Uuno Kailas (1901 - 1933) oli suomalainen runoilija, jonka oikea nimi oli Frans Uuno Salonen. Kailas oli myös kääntäjä, ja on tunnettu Edith Södergranin runojen suomeksi kääntäjänä (myös Pentti Saaritsa, Aale Tynni ovat kääntäneet Södergrania).
Gutenbergistä löytyy Kailaan Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja vuodelta 1922, joka lienee hänen ensimmäinen teoksensa. Avausruno prologi kuuluu:
Prologi
Aavistuksien linnut lentää
sielussa levottomasti.
Jaksatko purtesi perille soutaa
elämän sieluun asti?
Sydämen tulinen rauta on tuotu
elämän alasimelle.
Kuinkahan kohtalo, sydänten seppä,
tilinsä tekee ja kelle?
Yläkuvan takiainen on runossa Ihmisaivoituksen tiet, joka on muuten kirjoitettu eräälle haihattelijalle. Runo päättyy:
Se on kylpevinään Hippokrene-lähteessä
ja sukeltaakin--viilivatiin.
Suloista on sentään sukeltaa viiliin
ja unohtaa hometahrat turkissaan.
Ihanaa, kolminkertaisesti ihanaa
on nousta kylvystä
uutena ja sileäkarvaisena
niinkuin vastanuoltu vasikka.
Mutta vielä, vielä ihanampaa
on keinua, keinua,
heilahdella edestakaisin
kaukana ja korkealla
sinisessä äärettömyydessä
niinkuin lehmän häntään juuttunut takiainen.
Runossa Kailas käyttää lehmä vertauksia. Lehmä nuolee tosiaan vasikan puhtaaksi. Minusta hevosen häntä heiluu enemmän kuin lehmän. Lehmän hännän rakenne on toisenlainen.
Runossa Kailas käyttää lehmä vertauksia. Lehmä nuolee tosiaan vasikan puhtaaksi. Minusta hevosen häntä heiluu enemmän kuin lehmän. Lehmän hännän rakenne on toisenlainen.
Midas-sydän edustaa Kailaan myöhäistuotantoa, siinä on varsin tummat sävyt.
Oon nälän kuoloon vihkinyt
sun monin kyynelein.
Sä pyysit liioin. Siksi nyt
oot köyhä, sydämein.
Ja ajast´ aikaan toivoton
on Midas-kohtalos;
sun suurin onnes ollut on
sun suurin turmios.
Mit´ autttaa, vaikka kyyneleen
voit kullaks kirkastaa?
Sa kaipaukses poltteesee
net lievitystä saa!
Hieno runo.
****
V.A Koskenniemi kuvaa Uuno Kailasta: ”Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-toivo, lyyrillinen lieska, kirkas ja kuuma tuli, jonka polttovälineenä oli nuori ihmiselämä. Zeun kateellinen salama on syössyt Faethonin alas tämän luvattomalta taivaankaariretkeltä”. "
Hieno runo.
****
V.A Koskenniemi kuvaa Uuno Kailasta: ”Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-toivo, lyyrillinen lieska, kirkas ja kuuma tuli, jonka polttovälineenä oli nuori ihmiselämä. Zeun kateellinen salama on syössyt Faethonin alas tämän luvattomalta taivaankaariretkeltä”. "