maanantai 30. heinäkuuta 2012

Paavo Haavikko: Tiet etäisyyksiin



Paavo Haavikko (1931 -2008)  oli runoilija, kulttuuripersoona, kirjailija ja kustannusalan vaikuttaja.

Esikoiskokoelma Tiet etäisyyksiin (1951) on haastava kokoelma. Takakannessa lukee, että ”uutta Haavikon ilmaisutavassa on, että runoilla on harvoin ’sanottavaa’, jonka voi käsittein selittää

Laitan tähän ”Roomalaisia iltoja” –osion ensimmäisen runon ensimmäisen säkeistön (yhteensä kaksi)

Kaikki maa,
kunnes sillat kaareutuvat barbaaristen jokien ylitse,
kunnes meret päättyvät syvyyksien portilla,
kaikki maa, joka vastaa malmisten kellojen kumuun
         laaksosta laaksoon,
Eurooppa, synnyinmaa, miksi en ylistäisi sinua.


Uuden runon kauneimmat esittelee Paavo Haavikon tuotantoa ensimmäisen runon ensimmäinen säkeistö kuuluu

Joku tulee täällä vanhaksi
ja kulkee sokeana lammikon ympärillä,
                      ihmettelee veden hiljaisuutta
                      ja kaikkea vettä

Seuraavaksi Uuden runon kauneimmat -teoksessa on Marja-Liisa Vartion runoja (Paavo Haavikon vaimon). Nekin ovat mitattomaia ja hyviä.

Häät -runo alkaa
Ovella tuvan seisot morsian.
Ikävä kiertää, nousee ripsen päihin.
On vieras katto, vieras lattia
ja seinänvierustoilla ikkunat
avaavat silmän outoon metsään, veteen ...

Runo on yli kolme sivua pitkä, ja tässä vain alku. Vartio oli merkittävä runoilija.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kyöstin kova tie

Sanaton viesti, sulle Kyösti
tyydy typerä tulokseesi
hyydy huonouteesi
turha valittaa
selittää
tai tilittää

***
Kyösti kuule
Yläkoulussa ei kiusata
juuri lainkaan
eikä yleensä lomien aikaan

Paitsi silloin kun näkevät sinut ulkona
tai "chattaat netissä"

***
Koita kestää Kyösti
vaikka kiusaaja sinulta lapsuuden ryösti
***
Kyllä se Kyösti siitä
Älä välitä.
Kärsit koko elämäsi
Kiusaajan sanat sinua painaa
kunnes olet vainaa
***




Tämä on kiusaamisen vastainen runo, "älä välitä" on rankasti kiusatulle aika huono vinkki, koska kiusaaminen sattuu..

Tilanteeseen puuttuminen on parempi, tai eväiden antaminen, miten pääsee tilanteen herraksi. Parasta olisi, jos ei kiusattaisi.

tässä lisää

Koulu ei ole aina kiva. Kiusaaminen sattuu aina ja kipeästi

 Roskapussi

Löytyi luokastakin pinko roskapussi
kova viittaamaan toi jussi

häntä muistamme pahoilla puheilla
kaverillisilla ruhjeilla

Tussit, kynät, kumit piilotamme
ivapuhetta hänestä kailotamme

onnessamme on uusi raita
repeytyi vielä roskapussin paita



Itku ja poru

Kotona isä huusi
pilalla on paita uusi

Hammasta poika puri
mutta itku siinä tuli

Kotoa kouluun asia kerrottiin
mutta asian kanssa liikaa varrottiin

Kiusaajat kun kaikki kielsivät
kantelupukkia edelleen hiersivät


 Murtui hauras

Kiusaajan kyiset hyiset ensi viillot
mursivat mielen suojauksen

hajotti hauraat unelmoidut
ohjeet vanhempien kultivoidut



Piina

Viihtyvyys kiusaajilla kasvoi oivasti
hikipinko taas verta aivasti

Syntisäkki sai maistaa
kiusaa monenlaista
verbaalisen sanakirjon
homo, köyhä sekä vammainen
kohtalo on tyly sellainen

fyysiseksi touhu meni
tuli turpaan, potkusarja sattui perille asti
räkää lensi naamaan aivan koko lasti


