Mika Kivelä: Marilynin kiehkura

 

Mika Kivelä: Marilynin kiehkura, Enostone Kustannus 2022, sivumäärä 218.

Marilynin kiehkura, on turkulaisen Mika Kivelän kolmas romaani, joka kertoo hieman Marilynin kiehkurasta ja paljon enemmän silakoista, joita kansikuvassa on. 

Romaanissa eletään vaihtoehtotodellisuudessa, kun silakanpyynti on Suomessa kielletty jotta Välimeren tonnikala saisi monopoliaseman. Rovaniemellä on Suomen kenraalikuvernööri. 

Alussa ja lopussa tavataan kuvitteellinen Urho Kekkonen 1966 ja 1977 ja Marilynin kiehkura on yksi juonilanka.

Mika Kivelä löi itsensä läpi runoilla, joita täälläkin on arvioitu kuusi kappaletta runoteoksia (linkki).

Kivelä kehittyy, ja romaanin teksti soljuu hyvin, ja siihen on liimattu hyvin tuo Urho Kekkonen -asia. Keski-iän kyynisyydessänikin tämä oli helppoa luettavaa, mutta luulen, että nuorena olisi tykästynyt tähän vielä enemmän. Tässä on jotain samaa kuin Vexi Salmen Noomeissa (v. 1982), ja Anssi Kelan Kesä Kalevi Sorsan kanssa.

Mika Kivelä: Alibi

 

Mika Kivelä: Alibi, Enostone kustannus 2021, kannen kuva Juho Juntunen.

Turkulaisen Mika Kivelän kahdestoista runokokoelma Alibi etsii voimansa lähiöiden lipeiltä. Runoteos on jaettu neljään osaan: Lauste, Varissuo, Perno ja Katariina. Kolme ensimmäistä lähiötä ovat kovassa maineessa. Katariinanlaakso on niihin verrattuna äveriäs nukkumalähiö.

Alibista oli 20.11.2021 Turun Sanomissa pitkä arvio ja ingressi luonnehti seuraavaa: "Köykäisimmillään Mika Kivelän runot sakkaavat kuin vitsi, jonka punchline ei toimi. Parhaimmillaan tarinavetoisiin teksteihin syntyy kiinnostavia tihentymiä" sitaatti on Kalle Roineen. 

Minusta Roine haluaa sanoa, että Kivelän teksteissä on kiinnostavia nostoja, mutta joissain runoissa jää runon tarkoitus ymmärtämättä. Luin pari kertaa nopeasti runot ja sitten ajatuksella. Mielestäni ymmärsin kaiken, ja olen samaa mieltä kiinnostavista tihentymistä. Sen sijaan runot heiluivat ajassa lapsuudesta, nuoruuteen ja ehkä aikuisuuteenkin. Pidin kyllä lukemastani, ja  alla kerron ajatuksista, mitä mielikuvia, mitä minulle nousi teoksesta, en niinkään teoksesta itsestään.

Alibi -niminen runo kertoo mummon omistamasta lehdestä, jossa tekstit ja kuvat on hieman rajumpia. Mummo toisen runon mukaan fanittaa John Waynea, tuota lännen sankaria (1907 - 1979), joka näytteli pääroolia 142 filmissä. Mummo paistaa silakoita, ja lapsenlapsi lukee Alibia. 

(Minun "mummini" ja "pappani)" asuivat Pansio-Pernossa Lumikontiellä.

Lapsuudessa on paljon pelkoja ja lisää tulee kommunistista, jota pitää karttaa, mutta
" Lopulta puree meidän kaikkien

isättömien porvarimukuloiden nilkkaan merkin".

Oma toinen pappani oli kommunisti, ja siitä isäni monesti varoitti, tai ei saa puhua rahasta, uskonnosta eikä uskonnosta. Minulla ei ollut koskaan ongelmia olla pappani kanssa tulimme hyvin toimeen, hän ei koskaan sanonut olevansa kommunisti, mutta varmasti oli, kun minulla on nykyisin hänen SKP:ltä saamansa kunniakirja. Lisäksi hänen isänsä oli 1918 valkoisten vankileirillä, hän toisin kuin moni muu, selvisi kokemuksesta hengissä, asiasta mistä koskaan en hänen kanssaan puhunut, mutta äitini monesti sanoi, äitini taas oli ajatuksiltaan hyvinkin oikealla. 

