Runouteen liittyvä blogi. Arvioin lukemiani runoteoksia ja blogissa jotakin itse kirjoitettua runon tapaista ja sekalaista sekoilua. Koittakaa kestää. Yhteystieto jokken.kirjanurkka (at) gmail.com.
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Annika Mannström: Antto urheilee
Annika Mannström: Antto urheilee, Schildts, 2011, alkuteos Anton idrottar.
Teoksessa on kuusitoista aukeamaa tekijän kuvittamia ja riimittelemiä tilanteita.
Antto on alkuun penkkiurheilija, mutta Antto haluaa olla kenttien kingi. Suku harrastaa urheilua laajasti ja useita lajeja hauskasti esitellään.
Ensimmäiseksi käydään läpi suunnistus, johon liittyy seuraava riimittely
Ristin rastin pusikossa
puiden alla kuusikossa
sienisaalis vailla vertaa!
Metsään meni tällä kertaa:
Anton äiti suunnistaa
muhennosta laittamaan!
Kuvassa rehevä ja innokas nainen kirmaa kohti rastia.
Kuvassa on erikseen esitelty varusteet: kartta, kompassi ja rasti.
Kuva on humoristinen, muttei realistinen. Naiselta puuttuu emittikortti, lisäksi hänellä on shortsit. Suunnistuksessa käytetään pitkiä housuja.
Ratsastus -kuvassa kahdelta hevoselta joista toinen ratsu puuttuvat kuolaimet, kuvassa lukee suitset, mutta on oikeammin siis riimu.
Kuitenkin todella mukavan yliampuva kirja, jonka etu- ja takasisätakakannessa on pokaaleja, johon tekijä on kirjoittanut hauskoja tekstejä, hauskuus ei tule yksittäisestä tekstistä vaan kokonaisuudesta.
Uskon, että alkukielellä ruotsiksi kirja on vielä parempi.
torstai 26. joulukuuta 2013
Pian kirjaton kirjasto?
Talo liian on pramea.
Sisustus myös liian komea.
Liikaa on sokkeloita,
umpikujia liikaa ja onkaloita
Tavallinen köyhä,
mitään ei löydä
Heitän vaan herjat,
Missä on kirjat
Kirjastosta.
Logiikka puuttuu hyllystöstä.
Valikoima on liian niukka,
budjettiko liian tiukka
Ei koska
metalli liikaa hohtaa
liian monessa kohtaa
Harvat vanhat kirjat haisevat
ei lievitä tuskaa hienot liiat pömpöösimaisemat
Tunnustakaa jo virheenne!
Korjatkaa erheenne!
Ei tarvita hienoja seiniä,
vaan kirjailijoiden helmiä
*****
Selvennöksenä vielä:
Kirjastot ovat tarpeellisia
Henkilökunta on hyvää, sivistynyttä, kohteliasta ja avuliasta
Järjestelmä vaan ei toimi.
torstai 19. joulukuuta 2013
Vartin verran koulua
Päättöpäivä.
Paras koulupäivä
Vartin verran koulua,
Kiitos ja Hyvää Joulua,
Ope sanoo
ja oppilaiden lahjat kekoaa.
murinaa on ollut ajasta ja ohjelmasta
oppilaiden mielestä
homma on nasta
lakatkaa jo marisemasta
Hyvää Joulua
ja peeäs
Älkää opet antako läksyjä jouluksi
silloin järjestely myönnetään reiluksi
lepoa kukin tarvitsee
mielen se ravitsee
torstai 5. joulukuuta 2013
Ihmemaa Oz (The Wizard of Oz) -filmi
Ihmemaa Oz
on vuonna 1939 filmattu MGM:n satukertomusmusikaali, joka perustuu L.Frank Baumin teokseen The Wonderful
Wizard of Oz (1900).
Elokuvassa Judy Garland esittää Dorothy Galea, tyttöä, joka asuu iäkkään tädin ja sedän luona. Em-täti määrää kaapin paikan maatilalla. Seudun ilkimys on neiti Gulch, jota Dorothyn koira Toto puree, rikas ikineito tulee valittamaan maatilalle ja ottaa sheriffin paperin turvin koiran koriinsa ja polkupyöräilee pois. Toto karkaa korista kotiin ja Dorothy karkaa kotoa. Hän tapaa "ennustajan" professori Marvelin, jonka puheet muuttavat mielen ja Dorothy palaa kotiin takaisin, mutta matkalla kopauttaa päänsä ja "pyörre" vie kauas kotoa.
Filmin aluksi Dorothy laulaa kappaleen "Somewhere over the rainbow" eli matkataan sateenkaaren toiselle puolelle Ozin ihmemaahan ja Kääpiöiden kaupunkiin. Kansasin kuvaus on ollut karun mustavalkoista, mutta Ihmemaassa on todella värikästä. Kun maisema muuttuu värilliseksi, Dorothy toteaa Totolle legendaariset sanat "we are not in Kansas anymore", jota eri muodoissa on lainattu elokuviin, esimerkiksi Quarich toistelee tätä (U R not in Kansas anymore) Avatar-filmissä vastaanottaessaan tulokkaista Pandoraan.
Dorothy saapuu talonsa kanssa Kääpiöiden kaupunkiin, talo liiskaa idän noidan litteäksi. Noidalla on punaiset kengät, jotka suojaavat niihin pukeutunutta Dorothya pahalta Lännen noidalta, Idän noidan siskolta, joka on käkättävä vihertävä noita-akka. Tämä voi olla malli Banjo-Kazoiie -pelien Gruntilda-noidalle, vaatetus ja vihertävä väri ovat samanlaiset. Loppuvaiheessa filmiä Idän noita kuitenkin hyökkää uudestaan Dorothyn kimppuun ja pöllii Toton, joka pääsee taas korista pois. Noitaa näyttelee neiti Gulchin näyttelijä Margaret Hamilton.
Itse tarinassa Judyn pitää seurata keltaisia tiiliä, jotta pääsee Ozin velhon luo, joka osaa neuvoa, miten päästään pois. Ozin velho osoittautuu humpukimaakariksi, mutta on lopulta hyväntahtoinen. Olennaisempaa tapahtuu ensimmäisessä tienristeyksessä, jossa Dorothy tapaa Variksenpelättimen. Pelätti ei osaa neuvoa, mikä tie on oikea, sillä hänellä ei ole aivoja. Pelätti lähtee kuitenkin mukaan matkaan. Pian seurue täydentyy Tinamiehellä, jolla ei ole sydäntä, ja Leijonalla, jolla ei ole rohkeutta. Rohkeutta kuitenkin tarvittaisiin, kun vihreänaamainen noita yrittää polttaa pelättiä, mutta Dorothy heittää vettä noidan päälle ja noita sulaa ja tie on selvä. Ozin taikuri osoittautuu kovaäänistä käyttäväksi humpuukimaakariksi, jonka psykologinen silmä on kohdallaan. Velho antaa Pelätille diplomin PhD-tutkinnosta, joten hän osaa siis ajatella. Tinamies saa tikittävän punaisen sydämen, ja Leijona rohkeusmitalin. Psykologinen temppu tekee heistä kokonaisia. Syntyy hässäkkää, ja velho lähtee ilmapallollaan. Dorothy kuitenkin pääsee kotiin, ja hokee mantraa "No place like home", ja hän herää mustavalkoisessa Kansasissa, jossa Hunk, Zeke ja Hickory ovat tutunnäköisiä, kuten myös professori Marvel. He ovat kuin Ihmemaan Pelätti, Tinamies, Leijona ja Velho.
Elokuvassa Judy Garland esittää Dorothy Galea, tyttöä, joka asuu iäkkään tädin ja sedän luona. Em-täti määrää kaapin paikan maatilalla. Seudun ilkimys on neiti Gulch, jota Dorothyn koira Toto puree, rikas ikineito tulee valittamaan maatilalle ja ottaa sheriffin paperin turvin koiran koriinsa ja polkupyöräilee pois. Toto karkaa korista kotiin ja Dorothy karkaa kotoa. Hän tapaa "ennustajan" professori Marvelin, jonka puheet muuttavat mielen ja Dorothy palaa kotiin takaisin, mutta matkalla kopauttaa päänsä ja "pyörre" vie kauas kotoa.
Filmin aluksi Dorothy laulaa kappaleen "Somewhere over the rainbow" eli matkataan sateenkaaren toiselle puolelle Ozin ihmemaahan ja Kääpiöiden kaupunkiin. Kansasin kuvaus on ollut karun mustavalkoista, mutta Ihmemaassa on todella värikästä. Kun maisema muuttuu värilliseksi, Dorothy toteaa Totolle legendaariset sanat "we are not in Kansas anymore", jota eri muodoissa on lainattu elokuviin, esimerkiksi Quarich toistelee tätä (U R not in Kansas anymore) Avatar-filmissä vastaanottaessaan tulokkaista Pandoraan.
Dorothy saapuu talonsa kanssa Kääpiöiden kaupunkiin, talo liiskaa idän noidan litteäksi. Noidalla on punaiset kengät, jotka suojaavat niihin pukeutunutta Dorothya pahalta Lännen noidalta, Idän noidan siskolta, joka on käkättävä vihertävä noita-akka. Tämä voi olla malli Banjo-Kazoiie -pelien Gruntilda-noidalle, vaatetus ja vihertävä väri ovat samanlaiset. Loppuvaiheessa filmiä Idän noita kuitenkin hyökkää uudestaan Dorothyn kimppuun ja pöllii Toton, joka pääsee taas korista pois. Noitaa näyttelee neiti Gulchin näyttelijä Margaret Hamilton.
Itse tarinassa Judyn pitää seurata keltaisia tiiliä, jotta pääsee Ozin velhon luo, joka osaa neuvoa, miten päästään pois. Ozin velho osoittautuu humpukimaakariksi, mutta on lopulta hyväntahtoinen. Olennaisempaa tapahtuu ensimmäisessä tienristeyksessä, jossa Dorothy tapaa Variksenpelättimen. Pelätti ei osaa neuvoa, mikä tie on oikea, sillä hänellä ei ole aivoja. Pelätti lähtee kuitenkin mukaan matkaan. Pian seurue täydentyy Tinamiehellä, jolla ei ole sydäntä, ja Leijonalla, jolla ei ole rohkeutta. Rohkeutta kuitenkin tarvittaisiin, kun vihreänaamainen noita yrittää polttaa pelättiä, mutta Dorothy heittää vettä noidan päälle ja noita sulaa ja tie on selvä. Ozin taikuri osoittautuu kovaäänistä käyttäväksi humpuukimaakariksi, jonka psykologinen silmä on kohdallaan. Velho antaa Pelätille diplomin PhD-tutkinnosta, joten hän osaa siis ajatella. Tinamies saa tikittävän punaisen sydämen, ja Leijona rohkeusmitalin. Psykologinen temppu tekee heistä kokonaisia. Syntyy hässäkkää, ja velho lähtee ilmapallollaan. Dorothy kuitenkin pääsee kotiin, ja hokee mantraa "No place like home", ja hän herää mustavalkoisessa Kansasissa, jossa Hunk, Zeke ja Hickory ovat tutunnäköisiä, kuten myös professori Marvel. He ovat kuin Ihmemaan Pelätti, Tinamies, Leijona ja Velho.
Filmi ja sen musiikki on saanut paljon meriittejä, mutta tärkeämpää on ne lukuisat viittaukset eri kirjoissa ja elokuvissa. Animaatiossa Wall-E on laulu Over the Rainbow, Good Morning Vietnamissa puhutaan Kääpiöiden kaupungista, josta johtaa punaisten tiilien tie pohjoiseen, jossa paha noita, Sopranoksessa Tony Soprano käy läpi terapiassa elämäänsä myös filmin hahmojen kautta. Aiemmin mainitsin jo Avatar-filmin Not in Kansas anymore-viittauksen, jota viittausta on muissakin filmeissä.
Suositan filmiä satujen ja musikaalien ystäville.