Soitto

Soitto kouluun
katsanto puheluun
onko teidän lapsi pelkkä parka
ujo, onneton ja vielä arka

faktat rauhallisesti kotoa puitiin
vastavirtaan jonkin matkaa uitiin

järkipuhe aina lopulta voittaa
vastatoimien aika koittaa

Laitettiin kuriin kiusaajien kööri
pistettiin kiinni pahanolon rööri


Erilaisuus


Voit hyvin sä erilaisuutta sietää
eikä kaikkea toisesta  tietää

Mut’ toinen toistaan täydentää
apua kun hyödyntää

näin lopputulosta parantaa



Pehmeä tie

Tatamilta itseluottamusta hain
ahaa-elämyksen sain

Reviirini oman turvaan
luokkahuoneeseen pää pystyssä kurvaan

varpailleni en anna hyppiä
itsetuntoani enää nyppiä

kiusaajille rajani näytin
omaa tilaani suvereenisti käytin


---
Parhaat koululaisrunot teoksen runot 22-28, julkaisematon (c) Jokke, 2012

torstai 26. heinäkuuta 2012

Henrika Ringbom


Henrika Ringbom  on syntynyt 1962 ja joka  on suomenruotsalainen runoilija, joka kirjoittaa myös proosaa ja esseitä, ja ainakin viisi runokokoelmaa.

Meillä on kokoelma Den vita vinthunden (Valkoinen vinttikoira, 2001), jossa on monesta runokirjasta esimerkiksi  Det jag har. Runokokoelma on siis käännetty suomeksi.

 ”Det jag har” koostuu kolmesta sanasta, joissa kaikissa on kolme kirjainta; itse lause puolestaan on merkityksiä täynnä. ”Se mitä minulla on ” on vastaava käännetty suomeksi, jota ei voi enää vastaavasti analysoida, koska se sisältää jo neljä sanaa, ja vielä eri pituisia. Se minulla on, jo tarkoittaisi eri asiaa.

Seuraavassa Ringbomin runossa rummen ja faller sanat toistuvat, ja rytmi muuttuu viimeistään toistossa regn regn

inte mörker
rummen faller
inte rummen
rytmen faller
regn regn

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Lounaismurre runoilija Heli Laaksonen


Heli Laaksonen lienee nykyään Suomen myydympiä runoilijoita, myynti lienee suurinta Varsinais-Suomessa.

Pulu uis on Laaksosen esikoiskokoelma vuodelta 2000, jota on muistettu Suomen kirjailijaliiton esikoiskirjapalkinnolla samana vuonna.

Tämä on kolmas teos, jonka olen Laaksoselta läpi läpilukenut, muut ovat myöhempi Sulavoi, joka on minusta hiotumpaa ja selkeämpää ilmaisua, sekä runokokoelma virolaisen Jan Rahmanin kanssa Maapuupäiv, joka minusta oli mielenkiintoinen, osa runoista oli viroksi, jota kieltä en ymmärrä, mutta runoja pystyi silti lukemaan, runot ovat lyyrisiä olentoja.

Pulu uis -teoksessa runoja on runsaat viisikymmentä viidessä luvussa, sivuja on 79, sillä osa sivuista on tyhjiä.

Laaksosen runot ovat murrerunoja. Murre jakaa länsisuomalaiset omaksi saarekkeeksi. Vaikka Laaksonen on syntynyt Turussa, murre lienee lähellä Uudenkaupungin seudun murretta, koska Laaksonen on siellä lapsuutensa viettänyt. Käytännössä runoudessa ei ole mitään eksaktia mittaa eli murteita voi sekoittaa oman mielensä mukaan, mutta tämä on selkeästi lounaissuomalaista.

Ensimmäinen Aurink kunnas -runo alkaa:
Nii se o, et laske päiv, ja nousse päiv, ja väliin tule öit, ja yhten niist, sää otak kamppes, ja jätä joe varre ...

Eli tässä näkyy murteisuus seuraavassa runossa päästään pääkaupunkiin Stari (eli Stadi lienee siis Helsinki)
Mitä helvetti kaik maalase on tän tuppamas
         tulla Savost
         tulla Hämest ....
...
ja jos neekki nyy viäl mut kon Turustakki tunketa...

