Maria Jotuni: Arkielämää

 

Maria Jotuni: Arkielämää, Agricola-kustannus-o.y., Helsinki, 1909. Luettu Gutenberg-palvelusta.

Maria Jotunin ensimmäinen romaani Arkielämää kuvaa savolaismaisemia, jossa ollaan heinänteossa. Päähenkilö Nyman saapuu retkillään taas Koppelmäelle: "Näännyttävästi hellitti aamuaurinko kellokukkien teriä Koiviston tien varsilla. Siniset kelloterät näyttivät kalpeammilta kuumuudessa. Vaeltavaan kiertolaiseen, jota pappi Nymaniksi sanottiin ja joka rikkinäisissä saappaissaan laahusti tietä pitkin, tarttui näännytys. Hän etsi tien vierestä paikan, johon istuutui lepäämään". Nyman suuntaa Koppelmäen isännän talolle, missä hän tapaa tuttuja.  

Arkielämää on yhden päivän tai paremminkin yhden vuorokauden romaani, missä kuvataan maalaiselämää, luontoa, ja puhutaan sen jäsenille tärkeistä asioista. Etenkin naisen elämä nousee esille tarinoissa.

Juonesta ja henkilöistä:
Nyman, häntä sanotaan papiksi, vaikka tuskin on saanut teologista koulutusta. Hän saarnaa juovuksissa, mutta saarna ei ole rienausta. Nyman osaa läkkisepän työt, osaa parantaa ja lukea sekä kirjoittaa. Hän on hyvä ja harmiton, mutta perso viinalle.

Annastiina-piika, jonka Nyman tapaa ensimmäisenä, on raskaana ja synnyttää lapsen. Isä on Jussi, josta toinen piika Eveliina on kiinnostunut, myös talon tytär Loviisa on joskus vilkuillut Jussia. Jussi kuitenkin lapsen synnyttyä keskittyy Annastiinaan, jonka toivon mukaan vie aikoinaan vihille.

Koppelmäen vanha isäntä, joka on seitsämissäkymmenissä. Hän on jäänyt leskeksi, ja pohtii oliko vaimolleen liian tyly. Vaimo on kuollut halvaukseen. 

Loviisa, talon tytär on 25-vuotias, ja vielä naimaton, mutta hän on päättänyt avioitua Kuuselan Pekan kanssa. Nyman lukee Loviisan pyynnöstä Kuuselan kirjeet, ja kirjoittaa Loviisan sanelusta vastauksen. Pekalla on 24 lehmää. Loviisa antaa Nymanille markan, minkä mies tuhlaa viinaryyppyihin naapuritalossa. Taneli on Loviisan veli ja nuori isäntä.

Eveliina on piika, joka on ollut lääpällään Jussiin? Tarinan kuluessa, hän tekee järkevän ratkaisun, ja lähentyy Jahvetin kanssa. Jahvetti on nuuka mies, ja hänellä on säästöjä. Jahvetti on renki.

Lisäksi on monta muuta henkilöä: Lois-Liena, ja tämän lapset Karoliina, Kalle ja Iida ja Lienan sisar Kaisa, Miina Mälli ja tämän aviomies Mooses, hieroja Liisa Laatikko, Otteljaana Ohkonen ja tämän mies Pekka, eli Roikka-Pietari, sitten on ahkera ja vahva, mutta vähäjärkinen renki Hullu-Kalle sekä "isätönnä kasvanut" suutari Filemoni.

 

Koppelmäen talossa syödään heinänteon jälkeen, sitten saunotaan, ja Nyman tekee hauteet vanhalle isännälle. Myös viinaa ryypiskellään, ja Nyman "saarnaa", tämä lisäksi kuullaan hyvin traagisia tarinoita.
Eräs nainen on tukahduttanut vauvansa, ja kärsii siitä (ja että lapsi on jäänyt kastamatta), kunnes Nyman oli kastanut hautakummun. Eräässä tarinassa kerrotaan rangaistusvangista Tahvanasta, jonka vaimo oli kuollut, Tahvana oli tehnyt tämän jälkeen tyttärelleen lapsia, ennen kuin sai teosta 8 vuoden kuristushuonetuomion. Otteljaana on yrittänyt hirttäytyä, kun hänen miehellään oli ollut toinen, lapset ovat pelastaneet. Lisäksi osassa tarinoista on ripauksia taikauskoa. Pääosa tarinasta ollaan myönteisissä tunnelmissa. Nymania eniten koskettaa Annastiina ja hänen vastasyntynyt poika. "Annastiinan valkea sänky, nuori äiti lapsineen, hellytti taas hänen sydäntään ja liikutti oudosti mieltä. Eikö siinä ollut itse pienen elämän salainen päämahti, sen tahto, sen tarkoitus, että kasvoit, kypsyit ja hedelmän kannoit. Sen ympärille punoutui muu, se tuhatvivahduksinen näkyvä elämä, joka niin raskaalta ja tarkoituksettomalta tuntui".

