lauantai 28. kesäkuuta 2014

Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä


Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä, 1966, Otava, toinen painos 2009.

Paavo Haavikkon Puut, kaikki heidän vihreytensä on yhdeksänosainen ja 134-sivuinen modernia runoutta ja ajatuksia sisältävä runoteos.

Vanhassa on monesti vakaampi ja joskus tuoreempi ote. Vaikka tässä teoksessa piipahdetaan Tiberillä ja toista maailmansotaa edeltävissä tunnelmissa ja niiden jälkeisissä, runoillaan paljon myös parisuhteesta ja hitaudesta modernein, vaihtelevien sävyin ja keinoin.

Toisen maailmansodan teemarunoista on minusta osuvin sivun 26 runo Miten selvisi Puola?

Miten selvisi Puola
         viiden suuren liittolaisensa avulla.
Se sananmukaisesti siirtyi
         hyvän matkan kohti länttä.

Jätän tekijäoikeussyistä osuvan viimeisen kahden säkeen säkeistön pois. Tämä neljä riviä minusta paljastaa Puolan kohtalon ja maailmanpolitiikan realiteetit.

Sivun 116 On monta viisasta miestä -runo päättyy napakasti
      Kirjoittamisen jälkeen vaikeinta
on lukeminen.

Rakastan sinua -runon sivulla 83 loppu on oiva
Minussa on tämä levottomuus ollut jo kauan. Se tarvitsee sinua.

Haavikon teos on minusta hyvä, se on teemoiltaan runsas, minusta liiankin runsas. Toisaalta on hyvä, että 1930- ja 1940-luvun asioita on runotettu. Kuitenkaan en ymmärrä grynderien linkittämistä 1940-luvun ankeuksiin. Verrattuna moneen viime aikoina lukemaani, mutta en blogaamani, runoteokseen, tästä idea, ajatus ja tunnelma välittyvät lukijalle asti, kuten Haavikko yllä toteaa:

"Kirjoittamisen jälkeen vaikeinta on lukeminen".



*****
Paavo Haavikko (1931 -2008) oli runoilija, kulttuuripersoona, kirjailija ja kustannusalan vaikuttaja. hänen esikoiskokoelmastaan Tiet etäisyyksiin (1951) on arvio täällä.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ajattelen sinua



Ajattelen sinua -kirjanen on saksankielinen käännöskirjanen Ich denk an dich, teksti on Nina Steinbeckin vuodelta 2006, käännös on Päivi Karrin vuodelta 2012 ja teos on painettu Kiinassa, Lillebi (c) Steinbeck. (www.aurinkokustannus.fi)

Tämä kirja kertoo seitsemällätoista aukeamalla kuvin ja yhdellä lauseella (kerrallaan), että ajattelen sinua.

Näitä vastaavia varmasti myydään marketeissa, useiden mielestä ovat tusinatavaraa Kiinassa painettu ulkomailla tehty. Tämä mielestäni ei ole, vaan minä pidän tästä.

Nalle ja hiiri ovat sympaattisia, sydämet kantavat teosta ja se on minusta herttainen. Kuvat ja tunnelma luovat välittämistä ja rakkautta sekä kaikkea hyvää, mitä kyynisessä maailmassa on aina liian vähän.

(Kyyninen sanoo kirjan olevan korttikavalkaadin. Itsekin olen välistä tai usein kyyninen, mutta en näin kyyninen. Lievässä kyynisyyden tilassa, pitää katsella tämä kirjanen läpi, tulee hyvälle mielelle=).

Kannesta ottamani valokuva on epäonnistunut, mutta en tekijänoikeudellisista syistä skannaa sitä. Kuvat ovat kauniita. Kirjan sain lahjaksi.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Varoitus! Älä niele nauloja


Varoitus!  Älä niele nauloja -teos on 106 pitkä opus kummallisista käyttöohjeista. Tekijä on Bryony Evens, suomeksi toimittanut Jouni Paakkinen, kuvitus Tomi Tuominen.