Itsekin Helsingissä asuneena tunnistan osin paljasjalkaisten ystävällismielisen huomautuksen eri murrealueelta tuleville, vaikka Helsinki on minusta Suomen suvaitsevaisin kaupunki (mielipide).

Runot jatkuvat ja sivulla 17 ihmetellään (Stadin) linja-auton kuljettajan vointia, kun "sanos matkustajal huament"

Toiseksi viimeisen runon toiseksi viimeisestä säkeistöstä saadaan jo rytmiä, kuten joistain muistakin runoista

s.76
...Jälkke jäi, pual kuppi juamat, kilo murui, fläkei tuukil, ...

Parhaiten runot luultavasti kolahtaa murrealueella asuneille ja asuville. Murretta en puhu, enkä aivan kaikkia ilmaisuja ymmärräkään, mutta erityisesti minua ilahduttaa esikoisteoksessa kaksi asiaa.
1. Laaksonen on ilmaisussaan tosissaan, mutta käyttää myös runsaasti huumoria
2. Runot käsittelevät todellista ihmisen kokemaa elämää, ja ollaan ruohonjuuritasolla.

Teoksessa on muutama teksti, jota ei voi pitää perinteisenä runona.
--
Teos on anopin omaisuutta, se on voinut vaikuttaa arviointiini.

***

Heli Laaksonen: Peippo vei, Otava 2011 on 80 sivun mittainen murrerunoteos, jonka valitsin palkinnoksi, kun Skanssissa kirjoittamani runo pääsi kymmenen finalistirunon joukkoon. Sisäsivulla on kirjailijan signeeraus. Valitsin tämän, minusta runokilpailun palkinnon pitää olla runoteos.

Tämä runoteos on  ulkoasultaan upea. Teoksessa on kuusi osaa ja viisikymmentä runoa.

Itse runot ovat suhteellisen pitkiä, osin synkkiä ja eivät aukea kovinkaan helposti. Lukemalla teoksen runot useamman kerran ne aukenevat hieman eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Osa runoista oli tosiaan yli sivun mittaisia. Laaksosella on murre ilmaisunsa pääkeinoinaan, jossain kohdassa käytetään loppusointua, joskus kirjainten paikoilla leikitellään, myös vertauskuvia käytetään joissain paikoissa.

Peippo vei teos on hyvin erilainen kuin Pulu uis -kokoelma, tässä runot ovat monivivahteisempia, ja aukeavat hitaammin, mutta sisältävät osin tummaa huumoria. Pulu uis -kirjassa on tosin samoja ilmaisuja esim. tuuki, joka lienee pöytäliina, jossa oli silloin fläkei, eli siis tahroja.

Tässä teoksessa yllättäen auto-runoja on muutamia LÄHRETÄNK? -runossa toisen säkeistö alkaa "Kiärrän sunt / katon onk kuhmui / näytät hyvät ja omalt ... ja OTE HUALTOKIRJAST -runossa "vaik kuink korja / ni onk sitä vaihtanu väärää ossa ... tässä runossa kuten monessa muussakin, ei välttämättä tarkoiteta mekaanista osaa eläintä vaan ihmistä tai itseään, näitä runoja kannattaa lukea ja itse miettiä... eräässärunossa minä "kuulustelen ohiajavi autoi"

Lintuja runoissa nimensäkin perusteella on, bongasin ainakin varpusekki, kivitaskut, naakka, punatulkut, pulun, laulrastaan lepinkäinen ja peipon.

Runo SUUNNATOMI on jo monimerkityksellinen, tarkoittaako se suunnattomia eli isoja vai vailla suuntaa olevia naakoista puhutaan vai puhaanko sittenkään?  "Muns pitä maja tuhatpäine naakkasuma ..." mutta lopussa Ei meil ol luppa tehrä pesä/ ennenko / o opittu/ ottama narikast oikkia takki mukka ... eli ei tässä naakoista puhuta vaan meistä ihmisistä. Samaa monimerkityksellistä on runon RINTATAUTI alussa Kuama kuuleks? / Kuoma kuulee. Myös runossa LUPAUS todetaan "ko kualema niit meijän pellol"
En tiedä leikitellääkö tässä kuolemisen ja kuulemisen välillä, ja miksi kuoma on kuama, ehkä sinä tiedät?