Voin todeta, että en pidä kummastakaan, en satufilmeistä enkä musikaaleista, mutta tästä elokuvasta pidin ja se on katsomisen arvoinen ainakin niiden lukuisten viitteiden vuoksi, joita amerikkalaisissa kirjoissa, sarjoissa ja elokuvissa on.
Vanhassa Fame -sarjassa on Ozin hengessä näytelty ja laulettu yhden jakson verran.
torstai 28. marraskuuta 2013
Se oli täsä ny
***
Kävijät ovat puhuneet
selkokieltä
puolentoista vuotta
johtopäätösten aika
vain kävijät ratkaisevat
blogin arvon mitta
on klikkausten määrä
Se oli täsä ny
Tää loppus tähä
Ei enää nähä
En mää tätä enää jaksa
tää loppus ny
ei jaksa
-et sää vittu voi lopettaa
jutut ehty
ja pian poistuu
kaikki on jo nähty
-et sää vittu VOI
kaikki loppuu
haihtuu
poistuu
lopullisesti
-et sää vittu VOI
kaikki poistuu aikanaan
vain entropia jää kasvamaan
*****
Siis tämä oli runo ei todellisuus, runon luritukset on nyt loppu, mutta keskityn joihinkin runoilijoihin tai runokirjoihin jatkossa.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Marjo Ruola ja Eka Ruola: Bosse ja Nero Tuhkimon apureina
Marjo Ruola ja Eka Ruola: Bosse ja Nero Tuhkimon apureina. WSOY, 2009, Valokuvat Jarkko Talonpoika.
Tässä mukavassa kirjassa on yhdistelty koiran uni Tuhkimon tarinaan. Kuvituksena on kannen mukaisia koirankuvia ja litografikuvia.
Bosse koira nukahtaa iltasatuun, ja uneksii Tuhkimon tarinan koiran silmin. Bosse ja Nero avittavat Tuhkimoa. He vievät lasikengät prinssin linnaan ja johdattavat prinssin Tuhkimon tyköön.
Tarinan ymmärtämiseksi on tunnettava Tuhkimon satu. Minusta Tuhkimon hahmoon tuodaan mukanaan oman äidin kuoleman sureminen ja haudalla käyminen. Tarinassa on 52 sivua, tekstiä ja kuvia.
Pidin tästä kirjasta.
Tässä mukavassa kirjassa on yhdistelty koiran uni Tuhkimon tarinaan. Kuvituksena on kannen mukaisia koirankuvia ja litografikuvia.
Bosse koira nukahtaa iltasatuun, ja uneksii Tuhkimon tarinan koiran silmin. Bosse ja Nero avittavat Tuhkimoa. He vievät lasikengät prinssin linnaan ja johdattavat prinssin Tuhkimon tyköön.
Tarinan ymmärtämiseksi on tunnettava Tuhkimon satu. Minusta Tuhkimon hahmoon tuodaan mukanaan oman äidin kuoleman sureminen ja haudalla käyminen. Tarinassa on 52 sivua, tekstiä ja kuvia.
Pidin tästä kirjasta.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Charles M. Schulz: Kaustinen ilmojen valtias
Charles M. Schulz: Kaustinen ilmojen valtias, Otava, 2010, suomentanut Juhani Tolvanen. Sivumäärä 96.
Kaustinen eli Woodstock esiintyi Tenavissa ensimmäisen kerran vuonna 1967, nimen Woodstock se sai vasta 1970, musiikkifestivaalien mukaan, ja siitä "käännös" Kaustinen. Kaustinen on Jaska Jokusen koiran Ressun kaveri. Ressu on minusta koko sarjan mielenkiintoisin hahmo. Ressu pystyy mihin tahansa, ja hänen fantasiansa Punaisen paronin kukistamisesta ovat mahtavia. Ressu tuli sarjaan jo vuonna 1950.
Tämä albumi on kooste eri sarjakuvista, joissa jokaisessa on Kaustinen. Näissä on myös Ressu tai muutamassa Ressun veli Remppu, yhdessä pätkässä on vain Kaustinen, siinä hän ottaa aurinkoa hiekkarannalla. Kansikuvan kuva ei ole siinä vaan se on erillinen kuva. Mustavalkoisena Kaustinen on hieman orpo ja etsii turvaa, jota saa Ressulta.
Kaustinen ilmojen valtias on huumoria, sillä Kaustinen on lintumaailman Salli, lentotaito ei ole Kaustisen vahvuus ja Kaustisella on paljon kysymyksiä, esimerkiksi onko leijalla häntä, ja miksi on,. Kaustinen tippuu monesti tuulessa, ja välillä jopa koirankopin päältä. Kaustinenkin liittyy Jaska Jokusen maailman huonoimpaan baseballjoukkueeseen. Joskus (ei tässä albumissa) Kaustisella on myös "lintuystäviä".
Vaikka en osaa kuvailla kirjaa sen paremmin, tulin hyvälle tuulelle lukiessani Ressun ja Kaustisen "dialogia", Kaustinenhan ei "puhu", vaan Ressu tulkitsee häntä. Kaustisen ja Ressun suhteessa on minusta jotain syvän humaania ja liikuttavaa, kuten koko Tenavat sarjakuvassa.
***
Charles M. Schulz (1922 -2000) oli amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä, jonka elämäntyö oli Tenavat, sarja, josta erityisesti pidän, ja olen blogannut siitä myös täällä. Charles M. Schulz oli itse parturin poika kuten Charlie Brown eli Jaska Jokunen, kiltti, ahkera hyvä poika, jolta kaikki epäonnistuu, mutta joka kuitenkin sinnittelee eteenpäin ja joutuu painimaan huonon itsetuntonsa kanssa koko elämänsä.
Kaustinen eli Woodstock esiintyi Tenavissa ensimmäisen kerran vuonna 1967, nimen Woodstock se sai vasta 1970, musiikkifestivaalien mukaan, ja siitä "käännös" Kaustinen. Kaustinen on Jaska Jokusen koiran Ressun kaveri. Ressu on minusta koko sarjan mielenkiintoisin hahmo. Ressu pystyy mihin tahansa, ja hänen fantasiansa Punaisen paronin kukistamisesta ovat mahtavia. Ressu tuli sarjaan jo vuonna 1950.
Tämä albumi on kooste eri sarjakuvista, joissa jokaisessa on Kaustinen. Näissä on myös Ressu tai muutamassa Ressun veli Remppu, yhdessä pätkässä on vain Kaustinen, siinä hän ottaa aurinkoa hiekkarannalla. Kansikuvan kuva ei ole siinä vaan se on erillinen kuva. Mustavalkoisena Kaustinen on hieman orpo ja etsii turvaa, jota saa Ressulta.
Kaustinen ilmojen valtias on huumoria, sillä Kaustinen on lintumaailman Salli, lentotaito ei ole Kaustisen vahvuus ja Kaustisella on paljon kysymyksiä, esimerkiksi onko leijalla häntä, ja miksi on,. Kaustinen tippuu monesti tuulessa, ja välillä jopa koirankopin päältä. Kaustinenkin liittyy Jaska Jokusen maailman huonoimpaan baseballjoukkueeseen. Joskus (ei tässä albumissa) Kaustisella on myös "lintuystäviä".
Vaikka en osaa kuvailla kirjaa sen paremmin, tulin hyvälle tuulelle lukiessani Ressun ja Kaustisen "dialogia", Kaustinenhan ei "puhu", vaan Ressu tulkitsee häntä. Kaustisen ja Ressun suhteessa on minusta jotain syvän humaania ja liikuttavaa, kuten koko Tenavat sarjakuvassa.
***
Charles M. Schulz (1922 -2000) oli amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä, jonka elämäntyö oli Tenavat, sarja, josta erityisesti pidän, ja olen blogannut siitä myös täällä. Charles M. Schulz oli itse parturin poika kuten Charlie Brown eli Jaska Jokunen, kiltti, ahkera hyvä poika, jolta kaikki epäonnistuu, mutta joka kuitenkin sinnittelee eteenpäin ja joutuu painimaan huonon itsetuntonsa kanssa koko elämänsä.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Laylan lauseita
Jari Tervo voitti Laylan alkulauseellaan Minut kihlattiin kehdossa vuoden 2012 Lause-Finlandian.
Jari Tervo on kuuluisa napakoista lauseistaan, Pyhiesi yhteyteen -kirja alkaa lauseella "Minut tapettiin vappuviikolla." Joka lause oli yllättävä, sillä Marsipaani Räikkönen, joka lauseen "sanoi" oli juuri tapettu. Laylan alkulause on selvästi samalla muotilla valettu, ja lause on tilanteen hyvin tiivistävä.
Layla -teoksesta en bloggaa, koska en bloggaa kirjoista, joissa tarkastellaan etnisiä ryhmiä tai sukupuolisuuteen liittyviä asioita tai henkilöiden uskontoa, tässä niitä kaikkia käsitellään.
Mutta lyhyitä tai oivaltavia lauseita Layla-teoksesta sen sijaan keräsin:
Miehestä tai kilpimiehestä
Ibrahim pulppuili iloa, vaikka oli mies. s.8
Miehen levottomuus rätisi huoneessa kuin väärään paikkaan johdettu sähkö. s.9
Tilanne valkeni kilpimiehelle hitaasti, kuten kaikki. s. 109
Naisesta tai naishenkilöstä
Leipova nainen levittää taloon rauhaa s.55
Mä oli ihan spede matikassa s.112
Spede oli luultavasti matematiikassa hyvä, eli kielikuva ontuu.
Muuta
Oikeus oli kone. Se nieli dataa ja tulosti linnaa s.153
Järkevä ihminen ei voinut olettaa kahvikupin kestävän ikuisesti. Maailma oli kova ja posliini haurasta. ... Hän oli antanut sekä vaimolleen että anopilleen valiumia. Kuten kuppi, hekin olivat särkyneet. ss 163-164
Pyhien yhteydessä on monia ytimekkäitä lauseita, jotka kertovat paljon´, tässä vain yksi niistä
Hanki minulle murhaaja tai sinusta se tulee s. 96.
Jarrusukassa on seuraava lause tai toteamus
Elämä, tuokio jarrusukkien välillä" s.41
Troikan alussa todetaan suurinpiirtein näin
Sen mahtilahtarin, sen Mannerheimin mä vielä kolaan.
Arvatkaapa kenen uutuuskirja alkaa lauseella
Kiinalaispojan palmikko tuntui humman häntäjouhelta
Tervon Esikoinen
Syksyllä 2016 ilmestyi Tervolta Matriarkka, joka kertoo inkeriläisten kohtaloista.
Otavalle siirtybyt Tervo pulppuaa niin hersyvää tekstiä, että jätin kesken koko kirjan.
Ensimmäinen kirja alkaa yksinkertaisesti: "Aamu Karitsantytär syntyi vaiti ja silmät auki".
Tarinan ensimmäisellä sivulla on jo näitä tuttuja virkkeitä "Karitsa oli paatunut siihen, ettei Armo etsinyt itselleen poukamaa isoveikkansa kirkosta vaan naisten haaroista. Velimiehen rukoushuone kulki kahdella jalalla ja sen ovi raottui kutittamalla". Hauskaa ja hersyvää, mutten jaksanut tätä lukea neljääsataa neljääkymmentä kahdeksaa sivua. Loppu tosin on kaunis: " Näen männynlatvojen ja pilvien kehystävän minun vunukkain ihania kasvoja" s.446
Troikan alussa todetaan suurinpiirtein näin
Sen mahtilahtarin, sen Mannerheimin mä vielä kolaan.
Arvatkaapa kenen uutuuskirja alkaa lauseella
Kiinalaispojan palmikko tuntui humman häntäjouhelta
Tervon Esikoinen
Syksyllä 2016 ilmestyi Tervolta Matriarkka, joka kertoo inkeriläisten kohtaloista.
Otavalle siirtybyt Tervo pulppuaa niin hersyvää tekstiä, että jätin kesken koko kirjan.