Tämä idea on hyvä. Olen lukenut muinoin Paakkisen toisen teoksen vastaavasta aiheesta. Tämä palvelee sitä väestönosaa, joka on kiinnostunut näistä "älä laita lemmikkiä pesukoneeseen" ja "Älä laita auton avainta väärinpäin virtalukkoon" sekä "Älä lyö kirveen hamarapuolella omaan otsan". Juuri näitä ei tässä kirjassa ollut vaan keksin ne ihan itse. Kirjassa on myös käännöskukkasia, esimerkiksi Japanissa on ollut kylttejä englanniksi.

Varoitus lukeminen henkilöstä riippuen aiheuttaa naurun pyrskähdyksiä tai ikävystymistä. Suositellaan pieninä annoksina. Tämä on kuin kotivideo-ohjelmat, jonkun asti naurattaa hääkakun sortumiset ja pyörän keulimiset.

Tomi Tuomisen kuvat ovat minusta aiheeseen sopivia.

Naula kirjan kannessa on hieman epäselvä ja on itse piitämäni eli ei kuulu hienoon kanteen, mutta sopii teemaa, nauloja ei saa niellä.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

J.H eli Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko


J.H eli Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (1849 – 1906) on kuuluisa suomalainen runoilija.

Hänen mukaansa nimettyä J.H Erkon palkintoa jaettiin esikoiskirjailijoille, nykyään esikoisteoksesta jaetaan Helsingin Sanomien palkinto. J. H Erkon kirjoituskilpailu on myös.

J.H Erkko on myös suomalaisen aforismiperinteen aloittaja. J H Erkolla on omat sivut täällä. Sivuilta selviää, että "tunnetuin Erkon sanoihin tehty laulu on varmaankin joululaulu No onkos tullut kesä. Myös Hämäläisten laulu ja Kansalaislaulu kuuluvat suomalaiseen yleissivistykseen".

Ensimmäinen J.H Erkon runoteos näki päivävalonsa  jo 1870, eli varsin varhain

Olen hankkinut  Elisan e-kirjasta hänen kootut teokset. Teos on maksuton, mutta pitää kirjautua Elisan asiakkaaksi. 

Myös Gutenbergissa on hänen kootut teokset I ja II. Gutenbergin I-osa löytyy täältä.

Poimin II-osasta hyvin Kalevalaisen runon sanoiltaan, rytmi on katkonaisempi kuin Kalevalassa.

J. H. Erkko,Otava, Helsinki, 1910, KOOTUT TEOKSET II: RUNOELMIA 1886-1906

MALTU, MIELENI.
Maltu, mieleni!
Taltu tasaiseen,
Niin voit airoella aukealle.
— Airot särryt on
Kiihko Kullervon. —
Hilli luontosi,
Lennä vakaiseen,
Niin voit sinkoella loitommalle.
— Louhi raivossaan
Katkoi sormiaan. —
Totta puuhaat, etsit oikeata
Lemmen voimin.
Käytä mielenvartta vakavata
Töin ja toimin.

Ykkösosasta KOOTUT TEOKSET I poimin kaksi runoa, avausrunon Lukijalle, tässä minusta on Kalevalainen poljento, vaikka tematiikka on aivan runon nimen mukainen, minusta rytmillisesti trokeemainen.

LUKIJALLE.
Täss' on virteni vähäiset,
Lapselliset laulelmani!
Suosit niitä vai vihannet,
Ethän polkene poroksi.
Kun et viihdy kuulemahan,
Ohi korvaisi kuleta,
Salli ilmoja samota,
Koetella korkeutta:
Kyll' on taivaalla tiloja
Sävelille suuremmille,
Saati pienen lehtolinnun,
Lauluille vähäväkisen....

En tiedä lainaanko jo liikaa, mutta isänmaallinen mies kirjoittaa isänmaallisia runoja, laitan vain alun …

SUOMALAISELLE.
Vieläkö on urhoutta
Suomalaisen suonissa?
Saiko suku raikkautta,
Saiko miehet miehuutta,
Niinkuin oli isiemme
Rinnan alla urhous:
Armahalle
Isänmaalle
Kuolema tai vapaus!

Viimeisen lainaamani runon molemmissa säkeistöissä mettisen seikkailut runon keskivälillä ovat hyvä oivallus, minusta hyvin suomalainen ja isänmaallinen runo.