Ensimmäisestä runosta SUVE ENSMÄNE erityisesti pidin, siinä Timo nousee, ja teoksen hengen mukaisesti sitä voi miettiä ihmisenä tai perunana.

Kun runoteos on luettu, kansikuvakin näyttää tältä, eli runoteos on avautunut.

***
Runoist turu murteel on blogattu täällä.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Rupisten riimien rustaaja: Martti Syrjä


Martti Syrjä on "rupisten" riimien rustaaja, ja minusta biisit ovat runoinakin loistavia

Martti Syrjä joutui ottamaan vastuun Eppu Normaalin biisien sanoituksesta Mikko Saarelan lähdön jälkeen. Martti oli tehnyt sanoja jo alkualbumeihin esim. John Fogerty, Minun aurinkolasit, ja Akun tehdas, mutta albumille Tie vie hänen tekstejään on miltei kaikki, ja Mikko Saarelan tekstejä ei ole lainkaan.

Vaikka Eppu Normaalin parhaat ja muistettavimmat biisit, ja sanat ovat vasta Tie vie -albumin jälkeen, nostan kuitenkin Tie vie -albumin Martti Syrjän sanoituksista parhaimmaksi, siinä on jotenkin kaikki elementit. Esimerkiksi Tie vie -albumin  biisit: Pahan puun metsä on pelottava ”metsäretki”, ilman turvallista lopputulemaa, mutta runossa on loppusointukuviota. Kuulen parran kasvun, Jackpot ja Vahantajoki hienoja sanoituksia ja kertomuksia ja lopuksi se helmi eli avausraidan sanoitus Murheellisten laulujen maa, jossa on kaikki suomalaiskansalliset elementit, on Turmiolan Tommi, elämän valttikortit, viina, pakkanen, poliisi, lumihanki, työttömyys, katajainen kansa ja lopulta jopa tuhansien järvien maakin.

Pieniä näytteitä, biisien sanojen julkaisu ilman lupaa ei ole mahdollista, toivottavasti edes maistiaiset

Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,
..
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
..
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
..

Keskeltä kumpujen, mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa

Loistavaa, loppusoinnut ovat peräkkäisissä riveissä. alla esimerkkejä albumin muista riimeistä, minulla on Tie Vie CD, ja kasetti, mutta virallisia sanoja minulla ei ole, enkä laita kokonaan "runoja", eikä myöskään kokoelmissa Repullinen hittejä, Reppu 2 eikä livetallenteissa, joita minulla on.

Jackpot "runossa" ensimmäinen rivi jää soinnuttomaksi, mutten riimi "täydentyy"
se rakkaudelta tuntuu
kun jalkas paat
päällein ja finneistä selkääni perkaat
ja sitten kutittelet vähän mun niskaa
se ahdistuksen mielestä pois viskaa
Pahan puun metsän riimi koostuu joka toisesta rivistä
Pahan puun metsä kaukana on,
onnellinen elää kaukana siitä,
vaan ei vie tie miehiä maan, valoon
eikä aina onnea riitä
...
Tie vie on perinteinen loppusoinnuiltaan
Maanantai-aamu, päässä hakkaa, ei saa rauhaa,
vaimo nalkuttaa, tahtoo rahaa, katsoo tilinauhaa
Kymmenen vuotta nyt kun kulunut on tuosta,
ihmettelen joskus kuinka nousin siitä suosta


***
Maximum Jee&Jee levyn John Fogerty on muuten jo Martti Syrjän sanoitus

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Edith Södergran, uraa uurtava modernisti

Edith Södergran (1892-1923) on suomalainen modernisti ja suuri runoilija, uraauurtava, josta opin pitämään luettuani kootut runot toistamiseen.

Hankin siis hänen kootut runot, jotka on käännetty suomeksi, mutta tutustuin runoihin myös ruotsiksi (alkukielellä), täällä.


Stjärnenatten
Onödigt lidande,
onödig väntan,
världen är tom som ditt skratt.
Stjärnorna falla -
kalla och härliga natt.


Kirjaan vain puolet loistavasta runosta tähän.

Runo lienee Södergranin esikoisteoksesta Runoja (Dikter vuodelta 1916). Tässä teoksessa "tähdet putoavat" useammassa runossa, kuten tässäkin runossa. Useassa runossa on minä-muoto kuten seuraavassa, minä muoto muuten toistuu säännöllisesti Södergranin runoissa.