Ensimmäinen kirja alkaa yksinkertaisesti: "Aamu Karitsantytär syntyi vaiti ja silmät auki".
Tarinan ensimmäisellä sivulla on jo näitä tuttuja virkkeitä "Karitsa oli paatunut siihen, ettei Armo etsinyt itselleen poukamaa isoveikkansa kirkosta vaan naisten haaroista. Velimiehen rukoushuone kulki kahdella jalalla ja sen ovi raottui kutittamalla". Hauskaa ja hersyvää, mutten jaksanut tätä lukea neljääsataa neljääkymmentä kahdeksaa sivua. Loppu tosin on kaunis: " Näen männynlatvojen ja pilvien kehystävän minun vunukkain ihania kasvoja" s.446
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Aku Ankka ja Karhukopla
Aku Ankka ja Karhukopla on ensimmäinen Aku Ankan taskukirja, jonka olen lukenut, tämän painoksen ostin kirjamessuilta, ja on 1983 painos. Tämä on järjestysnumerolla 2, ja lienee julkaistu ehkä vuonna 1970 ensi kerran. Sivumäärä on 254, suurin osa sivuista on mustavalkoisia.
Kirjan kannessa tapahtuu olennaisin: Aku hypnotisoidaan. Karhukopla palkkaa Ali Hapulan hypnotisoimaan Akun, Karhukoplan motiivina on päästä -Akun kerrottua salaisuutensa- Roopen rahasäiliöön. Nimi on enne, Ali Hapulla eli a lihapulla ei saa selville Roopen rahasäiliön saloja. Tajusinko sanaleikin seitsenvuotiaana, en muista, tämä oli mökillämme ainoa sarjakuvakirja, joten sitä tuli selailtua monta kertaa.
Aika muistot kultaa
Nykyisyys ne multaa
Nimittäin en erityisemmin enää syttynyt tarinoille.
Aku Ankka ja Gopos-Gopos -heimon jalokivet -tarina tosin oli sangen mukiinmenevä. Roope Ankka ja Aku etsivät smaradgiluolaa, luola löytyi, mutta smaradgit jäivät. Aku Ankasta leivotaan elokuvatähti viidakossa kuvatun filmin vuoksi.
Aku Ankka Juustomaan rahaministerinä tarina vie Akun Juustomaahan, jossa rahat on loppu. Aku esiintyy Roopena, tai luullaan Roopeksi, ja pian hänelle tarjotaan rahaministerin tointa. Roope tulee paikalle, ja ilmenee, että rahaministerin tehtävä on maksaa valtion velat. Velat taas johtuvat Roope Ankan synteettisestä juustotehtaasta, joka on johtanut maan talousvaikeuksiin. Roope hyötyy myymällä rehua maahan, eli Roope aina nettoaa.
Aku Ankka ja Venetsian aarre
Aku Ankka uhoaa lähtevänsä Venetsiaan, hän puijaa Roopen mukaan, tyhjänpäiväisessä seikkailussa tullaan tyhjin käsin ja unohdettuna takaisin.
Aku Ankka jalkapallosankarina
Roope haluaa rikkikaivoksen, ja ehtona on jalkapallovoitto. Joukkue kuitenkin häviää. Uudessa tilanteessa pitäisi hävitä, mutta Aku Ankka tekee kaksi maalia ja voittavat.
Aku Ankka on liian nokkela, Aku Ankka ja sääkone ja Aku Ankka ja ilmapotkuri
ovat minusta tarinoita, joista en pidä. Aku Ankka yrittää, mutta epäonnistuu aina.
Myös Karhukopla epäonnistuu ja joutuu vankilaan.
Tämä on ilmestynyt yhdessä ykkösosan kanssa kesällä 2014 uusintapainoksena.
Mikki ja viidakon vaarat, Aku Ankan taskukirja 3.
Tämän luin joskus myöhemmin ja nyt uudestaan. Tämä on myös kolmatta painoskertaa 1980-luvulta ja on puoliksi mustavalkoinen. Minni soimaa Mikkiä Esinäytöksessä siitä, että hänelle riittää kiitos, eikä raha kelpaa, tai sitä ei ole. Albumin lopussa tarinat ovat sulattaneet jäätä ja Mikki suutelee Minniä kädelle. Jaksoissa on konnia, ja Mikki hoitelee ne totuttuun tapaan, ja on Poliisimestari Sisua. Mikki ja viidakkokopla -jutussa Roope Ankka, Aku ja veljenpojat tapaavat viidakossa Mikin ja Hessun. Tässä jutussa suhde rahaan tulee selvästi ilmi. Roopelle raha on aina ja vain mielessä, Mikille taas ihmisten pelastaminen.
Tästä on ilmestynyt uusintapainos tuplana. Kaikki sivut ovat värillisiä.
Roope-sedän raha$afari, Aku Ankan taskukirja 79.
Tämäkin on osin mustavalkoinen, tätä en muista aiemmin lukeneeni. Alkuun Roope ja Kroisos Pennonen osallistuvat Televisio Kolmosen aarrejahtiin, eli kaikkien Amazing Racen ja muiden esinäytöstä esitellään. Milla Magia on lempihahmojani, ja hänen himo Roopen onnenkolikkoon, mutta sitä tässä taskukirjassa ei päästä kokemaan.
Taikaviitan tanssiinkutsu, Aku Ankan taskukirja 80.
Kannessa lukee, että nyt kokonaan väreissä, tämä painos on vuodelta 1999, kun aiemmat ovat 1980-luvun alkupuolelta, ensi painokset lienevät 1970-luvun alusta. Tämä ei ole ensimmäinen Taikaviitta-seikkailu, mutta Taikaviitta, kuten Super-Hessu ovat ne tarinat, joista erityisesti pidän. Pelle Peloton tarjoaa Akulle Taikaviitta varusteet, on pyssyä, josta tulee huonoa rokkia ja on tahmapurkkaa, johon konnat tarttuvat. Eräässä jutussa vankilassa vangit ovat ottaneet vallan, ja käyttävät vankilan autoja Roopen rahojen pois kuskaamiseen ja varastoivat vankilaan.
Nykyisin Aku Ankan taskukirjat ovat tosiaan kokonaan värillisiä ja kansista tulee hienoja kuvioita, kun kerää koko sarjan.
***
Jotta saadaan tämä juttu hyvin runonurkkaan häpeämään linkitetään tähän helmi
Hectorin levyltä Hectorock I eli Sarjakuva-rock, joka on Hectorin omaa tuotantoa
tässä ripoteltuna osa säkeistöistä kommentteineen, se on siis tämä runo-osuus.
Kun Roope on kuollut, ken saakaan sen kaiken?
Nuo pankit ja tehtaat, sen pääoman kaiken?
On Akkari työtön, se päivät vain makaa.
Tuo seikkailu yötön, Iines pyrstöään jakaa!
...
On Roope jo vanha mies, se kohta kai kuolee.
Vaan köyhälän lapset silti näppejään nuolee.
On Mortin ja Vertin vielä huoleton olla,
Kun Mikki on Minnin kanssa aivan täys nolla!
Hei lue taas Ankkaa, mami,
Kun Minni saa lapsen tumman.
On elämä rankkaa, mami,
Ja Mikki saa viestin kumman.
...
Minusta biisinä loistava, riimikuvio on varsin sopivan selkeä kaiken-kaiken, makaa- jakaa, nuolee-kuolee, olla - nolla ja osatoisto mami- tumman, mami-kumman. Riimejä väkevämpää on sanoma, tässä vihjaillaan, että Iineksellä ja Minnillä olisi muutakin elämää, kun mitä sarjakuvassa näytetään. Ankkalinnan tulonjakoon otetaan lisäksi kantaa ja vihjataan lopussa, mitä en kirjannut niihin luokkaristiriitoihin.
Biisi on sanomaltaan varsin osuva, on tosiaan luokkaristiriitoja, joissa Roope on niskan päällä, Mikki ja Aku ovat sangen saamattomia Mikki ja Aku molemmat tyttöystäviensä kanssa, ja työasiat tai raha-asiat voisivat olla paremmin.
Taskukirjojen Mikki hahmosta kyllä pidän, kuten Taikaviitasta, normaali Aku Ankkojen Superhessu on suosikkini.
Yllä olevan kuvan mukaiset jutut ovat hyviä, eli muunnellaan jotain olemassa olevaa tarinaa tässä Maltan haukka on kääntynyt Maltan ankaksi. (Kuva otettu albumin kannesta, siitä johtuu epätarkkuus).
perjantai 25. lokakuuta 2013
Runonurkka suursiivottu
Syyssiivous suoritettu eli runonurkka suursiivottu
Roskarunot
Huonot runot
Tylsät runot
poistettu.
Eikä juuri muita ollutkaan
Arvioinnit runoteoksista pääosin säilytin
Yläkuvaus tehty asianmukaiseksi.
maanantai 21. lokakuuta 2013
Lena Anderson: Pikku siili ja Possu ressu
Lena Andersonin Pikku siili ja Possu ressu, Tammi, riimitellyt Sanna Uimonen, on mukava kuvakirja, jossa tekstit ovat pääosin rimmaavia.
"Tee on hyvää ja kuumaa
pikku siili tuumaa
ja virkkaa myssyä vauvan
siihen ei mene kauan ..."
Kuvakirjan kuvat ovat herttaisia ja tarinassa Pikku siilin luona on Hessu-Possu, ja illalla ovelle koputetaan
"Possu ressu seisoo oven takana,
nyyhkytää ja on valkea kuin lakana ..."
Siili-äiti syöttää juottaa ja hoivaa ja rohkaisee eksynyttyä possua.. seuraavana päivänäkin Possu ressu itkeskelee, mutta lopulta pullantuoksun ohjaamana löytyy Leipomo, jossa ressukan äiti on töissä.
Lopussa vaaleanpunaisissa tunnelmissa riennetään kohti sydämenmuotoista horisonttia.
***
Mukava kirja, jonka sain lokakuussa 2013 ostamalla Happy Meal aterian.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Sully Prudhomme, Nobel-runoilija
Sully Prudhomme voitti ensimmäisen Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1901. Nobel-palkinnon sivujen mukaan hänen nimensä olisi ollut Rene Francois Armand Prudhomme ja elinaika olisi ollut vuodet 1839-1907, eli palkinnon hän olisi saanut yli kuudenkymmenen vuoden iässä.
Sully Prudhomme on myös kääntänyt kirjoja, ja ainoa kirja, jonka olen ranskaksi löytänyt on Les Vaines Tendresses (1875), josta poimin pari runoa. Suomeksi en herran teoksia ole löytänyt.
Les Vaines Tendresses eli lieneekö tämä teos Arkuudesta? Ensimmäinen runo on Aux Amis Inconnus, runon nimessä on Amis, joka lienee ystävä (latinassa amicus ja amica), eli runoa tuntemattomalle ystävälle.
Runossa ovat hienot riimit inconnus/ plus/venus ja toisaalta proches/reproches, säkeistössä aina viisi riviä (säettä), sama riimikuvio toistuu, itse asiassa minusta loistavaa runoa, vaikka en edes google-kääntäjän kanssa pääse selville tarkoituksesta, mutta jo sanat ovat mahtipontisia, toisessa säkeistössä sointuvat volières, familières sekä hospitalières ja välillä infinis ja benis.
AUX AMIS INCONNUS
Ces vers, je les dédie aux amis inconnus,
A vous, les étrangers en qui je sens des proches,
Rivaux de ceux que j'aime et qui m'aiment le plus,
Frères envers qui seuls mon coeur est sans reproches
Et dont les coeurs au mien sont librement venus.
Comme on voit les ramiers sevrés de leurs volières
Rapporter sans faillir, par les cieux infinis,
Un cher message aux mains qui leur sont familières,
Nos poëmes parfois nous reviennent bénis,
Chauds d'un accueil lointain d'âmes hospitalières.