"Ihana oli maailma ja ihanalta tuntui elämä, joka luonnon povesta kohosi, sen ikuisen, muuttumattoman luonnon."

*****
Maria Jotuni (1880 - 1943) syntynyt Kuopiossa, Arkielämää on ensimmäinen romaani, olen blogannut Jotunin tunnetuimmasta romaanista Huojuvasta talosta täällä.
Ylellä on tästä kuunnelma (nykykielellä podcast) täällä.

Saima Harmaja: Sateen jälkeen

  

Saima Harmaja: Sateen jälkeen, WSOY 1935.

Saima Harmaja (1913 - 1937) Sateen jälkeen -runoteoksessa on runoja viidessä osassa yhteensä (laskujeni mukaan) 51. Saima Harmaja kuvasi luontoa, mutta myös tuskaa, hän nukkui nuorena pois. (Olen blogannut hänestä täällä)

Keskityn tässä bloggauksessa sade-teemaan, sillä se on aika harvinainen runoissa ja suomalaisessa rock-lyriikassa, tai teema ei ole minulle tuttu. Samalla osallstun Ankin runohaasteeseen (täällä).

Ukkoseen liittyy minusta sade, muttaa ukkonen on nopeasti ohimenevä . Saima Harmajan Ukkoskesänä  ja Ukkosen jälkeen -runoissa on ollut ukkonen:

Ukkoskesänä   
Pois ajoi ukkonen, ja auringossa
taas kultaisina pellot leviää,
kun synkin värein vielä aallokossa
tiet myrskyn ajelemat hyrskyää.
Yömustan varjon alle metsä jää,
mut hehkuvana alla tumman havun
nään apiloiden purppuraisen savun
ja mataroiden valkohämärää.

Ukkosen jälkeen
Hetken kesti myrsky etelässä.
Hämärässä
sinertyen vuoret tummuivat.
Ihanat
varjot kastunutta maata hiipi.
Pilven siipi
suunnaton ja kylmä himmeten
kaukaa hohti yli vuorien.

Saima Harmaja näkee sateen ohimenevänä ja "virkistävävänä" ja niihän se usein kesällä onkin.

Sadonkorjuu
    Sade pilviä himmentää ja metsien sinen,
    mutta väreille mullan se kostean loisteen luo.
    Ja pisarat kimmeltävät, ja ihmeellinen
    on vehmaus maan, joka kasvun ja hedelmän suo.
    Ja versoen jälleen, kuin olis heleä kevät,
    syysniityt leikatut vihreinä hymyilevät,
    ja puutarhan loimua syyssade viilentää.
    Syvänmustana siementä vartoo kynnetty multa,
    mutta pelloilla vaipuu kuin tumma ja hehkuva kulta,
    ja raskaat tähkät nöyrinä maahan jää.

Mutta tässäkin runossa on saima Harmajalle tuttua kärsimyksen tematiikkaa

Yhä vapisee sydämeni, jota on kärsimys purrut.
Mutta turhaan en ole elämän rajoille surrut.
Läpi sateen nään, mitä muut ei silmin nää:
sato kypsynyt kullanraskaana kimmeltää,
ikävöiden kuoleman viiltoa, sirpin terää.

Toukokuun sade -runossa sade osuu kaduille, jotka lätäköityvät:

Toukokuun sade
Niin kylmä tuuli nousi ulapalta
ja rankka sadekuuro kastoi maan.
Nyt kadut siintää lammikoiden alta,
ja nurmi väikkyy suloisemmin vaan.
Pois yli kirkastuvan puiston lentää
jo huimakutri parvi pilvien,
mut ihanimman siipeen vielä entää
keväisen päivän kulta viimeinen.

Kesäkuun sade osuu mielestäni pihapiiriin, jossa sireenipensas

Kesäkuun sade
Käy taivas pilveen. Vielä hohtaa maa,
mut koleammin tuuli puhaltaa,
ja nuori koivuhiuksin nurinkääntynein on harmaa, vihainen.
Sireenipensaan tuuli pörröttää.
Sen tertut hetken hymyilevät, mutta
on hymy himmeää.

Saima Harmaja seuran sivut on täällä

osallistun tällä Ankin Runohaasteeseen.