Höstens sista blomma.
Jag är höstens sista blomma.
Jag blev vaggad uti sommarens vagga,
jag blev ställd på vakt mot nordens vind,
röda flammor slogo ut
på min vita kind.
Jag är höstens sista blomma.
Jag är den döda vårens yngsta frö,
det är så lätt att som den sista dö;
jag har sett sjön så sagolik och blå,
jag hört den döda sommarens hjärta slå,
min kalk bär intet annat frö än dödens.
Jag är höstens sista blomma.
Jag har sett höstens djupa stjärnevärldar,

Jätän loppurunon pois, mutta tässäkin puhutaan tähdistä, voimakkaasti koetaan minämuodossa. Jonkin verran on loppusointua frö, dö ja blå ja slå.

Tummennettu kohta on hienosti käännetty
"Olen syksyn viimeinen kukka/Olen kuolleen kevään nuorin siemen/ niin helppoa kuolla kun on viimeinen"

Södergranin ilmaisu sisältää värien nimiä. Södergran ammentaa luonnosta sanoja: tuuli, meri, kukka, syksystä on monta runoa hän luo mahtavaa tunnelmaa ...

Nocturne runon laitan lukuunottamatta kahta viimeistä riviä, löytyy siis Runeberg-projektin sivuilta kokonaan ja suomeksi runo on käännetty alkamaan kauniisti "Hopeankuulas illan kuu / yön aalto sininen"

Nocturne
Silverskira månskenskväll,
nattens blåa bölja,
glittervågor utan tal
på varandra följa.
Skuggor falla över vägen,
strandens buskar gråta sakta,
svarta jättar strandens silver vakta.
Tystnad djup i sommarens mitt,
sömn och dröm, -

Tässä mainitaan kuu, kuten monissa muissa runoissa, sininen, myös valkea, ja punainen ovat "läsnä" monissa runoissa. Tässä loppusointuja bölja ja följa, vakta ja sakta.

Seuraavassa kokoelmassa Syyskuun Lyyra Södergran toteaa, että runonsa eivät ole mitallisia, eikä hän voi eikä halua pakottaa niitä mittaan, mutta ne ovat hienoja. Jotkut runot ovat jopa raamatullisia esim.

Ilmestyskirjan henki -runon alku kuuluu suomeksi
Ihmiset rinnassani paisuu
Lieska, sauhu, palaneen lihan katku:
se on sota
_ _ _

Södergran käyttää tiettyjä vakiosanoja, joita jokainen voi poimia, eräs usein toistuva sana on lyyra, tähden, kuun, syksyn, pilven ja monen muun lisäksi.
--
Suomalaiset käännökset Uuno Kailaan, Aale Tynnin ja Pentti Saaritsan.
***
Lähde: Edith Södergran: Elämäni, kuolemani ja kohtaloni, Kootut runot, sekä Runeberg-projekti.


tiistai 10. heinäkuuta 2012

L. Onervan Valittuja runoja 1-2, Otava 1927.


L.Onervan Valittuja runoja 1 ja 2, Otava 1927.

L.Onerva oli oikealta nimeltään Hilja Onerva Lehtinen. L.Onerva on kuulu runoilija, jolla on tunnettuja ja varmasti tuntemattomia yhteyksiä Eino Leinoonkin. L. Onervan runotaival alkoi vuonna 1882 syntymällä, ja runoteoksia alkoi ilmestyä 1900-luvun alussa. L. Onerva oli monesti meritoitu, hän kuoli vuonna 1972.

Pidin L.Onervan runoista, ne ovat useimmin loppusoinnullisia, ajatukset olivat kiteytyneet selkeiksi lyyrillisiksi olennoiksi, runot olivat monesti mollivoittoisia, mutta eivät mitenkään ahdistavia

TULE KANSSANI …  (kolme pistettä olivat nimessä) ensimmäinen säkeistö on lyyrikon loihtimaa

Tule kanssani lehtohon kultaisaan
tule leikkihin kukkien kanssa!
Suvituoksut tuntuvi tuulissa,
maa helkkyvi hohteissansa

Huomaa verbin muoto: imperatiivi, tule, tule  ja muoto tuntuvi, ...