KOHTALOSI, SUOMI.
Oletko jo löytänyt, sä Suomi,
Satamasi, tyynen landekkehen,
Miss' ei läiky laineet myrskyisinä,
Rannoiltasi lyöden lohkareita,
Sortamalla sulot suojastosi?
Oletko jo löytänyt, sä Suomi,
Laakson, missä kukkain, pensahitten
Varjostossa vietät vapautta,
Nautit ilon, elon hekumata,
Mettinen kuin nurmen-kukkasista
Mettä imee, ihaa kauneutta?
Vaiko, Suomi, seisot kukkulalla,
Kirjavana mihin kuvastaapi
Onnesi sun taivas tähtinensä,
Selvinnynnä epäilyksen säistä?

J.H Erkon runoja on todella paljon Gutenbergissä ja Elisa-kirjassa, eli kannattaa tutustua.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Hannu Kankaanpää:Kolmas lakeija



Hannu Kankaanpään runoteos Kolmas lakeija on samalta vuodelta kuin Boris Verhon Varastossa aina palaa valot, jonka luin , pidin ja arvioin.

Kankaanpääkin on saanut J. H. Erkon palkinnon esikoisrunokokoelmastaan Sukupolvi (1980), jota en ole lukenut.

Kolmas lakeija on Kankaanpään neljäs teos. Runoteoksen mitta on 52 sivua ja runot on ryhmitelty viiteen osaan, josta ensimmäisen nimi on KOLMAS LAKEIJA.

Kuten olen maininnut, en ole runouden (asian)tuntija, ja tämä teos meni minulta aivan ohi tai siis yli. Lukaisin teoksen, luin sen ja vielä kertasin lukemani, enkä pysty pureutumaan juuri mihinkään.

Esimerkiksi s 16
Sinua ei pahoinpidelty
kylliksi. Et rakasta
itseäsi
         kuin toista.

Pätemisen ja tuhon
kiikkulaudalla
laudalla siinä
kauhot vikaasi

kunnes hyökkäys
pimeään ...

Ensimmäinen säkeistö ei sisällä  tasatavuja, alkusointuja, ainoa jonka ymmärrän on raamatullinen  ”rakasta lähimmäistä kuin itseäsi” tai siihen viittaava lähtökohta, joskin alku on jo hämmentävä.  Loppusointu on ehkä rakasta, toista
Toisessa säkeistössä on sentään toistoa, sana laudalla toistuu, päteminen ja tuho ovat kyllä laudan elementtejä.
Kolmas säkeistö jättää pimeään, eli minun varastossani sammui valo, loppukaneetin ja virka-aika –kohdalla

Helpottaisiko kenties analyysia jos ensimmäisessä säkeistössä ottaisi ei ja et -sanat pois ja miettiminen helpottuisi, mutta merkitys silti jumittuisi.

Runo sivulla 28 on hieman helpompi ja minusta varsin hyväkin

Maailmassa joka hapettaa
rohkeuden kuparin

niin moni meistä pystyttäisi
pronssista muistopatsaan

haljenneille toiveilleen
jotka toteutuivat

Ensimmäinen säkeistö liittää rohkeuden kiillon, ja siihen kohdistuvan ulkoisen hapettumisen, toinen säkeistö vesittää ajatusta, koska pronssi on kuparin ja tinan seos, jossa luultavasti kupari ei helposti hapetu, toisekseen kuparin oksidikerros ”patina” suojaa kuparipintaisia esineitä, mutta luultavasti runoilija ei ole ottanut tätä huomioon :)  Rohkeushan voisi olla turvassa patinan suojassa, ja kukoistaa sieltä, eli pintakiilto olisi poissa, mutt' ei kuunaan rohkeus'.
Kolmas säkeistö sammuttaa ymmärryksen hennon lepattavan liekin, mutta luultavasti tarkoittaa, että toiveet toteutuvat osin rikkinäisinä, ja niille kannattaa pystyttää monumentti.

Pyydän anteeksi lukijoilta ja runoilijalta, mutta enempää en saa irti, monista runoista en ymmärrä tämänkään vertaa, ja luultavasti yllä oleva ei ole sitä, mitä runoilija on halunnut valistuneelle runojen lukijoille välittää.

Netistä löysin yhden muun analysoinnin, joss' on ymmärretty teos syvällisemmin.