Et quel triomphe alors! quelle félicité
Orgueilleuse, mais tendre et pure nous inonde,
Quand répond à nos voix leur écho suscité
Par delà le vulgaire en l'invisible monde
Où les fiers et les doux se sont fait leur cité!
Et nous la méritons, cette ivresse suprême,
Car si l'humanité tolère encor nos chants,
C'est que notre élégie est son propre poëme,
Et que seuls nous savons, sur des rhythmes touchants,
En lui parlant de nous lui parler d'elle-même.
ja viimeinen säkeistö
Chers passants, ne prenez de moi-même qu'un peu,
Le peu qui vous a plu parce qu'il vous ressemble;
Mais de nous rencontrer ne formons point le voeu:
Le vrai de l'amitié, c'est de sentir ensemble,
Le reste en est fragile, épargnons-nous l'adieu.
Nämä jakeet lienee siis omistettu tuntemattomalle ystävälle!
À Théophile Gautier -runo on mielenkiintoinen, sillä Théophile Gautier oli ranskalainen runoilija, joka eli vuosina 1811 - 1872 ja oli monille innoittaja.
Runo on loppupuolelta teosta ja kuuluu seuraavasti
À THÉOPHILE GAUTIER
Maître, qui du grand art levant le pur flambeau,
Pour consoler la chair besoigneuse et fragile,
Rendis sa gloire antique à cette exquise argile,
Ton corps va donc subir l'outrage du tombeau!
Ton âme a donc rejoint le somnolent troupeau
Des ombres sans désirs, où l'attendait Virgile,
Toi qui né pour le jour d'où le trépas t'exile,
Faisais des Voluptés les prêtresses du Beau!
Ah! les dieux (si les dieux y peuvent quelque chose)
Devaient ravir ce corps dans une apothéose,
D'icorruptible chair l'embaumer pour toujours,
Et l'âme! l'envoyer dans la Nature entière,
Savourer librement, éparse en la matière,
L'ivresse des couleurs et la paix des contours!
***
Jälkimmäisessä runossa google-kääntäjään vedoten puhuttaneen puhtaasta soihdusta ja suuresta taiteesta, hauraasta lihasta sekä tuhojen haudasta. Runon säkeistön viimeiset säkeet rimmaavat tombeau, Beau sekä toujours ja contours. Lisäksi säkeistön keskellä esim. fragile ja argile.
Voin olla pahasti hakoteillä, mutta minusta tämä on "muistoruno" suurelle opettajalle, joka on jo mennyt.
***
Ne, jotka sanovat, että kielen lukemisesta on haittaa, ovat väärässä.
Kielen osaamisesta on aina hyötyä.
Itse en ole lukenut ranskaa, enkä sitä yhtään ymmärrä sanoja sieltä täältä, kielitaitoni on auttava ruotsin, saksan, italian, latinan ja englannin osalla, mutta ranskaa en osaa lainkaan.
Sully Prudhomme on myös kääntänyt kirjoja, ja ainoa kirja, jonka olen ranskaksi löytänyt on Les Vaines Tendresses (1875), josta poimin pari runoa. Suomeksi en herran teoksia ole löytänyt.
Les Vaines Tendresses eli lieneekö tämä teos Arkuudesta? Ensimmäinen runo on Aux Amis Inconnus, runon nimessä on Amis, joka lienee ystävä (latinassa amicus ja amica), eli runoa tuntemattomalle ystävälle.
Runossa ovat hienot riimit inconnus/ plus/venus ja toisaalta proches/reproches, säkeistössä aina viisi riviä (säettä), sama riimikuvio toistuu, itse asiassa minusta loistavaa runoa, vaikka en edes google-kääntäjän kanssa pääse selville tarkoituksesta, mutta jo sanat ovat mahtipontisia, toisessa säkeistössä sointuvat volières, familières sekä hospitalières ja välillä infinis ja benis.
AUX AMIS INCONNUS
Ces vers, je les dédie aux amis inconnus,
A vous, les étrangers en qui je sens des proches,
Rivaux de ceux que j'aime et qui m'aiment le plus,
Frères envers qui seuls mon coeur est sans reproches
Et dont les coeurs au mien sont librement venus.
Comme on voit les ramiers sevrés de leurs volières
Rapporter sans faillir, par les cieux infinis,
Un cher message aux mains qui leur sont familières,
Nos poëmes parfois nous reviennent bénis,
Chauds d'un accueil lointain d'âmes hospitalières.
Et quel triomphe alors! quelle félicité
Orgueilleuse, mais tendre et pure nous inonde,
Quand répond à nos voix leur écho suscité
Par delà le vulgaire en l'invisible monde
Où les fiers et les doux se sont fait leur cité!
Et nous la méritons, cette ivresse suprême,
Car si l'humanité tolère encor nos chants,
C'est que notre élégie est son propre poëme,
Et que seuls nous savons, sur des rhythmes touchants,
En lui parlant de nous lui parler d'elle-même.
ja viimeinen säkeistö
Chers passants, ne prenez de moi-même qu'un peu,
Le peu qui vous a plu parce qu'il vous ressemble;
Mais de nous rencontrer ne formons point le voeu:
Le vrai de l'amitié, c'est de sentir ensemble,
Le reste en est fragile, épargnons-nous l'adieu.
Nämä jakeet lienee siis omistettu tuntemattomalle ystävälle!
À Théophile Gautier -runo on mielenkiintoinen, sillä Théophile Gautier oli ranskalainen runoilija, joka eli vuosina 1811 - 1872 ja oli monille innoittaja.
Runo on loppupuolelta teosta ja kuuluu seuraavasti
À THÉOPHILE GAUTIER
Maître, qui du grand art levant le pur flambeau,
Pour consoler la chair besoigneuse et fragile,
Rendis sa gloire antique à cette exquise argile,
Ton corps va donc subir l'outrage du tombeau!
Ton âme a donc rejoint le somnolent troupeau
Des ombres sans désirs, où l'attendait Virgile,
Toi qui né pour le jour d'où le trépas t'exile,
Faisais des Voluptés les prêtresses du Beau!
Ah! les dieux (si les dieux y peuvent quelque chose)
Devaient ravir ce corps dans une apothéose,
D'icorruptible chair l'embaumer pour toujours,
Et l'âme! l'envoyer dans la Nature entière,
Savourer librement, éparse en la matière,
L'ivresse des couleurs et la paix des contours!
***
Jälkimmäisessä runossa google-kääntäjään vedoten puhuttaneen puhtaasta soihdusta ja suuresta taiteesta, hauraasta lihasta sekä tuhojen haudasta. Runon säkeistön viimeiset säkeet rimmaavat tombeau, Beau sekä toujours ja contours. Lisäksi säkeistön keskellä esim. fragile ja argile.
Voin olla pahasti hakoteillä, mutta minusta tämä on "muistoruno" suurelle opettajalle, joka on jo mennyt.
***
Ne, jotka sanovat, että kielen lukemisesta on haittaa, ovat väärässä.
Kielen osaamisesta on aina hyötyä.
Itse en ole lukenut ranskaa, enkä sitä yhtään ymmärrä sanoja sieltä täältä, kielitaitoni on auttava ruotsin, saksan, italian, latinan ja englannin osalla, mutta ranskaa en osaa lainkaan.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Eino Leino: Helkavirsiä ja Hymyilevä Apollo
Eino Leino on runoilija, jonka hienoja runoja kannattaa lukea. Ennen ensimmäisen oman runoteoksen lähettämistä, Leinon runoja ei kuitenkaan kannata lukea, sillä Eino Leinon runot ovat niiin hyviä, että jää oma teos painoon lähettämättä, mutta säästyyhän postimerkki, toisaalta taas jos ei mitään yritä, ei voi mitään saavuttaakaan..
Eino Leino on liian runollinen nimi ollakseen aito, hänen oikea nimensä on ollut Armas Einar Leopold Lönnbohm. Eino Leino vaikutti vuonina 1878-1926, ja nyt olevat Helkavirret on kirjoitettu kahteen osaan vuosina 1903 ja 1916.
Leinon myyttisissä balladinomaisissa runoissa on hypnoottinen rytmi, esimerkiksi Helkavirsien ensimmäinen runon Ihalempi alusssa
...
Läksi veikko vieremähän.—
Hiidet virvoja viritti.—
"Kunne sorruit kurja sisko?"—
Poika soille portahaksi.
Läksi taatto tietämähän.—
Hiidet virvoja viritti.—
"Kuhun kuljit tyhmä tyttö?"—
Taatto Kalman kartanoihin.
Samoin kuin runossa Tuuri
Noin ne lauloivat jumalat,
juorottivat jouhiparrat
rannalla Aluen järven,
Tämän olen rivittänyt tämän toisin kuin Gutenbergissä.
Ballaadissa Kimmon kosto on pahat mielessä, ja runohan on kauneudestaan huolimatta synkkä tragedia.
Balladin alku, jossa kostoaikeiden syy ilmenee, vino teksti Leinon, suora teksti ei, rivitys on erilainen kun Gutenbergissä, osan runosta olen jättänyt pois lähinnä moraalisista syistä, tekijänoikeus on jo rauennut.
Kimmo vuorta viertävätä
hiihtää yössä yksinänsä,
taivaan tähtöset palavat,
palavampi Kimmon tuska, ....
"Tytär oli minulla nuori
niinkuin pieni petran hieho,
jäi yksin kotahan kerran,
tuli miesi muukalainen,
tytön taljalla lepäsi;
kun hänet tapaan ma kerran,
silloin korpi kauhistuvi."
Kimmo hiihtää kosto mielessänsä, kohtaa kostonsa kohteen, auttaa poloisen polulleen, kostons' vuoksi' tyrkkää tyrskyihin
Vaihtuvi edelle toinen,
— kosken kuohuihin
katoopi käden yhden kääntämällä.
Soi parahdus pakkas-yössä.
Taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa.
Kimmo kauhistuu kostoans', saa hiiden hyhmän osalleen, aamulla aurinko nousee, jatkaen jollotustans'
Jo tulevat Hiiden immet tuiman tunturin laelta, ..
käärivät hivuksihinsa miehen,
jok' on murhan tehnyt,
sylitellen, suukotellen,
elon lämpimän imien,
ottavat omaksi Hiiden,
alle hangen hautoavat.
Susi ulvoo, koski kuohuu.—
Aamulla auringon kimallus.
***
Yläkuva on Eino Leinon Helkavirsien Kariston 2011 painos, missä on Helkavirsien molemmat osat ja lisäksi osa Hymni, missä on runo Hymyilevä Apollo. Kariston kirjassa 176 sivua, mihin sisältyy lopun kahden sivun mittainen sisällysluettelo.
lauantai 21. syyskuuta 2013
Lukutoukkien kehityskaari
Mistä niitä lukutoukkia tulee ja minne he menevät?
