lauantai 16. syyskuuta 2023

Sadan vuoden lukuhaaste

 


Kirjaimia blogin Sadan vuoden lukuhaasteen tarkoitus oli luetuttaa sadan vuoden aikana ilmestyneitä kirjoja eri vuosikymmeniltä, tässä aina yksi // vuosikymmen.

1900-luku
Maria Jotuni: Arkielämää

1910-luku
Ezra Pound: Personae

1920-luku
P.G Wodehouse: Ville Valloittaja

1930-luku
Saima Harmaja: Sateen jälkeen

1940-luku
Raymond Chandler: Pikkusisko

1950-luku
Jack Vance: Iltaruskon maa

1960-luku
Anais Nin: Kuuaurinkojuhla

1970-luku:
Maj Sjöwall: Suljettu huone

1980-luku
Salman Rushdie: Keskiyön lapset

1990-luku:
Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

2000-luku
Helena Sinervo: Runoilijan talossa

2010-luku:
Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

2020-luku:
Otto Gabrielsson: Rikkaruoho

maanantai 31. heinäkuuta 2023

Maria Jotuni: Arkielämää

 


Maria Jotuni: Arkielämää, Agricola-kustannus-o.y., Helsinki, 1909. Luettu Gutenberg-palvelusta.

Maria Jotunin ensimmäinen romaani Arkielämää kuvaa savolaismaisemia, jossa ollaan heinänteossa. Päähenkilö Nyman saapuu retkillään taas Koppelmäelle: "Näännyttävästi hellitti aamuaurinko kellokukkien teriä Koiviston tien varsilla. Siniset kelloterät näyttivät kalpeammilta kuumuudessa. Vaeltavaan kiertolaiseen, jota pappi Nymaniksi sanottiin ja joka rikkinäisissä saappaissaan laahusti tietä pitkin, tarttui näännytys. Hän etsi tien vierestä paikan, johon istuutui lepäämään". Nyman suuntaa Koppelmäen isännän talolle, missä hän tapaa tuttuja.  

Arkielämää on yhden päivän tai paremminkin yhden vuorokauden romaani, missä kuvataan maalaiselämää, luontoa, ja puhutaan sen jäsenille tärkeistä asioista. Etenkin naisen elämä nousee esille tarinoissa.

Juonesta ja henkilöistä:
Nyman, häntä sanotaan papiksi, vaikka tuskin on saanut teologista koulutusta. Hän saarnaa juovuksissa, mutta saarna ei ole rienausta. Nyman osaa läkkisepän työt, osaa parantaa ja lukea sekä kirjoittaa. Hän on hyvä ja harmiton, mutta perso viinalle.
Annastiina-piika, jonka Nyman tapaa ensimmäisenä, on raskaana ja synnyttää lapsen. Isä on Jussi, josta toinen piika Eveliina on kiinnostunut, myös talon tytär Loviisa on joskus vilkuillut Jussia. Jussi kuitenkin lapsen synnyttyä keskittyy Annastiinaan, jonka toivon mukaan vie aikoinaan vihille.
Koppelmäen vanha isäntä, joka on seitsämissäkymmenissä. Hän on jäänyt leskeksi, ja pohtii oliko vaimolleen liian tyly. Vaimo on kuollut halvaukseen. 
Loviisa, talon tytär on 25-vuotias, ja vielä naimaton, mutta hän on päättänyt avioitua Kuuselan Pekan kanssa. Nyman lukee Loviisan pyynnöstä Kuuselan kirjeet, ja kirjoittaa Loviisan sanelusta vastauksen. Pekalla on 24 lehmää. Loviisa antaa Nymanille markan, minkä mies tuhlaa viinaryyppyihin naapuritalossa. Taneli on Loviisan veli ja nuori isäntä.
Eveliina on piika, joka on ollut lääpällään Jussiin? Tarinan kuluessa, hän tekee järkevän ratkaisun, ja lähentyy Jahvetin kanssa. Jahvetti on nuuka mies, ja hänellä on säästöjä. Jahvetti on renki.
Lisäksi on monta muuta henkilöä: Lois-Liena, ja tämän lapset Karoliina, Kalle ja Iida ja Lienan sisar Kaisa, Miina Mälli ja tämän aviomies Mooses, hieroja Liisa Laatikko, Otteljaana Ohkonen ja tämän mies Pekka, eli Roikka-Pietari, sitten on ahkera ja vahva, mutta vähäjärkinen renki Hullu-Kalle sekä "isätönnä kasvanut" suutari Filemoni.
 
