Aleksis Kivi on kansalliskirjailijamme, jonka elämä päättyi traagisesti

 

Aleksis Kivi (1834 - 1872) tunnetaan upeista teoksistaan, joista tunnetuin on Seitsemän Veljestä, mutta hän kirjoitti näytelmiä Nummisuutarit, Kullervo, Lea ja Kihlaus

Aleksis Stenvall syntyi 1834 Nurmijärvellä ja kuoli Tuusulassa 1872, Kivi sai sentään kuolla veljensä Alpertin luona Tuusulassa, mutta aiemmin hänet oli passistettu Lapinlahden mielisairaalaan.

Alpertin mökki oli Tuusulanjärven lähellä, ja sen omistaa nykyisin Helsingin yliopiston ylioppilakunta. Tässä seuraavaksi kuvia mökistä, sen piharakennuksesta, ja järveltä. Kuvat on otettu 12.8.2021.

Tämä on se vaatimaton mökki.

Ainakin nykyisin menee polku Tuusulanjärvelle, josta kuva.

Abdulrazak Gurnah voitti vuoden 2021Nobelin kirjallisuuden palkinnon.

 

Zanzibarilla 1948 syntynyt Abdulrazak Gurnah voitti vuoden 2021Nobelin kirjallisuuden palkinnon. Palkintoa on perusteltu Gurnahin "tinkimättömästä ja myötätuntoisesta porautumisessa ​​kolonialismin vaikutuksiin ja pakolaisen kohtaloihin eri kulttuurien ja mantereiden välisissä kuiluissa".

Teoksessa A Twentieth-Century Litterature Reader, (julkaistu 2005) on pari Gurnahin esseetä koskien jälkikolonialismia sekä Idea mennesstä⁰

Postkolonialistinen kirjallisuus käsittelee kolonialismia, mutta hyvin paljon englanniksi. Harvemmin kirjoitetaan kolonialismin aikaisia kokemuksia paikallisilla kielillä, ja miten ylipäätään puhutaan ei-eurooppalaisista kulttuureista? Englanniksi tai eurooppalaisilla kielillä?

Esseissä Gurnah toteaa, että on kotoisin Zanzibarista jonka eurooppalaiset vapauttivat arabien orjakaupalta. Englanti taas hallinnoi saaria, monien vaiheiden jälkeen Sansibarin saaret kuuluvat nyt Tansanialle. Miten Itä-Afrikan vapautumisesta pitäisi kirjoittaa ja millä kielellä? Gurnah itse kirjoittaa englanniksi, ja muutti pakolaisena Englantiiin jo vuosikymmeniä sitten

Zanzibar on ollut osa Omanin sulttaanikuntaa. Kun Gurnah luki kymmenvuotiaana nigerialaisen kirjalija Chinua Acheben teoksen Kaikki hajoaa, hän oli ymmällään ja teksti tuntui kaukaiselta, mutta tajusi, että se on osa hänen kokemustaan. Hän viittaa myös Ngugi wa Thiongin teksteihin, jotka kuvasivat Mau Maun nousua Keniassa 1950-luvulla. On ilmeisesti hankala nostaa esille Mau maun tapaisia liikkeitä, koska ne ovat olleet brittihallintoa vastustavia järjestöjä. Tämä liittyy suoraan koloanilismiin, ja afrikkalaisten solidarisuuteen.

Ylipäätään se mitä kerrotaan menneisyyttä, miten ja millä kielellä, muovaa ihmisten maailmankuvaa. Jokaisella ryhmällä on oma totuus menneisyydestä, joka vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa.

Jatkan tätä joskus - tai ehkä en, tämä on tässä. Gurnahilta bloggasin kirjan Den sista gåvan

Rudolf Eucken: Elämän tarkoitus ja arvo

Rudolf Eucken: Elämän tarkoitus ja arvo, alkuteos Der Sinn Wert des Lebens, 1908, suomentanut Lauri Hendell, Otava 1910, luettu Gutenbergistä, jonka saksankielisestä tiedostosta on kirjan kannen kuva.

Saksalainen filosofi Rudolf Eucken (1846 - 1926) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1908. Euckenilta on suomennettu tämä teos Elämän tarkoitus ja arvo, sekä teos Suurten ajattelijain elämänkatsomukset: Ihmiskunnan elämänprobleemin kehityshistoria nykyaikaan asti. 

Elämän tarkoitus ja arvo on minusta filosofis-historiallinen teos, joka pohtii kysymystä, onko elämällä tarkoitusta ja arvoa. Vanhimmat elämän tarkoitusta ja arvoa koskevat pohdinnat ovat olleet pääosin uskonnollisia.  Parhaimmillaan "Uskonto loi itsenäisen sisäisen maailman ja sen mukana antoi korkean ja ehdottomasti itsenäisen arvon puhtaalle mielenlaadulle, se antoi elämälle vakavuutta ja ylevyyttä".

Tekniikan ja luonnontieteen kehittyessä uskonnollinen maailmankuva on asetettu kyseenalaiseksi. On kuitenkin ajateltu, että elämässä olisi näkyvä ja näkymätön puoli, jota Eucken kuvasi immanenttiseksi idealismiksi. Osa ihmisistä ovat hylänneet uskonsa näkymättömään, ja saavat elämän tarkoituksensa työnteosta, toisaalta jos työ on elämäntarkoitus sen arvoa pohtimatta, se luo tyhjyyttä. Toisaalta se, että "luonto kulkee kulkuaan täysin välinpitämättömänä hengen asettamista tarkoitusperistä ja kohtalo ei tee mitään eroa hyvän ja pahan välillä", niin tämä vie uskoa  vanhurskauden ja rakkauden valtakunnasta. Mikä on siis elämän tarkoitus ja arvo?

Toisaalta Eucken päättelee, "että meissä kohoaa esille itsenäinen hengenelämä", sitä "eivät kumoa ympäröivästä maailmasta kohoavat ankarimmatkaan vastukset". 

Näin myöskin historian antama kokemus osoittaa, että ympäröivän maailman vaikutus kokonaisvakaumukseen olennaisesti on riippuvainen siitä, minkä verran hengenelämällä on ollut asetettavana henkistä sisällystä ja suunnanvarmuutta sitä vastaan. Niinpä esim. muinaisajan kristityltä maailmankaikkeuden salaisuudet kietoutuivat mitä täydellisimpään hämäryyteen; ettei tämä hämäryys voinut järkyttää hänen uskonsa lujuutta, johtui siitä, että hänen elämäänsä vallitsi sisäinen välttämättömyys, joka kohotti hänen elämänsä kauas yläpuolelle ulkoapäin tulevien vaikeuksien ja pulmien. Päinvastoin taas eivät useinkaan sellaiset aikakaudet, jotka ovat tarjonneet loistavia saavutuksia ja hämmästyttävää voimainkehitystä, ole voineet torjua epäilyksiä, koska niiden elämä ei ole voinut kohota eheään kokonaiskäsitykseen ja saavuttaa alkuperäistä syvyyttä. 

Rudolf Eucken puolustaa hengenelämää ja haluaa uskoa siihen, ja pohtii, voiko elämä jatkua "kuoleman jälkeen".

Täytyy sanoa, että tämä oli minulle sangen raskas lukukokemus, johtuen ehkä siitä, että teksti on käännetty saksasta, ja kieli on vanhahtavaa, sen sijaan itse kysymys "mikä on elämän tarkoitus ja elämän arvo", on mitä kiinnostavin.