Lukumuna, opettelee lukemaan, vaihe kestää noin 7-18 vuotta
Lukutoukka, ahmii kirjallisuutta, bloggaa ahkerasti, osa lukuolentolajeista ovat kaikkiruokaisia, osa keskittyy tiettyyn vain kirjallisuuden lajiin. Aikansa luettuaan 5-50 vuotta lukutoukka asettuu aloilleen ja koteloituu
Lukukotelo, kääriytyy kammioonsa ja on hiljaksiin, pohtii ja puntaroi kenties kehrää seittiä, mutta kasvattaa siivet ja kokee muodonmuutoksen
Lukuperhonen, muodonmuotoksen kokenut entinen lukutoukka, jonka siivet kantavat kirjallisuuskeskusteluissa. Lukuperhonen innostaa muita, tajuaa koko lukukentän hienouden. Osa rientää kokkareista toiseen meden perässä, osa liihottelee muuten. Kaikilla lukuperhosilla on tarkoituksena levittää lukuilosanomaa ja avittaa lukumunien kuoriutumista lukutoukiksi.
lauantai 14. syyskuuta 2013
Hankala on pyöräilijän pyöräillä
Hankala on pyöräilijän pyöräillä
kumit puhki
mieli maassa
kun lasinsiruja pitää väistellä
ja kotona renkaita paikkailla
ja arvailla
kuka murskaa tielle lasia
ja kuka sen tekee ja ja miksi
tahallaan ja pahallaan
siksi, että
ei näe arvoa toisessa
eikä järkeä moisessa
pyöräilyssä
***
kysyn itsekin
voisko alkoholit pullottaa muoviin?
perjantai 6. syyskuuta 2013
Parkkimaksuja ja unohduksia
Parkkifirmassa on käskynjako
ala laputtaa
ala laputtaa
ja sinä siinä, et ole laputtanut
ala laputtaa
***
Työ on loputonta laputusta
Sopimusrikkeen seuraus on maksulappu
unohtui vain parkkilippu
se oli parkkerauksen nolo loppu
***
Vartijoilla loputonta laputusta
Laputetuilla armotonta vitutusta
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Pekka Seppänen, Jari Panzar: ME MUUT
Pekka Seppänen, Jari Panzar: ME MUUT, Arktinen Banaani, 2004, 320 sivua
Tästä kirjasta ja sarjakuvasta todella pidän. Minusta näitä julkaistiin Länsiväylässä ja luin niitä Espoossa asuessani.
Näissä sarjakuvissa on lähes poikkeuksetta kyse sanaleikeissä.
Me Muut muistuttaa siis idealtaan Fingerporia, mutta Me muut -sarjakuva olleet ennen Fingerporia ja mikä tärkeämpää, tämä sarjakuva ei ole lainkaan kaksimielinen, eivätkä sanaleikit sisällä lapsilta kiellettyä.
Sarjakuvissa on joko kaksi tai kolme ruutua.
Esimerkkejä ideoista
Lotossa on me muilla vakiorivit, jossa on käytetty lasten syntymäpäiviä, mutta toisella on vain kolme rastia, kun on vain kolme lasta :)
Lakimieshuumorikin on mukavaa:
-Äitini toivoi minusta lakimiestä
-Onko hän rikollinen?
Esimerkkejä sanaleikeistä
Ihmetellään miksi ollaan simatynnyrissä
On sanottu että mars simaan
Lopuksi mukava sanaleikki, jossa viimeinen rivi on mitä mainioin.
Ota tutti suuhun
-lapsi heittää tutin vaunuista pois ->
Suututti suututti
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Eeva-Liisa Manner hieno runotar ja kääntäjä
Eeva-Liisa Manner, joka vaikutti vuosina 1921-1995 oli suomalainen runoilija, jonka runoja on julkaistu Uuden runon parhaimmat teoksessakin.
Näyte Talvi -runosta
Talvi
Lehdet leijailevat, tunnit, vuodenajat
huoneesta huoneeseen
Lumi tuulee, ja aukaisee verhot
Autius seiniin nojaa, talon levittää
varjot nojaavat ja narahtavat
Lumi niinkuin matala eläin liikkuu
nurkkiin pesii
Älkää pyytäkö selittämään, mutta tässä on animistinen tunnelma, ja ilmiöt on käännetty tavallisuudesta poikkeavaksi,
Lumi tuulee, ja aukaisee verhot
ei lumi tuule, ei aukaise verhoja, tai siis tässä hienossa runossa kyllä, tähän olen kirjannut seitsemän ensimmäistä riviä kaikkiaan 18:sta.
Autius seiniin nojaa, talon levittää
Minusta tämä on hyvin oivaltavaa autius levittää taloa.
Tämä on minusta animistista
Lumi niinkuin matala eläin liikkuu
nurkkiin pesii
***
Eeva-Liisa Manner on kääntäjänäkin ollut ahkera ja arvostettu, esimerkiksi hän on kääntänyt luultavasti saksasta lukemani nobelisti-teokset Arosusi (Herman Hesse) ja Kioton (Yasunari Kawabata).
Näyte Talvi -runosta
Talvi
Lehdet leijailevat, tunnit, vuodenajat
huoneesta huoneeseen
Lumi tuulee, ja aukaisee verhot
Autius seiniin nojaa, talon levittää
varjot nojaavat ja narahtavat
Lumi niinkuin matala eläin liikkuu
nurkkiin pesii
Älkää pyytäkö selittämään, mutta tässä on animistinen tunnelma, ja ilmiöt on käännetty tavallisuudesta poikkeavaksi,
Lumi tuulee, ja aukaisee verhot
ei lumi tuule, ei aukaise verhoja, tai siis tässä hienossa runossa kyllä, tähän olen kirjannut seitsemän ensimmäistä riviä kaikkiaan 18:sta.
Autius seiniin nojaa, talon levittää
Minusta tämä on hyvin oivaltavaa autius levittää taloa.
Tämä on minusta animistista
Lumi niinkuin matala eläin liikkuu
nurkkiin pesii
***
Eeva-Liisa Manner on kääntäjänäkin ollut ahkera ja arvostettu, esimerkiksi hän on kääntänyt luultavasti saksasta lukemani nobelisti-teokset Arosusi (Herman Hesse) ja Kioton (Yasunari Kawabata).
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Joku siipi pitäis olla
Joku siipi pitäis olla, Aira Savisaaren kirjoittama runoteos, jonka on kuvittanut Lotta Kauppi.WSOY, 2009 (ostin kirjan kirjakaupasta), 79 sivua.
Tämä kuvitettu runo- tai loruteos lienee tarkoitettu noin kymmenen kaksitoista vuotiaille tytöille, tai päätelkää itse seuraavasta "analyysistä".
Teoksen alussa on esitelty kysymyksin meidän luokka. Kuka heittelee kumin paloja akvaarioon ...? Arttu Kuka esittää välillä ahkeraa ja ...? Arttu
Tämän jälkeen teos on jaettu seitsemään osaan: Arttu; Veeti, Emma ja Ellu; Inkku .. ja lopuksi vielä Eetu ja muita kamuja.
Arttu sai useimmat osumat alkukysymyksissä, ja ensimmäinen osa onkin "pyhitetty" Artulle ja runot ovat minusta varsin yksinkertaisia
Yksi Arttu valui luokkaan aina vikana
ja tytöt tykkäsi siitä ihan sikana
...
...
Tän kaverin koukku koukutti ihan pikana.
Tämä "riimikuviointi" toistuu teoksessa valitettavan usein
Mä surffaan "runossa" Veeti, Emma ja Ellu -osiossa pikana sikana toistuu, ja jollekin ehkä se maistuu tai muistuu.
Pistä kommenttia pikana
kuu on liekeissä, grillaa sikana
Riimejä päättäviä sanapareja ei ole kauhean kaukaa haettu, kuten seuraavasta ilmenee
puut -luut;
kyy - syy;
perällä -kerällä; kyliin; syliin ja sitten taas terällä
Teos sisältää myös kivaa puuhaa, kuten rakkausprosenttien laskentaa, kuvarunoja ja joitain rastitustehtäviä. Meno on varsin lutuista, minkä Emma ja Ellun vappukokemuksetkin kertovat
Yhdet tytöt tahtoi sutinaa
oli vappu ja varpaissa kutinaa
loppurimmaukset muodostuvat sanoista himaan, simaan ja rutinaa
Teoksen eduksi pitää sanoa, että siinä sivutaan koulukiusaamisen ongelmaa runoissa Onko noloo pelätä ja En kohta jaksa
Päättöruno voisi olla ratkaisu Joku siipi pitäisi olla suojaamassa ...
myös kiusaajia vastaan.
***
Mä oon ihan feikki -runoa ihmettelin, se ei sopinut ala-astekuosiin, eikä nuoriin vuosiin, kirjan riimikuvioita lainatakseni, mutta runossa on minusta silti asiaa, mutta ei sovi siihen minusta mukavan lapselliseen kuosiin, mikä teoksessa on. Minusta panemisesta puhuminen ei kuuluisi tähän teokseen.
"Siedän välkällä tyyppejä
jotka puhuu vain panemisesta
vaikkeivät ole taatusti
hipaisseet vielä ketään
navan alapuolelta, paitsi itteään"
***
Koulun alkajaisiksi vinkkinä, lapset runotalkoisiin edes kerran vuodessa :)
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Lasse Heikkilä oli modernisti
Lasse Heikkilä oli modernisti. Hän vaikutti vuosina 1925-1961, ja joutui kasvattilapseksi ja oli rintamalla jatkosodassa. Löysin 11 merkintää julkaistusta teoksesta, joista 8 elinaikana.
Uuden runon kauneimmat kirja esittelee Lasse Heikkilän hienoja mutta minusta tummia runoja.
Ensimmäinen siterattu runo alkaa
Väsyneenä läpimurtoihin
jotka epäonnistuvat etukäteen
myöhemmin teema jatkuu
Purjehdin
purjeet mustat
mustemmat aallot alla
....
kun saavutan rannan
on eräs pimeys
mutta sitä en tahdo
eikä se ole mikään ranta
eikä mikään vapaus
ei mikään rakkaus
ei mikään
.... ja loppuu ...
olen hyvin rauhallinen
tuska ei auta
naurussa on enemmän voimaa
ja minä nauran
Tekijänoikeussyistä en voi laittaa koko runoa, enkä kokonaisia runoja enkä laita tähän muita runon tynkiä (koko runo on teos, ei voi siten kirjata, Heikkilän kuolemasta kulunut 52 vuotta), mutta modernista runoudesta pitävät, tämä on minusta upeaa ja tummaa. Tutustukaa Lasse Heikkilän runoihin.
Uuden runon kauneimmat kirja esittelee Lasse Heikkilän hienoja mutta minusta tummia runoja.
Ensimmäinen siterattu runo alkaa
Väsyneenä läpimurtoihin
jotka epäonnistuvat etukäteen
myöhemmin teema jatkuu
Purjehdin
purjeet mustat
mustemmat aallot alla
....
kun saavutan rannan
on eräs pimeys
mutta sitä en tahdo
eikä se ole mikään ranta
eikä mikään vapaus
ei mikään rakkaus
ei mikään
.... ja loppuu ...
olen hyvin rauhallinen
tuska ei auta
naurussa on enemmän voimaa
ja minä nauran
Tekijänoikeussyistä en voi laittaa koko runoa, enkä kokonaisia runoja enkä laita tähän muita runon tynkiä (koko runo on teos, ei voi siten kirjata, Heikkilän kuolemasta kulunut 52 vuotta), mutta modernista runoudesta pitävät, tämä on minusta upeaa ja tummaa. Tutustukaa Lasse Heikkilän runoihin.
torstai 25. heinäkuuta 2013
Tuomas Anhavan runoja
Tuomas Anhava oli suomalainen runoilija ja suomentaja, hän vaikutti 1927-2007.
Tuomas Anhavan runoja on Uuden runon kauneimmat I -teoksessa 21 kappaletta. Osa runoista on ilman erillistä nimeä, ja sisällyksessä ne on nimetty ensimmäisen runorivin mukaan. Tämä on nimetty "Kevääni on kirkas"
Tässä ensimmäinen runo ilman viimeistä säkeistöä (tekijänoikeus ei salli kirjata koko runoa!)
Kevääni on kirkas, maani paljas: kuloa
kaiken ruohon, menneen lihaa.
Aikani on ilta, lieska savu
taivas pilvi niin kuin savu
Päiväni on lumi: kevyt sade. Haavaisen
maani peittää kevyt sade
...
Ensimmäisessä säkeistössä toinen säkeistö täydentää ensimmäisen ajatuksen loppuun. Toinen säkeistö toistaa sanan savu, joka toimii loppusointuna, muissa kahden säkeen säkeistöissä ei ole loppusointua Kolmannessa säkeistössä piste katkaisee ajatuksen, ja toinen säe lopettaa "lauseen" sade toistuu.
Runossa on selkeä rakenne säkeet alkavat samoin
Kevääni on kirkas, ...
Aikani on ilta, ...
Päiväni on lumi: ...
