perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kirjabingon ratkaisu



Le Masque Rougen kirjabingo pyöri täällä.
Bingon ratkaisu oli sangen vaikeaa, sillä ensinnäkin piti blogata kahdesta tusinasta kirjoja. Helpoin oli ratkaista ostettu kirja, sillä ostan miltei kaikki kirjat. Lainasin Annan jäähyväiset, rahat olivat lopussa. Yli 500 sivun kirjoja luin muutamia, mutta Kytömäen Kultarinnan laitoin kategoriaan Tänä vuonna julkaistu. Minä Katariina pääsi yli 500 sivuisena tähän kategoriaan. Se perustuu myös tositapahtumiin, kuten moni muukin, valitsin Timo Soinin Maisterisjätkän tosi tapahtuma -kategoriaan.
TBR-listan viimeinen oli Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, jota ennakkoluuloisesti olin päättänyt olla lukematta, sillä en pitänyt Järki ja tunteet -teoksesta. Ylpeys ja ennakkoluulo oli erittäin hyvä kirja, myös klassikko, joksi valitsin Salka Valkan. Venäläisiä kirjaksi valitsin Vladimir Arsenjevin Dersu Uzalan, joka myös perustuu tositapahtumiin. Tiikerikissa kertoo Italian yhdistymisestä on siis historiallinen kute Minä Katariina ja Kultarinta.
E-kirjaksi valitsin monesta vaihtoehdosta J.H Erkon Kootut runot.
Paljon blogattuja kirjoja jäi reserviin esimerkiksi Timo Soinin Peruspomo olisi täyttänyt monta kriteeriä 2014 julkaistu, kuten myös Hirvisaaren Me, Keisarinna, mutta toisaalta Soinilta ja Hirvisaarelta käytin sentään toisen kirjan. Palkittu kirja olisi ollut myös Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Reijo Mäen Intiaani sopisi myös bingoon, kuten Tommi Kinnusen Neljäntienristeyskin. Ne jätin käyttämättä.


Historiallinen: Lampedusa Tiikerikissa
Venäläinen kirjailija: Vladimir Arsenjev: Dersu Uzala 
Klassikko: Salka Valka
E-kirja J.H Erkko runoja
Alle 200 sivua Juri Kazakov: Syksyä tammimetsissä

Kannen perusteella valittu: Maria Kallio extra
Tositapahtumiin perustuva: Timo Soini: Maisterisjätkä
Kannessa eläin kuva: Tuhat ja yksi yötä
Palkittu kirja: Lessing Lumous haihtuu
Dekkari: Ellery Queen: Kymmenes rikos

Pokkari: Älä niele nauloja
Ostettu kirja: Veren vimma
Kannessa ruokakuva: Eeva Piikkilä: Kiireisen kokkaajan keittokirja
Fantasia: Star Wars jeditehtävä 2

Kotimainen kirja: Patrik Borg: Rentoa Painon hallintaa.
Lainattu kirja: Annan jäähyväiset
Lasten kirja: Myyrä ja Kotka
TBR-listan viimeinen: Austen Ylpeys ja ennakkoluulo
Romantiikka: Annan perhe

Yli 500-sivua: Minä Katariina
Kirja +elokuva: Fitz ratkaisee, Kun taas sinua kaipaan
Sarjakuva: Tintti ja Picarot
Tänä vuonna julkaistu: Anni Kytömäki: Kultarinta
Kuuluu kirjasarjaan Anna opettajana

Kultsi kirjamaassa osa 5: Tarzzan ja kumppanit

Kerttu Hurmeen marsu lupasi hoitaa tapaamisen lapsuuden kirjasankarien kanssa Koivukylän aseman vieressä ostarilla.

Tallustaessani paikalle näin ihmeporukkaa kioskin vieressä. Siellä oli lyhyenläntä mies, pitkä vaalea nainen kummallisissa lehtivaatteissa, kalpea pieni poika, mies rullatuolissa ja naurulokki. Mietin, että Marsu lupasi liikoja. Pohdin jo uukkaria, kun kalpea pikku poika otti ohjakset pieneen nyrkkinsä ja sanoi käheällä äänellä
-Nemecek 
-Täällä piti olla nuoruuden kirjasankarini
-Poliisit veivät Tarzzanin viidakkoveitsen hallussapidosta ja Robbe Hoodin laittomasta jousipyssystä ja naamioitumisesta Tikkurilan poliisiasemalle kuulusteluihin. Suomessa  minut muuten tunnetaan Törökinä
-Oletko Pal-kadun sankari Koulupojista?
-Kyllä, sankarista en tiedä. En tehnyt kuin velvollisuuteni, hyvä, että maineeni on puhdas, vaikka hävittiin sota, niin voitettiin sentään se taistelu, ja uudessa käännöksessä se on Paavalinkatu.
-Ei markkinavoimille kukaan pärjää, pitää uida myötävirtaan
-Kantoiko Marsu jotain eläinystäviään tänne sankarien sijaan?
-Kehaar on Ruohometsän kansan ilmavoimat, Samwais Kamkin ja Valtias Kaladrielin tunnet Sormustimen HerrastaHari Selldon on vain hologrammi aikaholvista.
-Olen lukenut huonosti kirjat, kun en heti älynnyt ja siirryin minäkerrontaan
-Markkinavoimista vielä. Emme lähde herra Markkinavoiman matkaan esimerkiksi järjestämällä yritysten Tyky-toimintaa, ajattele nyt Tarzzan elojäämiskurssittamassa Hakunilassa, Robbe Hood pitämässä ilmapallon puhkaisua jousipyssyllä ja riistan käristystä Kuusijärven rannalla. Kehaar kertoisi aamulla ongelmien tarkastelusta lintuperspektiivistä ja Sam tähdentäisi kalvojen avulla sitoutumisen merkitystä yrityksen tulokseen ja Kaladriel kertoisi toivon tuomisesta epätoivon tilanteisiin johtoryhmäpalaverissa, jos Fodavone ei enää pitäisi listalla Nocian älykännyjä.  Parasta tykytoimintaa on kirjallisuuden lukeminen ja siitä keskustelu
-Onko bloggaus sitä?
-Sekin
-Miksi muuten et hoidattanut kuumettasi pois, ja miksi sinua ei uskottu?
-Mollnar varmasti teki ratkaisun sairasvuoteelta nousustani, mutta ihmiset ovat sellaisia, eivät ne usko ennen kuin jotain peruuttamatonta on tapahtunut, sitten kyllä itketään. Mollnar toimi oikein, saatiin surullinen loppu, ja vaikuttava kirja, en kai olisi tässä, jos olisin parantunut ja herra Markkinavoima olisi perääntynyt.

Siirryimme Kuusijärvelle, jonne myös Robbe ja Tarzzan tulivat, ei Englannin aatelisia saa pidättää habeas corpuksen takia, söimme Kaladrielin Lembasia, josta myös Kehaar piti.
(Selldonin holo jäi ostarille ja sitä paikallinen nuoriso yritti häätää turhaan).

Jokainen sai sanoa nykymenosta jotain
Tarzzan: Minulla ei ole ongelmia, joita en voisi ratkaista, olen myös asvalttiviidakon kuningas
Kaladriel: Aika on nyt ihmisen, mutta ei kannata ainakaan takoa uusia valtasormuksia.
Kehaar: Naurulokit ovat kuin pullasorsat ker(j)äävät kaupungista ihmisten jätteitä
Török: Pikku poikien majoja ei ole enää metsässä vain pultsarit majailevat tönöissään.
Sam: Saisiko Sam  lisää lembasia, olen Kuusijärven Oliver Twist
Robbe Hood: Hirviä metsästä löytyy, eivätkä ne ole kuninkaan, mutta metsästyslupa on hankala ja metsäpalovaroituksia on usein eli liha jää vähän raa’aksi, suurin ongelma ovat kuitenkin hirvikärpäset, piti laittaa varasukkahousut päähänkin, sen takia poliisi meidät pidätti, luuli ryöstäjiksi.
***
Aiemmat osat
1: Breivi Deeku ja Kultsi
2: Kultsi ja Kerttu Hurmeen marsu
3: Emmä Kultsi

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kultsi Kirjamaassa osa 4: Häivähdys punaista Kultsi


Häivähdys punaista. Kävelin lähemmäs, ja näin siellä punaisen metsästäjän lakin, Rikhard Papenin päässä!
-Rikhard punainen pukee parhaiten
-Sieppasin tämän ruispellosta
-Holdenin hatun, ethän ole Sieppari ruispellossa, vaan jumalana juhlit öisin.
-Älä tää on hyvä räpylä, saan sillä kaksosten rauhoittavat kiinni ja voin niitä napata, kun ei mikään muu nappaa

Holden Caullfield horjuu paikalle, toisessa kädessä tupakka ja toisessa viinalasi, mutta horjumatta, kuitenkin sekaisin luultavasti siepannut liikaa päihdyttäviä, kuitenkin myös jotain muuta.

