sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ulla Saajos: Linoruntu


Ulla Saajos: Linoruntu, runoja on Samuli Parosen seura ry:n kustantama, neliosainen kuudenkymmenenviiden runon teos.

Humen niimoria ei Linorunnussa esiinny, eli konorukoelma on perinteisempi (= Nimen huumoria ei Linorunnussa (runolinnussa) -runokokoelmassa siis ole), ja kansikin hieman johtaa harhaan.

Teos alkaa mukavasti toteamuksella, että pieniä poikia, paljassäärisiä mahtuu maailmaan, ojia on vielä tutkimatta.

Hyvä toteamus, toivottavasti punkkirokotteet ovat kunnossa, sillä, kuten runossa todetaan "kedot kasvavat villikukkaa" ja niityillä on punkkeja, mitä ei runossa mainita.

Asiaan.

Runot ovat vaihtelevia, välin on loppusointuja ja säkeitä, välin ei.

Kesä on runoissa läsnä.
7
Jo on kaunis kalliolla,
perhosia lehmihaassa,
lehmät taivaan laitumella, 
pilvikarja karkusessa ...

Oivia oivalluksia
13
Keväällä heräävät kasvit ja hullut
-mahla kiertää ja valo saa sekaisin ....

Toisessa osassa tyyli ja aiheet vaihtelevat ennakoimattomasti, osa runoista ovat rujoja

28
Tiedän miehiä, jotka osuvat
kuin sattumalta kolaripaikalle.
He ampuvat toisen osapuolen
-kauriin laillisella käsiaseella, 
joka sattumoisin 
oli ....

Selkenee ja viimeinen runo käy jo  kauniiksi unilauluksi.
65
...
nuku nuppu nurmikolla
aamu antaa aurikoisen 
päivä poudan, ilta ruskon ...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti