sisällään
mitä saanut oli lahjana isältään
se samalla ikuisen kirouksen sisältää
tulevaa kuolemaan suruun ja ikävään
tiensä on oleva lukittu, hänen tiensä on oleva tutkittu
siitä on kuhistu, jupistu, mutistu
mut ennen kun saaga on valmis hän ei luhistu
häntä on kivitetty rehtorin nähden
nimitetty lennoksi tähden
hän on nähnyt omien kääntyvän
sillalla katsellu jokien jäätyvän
silti uskoo valon voittavan vielä
vaikka tietää pimeyden koittavan
mukanaan suun soittajan viedä

Erityisen vaikea kohta on räpätä:
"tiensä on oleva lukittu, hänen tiensä on oleva tutkittu
siitä on kuhistu, jupistu, mutistu
mut ennen kun saaga on valmis hän ei luhistu "

Ja  kertosäe:

joka keinussa jumalten keinuu
väliä taivaan ja helvetin heiluu
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu kun keinuu
hän, joka selässään ristinsä kantaa
kohtalon haltuun itsensä antaa
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu kun keinuu

sitten biisissä vielä yksi pitkä säkeistö ja vielä kertsit.

Minusta lyyrikkona Cheek yltää korkeammalle tasolle, kuin useimmat nykyrunoilijat.


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta



Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta, Runoja Teos 2004.

Tomi Kontio on hyvä runoilija, joka sai jo 1993 parhaan esikoisteoksen J.H Erkon palkinnon.

Vaaksan päässä taivaasta - on eheä runoteos, jonka nimi tulee ensimmäisestä runosta, jossa on kuusi säkeistöä, tähän lainaan vain ensimmäisen ja viimeisen:

Perhospinni on jalkakäytävällä, vaaksan päässä
voikukasta, oikukasta
on nousta siiville, lentoon keltaista valoa
metistä vetistä
kun on kerran letistä langennut
...

että annan se on olla ja olla ja olla
muistelolla, vaaksan päästä taivaasta

Runo perustuu osittain äänneasujen toistoon voikukasta, oikukasta, metistä vetistä, letistä
olla, olla, olla, muistelolla.

Runoteos ei kuitenkaan jatka sanaleikkejä, vaan pyörii tässä maailmassa, toisessa osassa ollaan Kontulankaarella:

Heräsin siihen kun vaimoni painoi polvea kurkulleni,
en ajatellut mitään, katsoin tupakan kellastamaan
kattoon syntyviä värillisiä galakseja.

Tämän ensimmäisen säkeistön jälkeen, vaimo kommunikoi:
"Jonain yönä tapan sinut", vaimo sanoi
"Ja silloin heräät vain sen verran,
että tiedät nukahtavasi, lopullisesti."

Runoteoksessa on neljä osaa, yhtä kiihkeissä tunnelmissa ei jatketa.... vaan on kaihoa, kuolemaa, syksyä ...

Saturnus-runon toinen säkeistö on hieno on itsessään

Hatun lieri nielee viimeiset valonrippeet
ojassa makaa kottarainen
syksyn peittelemänä.

Etelänmatka jäi sinä syksynä kottaraiselta väliin.