Sivun 190 runossa Syksy ensimmäinen säkeistö on loppusoinnun rakennukseltaan mielenkiintoinen
Lehdet lentää, tuuli käy
kiiltää märkä maa,
syksyn ilta hämärtäy,
tähti tuikahtaa ..
Tässä aikamuoto on preesens

L.Onervan runoihin pääsee tutustumaan  Gutenbergissä . jossa myös teoksen sivun 231 runo, jonka nimi kuten tunnettua liittyy turhuuteen (Vanitas = turhuus)
(Kokoelmaa ei ole Gutenbergissä, mutta Liesilauluja on, seuraavassa vain osa runoa, kokonaisia ei voi tekijänoikeussyistä julkaista, mutta Gutenbergissä löytyy koko runo.).


VANITAS VANITATUM
Niinkuin raskahat rattaiden raiteet
vuosien viivat viiltyy.
Maantien reunalle muistoja, toivoja,
kukkia kuolleita hiiltyy!

...

Niinkuin tuhanten askelten arpi
 elämän jäljet syöpyy.
Aamun sankarit sairaina, hiljaa
tomuhun, tuhkahan yöpyy….


JOUTSENLAULU runon ensimmäisen säkeistön loppu sivulta 176 vain muistojesi joutsenlaulun kuulet.

YÖ-yhtyeen suurin hittihän on samanniminen. Tämän innoittamana selvitin Joutsenlaulu -sanan merkityksen ja se tarkoittaa laulua, jonka joutsen, ennen tuonensa tuloa, .laulavi kaunehimmin kuin kuunaan

L.Onervan runoihin pääsee tutustumaan  Gutenbergissä . jossa myös teoksen sivun 231 runo, jonka nimi kuten tunnettua liittyy turhuuteen.(Kokoelmaa ei ole Gutenbergissä, mutta Liesilauluja on).

VANITAS VANITATUM
Niinkuin raskahat rattaiden raiteet
vuosien viivat viiltyy.
Maantien reunalle muistoja, toivoja,
kukkia kuolleita hiiltyy!

Niinkuin jään yli aaveiden tiuvut
menneiden muistelot helkkää.
Tieteet ja taiteet, helyä, korua,
aurinko-pölyä pelkkää!

Niinkuin tuhanten askelten arpi
 elämän jäljet syöpyy.
Aamun sankarit sairaina, hiljaa
tomuhun, tuhkahan yöpyy….

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Mirkka Rekola

Mirkka Rekola on kiinnostava runoilija. Hän on syntynyt  26.6.1931, ja tuntuu paljon modernimmalta, luulin jo nimensäkin perusteella 1970-luvulla syntyneeksi! Suru-uutinen

Mirkka Rekola, suuri ja hieno runoilija menehtyi 5.2.2014.

Seuraava runo oli netissä

Portaissa aina toinen
kulki edellä
enkä muista kumpi meistä,
                   en muista portaissa,
       kadulla kerran
kun kävelimme yhdessä
ja talutit pyörääsi, jalkammekin
tunsivat toisensa, paljon pitemmältä
matkalta askelissa oli lepo.


Loppusointuja ei ainakaan ole.
Runossa on minä ja sinä.
Runo tapahtuu kaupungissa, koska kuljetaan kadulla.
Runosta välittyy tunnelma, että runon henkilöt ovat tunteneet toisensa pitkään ja runon minä on jo vanha ja muistelee, koska ”aina toinen kulki” on katsomista taaksepäin aikamuotonakin on imperfekti. Tarkoittaako portaat, elämässä etenemistä, toinen ottaa johtajuuden, toisaalta porrasasia kielletään ja siirrytään kadulle, missä puhutaan jaloista. Kyse voi olla pariskunnasta.
Runossa käytetään tehokeinona toistoa, koska sanapari toistuu, hieman muutettuna eli enkä muista --- en muista. Lisäksi muista ja meistä sopivat sanoina toisiinsa. Arki-ilmaisusta ei ole kyse, koska jalkammekin tunsivat toisensa. Yleensä runoissa iho muistaa, mutta tässä jalat tuntevat, ja askelissa on lepo, yleensä ruumis tai mieli saa levon.
Se mistä saisi analyysissä vielä irti on kohta
Portaissa aina toinen
kulki edellä
enkä muista kumpi meistä,
                   en muista portaissa,
       kadulla kerran
Porras sana toistuu, ja myös  en(kä) muista
--

*****


Tätä kirjaa on totisesti luettu. Se on ollut perheessämme ainoa runokirja pitkään ja siitä on monet koulutyöt tehty, itsekin olen siitä erilaisia runoratkaisuja tutkiskellut. Blogi-innostukseni myötä, olen lukenut toistakymmentä runoteosta, ja omistan kymmenkunta, mutta tämä on ensimmäinen. Tämän kautta tutustuin Mirkan runouteen.

