lauantai 15. elokuuta 2026

Henry Miller: Hymy tikkaiden juurella


Henry Miller: Hymy tikkaiden juurella, alkuteos The Smile at the Foot of Ladder 1948 suom A. K. M. Taipale, sivumäärä 35, josta Henry Millerin loppusanoja ja selityksiä kuusi sivua.

Henry Miller (1891-1980) oli yhdysvaltalainen roisi kirjoittaja. Tämä Hymy tikkaiden juurella on aivan toista milleriä, kaukana roisista. Lyhyydestään huolimatta tämä on syvällinen.

Kertomuksen päähenkilö on klovni Auguste. Hän esiintyy maalattuine kasvoineen sirkuksessa. Hän on vienyt esityksensä tikkaiden juurella hurmospisteeseen (ja sen yli). Ylitysten  takia Auguste saa potkut ja sitten klovni kävelee ja pohtii. Klovni elää hymyistä, mutta Auguste haluaisi yleisön saavan pysyvää iloa.

Tämä tarina oli kirjoitettu Fernand Legerille 40 kuvaa käsittävään teokseen. Fernand Leger (1881-1955) oli ranskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hänen tyylinsä oli kubistista ja häntä pidetään pop-taiteen pioneerina. Millerin klovni-tarinaa ei Legerin kirjassa julkaistu vaan Miller julkaisi sen sitten itse. Tarinassa esiintyvät tikkaat ja kuu ovat Joan Miron (1893-1983)  teoksessa Kuuta haukkuva koira. (Kuva löytyy googlaamalla).

Klovnin ja ilveilijän rooli on saada ihmiset nauramaan. Klovnin kasvot on maalattu, joten hän pysyy siviilielämässä tunnistamattomana.  Miller on jälkisanojen mukaan itse ollut kiinnostunut klovneista ja ilveilijöistä, ja vertaa itseään tai ylipäätään kirjailijoita heihin. Kuten tarinassa Auguste pohtii, olemme (klovnit) ei kukaan , olemme kaikki. Klovnin kuuluu viihdyttää, lohduttaa, olla peili, olla epäonnistuja, klovni esiintyy vain naamionsa takaa, hän itse voi olla epäonnistuja, masentunut, tai surullinen klovni.

Tarinassa Auguste-klovnin esitykset päättyivät, mutta hän saa matkoillaan uuden mahdollisuuden Antoine-klovni on sairastunut. Auguste sijaistaa ja hän tuntee jo uran laskuvaiheessa olevan kollegan esityksen, jota hän virtaviivaistaa ja esittää intohimolla. Yleisö nauttii ja lehdet kehuvat. Tämä on Antoinelle liikaa, ja hän  kuolee, sydän murtuu. 

Kun klovnin tikapuu-pesti irtisanottiin, klovni kokee, että hän on murhannut Augusten. Seuraavaksi kuoli Antoine ...

Tarina on lyhyt, joten en tässä lähde sitä pureskelemaan enempää, itse asiassa en ole vihkiytynyt sirkus-teemaan, olen ollut vain kerran sirkuksessa, mutta nähnyt joitain sirkusaiheisia elokuvia. Moni on kiinnostunut klovneista, jotka hauskuttavat yleisöä, jotka esiintyvät vaarallisten ohjelmanumeroiden välissä. Klovni purkaa jännitystä, ja saa yleisöön aivan toisenlaisen suhteen kuin joku taitava nuorallakävelijä tai akrobaatti tai eläinten "kesyttäjä".

lauantai 8. elokuuta 2026

Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis Kootut seikkailut

 


Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis  Kootut seikkailut, Tammi 2023. Sivumäärä 224.

Juice Leskinen (1950-2006) oli kuulu lauluntekijä js erityisesti sanoittaja, mutta Juice kirjoitti myös kirjoja. Tämä on koottu kolmesta opuksesta: Räkä ja Roiskis (1992), Räkä ja Roiskis Suuvedellä sekä Räkä ja Roiskis naisissa (1997).

Kirjassa on paljon runoja ja tekstejä eri aiheista, leikittelyjä sanoilla.

Sana & lause
Poika teki lauseen.
Liiat sanat karsi.
Yksi kului puhki.
Mikä sanan parsi.

Hai -runo jossa 5 säkeistöä tässä ensimmäinen.
Laiturilla illalla haitari soi
Haita se harmitti. Haita risoi

Hai-sanaa pyöritellään eri yhdyssanoin ja sanaleikein

Haitaksi on hai-taksi, ja haitaksi on hai-sanan translatiivi.

Hairahti on hai-rahti tai hairahtaa verbin  imperfekti.