-Pojat, totesin, teidän kannattaa yhdistää voimanne, lopettaa velttoilu ja hankkia elämä. Ensimmäiseksi voisitte mennä Kontulan ostarille Juha Vuorisen kuvaamaan Viimeiseen suureen seikkailuun, luulen, että hommassa olisi paljon tuttua, voisitte löytää itsenne ja elämällänne tarkoituksen!

Marsu oli otettu ongelman ratkaisuistani  ja pyysi esittämään kaksi toivetta, vain lampun henki pystyy kolmeen: ensimmäinen toive oli saada Koivukylän ostokeskukseen kaikki poikavuosieni sankarit ...
***
Aiemmat osat
1: Breivi Deeku ja Kultsi
2: Kultsi ja Kerttu Hurmeen marsu
3: Emmä Kultsi

torstai 17. heinäkuuta 2014

Yksinkertainen on kaunista: Skanssin kirjasto on paras



Lainaan paljon kirjoja Skanssin kirjastosta.

Kirjasto on tilava, siellä on sopiva määrä kirjoja esillä.

Henkilökunta on mukavaa.

Kirjastossa on muitakin etuja, olen ostanut sen poistovalikoimasta esimerkiksi Gunter Grassin teoksen Kissa ja hiiri sekä Barrien Peter Panin.

Kirjastossa on paljon jokerilainoja, eli kirjan saa pariksi viikoksi lainaksi.



Uutuuskirjojen jonottaminen on muuten varsin epätoivoista.

Taivaslaulun luin tätä kautta, olin normijonossa noin kahdessadas. Kirja ei ollut jonotuksen väärti, varsin ilmavaa tekstiä. Päähenkilö piehtaroi ongelmassa, jonka ratkaisuun vain itse voi vaikuttaa. Ongelmaan olisi ollut monta tepsivää ratkaisua, mutta kaikkea ei voi saada, ei edes näköjään kirjamaailmassakaan.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kultsi kirjamaassa osa 3: Emmä Kultsi



Äkkiä Kullervo alias Kultsi havaitsee voimassa häiriön ja paljon hermovärähtelyä. Kultsi puhuu kirjankansimaiselle hahmolle betoniseinässä.

-Käytätkö voimaa hyväksesi
-Emmä
-Emmä kuka?
-Emmä Povary, käytän vain rahaa ja miehiä

Kullervo ei usko ja on pakoitettu sipaisemaan sormella kastehelmen muotoisen kirpeän hikikarpalon kiiltävältä marmorikivensileältä otsaltaan.

-Mitä muuten tapahtui siellä Leon vaunuissa, Flaubert ei teoksessaan Madame Povary kertonut mitään oikein mistään?
-Emmä muista
-Olet sisimmässäsi pelkuri, et uskalla kertoa
-Emmä muista, ja Flaubert oli myös pelkuri, ei se sinne uskaltanut kaikkitietävänä kertojana edes katsoa, olisi saanut liikaa hermojännitystä ja saikin.

Aiemmat osat
1: Breivi Deeku ja Kultsi
2: Kultsi ja Kerttu Hurmeen marsu

torstai 3. heinäkuuta 2014

Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri



Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri, urheiluviihteen kulissien takaista elämää. 2014, Intokustannus, sivumäärä 320.

Tästä "kohukirjasta" on käyty oikeussaleissa keskustelua. Suomessa ei ole ennakkosensuuria, joten kirja on julkaistu.

Tästä en viitsi laittaa mitään tarkkaa sisältöfaktaa, mutta monia nimiä on kirjattu ja tapahtumia. Usein viitataan johonkin haastatteluun tai lehtijuttuun, uutiset ovat voineet olla Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Iltalehdessä, Matti Pitkon muistelmissa, Yle TV 1:n haastattelussa. Tässä on huomattavaa, että useimmat tapaukset on nostettu esiin  tietyssä valossa.