Runossa on Ystävä, olet vetänyt suusi kokoon on kymmenen säkeistöä, joista tässä kaksi ensimmäistä ja viimeinen.
Ystävä, olet vetänyt suusi kokoon,
mutta kuuntele porinaa keittiöstä:
etanat käristyvät kokoon, simpukat
solisevar vadille, valkoviini tuoksuu,
viileä tuuli vatsaa myöten,
ankeriaan kalvas perhe kuultaa
seitsemän säkeistöä
kolea viini,
varjoisat vauraat etanat matkalle
kulhosta iäisyyteen
Runo on hyvä, vaikka en osaa sitä selittää, tähän olen kirjannut vain etana-teeman loppuun. Minusta koko runo on hieno, vaikka edes toista teemaa on vaikea nimetä.
Homo homini -runossa (latinaa tarkoittanee ihmisen ihmiselle, ja viittaa luultavasti sanontaan "homo homini lupus est" eli ihminen on ihmiselle susi) tätä ajatusta en kyllä löydä runosta, mutta tästä runosta olin löytävinäni loppusointuja useita. Katkelma on runon keskeltä eikä tee oikeutta Anhavalle.
Ja uljas: rinta rinnan
hän verestä suorittaa täsmälleen veren hinnan.
ja tunnontarkka: muilta kun perin mutkattomasti sujuu
siitos,
vain ihminen kuiskasi: kiitos
ja maksoi
lopun ikänsä minkä jaksoi
...
Tunnustan, että luultavasti olen poiminut väärät kohdat, ja väärät runot, eli kannattaa itse tutustua Anhavan runoihin.
***
Tuomas Anhavan tankarunokäännöksistä täällä.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
YT NYT
Talouselämän aabeecee
omhx, euribor ja yytee
YT YT YT YT YT
NYT NYT NYT NYT
yytee yytee yytee yytee yytee
mitään älä tee
OMHX sitä EURIBOR tätä
dollari sitä euro sitäsuntätä
barreli sinne unssit tänne
NYT YT YT YT
Sejase rakettinousussa
Tamätuose taas laskussa
ei kun YT YT YT YT
YT NYT YT NYT
yytee yytee yytee
sua ei enää tarvita
älä enää mitään tee
valot pois ja yytee
--Jokke heinäkuussa 2013 :( --
omhx, euribor ja yytee
YT YT YT YT YT
NYT NYT NYT NYT
yytee yytee yytee yytee yytee
mitään älä tee
OMHX sitä EURIBOR tätä
dollari sitä euro sitäsuntätä
barreli sinne unssit tänne
NYT YT YT YT
Sejase rakettinousussa
Tamätuose taas laskussa
ei kun YT YT YT YT
YT NYT YT NYT
yytee yytee yytee
sua ei enää tarvita
älä enää mitään tee
valot pois ja yytee
--Jokke heinäkuussa 2013 :( --
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Takapihan terassielämää
Heinäkuussa
Heinäkuussa töistä on lomaa, ja rivitalon grillit ovat
kuumana, ja naapurit
Takapihan
terassielämää
Ilta illan jälkeen Jurrin
grilli savuttaa ja haisee
sytytysnesteen tuoksu
on aivan karsee
makkarat, lihat sekä
lettuset
valmistuvat pitkän
tovin
itselleen Jurri tekee
kepposet
kaljaa juo ja mustuvat
makupalat kovin
Kalja kossuksi kirkastuu,
ja mieli senkun virkistyy
ja mieli senkun virkistyy
Iltaisin Jurri örisee ja möykkää
Öisin mörisee ja
yökkää
Illalla pelti kiinni,
aamulla kaihtimet.
Väliin voi harrastaa naapurin kanssa leikkimielisesti
Haaste
Jurri naapurin isän
pelin haastoi
vimma punan poskiin taas toi
Häviö se häämötti,
kunnian menetys kammotti
En olekaan paras
vaan toinen
vain varas
ja loinen
Nyt Jurri kiehuu
lapsien nähden riehuu
pohtii
ei mulla oo mahaa
materiaa on ja pino rahaa
naapuri oot köyhä
mee kyykkyyn jä häpeä
kämppäski muistuttaa persläpeä.
***
Oi loma pian lopu
ala jo auvoinen työ ja sopu
pohtii
ei mulla oo mahaa
materiaa on ja pino rahaa
naapuri oot köyhä
mee kyykkyyn jä häpeä
kämppäski muistuttaa persläpeä.
***
Oi loma pian lopu
ala jo auvoinen työ ja sopu
---
(c) Jokke
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Pensaiden leikkuusta
Leikkauslista
Lähellä’ on Jurrin
sy’änt pensasaidat
niiden pitää olla
kaposet ja kaidat
naapur’kin joutuu
aitansa kynimään
ja siitepölyjä
keuhkoistaan yskimään
On Jurrilla otsaa
kaataa luvatta naapurin pensaat ja puut
pilata toisen
istutukset ja muut
näin hän eittämättä
pihapiirin sopua tuo
kun naapuri ärräpäät,
manailut tuhotyölle suo
Kaatunut, kuin
kaatunut
Maatunut kuin maatunut
irvii Jurri ärripurri
ja jatkaa
kasvaa se ja komistuu,
sitten joskus jos ja kun.
naapur, hänellä
kiristyy pinnanen
kohos harmistus
pilviin yllättäen
kun häntä näin kohdeltiin.
Jurri Ärripurri vaan valittaa
ja vinkuu
Naapurin aluetta
itselleen hinkuu
Naapur rassu
rikkaruohoja apeana kitkee
pettymystään vaisuna
itkee
Monen vuoden
huolenpito vesi, hoito ja rakkaus
valui hiekkaan, kun
iski viekkaus
--
(c) Jokke
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Kaputista Capulettiin
Ennen luin iltaisin Remestä
Pisteet Pykälälle
Kiitos Remes näistä niteistä
Aaron Suomen siteistä
Seidoista ja lumikiteistä
Älykännyköistä ja biteistä
***
Herääminen
Seidoista ja lumikiteistä
Älykännyköistä ja biteistä
***
Tuli nukkumatti, alkoi uusi päivä
Turhuuksien turhuus mielissä viipyy
Runottaren työ siihen lie syy!
Runottaren työ siihen lie syy!
Pitäiskö rööki jo tumpata
lihaksiin tehoja pumpata
Pitäiskö lukulihastakin herättää
Tarzania, Robinson Crusoeta iltaisin vedättää
Aloitan Aarresaaresta ja Peppi Pitkätossusta
runouteen tutustun ja Romeoon ja Juliaan
runouteen tutustun ja Romeoon ja Juliaan
***
Kaputista Capulettiin
Oon ollut tyhmä perusjuntti, täyshoukka
”oon iät sun luonas”
Kaputista Capulettiin
Oon ollut tyhmä perusjuntti, täyshoukka
ah niin sivistymätön miesmoukka
kauneutta runouden en ymmärtänyt lain
kertaalleen lukemani Romeo ja Julia meni ohi vain
Kaunoon siis siirryin
uusintalukukerrall’ ymmärsin cupidon, amorin nuolet
rakkauden ja riitaisten sukujen huolet
riimien seitin punoman tarinan huomasin
”oon iät sun luonas”
näin tumman tuonen takaa,
Julia Romeolle ensirakkauttans' jakaa
mut’ Shakespeare, hän riveillä vielä elää
mestar on
vaik’ vuot' viis'sataa kuolostaan on
--
(c) Jokke
lauantai 18. toukokuuta 2013
J.R.R Tolkien: Satumaa ja seppä
J.R.R Tolkien: Satumaa ja seppä, 2001, sivumäärä 54, joista mustavalkoisia kuvia kymmenen sivua, Smith of Wootton Major, 1967
Tässä sadussa Iso-Woottonin kylässä vaihtuu mestarikokki. Kylässä vietetään Lasten kestit joka 24:s vuosi. Isoon kakkuun leivotaan sisälle haltioiden taikatähti. Poika, joka sen saa, näkee "taikamaailman". Pojasta varttuu mies, ja seppä, mutta hän näkee myös toisen maailman ja vaeltaa paljon. Hän tutustuu Satumaailmaan ja tapaa sen kuningattareen. Hän saa viestin välitettäväksi Kuninkaalle, joka asuu yllättäen samassa kylässä ...
Tarina oli eheä, ja kuvat hienoja, siinä on paljon tolkienilaista ideaa: mestarikokki lähtee pois kylästä, haltiat, mahtavat miehet ovat vaatimattomissa asuissa ja töissä, ihmiset lähtevät seikkailemaan, ja tulevat takaisin, aika kuluu ja eletään vaatimattomasti ...
Luulisin, että tämän kohderyhmä on Tolkien-fanit, itse kuulun siihen joukkoon "löyhästi", joten minusta tarina oli mukava ja opettavainen, wikipediankin mukaan se on julkaistu 1967, kun Tolkien kuoli 1973, saman lähteen mukaan tämä olisi julkaistu suomeksi jo 1983. Piirroskuvat lienevät alkuperäisiä.
Kirja on kuin uusi, se on ostettu kirppikseltä hintaa 95 senttiä. Seuraavista asioista lisäpisteitä: kirjan kansi on hieno, paperi hyvälaatuista, kirjan koko on hyvä, lopussa lyhyt luettelo Tolkienin muusta kuvitetusta tuotannosta.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Vihermatto
Asuu rivitalossa naapur jos toinenkin, Jurri niminen kyttis vaimoineen
ja katsoo ulos, kuten aina
Hepuli
Tytön Marsalkka-koira kovaa
haukkuu
Sen takapuoli kahdesti
paukkuu
Saa Jurri hepulin
kun näkee auton
renkaassaan ripulin
Sitten hän haukkuu,
että kitarisat paukkuu,
Mitä sä duunaat, du-du-duunaat, mun autoani sä heti puunaat
Marsalkka koira kipittää kotiin, vetää perässään tyttöä,
joka miettii
Kyttääjä
Jurri ei relaa
pihalla kun joku pelaa
Pelit hän pilaa
pahan mielen tilaa
Kaikesta jäkättää
ja vielä mäkättää
Mistään ei tykkää
päälle vielä kyttää
Kevät etenee ruoho kasvaa
Ruohomatto
Jurri aamuin illoin
muistaa
kun känniltään käynti
luistaa
Savuttavan
ruohonleikkurin käyntiin nykiä
ja astmaansa samalla
rykiä
Kaljuksi hän
nurmimaton kaataa
kaikki tieltään häätää
Aamuisin etupiha
iltapäivisin vuorossa
takapiha
Öisin letkusta
nurmikolle vettä juoksuttaa
hyönteismyrkkyä päälle
tuoksuttaa
hieno on Jurrin piha
ruoho ruskeaa kuin
liha
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu, Kootut tankarunot
Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu, kootut tankarunot 1960-1982, 320 sivua, Seven pokkari 2011, kuvassa on hintalappu mukana.
Teos on kokoelma Tuomas Anhavan suomentamista tankarunoista.
Tanka-runo on peräisin Japanista, ja nämä runot ovat japanilaisia, nämä ovat suomennettu eri kielistä, ei siis suoraan japanista, runojen käännöksiä on katsottu rinnan ja jonkin verran on ollut japanilaisia analyysejä. Tankarunot on nimeenomaan japanilainen runouden mitta, joka oli minulle ennen tätä teosta varsin outo. Tanka-runo on siis viisirivinen määrättyjä tavuja sisältävä runo, joka kuvaa tunteita. Tankarunot ovat lyhyitä ja kuvailevia
Tanka -sanassa on viisi kirjainta, tanka-runossa on viidellä rivillä 31 tavua riveittäin 5 / 7 / 5 / 7 / 7
Normaalisti kolme ensimmäistä riviä eli säettä muodostaa oman kokonaisuuden ja tauon (ilmeisesti luettaessa) jälkeen tulee täydentävät kaksi säettä.