Ihmisillä Alibi-kokoelmassa menee huonosti joku kaveri takoo päätä seinään, sekalaisista kuolemista raportoidaan hiljalleen, lopullisia lähtöjä tulee sekaville ihmisille, poikien idoli voimamies John Massiskin tekee henkilökohtaiset johtopäätökset 1988, ulkoisesti vahva Massis olikin sisäisesti heikko?

Teoksessa koetaan myös yhteisiä öitä, tosin jättiläisboa välissä voi toki hieman haitata tai ainakin saada ajatukset ihan muualle?

Miesten koulu koetaan Turun rannikkotykistön Gyltössä. Itsellekin tuttu paikka, niin kuin muutkin saaret (Utö, Urmskär, Kuuskajaskari, ja Örö).

Pikku pojan elämässä tapahtuu usein lopulta aikuistuminen, ja asuinpaikka muuttuu ja kiinnostuksen kohteet,  ja tässä vaalejakin pohditaan. Elämässä on onneksi jännitettä, ehtiikö ennen Turiun Sanomia kotiin.

Kivelä tietää paljon musiikista, ja metallin alalajeista. Lisäksi faktan, että Ruisrock on muuttunut rock-tapahtumasta joksikin muuksi. Minusta  tiskijukkkavetoiseksi kevyeksi musiikkifestariksi, jonne ostetaan lisäksi Sanni, Vesala, Alma ja Anna Puu. JVG yhteislaulattaa porukan, ja J.Karjalainen, Sami Haber ja Kaija Koo esiintyvät vanhemmalle väelle sunnuntaina. Ruisväki pyörii lavojen välillä. jossa on pelkkää myyntikojua.

(Olin Ruisissa perjantaipäivän 2018, ja 3 päivää 2019. Olin myös Ruisrockissa joitain kertoja, kun Ruisrock oli vielä rock).

Pidin ehkä eniten mielleyhtymistä, mitä Kivelä havainnoi:
kanaviillokki, tilliliha
puolapuut ja paidattomat vastaan paidalliset
pituusjärjestys, nimenhuuto
Sarajevon olympialaiset ja poliosokeripala

Nämä ovat olleet 1980-luvun pojan arkea: kouluruoka, voimistelutunnit, pelien "jaot". Tämä oli vakio-ohjelma. Silloin tehtiin, mitä koulussa käskettiin. Poliosokeripalakin otettiin ilman kovaa mellastusta  somessa.

Lasse Viren, joka on myös läsnä runoissa, kuvaa 1900-luvun yleisurheilumeininkiä, johon kuuluivat Hannes Kolehmainen, Ville Ritola, Paavo Nurmi, Volmari Isohollo, Tapio Rautavaara, Jonni Myyrä, Juha Väätäinen, Lasse Viren, Pekka Vasala, Martti Vainio, Arto Härkönen, Pauli Nevala, Jorma Kinnunen, Kimmo Kinnunen, Seppo Räty ja Tapio Korjus, sekä luonnollisesti Päivi Ala-Frantti, Tiina Lillak ja Heli Rantanen.

Mika Kivelän Alibi oli vedenpitävä. Tykkäsin.

Linkkejä Mika Kivelän runoteoksiin TÄÄLLÄ.

Mika Kivelä: Elukkavaunu

Mika Kivelä: Elukkavaunu, 2016 Kirjokansi, sivumäärä 170.

'Räkäkännirunoilija' Mika Kivelä on tunnettu roiseista, mutta inhimillisistä runoteoksistaan. Inhimillisistä, sikäli, että ihmisellä ei aina mene hyvin.

Inhimillistä toimintaa on myös Mika Kivelän Elukkavaunussa, joka on herran ensimmäinen romaani.

Elukkavaunun minäkertoja 35-vuotias krapulainen mies herää sidottuna sängyssään sateen ropinaan, ja Kwai-joen sillan teemaa kuuluu vihellettynä keittiöstä. Mies on kytketty käsiraudoin sänkyyn ... avain pitää "paskantaa ulos" ja pian ropisee muukin kuin peltikatto. Monesta kuulostaa kuvottavalta ja varmasti onkin, mutta kun takapuoli paukkuu sinappia seinään, niin tämä oli aika hauskasti todettu, ja tähän liittyy myöhemminkin koomisuutta, ja etovuutta, myös laatta lentää...