Koppelmäen talossa syödään heinänteon jälkeen, sitten saunotaan, ja Nyman tekee hauteet vanhalle isännälle. Myös viinaa ryypiskellään, ja Nyman "saarnaa", tämä lisäksi kuullaan hyvin traagisia tarinoita.
Eräs nainen on tukahduttanut vauvansa, ja kärsii siitä (ja että lapsi on jäänyt kastamatta), kunnes Nyman oli kastanut hautakummun. Eräässä tarinassa kerrotaan rangaistusvangista Tahvanasta, jonka vaimo oli kuollut, Tahvana oli tehnyt tämän jälkeen tyttärelleen lapsia, ennen kuin sai teosta 8 vuoden kuristushuonetuomion. Otteljaana on yrittänyt hirttäytyä, kun hänen miehellään oli ollut toinen, lapset ovat pelastaneet. Lisäksi osassa tarinoista on ripauksia taikauskoa. Pääosa tarinasta ollaan myönteisissä tunnelmissa. Nymania eniten koskettaa Annastiina ja hänen vastasyntynyt poika. "Annastiinan valkea sänky, nuori äiti lapsineen, hellytti taas hänen sydäntään ja liikutti oudosti mieltä. Eikö siinä ollut itse pienen elämän salainen päämahti, sen tahto, sen tarkoitus, että kasvoit, kypsyit ja hedelmän kannoit. Sen ympärille punoutui muu, se tuhatvivahduksinen näkyvä elämä, joka niin raskaalta ja tarkoituksettomalta tuntui".

"Ihana oli maailma ja ihanalta tuntui elämä, joka luonnon povesta kohosi, sen ikuisen, muuttumattoman luonnon."

*****
Maria Jotuni (1880 - 1943) syntynyt Kuopiossa, Arkielämää on ensimmäinen romaani, olen blogannut Jotunin tunnetuimmasta romaanista Huojuvasta talosta täällä.
Ylellä on tästä kuunnelma (nykykielellä podcast) täällä.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

Saima Harmaja: Sateen jälkeen

  


Saima Harmaja: Sateen jälkeen, WSOY 1935.

Saima Harmaja (1913 - 1937) Sateen jälkeen -runoteoksessa on runoja viidessä osassa yhteensä (laskujeni mukaan) 51. Saima Harmaja kuvasi luontoa, mutta myös tuskaa, hän nukkui nuorena pois. (Olen blogannut hänestä täällä)

Keskityn tässä bloggauksessa sade-teemaan, sillä se on aika harvinainen runoissa ja suomalaisessa rock-lyriikassa, tai teema ei ole minulle tuttu. Samalla osallstun Ankin runohaasteeseen (täällä).

Ukkoseen liittyy minusta sade, muttaa ukkonen on nopeasti ohimenevä . Saima Harmajan Ukkoskesänä  ja Ukkosen jälkeen -runoissa on ollut ukkonen:

Ukkoskesänä   
Pois ajoi ukkonen, ja auringossa
taas kultaisina pellot leviää,
kun synkin värein vielä aallokossa
tiet myrskyn ajelemat hyrskyää.
Yömustan varjon alle metsä jää,
mut hehkuvana alla tumman havun
nään apiloiden purppuraisen savun
ja mataroiden valkohämärää.

Ukkosen jälkeen
Hetken kesti myrsky etelässä.
Hämärässä
sinertyen vuoret tummuivat.
Ihanat
varjot kastunutta maata hiipi.
Pilven siipi
suunnaton ja kylmä himmeten
kaukaa hohti yli vuorien.

Saima Harmaja näkee sateen ohimenevänä ja "virkistävävänä" ja niihän se usein kesällä onkin.

Sadonkorjuu
    Sade pilviä himmentää ja metsien sinen,
    mutta väreille mullan se kostean loisteen luo.
    Ja pisarat kimmeltävät, ja ihmeellinen
    on vehmaus maan, joka kasvun ja hedelmän suo.
    Ja versoen jälleen, kuin olis heleä kevät,
    syysniityt leikatut vihreinä hymyilevät,
    ja puutarhan loimua syyssade viilentää.
    Syvänmustana siementä vartoo kynnetty multa,
    mutta pelloilla vaipuu kuin tumma ja hehkuva kulta,
    ja raskaat tähkät nöyrinä maahan jää.