Kirjan lauseet ovat aikakausilehtimäisiä. Paljon on kerätty asiaa, mutta niiden yhdistely johtaa aina tiettyyn suuntaan.

Paljon ihmisiä ja tapahtumia on linkitetty "kääntöpiiriin", armeliasta on, ettei kirjassa ole henkilöhakua, tietyt nimet toistuvat ja toistuvat ja toistuvat ja piiri pyörii, minusta yllättäviäkin yhdistelmiä:
"Ministeri pitää 'kummisetänään' Kalervo Kummolaa, jota on ihaillut pikkupojasta lähtien". Tässä on Saimion mukaan kyse Stubbin suhde Kummolaan. Stubb vanhempi on myös kiekkomies. Tämä on kuitenkin vahvasti sanottu. Kummola on kytketty moniin asioihin. Minusta Sainio ei osaa päättää miten suhtautuu Kummolaan joka tilanteessa, minusta luonnehdinta "se tapahtui Kalervo Kummolan tarkan silmän alla" s. 20 on positiivinen luonnehdinta. Monet muut kirjan johtopäätökset eivät ole.

Kirja on käsittelyn osalta uskomattoman laaja ja nopealiikkeinen, siinä jopa käsitelläänGeorge W. Bushin baseball -tarinaa. Yleensä tällaiset tarinat eivät ole myönteisiä, mutta itse en näe siinä mitään pahaa, että on mukana jossakin toiminnassa tai joku intressiryhmä nostaa jotain ehdokasta, jos se on näkyvää. Myöhemmin Sainio puhuu eräästä politikosta, jolle oli annettu 5000 euron "vaaliavustus", minusta hyvin pieni raha nykyvaaleissa, ei varmasti aiheuta mitään sidonnaisuuksia. Sainio linkittää tekstiin FIFAN, AC Milanin Berlusconin, Lipposen, ja toisaalla Espanjan ja Real Madridin. Minusta Kummola on kiekkomies. Jalkapallolinkki toimii myös Veikkauksen toimitusjohtraja-asioita käsiteltäessä. Minusta väitteet ovat ilmaan heitettyjä. Luultavasti jokaisessa organisaatiossa taistellaan johtopaikoista. Ulkopuolella tuskin koskaan tiedetään, mitä sisällä tapahtuu.

Jääkiekkoliiton toimintaa tarkastellaan, ja aina löytyy moitittavaa, niin 2011 kultakompuroinnista, kuten 2012 lipun hinnoista. Jääkiekkoliiton lisenssimakut ovat kalliita ja niin edelleen.

Sainion kanssa olen samaa mieltä, että urheilu on viihdettä ja bisnestä. Urheilukisojen järjestäminen on kallista, mutta myöskin tulopuolelle tulee euroja. Urheilu on jättibisnes, raha on hunajaa, joka houkuttaa toimijoita. Aina yhteiskunnassa on myös väärinkäytöksiä, myös urheilubisneksessä. Sainio minusta arvostelee bisneksen kopiointia ulkomailta. Sehän on kansainvälisen toiminnan sokeri ja suola eli hyvät ideat kopioidaan. Toki liiallinen kaupallisuus on pahasta, suolaa amatööriurheilun saamiin haavoihin. Kirjaan on kerätty paljon rapakontakaisia rapoja. Varmasti paikkaansapitäviä, mutta näistä oli tullut seuraamuksia ja lienee niitä toisenlaisiakin tarinoita. Urheilujohtajalla on ongelma. Suurjoukkueet koostuvat pelaajista, joiden palkat ovat päätä huimaavia, pitäisikö silloin johtajien ja omistajien olla mukana talkoohengellä. Urheilubisnes ja lajien menestys minusta viime kädessä riippuu siitä, mikä sen tv-arvo on ja paljonko tapahtumat houkuttelevat yleisöä. TV:stä tulee päivittäin tennistä, tuskin koskaan sulkapalloa tai squashia. Missä lajissa on suurimmat palkintorahat?

Kirjaan on kerätty paljon kotimaisia ja ulkomaisia tapahtumia ja henkilöitä. Lisäksi on lainauksia erilaisista lausunnoista tai kirjoituksista. Urheiluviihde ja kisojen anominen ja saaminen ovat aina suurta lobbausta ja verkostoissa toimitaan, tämä ei minusta välttämättä ole aina huono asia, tai sitten pitäisi loikata ajassa sata tai kaksi sataa vuotta aiemmaksi.