Tämä on Otavan painos vuodelta 1975, mutta pohjautuu 1958 Osmo Hormian valikoimiin runoilijoihin ja runoihin, ja teoksessa on Pentti Saarikoskea, Eila Kivikk'ahoa, Tuomas Anhavaa, Sirkka Seljaa, Kirsi Kunnasta, Lauri Viitaa, Eeva-Liisa Mannerta, Paavo Haavikkoa, Pekka Lounelaa ja monta muuta. Runoilijoita on 27 ja sivuja on 277.

Jos minun pitäisi valita yksi runo kirjasta se olisi ikisuosikkini Mirkka Rekolan runo Vedessä palaa, jota en kyllä osaa tulkita s.182

Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea

Näetkö ne kaksi
tulista kalaa
Silmäsi syttyvät
Vedessä palaa 


Tässä ollaan (ikuisessa preesensissä :)

Totean vielä , että netistä löydät muita kokonaisia Mirkka Rekolan runoja, ja Ylen elävässä arkistossa on hänestä 53 minuutin radioklippi, missä hän puhuu ja lausuu omia runojaan.

Mirkan runoja en ehkä täydellisesti ymmärrä, mutta pidän hänen runoistaan, lyyrisyydestään ja etenkin asenteestaan.

Mirkan runous elää.

*****

Joko YO-kirjoituksissa tai preliminäärissä pitä analysoida Mirkka Rekolan runoa "Vaeltaja"

Runo kuullostaa modernilta, enkä tiedä voinko sen tähän laittaa (tekijänoikeus), mutta se alkaa

Väsynein silmin katsot maisemaa
keskellä kaiken kirvelevä uoma
kuljetti vettä oudon väritöntä
ja valo paahtoi lakkaamatta
niin että kasvit kuivuivat ja kivet
kuolivat kuumuuteen ja häpeäänsä
Ei sadetta, ei sammaletta täällä
ja tuuli kiersi kaiken koskematta

Ensimmäinen säkeistö on komea, mutta vaikeasti avautuva, lakkamatta - koskematta sisältävät loppusoinnun, adjektiivit ovat outoja, sillä vesihän on perusolemukseltaan väritöntä, valo ei paahda vaan kuumuus,  kivet kestävät yleensä kuumuutta, eivätkä tunne häpeää, miksei tuuli pääse koskemaan, siinä analyysin paikkoja.

Huomaa verbin aikamuoto. katsot  on preesenssissä
.... mutta toisaalta kuljetti, paahtoi, kuivuivat, kuolivat, kiersi on imperfektissä

Runossa on toinenkin säkeistö ja kuuluu ilman viimeistä säettä:

Kun kuljit samaa tietä takaisin
ja etsit jälkiäsi, löytämättä,
niin katso: edessäsi vihreänä
kipinöi polku, äsken jättämäsi.
Kysyitkö silloin katseen tarkoitusta
tai kyyneleiden taikka jalkain kivun.
Palasit alkaaksesi jälleen matkan.


Siinä kuljetaan takaisin polkua, jossa on vihreää. Vihreän voi ajatella symboloivan uutta elämää, toivoa, puhutaan myös kipinöinnistä. Ollaan uuden edessä, vanha on jäänyt taakse, kyse voi olla ihmissuhteesta tai rakkaudesta.   Jonka loppu tai edellisen loppu on ollut yhtä paahteista karua erämaata, joka on myllertärtänyt sisimmän säpäleiksi. Uusi mahdollisuus.

