sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Uuno Kailas



Uuno Kailas (1901 - 1933) oli suomalainen runoilija, jonka oikea nimi oli Frans Uuno Salonen. Kailas oli myös kääntäjä, ja on tunnettu Edith Södergranin runojen suomeksi kääntäjänä (myös Pentti Saaritsa, Aale Tynni ovat kääntäneet Södergrania).

Gutenbergistä löytyy Kailaan Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja vuodelta 1922, joka lienee hänen ensimmäinen teoksensa. Avausruno prologi kuuluu:

Prologi

Aavistuksien linnut lentää
sielussa levottomasti.
Jaksatko purtesi perille soutaa
elämän sieluun asti?

Sydämen tulinen rauta on tuotu
elämän alasimelle.
Kuinkahan kohtalo, sydänten seppä,
tilinsä tekee ja kelle?



Yläkuvan takiainen on runossa Ihmisaivoituksen tiet, joka on muuten kirjoitettu eräälle haihattelijalle. Runo päättyy:


Se on kylpevinään Hippokrene-lähteessä
ja sukeltaakin--viilivatiin. 
Suloista on sentään sukeltaa viiliin
ja unohtaa hometahrat turkissaan. 
Ihanaa, kolminkertaisesti ihanaa
 on nousta kylvystä 
uutena ja sileäkarvaisena 
niinkuin vastanuoltu vasikka. 
Mutta vielä, vielä ihanampaa 
on keinua, keinua, 
heilahdella edestakaisin 
kaukana ja korkealla 
sinisessä äärettömyydessä 
niinkuin lehmän häntään juuttunut takiainen.
Runossa Kailas käyttää lehmä vertauksia. Lehmä nuolee tosiaan vasikan puhtaaksi. Minusta hevosen häntä heiluu enemmän kuin lehmän. Lehmän hännän rakenne on toisenlainen.

Midas-sydän edustaa Kailaan myöhäistuotantoa, siinä on varsin tummat sävyt. 


Oon nälän kuoloon vihkinyt
sun monin kyynelein.
Sä pyysit liioin. Siksi nyt
oot köyhä, sydämein.

Ja ajast´ aikaan toivoton
on Midas-kohtalos;
sun suurin onnes ollut on
sun suurin turmios.

Mit´ autttaa, vaikka kyyneleen
voit kullaks kirkastaa?
Sa kaipaukses poltteesee
net lievitystä saa!


Hieno runo.

****
V.A Koskenniemi kuvaa Uuno Kailasta: ”Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-toivo, lyyrillinen lieska, kirkas ja kuuma tuli, jonka polttovälineenä oli nuori ihmiselämä. Zeun kateellinen salama on syössyt Faethonin alas tämän luvattomalta taivaankaariretkeltä”. "

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Samuel Josef Agnon, kirjallisuuden nobelisti 1966



Israelilainen Samuel Josef Agnon, hän jakoi vuoden 1966 Nobelin kirjallisuuden palkinnon ruotsalaistuneen Nelly Sachsin kanssa, perusteluina "syvän luonteikkaasta kertomataiteesta teemoineen juutalaiselämästä".  Agnon  on kuvattu  postimerkkiin ja rahaan, se on monesti hyvä mittari kirjalijan arvostukselle.

Samuel Josef Agnon (1888 - 1970) kirjoitti hepreaksi, mutta alkuun jiddishin kielellä. Hän syntyi nykyisen Ukrainan alueella, ja muutti Lähi-Itään ja kuoli Jerusalemissa.

Otavan Nobel-kirjailijat 4 on teos Israelin maan multa, jonka on kääntänyt Jussi Aro. Siinä päähenkilö on käymässä Puolassa, ja tapaa hautausmaan vartijan, joka olisi halunnut lähteä Israelin maahan. Hän ei ollut toteuttanut aiettaan, ja menettänyt omaisuutensa vieraassa maassa. Hänen hartain toiveensa on, että kertoja lähettäisi  hänelle edes Israelin maan multaa. Tarinan kuluessa kertoja käy Öljymäellä hakemassa multaa. Hän menee  postitoimistoon postittaakseen multaa Puolaan:

"Postitoimisto oli täynnä Israelin kansaa ja kaikkia muita kansoja joita asuu Jerusalemissa.  Koska postivirkailijat tekevät työnsä verkkaisesti, minulla oli aikaa ajatella ... Eikö hautausmaan vartijalla ollut tarpeeksi maata omassa kaupungissaan, että hänen piti haluta kourallista Israelin maan multaa".

Pohdinta jatkuu varsin pitkään, mutta postivirkailija ei suostu lähettämään pakettia, ei ensimmäisellä kerralla, eikä toisella, ja asia jää. Mies lukee lehdestä, että eräs postivirkailija on varastanut postipaketeista rahaa, ja paennut ulkomaille. Hän yrittää kerran vielä ja nuori nainen postittaa paketin. Se saapuu juuri ennen kuin vanhus kuolee. Hän on rukoillut Jumalalta maata. Vainajan pojat muuttavat Israeliin ja tulevat tapaamaan kertojaa.

Tarina on minusta eheä ja varmasti uskonnollinen, teema jota yritän välttää blogeissani. Tässä asia on olennainen ja juutalaiselämästä palkinto on myönnettykin. Toivottavasti kirjoituksellani en loukkaa ketään enkä kenenkään uskonnollisia arvoja.

Samuel Agnon syntyi 17.7.1888

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Lukutoukan kesäbingo



Bingon ruudut
Äijämeininkiä: Jens Lapidus: VIP-rummet
Lasten ja nuorten fantasia: J. K Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Dekkari: John Dickson Carr: Kuolema Petturien portilla
Teos 1800-luvulta: Minna Canth: Työmiehen vaimo
Dystopia: Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Kirja, jossa rakastutaan; Juha Itkonen: Palatkaa perhoset
Kannessa nainen: Anni Polva: Tiina harrastaa (tai  tyttö :)
Kirja josta on tehty filmi: Mika Waltari: Kuka murhasi Rouva Skrofin?
Kirja omalta syntymävuodelta: José Saramago: Elefantin matka (julkaistu suomeksi 2011 eli blogi perustettiin silloin)
Menneisyyteen sijoittuva kirja: Eeva Kilpi: Välirauha, ikävöinnin aika
Nimi liittyy ruokailuun: Reijo Mäki: Hot Dog
Novellikokoelma: Buster Keaton, elämä ja teot
Kirja jonka nimi on yksi sana: Pearl S.Buck: Mandala
Kirja lähetetään kirjeitä: Ellery Queen: Ruumiskirstun arvoitus
Lastenkirja: Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
Kirja jossa on värikäs kansi: Tenavat, parhaat sarjat 1950-1959

Bingo täyttyy  lisää elokuun loppuun mennessä ainakin Dystopialla, mutta puuttumaan jää ehkä -ellen keksi - niin Lasten ja nuorten fantasialla,

No nyt tuli vinobingo huomasin 7.7.16 ja vaakabingokin :)

Bingo on täynnä venytin hieman sääntöjä :)

Linkki haasteeseen on   TÄÄLLÄ.