Kun rahaa ei ole, sitä tienataan varsin erikoisella tavalla....

Tässä kirjassa on kaikki tai joillekin ei mitään,tai vaikka molempia, minusta välillä oltiin aika kliseisiä, välillä leikkasi aika terävästi.

Turussa seikkaillaan tai paremminkin sekoillaan. Tarinaan kytkeytyvät Härkä Härkönen ja Näätä.

Kirjan päätepiste on sellainen, että tuskin tälle tulee jatkoa

Luin kirjan nopeasti, varasin sen kirjastosta,  teen tiettäväksi, että tämäkin on ulkona kaikkien tutustuttavana.

****
Mika Kivelä on turkulainen runoilija, jonka runoteoksista
Räkäkännirakkautta
Dumdum
Haudattu
olen blogannut

2/100 #satasuomalaista täällä.

Mika Kivelä: Haudattu

Mika Kivelä: Haudattu.

Mika Kivelän Haudattu on 2010 ilmestynyt Kivelän kahdeksas runokirja. Se alkaa runolla Sinusta.
Sinusta minun ei pitäisi juoda punaviiniä aamuisin ... Kannella seitsemän runossa: Nautimme punaviiniä hanasta. Muuten juodaan pääosin bissee, olutta ja kahvia sekä poltetaan norttia.

Kivelä on hakannut teokseensa 43 runoa 63 sivulle.
Olen tutustunut Kivelän teoksiin hieman päinvastaisessa järjestyksessä.
DumDumiin täällä
Räkäkännirakkauteen täällä ja täällä

Lukemalla nämä runoteokset olen tutustunut Kivelän runojen maailmaan lähiöihin, kuppiloihin, juottoloihin, lapsuuden maisemiin, pieniin iloihin ja suuriin kipuihin.

Se, että ihminen käy vähintään vuosittain ruotsinlaivalla, urheilukilpailuissa, konsertissa, kirppareilla, huutokaupoissa, kuppiloissa, heseissä, mäkkäreissä ja etenkin lähiöiden ruuhkabusseissa ja maleksii iltaisin ja öisin kaduilla antaa elämään enemmän perspektiiviä kuin ajamalla omalla autolla.joka päivä töihin klo 8 ja palaamalla töistä katsomaan tv:tä omaan kotiin klo 16.

Runoteoksessa on löydetty kiinnostava miljöö, asunto-osakeyhtiön yhtiökokous (tosin maininnan tasolla). Yhtiökokouksessa kylvetään monia riidansiemeniä vuosikymmeniksi se on monesti räjähdysvaarallinen tila. Vuokra-asumisessakin on omat siunauksensa, mutta siellä ei onneksi nokitella yhtiökokouksissa.

Turun seudulta mainitaan mainitaan Naantalin kesä, Kyrö, Kustavi ja Volter Kilven päivät  Hannikaisen baari (nykyisin Hannikaisen  olutravintola), poliisilaitos, TYKS, Haritun bussi, Tarjoustalo (nykyisin Tokmanni, on minusta aidompi kuin fiinimpi Stockmann), Lausteen metsikkö, Kupittaan Cittarin kassajono ja Pernon telakan metsikkö, Panimoravintola koulun piha (Koulu?) ja Kupittaan paviljonki.

Oivalluksia ja huomioita. 
Oma oivallukseni jäi sen huomion tasolle, että Kansallinen kirjakauppa myy tätä kahteen euroon, Kivelän sivun uutinen, jossa linkki täällä.

Runoudella menee hyvin -runossa Kivelä juuri mainitsee, että Viimeisin kirjani on myynnissä / Huutonetissä hintaan kaksi euroa, runossa on monta säkeistöä ja on minusta sisällöltään ja muutenkin hyvä, paljon täytetään apurahahakemuksia, enemmän tulee laskuja ja bumerangeina apuraha-anomukset (en tiedä tuleeko edes kielteistä päätöstä tiedoksi),

Runo päättyy
Esiinnyin eilen runoillassa
Kupittaan paviljongissa
Paikalla oli kaksi kuulijaa.
Pariskunta, joka totesi minulle
esityksen jälkeen
runoudella pyyhkivän hyvin,
koska 
Heli Laaksonen myy miljoonia.

