V.A. Koskenniemi: Roomalaisia runoilijoita, WSOY 1953,
sivumäärä 217.
V.A Koskenniemi esittelee seitsemän roomalaista
runoilijaa, jotka ovat: Lucretius, Catullus, Vergilius, Horatius, Tibullus,
Propertius ja Ovidius, he ovat syntymävuoden mukaisessa järjestyksessä
(kaikkien tarkat syntymävuodet eivät ole tosin tiedossa). Heidän runoutensa
ajoittuu Rooman tasavallan lopun aikaan ja ajan laskun sekä keisarivallan
alkuun.
Ensiksi esitellään
Lucretius, eli koko nimeltään Titus Lucretius Catus, joka kuoli 55 eaa,
ja oli kuollessaan noin 45-vuotias. Lucretiuksen pääteos oli De rerum natura,
Maailmankaikkeudesta. Teos on varsin mullistava näkemys maailmasta, jossa
lopulta ei ole jumalia, mutta on atomit, joista kaikki koostuu. Lucretius
analysoi myös rakkauden haavoja, jotka hänellä ovat olleet hyvin syviä. De
rerum natura on luettavissa englanniksi netissä, mutta suomeksi sitä en
löytänyt.
Toiseksi valokeilaan pääsee Catullus eli Gaius
Valerius Catullus, joka oli kuollessaan 54 eaa noin 30-vuotias, Catulluksen
runouden selkärangan muodostavat rakkausrunot Lesbialle. Catullus oli
rakastunut Lesbiaan, joka oli oikealta nimeltä Clodia, nainen, jonka maine oli
kyseenalainen. Clodia oli naimisissa Q. Metellus Calememyksen kanssa. Metellus
kuoli mahdollisesti myrkkyyn. Catullus kirjoitti 25 runoa suhteestaan Lesbiaan,
joka näyttää rakkauden kaaren ihastumisesta katkeraan loppuun.
Passer deliciae meae puellae -runo lienee Catulluksen
toiseksi tunnetuin.
Runo alkaa näin:
Passer deliciae meae puellae
quicum ludere, quem in sinu tenere
cui primum digitum dare appetenti
...
Varpu, lemmikki tyttöseni; armaan
joka kanssan hän leikki, jota hellii
jolle sormensa nokittavaksi antaa ...
Lesbialla oli lemmikkinä varpunen, jonka kuolemasta
Catullus myös runoili:
Surkaa, kaikki te lemmen jumaluudet
ynnä ihmiset, lempeen mahdolliset
varpu kuollut on tyttöseni armaan ...
Suhde luultavasti kaatui Clodian uskottomuuteen.
Clodia oli Catullusta vanhempi.
Catulluksen runo Vihaan ja rakastan on raju ja lyhyt
Odi et amo (lausutaan odet amo)
Odi et amo. Quare id faciam,
fortasse requires
Nescio, sed fieri sentio et excrucior
Vihaan ja rakastan. Miksi se tapahtuu, ehkä kysyt?
En tiedä. Se vain tapahtuu ja ristillä riudun.
Tämän olen itse kääntänyt, Koskenniemen teksti on
paljon lyyrisempi:.
Vieron ja lemmin. Miks sitä teen, kysyt multa sa ehkä,
Tiedä en, Tunnen vaan, tunnen ja kärsin ma vaan.
Koskenniemi pitää Catullusta roomalaisista
runoilijoista poikkeavana hänen lyyrisyytensä ja tulisuutensa vuoksi. Catullus
on Koskenniemen mukaan intohimojen ja tunteiden tulkki.
Vergilius, koko nimeltään Publius Vergilius Maro, (70
eaa - 19 eaa) oli pienviljelijän poika, joka kävi reettorin koulutuksen, mutta
hänellä oli puhevika, ja siksi ehkä syventyi kirjoittamiseen. Vergiliuksen
nuoruuden työt olivat Paimenlaulut ja Georgica, jossa hän kuvasi maanviljelijöiden
työtä. Työ voittaa kaiken, Labor omnia vincit.
Vergiliuksen runouden ydin on kuitenkin runoeepos
Aeneis, joka yhdistää Aeneaan kautta roomalaiset Kreikan myytteihin.
Arma virumque cano, Troiae qui
primus ab oris
Italiam fato profogus Lavianiaque venit
litora, multum ille et terris iactatus et alto
vi superum saevae memorem Iunonis ob iram,
multa quoque et bello passus, dum unde Latinum
Albanique patres atque altae
moenia Romae.
Aeneas oli yksi Troijan sodan jälkeen harhailevista
sotapäälliköistä ja hän saapui Libyaan, jossa tutustui Karthagon kuningatar
Didoon, joka rakastui soturiin. Aeneas noudatti jumalten tahtoa ja lähti yksin.