Mutta tässäkin runossa on saima Harmajalle tuttua kärsimyksen tematiikkaa

Yhä vapisee sydämeni, jota on kärsimys purrut.
Mutta turhaan en ole elämän rajoille surrut.
Läpi sateen nään, mitä muut ei silmin nää:
sato kypsynyt kullanraskaana kimmeltää,
ikävöiden kuoleman viiltoa, sirpin terää.

Toukokuun sade -runossa sade osuu kaduille, jotka lätäköityvät:

Toukokuun sade
Niin kylmä tuuli nousi ulapalta
ja rankka sadekuuro kastoi maan.
Nyt kadut siintää lammikoiden alta,
ja nurmi väikkyy suloisemmin vaan.
Pois yli kirkastuvan puiston lentää
jo huimakutri parvi pilvien,
mut ihanimman siipeen vielä entää
keväisen päivän kulta viimeinen.

Kesäkuun sade osuu mielestäni pihapiiriin, jossa sireenipensas

Kesäkuun sade
Käy taivas pilveen. Vielä hohtaa maa,
mut koleammin tuuli puhaltaa,
ja nuori koivuhiuksin nurinkääntynein on harmaa, vihainen.
Sireenipensaan tuuli pörröttää.
Sen tertut hetken hymyilevät, mutta
on hymy himmeää.

Saima Harmaja seuran sivut on täällä

osallistun tällä Ankin Runohaasteeseen.

perjantai 23. kesäkuuta 2023

Mika Kivelä: Marilynin kiehkura

 

Mika Kivelä: Marilynin kiehkura, Enostone Kustannus 2022, sivumäärä 218.

Marilynin kiehkura, on turkulaisen Mika Kivelän kolmas romaani, joka kertoo hieman Marilynin kiehkurasta ja paljon enemmän silakoista, joita kansikuvassa on. 

Romaanissa eletään vaihtoehtotodellisuudessa, kun silakanpyynti on Suomessa kielletty jotta Välimeren tonnikala saisi monopoliaseman. Rovaniemellä on Suomen kenraalikuvernööri. 

Alussa ja lopussa tavataan kuvitteellinen Urho Kekkonen 1966 ja 1977 ja Marilynin kiehkura on yksi juonilanka.

Mika Kivelä löi itsensä läpi runoilla, joita täälläkin on arvioitu kuusi kappaletta runoteoksia (linkki).

Kivelä kehittyy, ja romaanin teksti soljuu hyvin, ja siihen on liimattu hyvin tuo Urho Kekkonen -asia. Keski-iän kyynisyydessänikin tämä oli helppoa luettavaa, mutta luulen, että nuorena olisi tykästynyt tähän vielä enemmän. Tässä on jotain samaa kuin Vexi Salmen Noomeissa (v. 1982), ja Anssi Kelan Kesä Kalevi Sorsan kanssa.

maanantai 5. kesäkuuta 2023

Saima Harmaja: Sairaalassa




Sairaalassa
Jo pihalta lyhdyn valo
on sammunut kokonaan.
Ei pimeämpää yötä
voi olla päällä maan.

Minun seinäni takana yskii
kuoleva ihminen.
Minä en ole kuollut vielä,
minä elän ja vapisen
.

1931

Runo löytyy myös Saima Harmaja seuran sivuilta, jotka on täällä

maanantai 24. huhtikuuta 2023

Ezra Pound: Personae

 


Ezra Pound: Personae, valikoima runoja vuosilta 1908 - 1919, suomentanut Tuomas Anhava, Otava 1976, sivumäärä 155.

Jälkilauseen mukaan Ezra Pound on kyseisen kokoelman julkaissut 1954. Samalla ilmenee, että Personae osa on varhaiskautta, johon  Browning ja Yeats vaikuttivat. Toisessa osassa on Provenceen liittyviä runoja, Kolmannessa osassa Contemporania pilkistää puhdas modernismi. Lustra-osa on myös uudistumisvaihetta, jossa jälkilauseen mukaan on huilun ääntä. Viides osa Khitai pohja on kiinalainen runous, jota Ernest Fenollosa (1853 - 1908) oli ennen kuolemaansa kääntänyt. Fenollosa opiskeli ja oleskeli Japanissa, ja tutki kiinalaista kuvataidetta ja runoutta. Ernestin leski "lahjoitti" raakakäännökset Poundille. Osassa on paljon sotarunoja, ja ne julkaistiin ensimmäisen maailmansodan aikana, Päättöosa on kunnianosoitus Sextus Propertiukselle, joka kuten kaikki tiedämme oli roomalainen runoilija (47 eaa - 15).