Tämä bloggaus antaa  Haudatusta vinon kuvan, runoissa nyrkkirauta laulaa pitkin leukaperää. Puhutaan mustelmista verinaarmuista/likaisista kaakeleista/oksennuksesta pöntön reunalla. Suu on täynnä soraa ja sepeliä

Bostikkia -runossa Kivelä toteaa, että Tänään vasen on lakkautettu / poliisi on palveluammatti ja porvari on työläisen paras ystävä. Vanhan puujalkavitsinkin mukaan poliisi pamputtaa vasemmalla, koska asiakas on aina oikeassa. 

Haudattu on Kivelän kahdeksas runoteos.

Tiivistys: Roiskeita lähiöistä.

Turkulaista räkäkännirakkautta

Menin väittämään täällä, että Mika Kivelän uutukaisessa runoteoksessa ole turkulaisuutta. Ja kuinka väärässä olinkaan. Luin kommentin jälkeen teoksen uudestaan ja ... jo nimirunossa Räkäkännirakkautta puhutaan Jokirannasta ja paikka mainitaan myöhemminkin. Turku OY mainitaan kertaalleen ja tarkoitettaneen Turun kaupunkia organisaationa, joka muuten siistii joenrantaa matkailuvaltiksi ja näin pistää puliukot siirtymään syrjemmälle syrjäytymään vaikkapa Topinojan kaatopaikalle, joka teoksessa myös mainitaan.

Ankea paikka on krematorio, joka Turustakin löytyy, mutta vain Turussa on TYKS, joka yrittää pitää ihmiset poissa krematoriosta. Saramäkeen runoteoksessa matkataan, se on turkulainen Kakolan vankilan seuraaja Ohikulkutien varressa, joka on lähellä Topinojaa.

Kousankuja on Varissuolla kuten Itäkeskuskin. Lausteen ja Varissuon välisestä rataosasta puhutaan. Lausteella on Raadinkatu, onko siellä Lassen divari, sitä en tiedä.

Teoksen taksikuskin asiakkaina ovat turkulaiset kirjailija Reijo Mäki ja jo edesmennyt runoilija Jarkko Laine. Turun yliopiston professori Esko Valtaoja mainitaan.

Mukava Kulmabaari Martinmäessä mainitaan. Makuuneja Turussa riittää, ja niitä runokirjassakin on.

Teoksessa mainittu Elli ja Gunnar  oli legendaarinen tanssiravintola Sibeliuksenkadulla, Valencia on minusta myös vanha turkulainen juottola ehkä Linnunratakin, Galaxy ainakin, muistaakseni itsekin kävin siellä kerran. Mikä paikka olisikaan miehen runoilulle oivempi ympäristö kuin yli kahden promillen humalassa avata kipeimmät ja kauneimmat muistot runon riimein räkälässä räkäkännissä.

Turkulaisuus sykkii siis Kivelän Räkäkännirakkauden sydämessä.

Turkulaisuus tosin ei ole aina valttia muualla Suomessa. Minusta Turku kuitenkin on runollinen kaupunki. Lauste ja Varissuo sykkivät samanlaista elämää kuin Vantaan Korso ja Koivukylä. Näistä jälkimmäisessä paikassa olen itsekin joskus asunut. Siellä jylhät betonitornit jököttävät radan varrella ja kätkevät tosielämää pikku bunkkereihinsa, mutta toisaalta isot metsäalueet tarjoavat temmellyskentän monenlaiselle inhimilliselle toiminnalle.

Mika Kivelä: Räkäkännirakkautta

Mika Kivelä: Räkäkännirakkautta, MKK, 2015

Olen lukenut Mika Kivelän kymmenestä runoteoksesta aiemmin DUMDUM:n täällä. Se on yhdeksäs ja uusin Räkäkännirakkaus on siis kymmenes.

Uusimman Räkäkännirakkautta hankin cdon.comista kannessa mainostetaan esipuhetta, joka on toisen turkulaisen runoilijan Tapani Kinnusen rustaama.  Turkulaisuus on sivuosassa vain Martinmäessä sijaitseva Kulmabaari mainitaan. Tässä olin väärässä, ja korjaus täällä.

Esipuhe on napakka, kuten runotkin.