Tähän en uskalla tekijäoikeussyistä kirjata peräkkäin yhtään koko tankarunoa, mutta ajattelin kirjata muutaman runon alun kolme riviä ja sitten kaksi riviä, voitte katsoa, sopivatko yhteen. Tietenkin tämä on epäeettistä, mutta näyttää mahdollisuuksien määrän.
Toinen asia on hyvä muistaa Suomen kielen ABC-kirja tehtiin 1500-luvulla, tankarunoja on laadittu huomattavasti ennen sitä ajankohtaa, kirjassakin on mainintoja Tanka-antologioista ennen 1000-lukua esim. vuosina 759, 951 ja 997. Japanin kielessä samalla sanalla on eri merkityksiä, eli tämä lisää käännöksen haastetta.
Alkuja
Aurinko laskee,
Aution meren yllä
pilvet kuin liput
Tenji Tenno
Puuskainen tuuli
puhaltaa vuorten yli.
Yöt ovat pitkät.
Ikusa Shinno
Loppuja
Pian nousee taivaalle
kuu täynnä kirkkautta.
Yksin nukun ja kaipaan
Kotiin armaani luokse.
Itse asiassa ensimmäinen loppu kuuluu ensimmäiseen alkuun ja toinen toiseen, näitä ei ole soveliasta "pilkkoa", mutta minusta nämä loput minusta soveltuvat molempiin alkuihin, mikä todistaa vain sen, että en ymmärrä tankaa.
Tuomas Anhava sen sijaan on ymmärtänyt, suositan kirjaa tankan ystäville.
***
Tuomas Anhavan runoista täällä.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Mikä päivä! Tänään juhlitaan
Mikä päivä! Tänään juhlitaan toimittanut Sanna Hytti ja kuvat Terese Bast on Kirjapajan runokirja, vuodelta 2011, jossa on kuvia ja vanhoja runoja erilaisiin tilaisuuksiin juhliin lähtemiseen, sopii sekä lukea tilaisuuksissa että käy jossain tilaisuuksissa lohduksi tai piristykseksi.
Runoilijoiden rivi on vaikuttava: Paavo Kajander, Eino Leino, V.A Koskenniemi, P. Mustapää, Lauri Pohjanpää, Jaakko Juteini, Aaro Hellaakoski, Eila Kivikk'aho, Katri Vala, L.Onerva, Helvi Hämäläinen, Aila Meriluoto ja uudempaa Tove Janson, Tommy Taberman, Juice ja Claes Anderson, Kari Hotakainen ja vielä uudempaa kuten Petri Tamminen neljäkymmentäkahdeksan runoa.
Teos alkaa Paavo Kajanderilla "Ilo, laulu ja nuoruus ..."Eino Leinolla, vuodelta 1898 "Minä tahdon maljani tyhjentää / kun ensi leivpset laulaa ... välin ollaan Hotakaisen sanoin "Retkimielellä": "Kun lähdet matkaan, ota mukaasi / syvät saappaat/ ... Älä ilmoita lähdöstäsi / etteivät pelkurit ..."
Runoja on moneen tilaisuuteen, teos voi olla hyvä perheessä, jossa halutaan lukea runoja tilaisuuksissa tai kirjoittaa onnittelukortteihin niitä tai muuten vain selailla ja lukea, kaunis kirja hieno teos.
Toisaalta 48 runoa on pian läpikäyty, mutta runot ovat iättömiä, eli ne eivät käytössä kulu, tosin maailmassa on luultavasti se 49:skin runo.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Toukotyöt nykyisin
Keväällä linnut muuttavat pohjoiseen, ja ravitalonaapurit
etelään viettäville postimerkinkokoisille takapihoilleen.
Nykyajan
toukotyöt
Ruoho kasvaa,
vihertää,
rivitalonaapur postimerkkitontillaan
ahertaa
Perennat koukkii
nyppii
hallantuhoista
tasajalkaa hyppii
Selän takia ompi
sairaslomalla,
sapatilla pitkällä
somalla,
levittää lantaa,
multaa kantaa,
selkään koske ei,
hip hip hei.
--
Sanojen Seitti (c) Jokke
torstai 18. huhtikuuta 2013
Antti Tuurin Pohjanmaan lehmät
Antti Tuurin Pohjanmaa- filmissä lehmistä ei ole juuri mainintoja.
Pohjanmaa -kirjassa sen sijaan lehmät tai lehmien pito ovat monestikin keskusteluissa.
Teoksessa on viisikymmentäyksi lukua, niin luvussa XX eli kahdennessakymmenennessä luvussa alkaa lehmäkeskustelu, missä äiti ja Sylvi arvostelevat Paavoa, jolla ei ole enää lehmiä vaan kettuja ja ilmeisesti sikala.
"Äiti ja Sylvi rupesivat siitä Paavolle motkottamaan ...
"tämä talo kenenkään muun isännän aikana ei vielä lehmätönnä päivää nähnyt... Paavo vedätti taloon maidot osuuskaupan ruokapuolelta .. ei ikinä anteeksi antanut"
Paavo antaa täyslaidallisen takaisin
-minkälaisella vaivalla taloa oli ennenvanhaan pidetty, lehmät oli lypsetty käsipelillä ja niitä oli passattu, ettei siinä ollut työn iloa eikä hetken rauhaa ...
-Jos talossa olisi nyt kaksikymmentä lehmää ja vaikka minkälaiset koneet, monikaan ei joutaisi istua tuvassa ...
... ja mikä kaikesta oli palkkana; maidon hinnasta saatin tapella joka jumalan vuosi, maanviljelijöitä haukuttiin isänmaan pettureiksi ...
Paavo sanoi, että oli saanut lehmistä niin tarpeekseen, ettei enää voinut syödä lehmän lihaakaan ja oli ajatellut lopettaa voin käytönkin ja siirtyä .... jääkaappimargariiniin (margariinista on teoksesa rankka toteamus, jota en kirjaa tähän) ... juotavaksi hän oli ajatellut ottaa pelkästään punaviinin
Äiti ja Sylvi sanoivat, että heille Paavon oli turha lehmistä saarnata ... talolle oli häpeä, että maito piti hakea osuuskaupasta
Asiaan palataan vielä tanssiaisten yhteydessä, jossa puhutaan sonnan luomisesta ja navettasaappaiden vaihtamisesta. Kirja kertoo heinäkuun viikonlopusta vuonna 1978, jolloin Saaran kotitalolla tehdään heinätöitä. Tilalla on lehmiä, jota varten heinää tehdään. Myös Saara joutuu (tai pääsee :) navettatöihin (luomaan lantaa =).
Valmistuneelle ylioppilaalle
pian lauletaan, vaikka lukio meni vähän sumus
alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo
alussa seisoi kyllä järki ja opiskelut
tuli hylsyä, ja nelosta
alkoi harmittaa, suoritin kursseja vain pelosta
loppui maltti, sitten itseluottamus, lopulta voimat
melkein!
innostuin, kiinnostuin, syvennyin
harjoittelin, vahvistuin
äiti saa pian keittää kahvit koko suvulle
mummi paistaa pullat, kummi halii, tie on auki jatkoluvulle
Tieto lisääntyi, mutta viisastuinko?
Luulen, että opin lukiossa jotain myös elämästä?
Vaikka otin siipeeni,
niin ne ne eivät koskaan katkenneet
(runo itse itselle, tämä saa toiselle vaihtamalla esim. suoritin muotoon suoritit, mutta ei ehkä kannata :)
***
Onnitteluruno
Lauloimme Gaudeamus igiturin
Onnittelut ylioppilas (kuuden :) laudaturin
Ylioppilaslakki on lukion kruunu
kultakutreillesi sen sait
Lyyra hohtaa
Silmäsi tuikkii
oppia eämään hait
viisautta, yleissivistystä sait
Olkoon opintiesi antoisa ja avartuva
Tämä hetki on kuitenkin onnen ja juhlan
Kohottakaamme Ylioppilaalle maljamme
***
Värssyjä onnittelukorttiin tai muuten :)
Kun on älliä
saa pelkkiä älliä
****
Oppia elämään hait
ammattiosaamista sait
Onnea valmistuneelle
***
Ylioppilaslakki on yleissivistyksen kruunu
valkoinen symboloi tiedon puhtautta
***
Anna tiedonjanon johtaa sinua
Lyyra hohtakoon kun on vaikeaa
***
Lauloit Gaudeamus igiturin
Onnittelut ylioppilas (kuuden :) laudaturin
***
Ylioppilaslakki on lukion kruunu
kultakutreillesi sen sait
***
Lyyra hohtaa
Silmäsi tuikkii
Onnea ylioppilaalle
***
oppia eämään hait
viisautta, yleissivistystä sait
Onnea ylioppilaalle
***
Olkoon opintiesi antoisa ja avartuva
Tämä hetki on kuitenkin onnen ja juhlan
Kohottakaamme Ylioppilaalle maljamme
Onnea ylioppilaalle
***
Kouluun jää knopit
Työelämään opit
***
Erilaisia ylioppilaita voi olla monen tyyppisiä.
Kirjoituksista voi saada seuraavia arvosanoja ovat l, e, m c, b, a ja hylätty i.
Hyvät, mutta tylsät paperit ovat llllllll, kiinnostavampia ovat seuraavat
abba (kansainvälinen musikaalinen ylioppilas)
ebba
mamma (isoäitikin voi olla ylioppilas)
babba (ja isoisä)
cacca (kirjoitukset eivät häävisti menneet)
lacca (lakkaa päälle, ennen ei ollut edes m- eikä e-arvosanaa oli vain l, c ja a sekä i)
lallallaa (kirjoittanut yhdeksän ainetta)
lellellee (aika hyvät paperit)
calle (kallelle hyvät paperit)
macee (on makeeta olla ylioppilas)
macce (hyvä Markku)
amme (luin kirjoituksiin kylvyssä)
alla (kaikista voi tulla ylioppilaita)
allacca (hyvin allakoitu, on hyvin suunniteltu ja puoliksi läpäisty)
mellacca (tulee mellakka, pojastahan tuli ylioppilas)
cama
bell (kilistetään kelloa)
bella (hän on niin kaunis ylioppilas)
lama (1990-luvun alun ylioppilas)
leea
Nämä voi kompensaatiolla päästä läpi
alli
malli (minusta stubbilla on tällainen todistus, reaali oli minusta i ja kielet ällilä)
ammi
emmi
mica (micasta tuli ylioppilas)
micaela
lalli
elli
lelli
lacci (tälläkin pitäisi lakki irrota)
illa (päässee läpi vaikka huonoa tekee)
lilla (maasta se pienikin ylioppilaaksi ponnistaa)
lillac
lima
eicca
milla (milla sä sait lakin)
Näistä ei ehkä tullut ylioppilaita
illi
illa (pahaa tekee)
alli
lilli
liima
miila
iili
mimmi
bibi (olin sairas kirjoitusten aikana)
Toivotaan syksyllä parempaa onnea.
alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo
alussa seisoi kyllä järki ja opiskelut
tuli hylsyä, ja nelosta
alkoi harmittaa, suoritin kursseja vain pelosta
loppui maltti, sitten itseluottamus, lopulta voimat
melkein!
innostuin, kiinnostuin, syvennyin
harjoittelin, vahvistuin
äiti saa pian keittää kahvit koko suvulle
mummi paistaa pullat, kummi halii, tie on auki jatkoluvulle
Tieto lisääntyi, mutta viisastuinko?
Luulen, että opin lukiossa jotain myös elämästä?