Ezra Pound itse syntyi Idahossa 1885 suoritettuaan yliopistotutkinnon hän muutti 1907 Eurooppaan. Vuonna 1925 Pound muutti Italiaan, jossa hurahti Mussoliinin aatteisiin, ja oli sodan aikana Mussoliinin vapaaehtoinen äänitorvi, jonka vuoksi hänet pidätettiin maanpetoksesta, mutta vankilan sijasta päätyi psykiatriseen hoitoon. Vuonna 1958 Pound pääsi muuttamaan Italiaan, jossa kuoli 1972.

Kokoelman ensimmäinen osa on  Personae (1908 -1912), se sisältää yhdeksän runoa, joista ensimmäinen on De aegypto, joka alkaa:

Minä, juuri minä olen hän joka tuntee tiet
Olen silmin nähnyt Elämän Valtiattaren,
minä, juuri minä, joka lennän pääskyjen myötä. s. 9.
läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini.

Runossa kaksi Litania yössä toinen säkeistö:
Totisesti, nuo viivat olet katseelleni piirtänyt
                  soveliaisiin paikkoihin,
ja tämän Venetsiasi kauneutta
                  olet näyttänyt minulle
kunnes sen ihanuus on saanut
                   silmäni vettymään

Khitai (1915) osio on enimmäkseen Rihakun kiinankielisistä teksteistä ja sii Ernest Fenollosan muistiinpanoista, hyvin kiinnostavia runoja.

Rosoriun vanhoja muistikuvia Choanista, ensimmäisestä säkeistöstä:

...
Tulee ilta.
                 Utu päämäärä koko komeuden.
Udun sadat köynnökset kasvavat metsän läpi
         ja kahdentavat puut,
yön linnut ja öiset naiset
ääntelevät kaikkialla puutarhoissa
. s. 95.

To-Em-Mein liikkumaton pilvi s.97.
Pilviä on kasaantunut, kasaantunut
            ja sade sataa satamistaan,
taivaitten kahdeksan laskosta ovat
            kääriytynyt yhdeksi pimeäksi ...

Viimeinen osa on kunnianosoitus Sextus Propertiukselle, jota luonnehditaan eroottiste runojen luojana, Ezra Poundin runot ovat siistejä, "hurjimmasta päästä": "Paris otti Helenan alastomana, Menelaoon vuoteesta tulevan, Endymionin alaston hahmo, Dianan alaston hahmo".

keskiviikko 29. maaliskuuta 2023

Iida Rauman romaanin Hävitys - turkulaisia tienoita ja rakennuksia

 

Iida Rauman Finlandia palkitun Hävitys-romaanin päähenkilö A, juoksee Teknologiakiinteistöjen alueella, jota kuvaillaan. Ylimmässä kuvassa takana näkyy Data City, ja kuva on otettu uusista kerrostaloista, joiden tilalla oli aiemmin makkaratehdas, joka ei ollut mukava asia.

Tämä kuva on Data Cityn toiselta puolella. Teknolgiakiinteistöjen alue sisältää Data Cityn, Bio City,n, Pharma Cityn, Spark Cityn, AMK:n kampuksen, Pihlajalinnan ja Mehiläisen rakennukset ja parkkihallin.

Teoksessa henkilö asuu ylioppilaskylässä, jonka asunnot olivat alkuun tällaisia, nyttemmin on rakennettu hienompia taloja.



Tässä purkua


Tässä uusi tyyssija Tyyssija.



Tässä Ikituuri ja Aitiopaikka

Kuuvuoren nuorisotalo näyttää tältä


Tämä taideteos on mainittu myös

Tämä talo on Nummenpuistokadun ja Hakakadun risteyksessä


Suntiontien ja Unilukkarinkatu risteää noin 100 metrin päästä vasemmalle.

Tässä on Nummen kirjasto, nämä edustavat 1970-luvun Turkua, mutta toisin kun kirjassa väitetään, Turku on upea kaupunki, joka nykyään pitää rakennuksistaan huolta.

Rettigin lahjoittama pääkirjaston vanha rakennus.


Katedrals skolan, joka lienee Suomen vanhin koulu, rakennuksen ikäää en tiedä.


Apteekkimuseo on upea joen rannassa.


Joenranta on laitettu upeaksi.


Samoin kuin tori.

Asiat on aina kun itse haluaa nähdä. Minä näen Turussa kauneutta ja ruma betonikin on kaunista.



Joki ranta on jo lähes kaikkien mielestä upea.