Totean vain, että riimitetyt runot loppusointuiset sopivat lapsille, tässä lapsia ei ole ainakaan aliarvioitu, kuten ei tarinoissakaan. Veljekset Räkä ja Roiskis pohtivat Suuveden avantovarkaita (avannot ovat jäätyneet yöllä).

Räkä, Roiskis, Sakari, Kioski ja Töö pohtivat mäkihypyn niksejä.

Lapset tai oikeastaan heidän vanhempansa päättävät mitä luetaan. Minusta tässä osa jutuista voi olla pienille lapsille liiankin roiseja, mutta vanhempi voi jättää ne myöhemmäksi.

lauantai 1. elokuuta 2026

Karjala muistojen maa -kirja

 


Karjala, muistojen maa WSOY 1941.

Karjala muistojen maa on julkaistu vuonna 1941 ennen jatkosotaa.Toimituskunnassa olivat Olavi Paavolainen, ja Maija Suova. Yläkuva on kirjan sisäsivulla  kansipaperit puuttuivat tästä lukemastani. Kuvassa on Karjalan vaakunateemaa  kalpa ja sapeli. Yläosassa kuvaa on kantele. Finnan mukaan tästä olisi otettu näköispainos vuonna 1991.

Suomi menetti Karjalan kannaksen Moskovan rauhassa 12.3.1940, joka päätti 30.11.1939 alkaneen Talvisodan 13.3.1940. En tiedä onko tämä julkaistu vain muisteluun, vai onko sillä ollut muitakin tarkoituksia. Jatkosodassa (25.6.1941 - 19.9.1944) nimittäin Suomi marssi Kannakselle, mutta joutui perääntymään 1944 ja menetti Kannaksen lopullisesti.

Karjalan kannaksella 1939 oli Suomen toiseksi suurin kaupunki Viipuri, jossa asui 85 000 ihmistä. Käkisalmen kaupungissa ja maalaiskylässä asui 10 000 asukasta, samoin Laatokan rannalla olleessa Sortavalassa. Kannaksella asui 15% Suomen väestöstä, evakoksi joutui ainakin 400 000 ihmistä.

Toimittajista Olavi Paavolainen (1903-1964) oli Kivennavalta ja Maija Suova (1867- 1981) Kerimäeltä. Alkusanat kirjoittanut V. A. Koskenniemi (1885 - 1962) oli tosin Oulusta, mutta Kirsti Bergroth (1886- 1975) syntyi Viipurissa. 

Kirjassa on tekstisivuja viitisenkymmentä, johon sisältyy historiaa, taloudellisia ja kulttuurisia merkityksiä ja menetyksiä ja runoja. Kuvasivuja on todella runsaasti, joissa  upeita mustavalkokuvia on peräti 1332, näitä pyydettiin yleisöltä ja niitä saatiin yli 20 000 kappaletta.

Kannaksen kaupungeissa oli kreikkalaiskatolisia kirkkoja ja kirjassa niistä valokuvia: Käkisalmessa oli kreikkalaiskatolinen kirkko, Sortavalassa ja  Viipurissa kreikkalaiskatolinen tuomiokirkko, lisäksi on esitelty Valamon luostarisaari. Ilmeisesti Kannaksella ortodokseja oli 55 000, saman verran kuin nyt Suomessa. En ole uskontotieteilijä, eli olen googlannut nämä luvut.

Teoksessa esitetään kuvin ensin "pienempiä" paikkakuntia aakkosjärjestyksessä: Antrea, Harluu, Heinjoki, Impilahti .... ja lopuksi Äyräpää. Sen jälkeen "isompia" paikkoja Käkisalmi, Sortavala, Valamo, ja lopuksi Viipuri.

Lopuksi on pääosin runoja, joista kirjaan kustakin vain alkusäkeet 

Unto Kupiaiselta (1909 -1961), kävi koulunsa Viipurissa, syntynyt Helsingissä
Vingahti viimana taas sotajousi
vierellä Viipurin vanhan muurin
Taivaalle latvoin ja paatehen juurin
hulmahti lippu ja salkohon nousi ...

Anna-Mari Heiskaselta:
Värikäs kaunis kuva Kannaksen
jostakin sieltä nousee mielehen.

Se somerikot, pyhät petäjät
niin valtavina sieluun piirtyvät ...


Aleksanteri Aava (1883-1956, Sakkolassa syntynyt pienviljelijä ja runoilija)
Jo meni sorea mantu
kaunis Karjala katosi
hukkui kuin surman suuhun
uupui uhrimättähille
leikattuna, läikättynä
pistettynä, pilattuna,...