Vaikka otin siipeeni,
niin ne ne eivät koskaan katkenneet
(runo itse itselle, tämä saa toiselle vaihtamalla esim. suoritin muotoon suoritit, mutta ei ehkä kannata :)
***
Onnitteluruno
Lauloimme Gaudeamus igiturin
Onnittelut ylioppilas (kuuden :) laudaturin
Ylioppilaslakki on lukion kruunu
kultakutreillesi sen sait
Lyyra hohtaa
Silmäsi tuikkii
oppia eämään hait
viisautta, yleissivistystä sait
Olkoon opintiesi antoisa ja avartuva
Tämä hetki on kuitenkin onnen ja juhlan
Kohottakaamme Ylioppilaalle maljamme
***
Värssyjä onnittelukorttiin tai muuten :)
Kun on älliä
saa pelkkiä älliä
****
Oppia elämään hait
ammattiosaamista sait
Onnea valmistuneelle
***
Ylioppilaslakki on yleissivistyksen kruunu
valkoinen symboloi tiedon puhtautta
***
Anna tiedonjanon johtaa sinua
Lyyra hohtakoon kun on vaikeaa
***
Lauloit Gaudeamus igiturin
Onnittelut ylioppilas (kuuden :) laudaturin
***
Ylioppilaslakki on lukion kruunu
kultakutreillesi sen sait
***
Lyyra hohtaa
Silmäsi tuikkii
Onnea ylioppilaalle
***
oppia eämään hait
viisautta, yleissivistystä sait
Onnea ylioppilaalle
***
Olkoon opintiesi antoisa ja avartuva
Tämä hetki on kuitenkin onnen ja juhlan
Kohottakaamme Ylioppilaalle maljamme
Onnea ylioppilaalle
***
Kouluun jää knopit
Työelämään opit
***
Erilaisia ylioppilaita voi olla monen tyyppisiä.
Kirjoituksista voi saada seuraavia arvosanoja ovat l, e, m c, b, a ja hylätty i.
Hyvät, mutta tylsät paperit ovat llllllll, kiinnostavampia ovat seuraavat
abba (kansainvälinen musikaalinen ylioppilas)
ebba
mamma (isoäitikin voi olla ylioppilas)
babba (ja isoisä)
cacca (kirjoitukset eivät häävisti menneet)
lacca (lakkaa päälle, ennen ei ollut edes m- eikä e-arvosanaa oli vain l, c ja a sekä i)
lallallaa (kirjoittanut yhdeksän ainetta)
lellellee (aika hyvät paperit)
calle (kallelle hyvät paperit)
macee (on makeeta olla ylioppilas)
macce (hyvä Markku)
amme (luin kirjoituksiin kylvyssä)
alla (kaikista voi tulla ylioppilaita)
allacca (hyvin allakoitu, on hyvin suunniteltu ja puoliksi läpäisty)
mellacca (tulee mellakka, pojastahan tuli ylioppilas)
cama
bell (kilistetään kelloa)
bella (hän on niin kaunis ylioppilas)
lama (1990-luvun alun ylioppilas)
leea
Nämä voi kompensaatiolla päästä läpi
alli
malli (minusta stubbilla on tällainen todistus, reaali oli minusta i ja kielet ällilä)
ammi
emmi
mica (micasta tuli ylioppilas)
micaela
lalli
elli
lelli
lacci (tälläkin pitäisi lakki irrota)
illa (päässee läpi vaikka huonoa tekee)
lilla (maasta se pienikin ylioppilaaksi ponnistaa)
lillac
lima
eicca
milla (milla sä sait lakin)
Näistä ei ehkä tullut ylioppilaita
illi
illa (pahaa tekee)
alli
lilli
liima
miila
iili
mimmi
bibi (olin sairas kirjoitusten aikana)
Toivotaan syksyllä parempaa onnea.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Ulla Saajos: Linoruntu
Ulla Saajos: Linoruntu, runoja on Samuli Parosen seura ry:n kustantama, neliosainen kuudenkymmenenviiden runon teos.
Humen niimoria ei Linorunnussa esiinny, eli konorukoelma on perinteisempi (= Nimen huumoria ei Linorunnussa (runolinnussa) -runokokoelmassa siis ole), ja kansikin hieman johtaa harhaan.
Teos alkaa mukavasti toteamuksella, että pieniä poikia, paljassäärisiä mahtuu maailmaan, ojia on vielä tutkimatta.
Hyvä toteamus, toivottavasti punkkirokotteet ovat kunnossa, sillä, kuten runossa todetaan "kedot kasvavat villikukkaa" ja niityillä on punkkeja, mitä ei runossa mainita.
Asiaan.
Runot ovat vaihtelevia, välin on loppusointuja ja säkeitä, välin ei.
Kesä on runoissa läsnä.
7
Jo on kaunis kalliolla,
perhosia lehmihaassa,
lehmät taivaan laitumella,
pilvikarja karkusessa ...
Oivia oivalluksia
13
Keväällä heräävät kasvit ja hullut
-mahla kiertää ja valo saa sekaisin ....
Toisessa osassa tyyli ja aiheet vaihtelevat ennakoimattomasti, osa runoista ovat rujoja
28
Tiedän miehiä, jotka osuvat
kuin sattumalta kolaripaikalle.
He ampuvat toisen osapuolen
-kauriin laillisella käsiaseella,
joka sattumoisin
oli ....
Selkenee ja viimeinen runo käy jo kauniiksi unilauluksi.
65
...
nuku nuppu nurmikolla
aamu antaa aurikoisen
päivä poudan, ilta ruskon ...
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Olli-Pekka Moisio: Peilityyni
Olli-Pekka Moisio: Peilityyni, Minerva, 2005, omistettu Päiville, ja se on hyvä omistus, sillä runot ovat rakkaudella kirjoitettu.
Runot alkava minä-muodossa ja preesenssissä edetään
Tyhjyyden kaipaava kosketus
löysi minusta sen
mitä pelkäsin eniten (Oppiva ihminen runon loppuosaa)
Toivon huntu -runossa muuttuu aikamuoto "Kahlasin lumessa ... toivoin näkeväni sinut .."
Preesenssiin palaten
Nukut
hengität syvään
...
Asetan kasvoni
kasvojesi eteen
ja hengitän sinua itseni sisään.
(Alkua ja loppua runosta Nukut syvään hengittäen)
Peilityyni on minusta hyvä runokirja:
"rakkaudesta hetkeen / sen kääntämiseksi sanoiksi, / lauseiksi / Mielen yhtyessä/ sanaan ...."
Tätähän runous on.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Susanna Tuuliainen: Valon huone, Runoja
Susanna Tuuliainen: Valon huone, Runoja, Vihreä kettu 2012 on runokirja kyyneleistä, luopumisesta, kivusta ja ymmärryksestä, sekä lohdutuksesta ja merkityksestä.
Runot alkavat suruisina ilman mittaa. Minusta herkkiä, koskettavia, mutta myös ahdistavia.
Runot ovat muutaman rivin mittaisia, jotkut vain kahden rivin mittaisia. Sivuja on kuutisenkymmentä, ja runoja on yhtä vaille puolen sataa.
***
Kansikuva on hienompi, mutta laitoin näin, sillä nimikin on Valon huone.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Arto Leivo ja Tea Tauriainen: Exäni huutaa
Arto Leivo ja Tea Tauriainen: Exäni huutaa, kuvitettuja runoja tosielämästä. Sammakko 2010, 75 sivua
Runoteoksella on hyvä idea. Exän ja Exän kohtaus syntyy runoja ja EXEX. Kuvat ovat etukannen kaltaisia mustavalkoisia sarjakuvia, ja runot ovat dialogia exältä exälle.
Mitään kovaa draamaa ja kipinää en runoista löytänyt, minusta Kaija Koon biisissä EX-nainen on enemmän kipinää, mutta koska exällä ja exällä oli lapsi niin hyvä, että runot ovat parin riitojen ja nalkutuksen tasolla, toivottavasti ex-perheillä menee näin, tiedän tapauksia, jossa vaan viranomaisten kanssa keskustellaan. Muuten huudetaan.
Mitään runomittaa en teoksesta löydä, eli exät ovat päässet kahleistaan.
Virkistävä idea ja hyvä toteutus, jonkun runot ovat nimittäin sidottu ihan käytännön asioihin vessan pönttöön, matematiikan kokeeseen ...
torstai 14. maaliskuuta 2013
Unettomuus ja herääminen, paradoksi sinäänsä
Nukuin tylsyyttä vielä tylsemmäksi
Tylsyys, tylsyys,
tylsyy apatiaksi
Onnettomuus, alkoi unettomuus, sängyssä pyöriskely ja päivisin itkeskely
Unen pitkä puute
Painajaisunikin
olisi unettomalle lahja, tietäisi nukkuneensa edes hetken
Nukkumatin
kanssa haluaisi tehdä pienen retken
Mutta
unettomuus on hikeä ja pyöriskelyä ja päivisin itkeskelyä
Unettomuus on
hammasten kiristelyä
***
Unettomuus
Painajaisunikin on unettomalle lahja, tietää nukkuneensa edes hetken
Unetonta ei ymmärrä --- kuin toinen uneton
Onnetonta ei ymmärrä, kuin toinen onneton
Onneton on yleensä ja uneton on onneton
__
Jokke
Onnetonta ei ymmärrä, kuin toinen onneton
Onneton on yleensä ja uneton on onneton
__
Jokke
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Victor Hugon Kurjien lehmät
Victor Hugon Kurjista postaus on täällä. Tässä teoksen lehmähavaintoja.
Piispa Bienvenu Myriel joi aamuisen rusileipänsä kanssa oman lehmäinsä maitoa (oli kaksi, loput maidot hän antoi sairaalaan joka kotinsa vieressä.
Samainen piispa sanoo entiselle kaleeriorjalle päähenkilö Jean Valjeanille: Huomenaamulla juotte te kupin lehmiemme maitoa, vastalypsettyä. Aamumaitoa ei Jean Valjean juonut vaan oli lähtenyt hopeiden kanssa pois, mutta erinäisten tunnontuskien jälkeen katui.
Ensimmäisen osan sivulla 132 puhutaan suurtilallisten juustokeittiöistä, joilla oli 40 -50 lehmää lypsämässä. Köyhillä oli vastaavasti osuuskuntatyyppiset juustokeittiöt, joihin jokainen "tuo" niin monta lehmää kun oli. "Kesäkuun keskipaikkeilla ajavat juustonvalmistajat lehmänsä vuoristoon" s.134
Valjeanin siskon seitsemän puoliorpo lasta joivat maitoa, jotka ottivat naapurista ja jotka Valjean joutui maksamaan. Valjean joutuu kaleeriorjaksi otettuaan leivän luvatta lapsille.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Mika Kivelä: DUMDUM
Mika Kivelä: DUMDUM on äijärunoutta kolmessa osassa ja 62 sivun verran, painovuosi on 2012. Tämä on Kivelän yhdeksäs runoteos, ja teoksessa on 43 uusrunoa.
Varoitan lainauksella "Jallu, pillu ja kossu / kirkkaat valot ja pimeät pullot", että tämä ei ole kaikkien runoteos, mutta lukiessani toisen kerran teoksen myönnän, että se on ammattitaidolla kirjoitettu, ja muistuttaa erään runon "sankaria" eli Arto Melleriä tai hänen joitain runoja. Eräässä runossa nähdään Arto Mellerin näköinen linja-autokuskikin.
Runoteos kuvaa myös hyvin ympäristöä, ja yllättäen osassa runoista miljöö on nykyinen kotikaupunkini Turku, tosin en ole käynyt Itäharjun IT-asemilla, mutta uskoakseni siellä on sellaiset, kuten on Hirvensalossakin, jotka toimivat nyt kuulapyssysotien tantereina.
Kovin kannanotto on "Verta ja paskaa" -runo, missä ruoditaan lihantuotantoa.
Koiratkaan eivät liene runon minän suosiossa.
Muuten liikutaan väkivaltaisissa ympäristöissä, kuten runoteoksen kansi ja nimikin viittavat, joskus jos joku on "Lähellä sinua" ei ole kovinkaan turvallinen olo, kuten ei monessa muussakaan runossa.
Susi -runo sivulla 32 ottaa kantaa jo henkilöihinkin.
Rankka runoteos, en suosita mitallisten loppusointurunojen ystäville, enkä kilteille kuluttajille, jos toisaalta haluat kokea vaaraa turvallisesti niin lukemaan, ja hokemaan.
Ammattitaidolla tehty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)