Räkäkännirakkaus ei kuvaa kuikan kaulan ojennuksia eikä siinä kuulu mehiläisen surinaa, kukkien tuoksua ei voi kuvitella autereisena kesäpäivänä.

Kivelän Sisu -runossa pihakukat ovat kuolleita, pullo on tyhjä ja käsissä syyhy.

Verkkokalvo -runossa ruoho ei kasva ei kuivu ei kuole. Piristävää vaihtelua. Tässä päästään romantiikasta realismiin.

Pidän monista  jutuista runojen sisällä ja monista runoista. Olen itse sen verran keskiluokkainen, että kaikesta en sentään pitänyt, mutta niin runokirjassa pitää ollakin, särmää ja rosoa. En osaa soittaa mitään, mutta jotkut biisit, missä on kitarassa on säröä riittävästi, ovat mahtavia. Kinnunen puhuu alkusanoissa Briardin keikasta ja kehuu Pete Malmia. En tunne bändiä. Mutta minusta yksi Suomi punk-genren tiivistys on Ratsian Tämä hetki ja tulevaisuus. Pihtiputaan pojat ovat saaneet noin pariin minuuttiin tivistettyä hyvin paljon. Ilmeisesti Briard on samanlainen, muistaakseni laulaa englanniksi??? Youtubesta pystyy kuuntelemaan monia punkbändejä.

Kivelän kokoelmassa on 38 runoa. Rakkaudesta runoillaan muutamassa runossa rakkautta voi olla jopa sitkeä sieni varpaan välissä. Moottoripyöräily on vaarallista ja nyrkkeily. Kallo voi olla halki ja pöntössä verta.

Jos meistä ei ole -runossa on yhteiskunnallinen ilmiö eli kauppojen sunnuntaiaukiolo. Ihmiset tepastelevat kauppakeskuksissa, tavan vuoksi.
Kivelä runoilee:
Alamme ajatella, että alennusmyynnit
ovat jumalanpalvelus.
Käymme kaupassa joka sunnuntai
ja ostamme tikkuaskin.

Paketti tuli cdonista ja otin teoksen mukaan matkalle. Kirjoitan tämän Huawein miniläppärillä linja-autossa (paluumatkalla ei työnantajan aikaa), tulen varmastikin editoimaan postaustani, luin runot pariin kertaan autossa. Pitää sulatella enemmän.


*****
Mika Kivelän sivut TÄÄLLÄ.
Ensimmäinen blogi( = Parempi kirves perseessä kuin kaksi silmässä) arviointi runokirjasta TÄÄLLÄ.

Mika Kivelä: DUMDUM

Mika Kivelä: DUMDUM on äijärunoutta kolmessa osassa ja 62 sivun verran, painovuosi on 2012. Tämä on Kivelän yhdeksäs runoteos, ja teoksessa on 43 uusrunoa.

Varoitan lainauksella "Jallu, pillu ja kossu / kirkkaat valot ja pimeät pullot", että tämä ei ole kaikkien runoteos, mutta lukiessani toisen kerran teoksen myönnän, että se on ammattitaidolla kirjoitettu, ja muistuttaa erään runon "sankaria" eli Arto Melleriä tai hänen joitain runoja. Eräässä runossa nähdään Arto Mellerin näköinen linja-autokuskikin.

Runoteos kuvaa myös hyvin ympäristöä, ja yllättäen osassa runoista miljöö on nykyinen kotikaupunkini Turku, tosin en ole käynyt Itäharjun IT-asemilla, mutta uskoakseni siellä on sellaiset, kuten on Hirvensalossakin, jotka toimivat nyt kuulapyssysotien tantereina.

Kovin kannanotto on "Verta ja paskaa" -runo, missä ruoditaan lihantuotantoa.

Koiratkaan eivät liene runon minän suosiossa.

Muuten liikutaan väkivaltaisissa ympäristöissä, kuten runoteoksen kansi ja nimikin viittavat, joskus jos joku on "Lähellä sinua" ei ole kovinkaan turvallinen olo, kuten ei monessa muussakaan runossa.

Susi -runo sivulla 32 ottaa kantaa jo henkilöihinkin.

Rankka runoteos, en suosita mitallisten loppusointurunojen ystäville, enkä kilteille kuluttajille, jos toisaalta haluat kokea vaaraa turvallisesti niin lukemaan, ja hokemaan.

Ammattitaidolla tehty.