Dido teki Aeneaan lähtiessä itsemurhan. Aeneas oli tietämätön tästä, kunnes
Aeneas matkusti Manalaan (elävänä) ja näki Didon varjokuvamaisen hahmon manalan itsemurhaajien
osastolla, katkerasti valittaen. Vergiliuksen manalassa oli myös parempi puoli.
Runoeepoksessa Aeneaalle taotaan Vulcanus runomiekka, jonka taoksissa ennustetaan Rooman
tuleva "historia". Eepoksen loppuosassa Aeneas, joka on Venuksen
poika voittaa taistelut. Vergiliuksen taistelukuvauksissa naisten ja yleensä
ihmisten kärsimykset on kuvattu hyvin.
Vergiliuksen kuollessa hän olisi halunnut hävittää
vielä keskeneräisen eepoksen, mutta keisari Augustus pelasti taideteoksen
jälkipolville ja eepos siis sitoo Aeneaan kreikkalaisiin taruihin ja
jumaluuteen, sillä Aeneas oli Venuksen poika..
Horatius, eli koko nimeltä Quintus Horatius Flaccus
(65 eaa - 8 eaa) oli roomalainen runoilija, joka oli vapautetun orjan lapsi.
Horatius osallistui Brutuksen sotajoukkoihin, mutta luopui aseista ennen
Brutuksen häviötä ja itsemurhaa ja oli keisari Augustuksen "hovissa",
vaikka ei suostunut hänen yksityissihteerikseen. Horatiuksen runouden ydin oli
hänen kirjoittamansa Oodit. Horatius ylisti tavallista elämää, ja tarkasteli
ihmisiä hyväntahtoisesti, joskus ironisesti.
Qui fit, Maecenas, ut nemo, quam
sibi sortem
seu ratio dederit seu fors
obiecerit, illa
contentus vivat, laudet
diversa sequentis?
'o fortunati mercatores'
gravis annis
miles ait, multo iam fractus
membra labore;
contra mercator navim
iactantibus Austris:
Tibullus, eli koko nimeltä Albius Tibullus (54 eaa- 19
eaa) on tunnetuin elegioistaan
Kirja 1 alku:
Divitias alius fulvo sibi congerat auro
Et teneat culti iugera multa soli,
Quem labor adsiduus vicino
terreat hoste,
Martia cui somnos classica pulsa fugent:
Me mea paupertas vita traducat inerti, ....
Propertius, eli koko nimeltä Sextus Propertius (47
eaa- 15 eaa) oli varakkaasta perheestä. Kun perhe menetti omaisuutensa, hän
alkoi (tai aikoi toimia) lakimiehenä, mutta rupesi runoilemaan elegioita lähinnä
rakastetulle Cynthialle ja runoili rakkaudesta Cynthiaan. Cynthia oli myös
vanhempi nainen.
Cynthia prima suis miserum me cepit ocellis,
contactum nullis ante
cupidinibus.
tum mihi constantis deiecit
lumina fastus
et caput impositis pressit
Amor pedibus,
donec me docuit castas odisse
puellas
improbus, et nullo vivere
consilio.
Cynthia oli ensimmäinen ja viimeinen, Cynthia prima
fuit, Cynthia finis erat.
Ovidius, eli koko nimeltä Publius Ovidius Naso (43 eaa - 18 ja) oli
kuuluisa roomalainen runoilija. Hänen kohutuin teoksensa oli eroottisiakin
vivahteita sisältänyt Ars armatoria. Rakkautta käsitteli Amores -kokoelma,
jossa on tunnettu säe: Sanquis erat lacrimae, quas dabat illa, meus. Vertani
olivat kyyneleet, joita hän vuodatti.
Ovidiuksen tunnetuin teos lienee kuitenkin
Muodonmuutoksia Metamorphoses. Siitä on bloggaus täällä.
Ensimmäinen runo latinaksi alkaa:
In nova fert animus mutatas dicere formas
corpora; di, coeptis (nam vos mutastis et
illas)
adspirate meis primaque ab origine mundi
ad mea perpetuum deducite tempora carmen!
Ovidius kirjoitti tämän heksametriin.
Ovidius kirjaa myös 'peilaajan' ja 'kaiun'
tarinanrunossa Narcissos ja Echo, joka alkaa:
Enixa est utero pulcherrima pleno
V.A. Koskenniemi on minusta tehnyt suurtyön
nostaessaan yhteen teokseen nämä roomalaiset runoilijat, jotka ovat jääneet osin Ciceron ja Julius Caesarin varjoon.