Lukemisesta oli se hyöty, että Kalervo Kummolan nuoruuteen liittyy kirjan mukaan asuminen muualla kuin Suomessa tätä en tiennyt.

Ymmärrän, että tämä loukkaa nimihenkilö Kummolaa, mutta jotenkin myös mairittelee. En itse jaksa uskoa että kukaan voisi olla näin monessa mukana ja saada näin paljon aikaan. Sitä paitsi monien hallien ja tapahtumien saaminen on minusta hyvä asia eikä huono asia, mikä sävy kirjassa helposti tulee. Tämä on luonnollisesti vain minun mielipiteeni. Tässä on sama ongelma minun kannaltani kuin ns. kohulehdissä, kun liikaa kaadetaan, jotenkin uskottavuus menee.Toinen ongelma on "tahallisuus". Esimerkiksi kirjasa puhutaan "Kummien" henkilöstöjärjestelyistä, useimmat henkilöjärjestelyt voivat olla tahattomia, toisekseen luonnollista on, että itselle mieluisat henkilöt tai henkilöt, jotka tuntee palkataan. Tämä on varsin yleistä Suomessa. Jos perhe A omistaa yrityksen, luultavasti se palkkaa omat lapsensa ja tuttujen lapset kesätöihin eikä ensin vieraiden.

Tällä kirjalla on minusta tärkeä osa sananvapauskeskustelussa. Ennakkosensuuri on kielletty. Minusta on tärkeää, että journalistit tutkivat. Minusta tässä on tutkittu, ja hutkittu minusta vähän hätäisesti ja ilkeästi. Kummola ja Harkimo ovat minusta miehiä paikallaan, kansainvälisellä sektorilla pehmeät eivät pärjää. Minusta Sainio on varsin periksi antamaton. Jos tätä vielä oikeudessa pöyhitään, noteeraan sen tänne. Minusta myös Susan Ruususen kirja oli tärkeä. Siitäkin saatiin rajoja sananvapauskeskusteluun aina EIT:stä saakka. Toisaalta pitääkö hakea rajoja.
****
Luin jostain muuten (en tästä kirjasta), että Kummola olisi perustanut Kiekko 67:n Turkuun
****
16.10.2014
Luin kirjan ensin pikalainana ja sain sen nyt normaaliin lainaan. Kannen Kummolan kuvan takana ovat luultavasti Harry ja Leena Harkimo ja Jokerit-logo sekä Putin. Kirja minusta toistaa tätä vuonna 2014 yleistyvää KHL:n hegemonia-asiaa, ja moni asia linkittyy jääkiekossa tämän mukaan Putiniin tai öljyrahoihin. Monet pelikaupungit ovat varmasti "öljyalueilla", minusta on myös hyvä, että siellä pelataan, ja on KHL tarjonnut mahdollisuuksia suomalaispelaajille ja valmentajille,. Jokerit pelaa tällä kaudella KHL:ssa, ja minusta kausi on lähtenyt hyvin käyntiin, ja varsinkin vieraspelit ovat menneet mallikkaasti. Tärkeimmät pelit alkavat play-off kierroksilla, jos sinne asti rahkeet riittävät.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kultsi kirjamaassa osa 2: Kerttu Hurmeen marsu


Seuraavaksi Kullervo näki marsun, joka mutusteli vihreää wunderbaumin pintaa.

-Kuka olet Marsu?
-Olen Kerttu Hurmeen Marsu
-Miten Kertulla pyyhkii?
-Kerttu on negatiivinen
-Miksi?
-Kun hänen kirjailijansakin on ollut heikosti positiivinen
-Oliko raskaustestikin negatiivinen
-Sitä tarina ei kerro.

-Mihin se Häräntappoaseen Kerttu rakastui Allussa?
-Häräntappoaseeseen
-Se kyllä liittyi siihen Rutaseen
-Älä jauha, en itsekään pysty tätä wunderbaumia enää jauhaa
-Onko sillä nyt rakkauksia?
-Ei oo, ei akvaariorakkauksia eikä terraariorakkauksia
-Takanapuhumisen taitoa on!

****
Ykkös-osa täällä.