Runon viimeinen säe tai rivi "Ja kaikki meno oli merkityksetöntä." , luo kuitenkin kiilaa uuden ja vanhan "suhteen" tai tilanteen väliin.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Mikko Saarela Suomi-ilmiön sananikkari

Eppu Normaalin alkuaikoina yhtyeen biisien sanoituksista vastasi valtaosin Mikko Saarela, jonka tekstejä voi luonnehtia loppusoinnullisiksi runoiksi. Listaan seuraavaksi muutamia näytepaloja ympäristöaiheisista "runoista". Minulla ei ole virallisia sanoja, vain toistakymmentä CD-levyä, joita olen kuunnellut.

Suomi-ilmiö biisin mikä tahansa kohta on runoutta, mutta
Kolmas säkeistö kuuluu näin
Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
kuin Suomella se ei oo riskiä vailla


Puhtoinen lähiö taas kuvaa osuvasti lähiön arkea, joka sekin on ympäristöä
sanot ettet tunne na-na -naapureita,
vaikka seinän läpi kuulet niitten murheita

ja asunnon pienuutta kuvataan ilmaisulla "kylven ilossaasun  voikilossa, joskin muusikoiden netissä lukee, että Voikilo olisi Ylöjärvellä sijatseva kerrostalo, hieno kielikuva (kilo voita) silti.

On puhtaita molemmat neliöt
ei siellä viihdy loiseliöt


Monet biisit. Puhtoiset vesistömme sisältää runoutta
on tehtaalla teknologia ja data, mutta ei noudata, 
vesilakia, korvauksen takia

Mikko Saarela on varmasti vaikuttanut moneen 1980-luvun teiniin eli nykyiseen aikuiseen.

Hän on ollut yhdessä Syrjän veljesten kanssa vielä kerran biisissä Hipit rautaa, jossa on loppusointuja
Woodstockista, cokista alkaen ...
***
Martti Syrjä ansaitsee oman postauksen, mutta Afrikka sarvikuonojen maa -biisissä hän runoilee

Lisää vielä Afrikasta uutisia huonoja
Ei sielläkään ole kohta enää sarvikuonoja

Niitä savannilla ensin salaa ammutaan
Sitten sarvi kainalossa Nairobissa sammutaan

Studio Etanalla hän riimittelee biisissä Olen ihminen

Olen aika peijooni
maailma hukkuu pian keijooni

Keijahan lienee synonyymi potalle.

***
Mikko Saarela on myös sanoittanut kuuluisan sinkun b-puolen eli Suuri Mahtava, jonka sanoitus on todella mahtava.
13.1.2019
Mikko Saarela on poissa hän syntyi 1958 ja kuoli 2019 juuri 61-vuotispäivänsä kynnyksellä. 
Osanottoni.

Henriikka Tavi

Henriikka Tavi on suomalainen runoilija, joka syntynyt vuonna 1978, joka kirjoittaa vuonna 2012 joka kuukausi yhden runoteoksen. Kyse lienee kokeilusta ja väitöskirjan eräästä osiosta.

Tätä prosessia on seurattu Jäljen äänessä täällä.

Tavi on voittanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007 teoksellaan esim. Esa

Lainasin kirjastosta Tavin teokset Esim. Esa, Sanakirja, Toivo sekä Maaliskuu.

Esim.Esa –teoksessa on 85 sivua, ja se on varsin kokeellinen, esim. alareunassa "vierii" tekstiä, runot, novellin omaiset tekstit, sanakirjainlaatikot. En voi sanoa ymmärtäneeni, mutta varmasti teoksessa on jotain, ei sitä olisi muuten palkittu. Mitään yhtenäistä teemaa en havaitse, ei loppusoinnullista runoa,

esim- s.32 ensimmäinen säkeistö
Oli siinä muovipussi
Olipa ammattitaidon maailmanmestari
Olipa Ilmalaan


Toinen säkeistö on muuten varsin lyhyt.

Runossa olla-verbin imperfektillä aloitetaan, se yhdistää, Tavilla on monia tällaisa listoja. Luulakseni joku voi pitää runoja hauskana, mutta minä tosikkona en naurahdellut, en tosin karjahdellutkaan.
***
Sanakirja on vuodelta 2010, se on myös kokeellinen ja pelaa sana-assosiaatioin ja sekoittaa kieltä, ja numeroita. Esim. E:n kohdalla on summa-merkkiä, ääretöntä, ja esim. luku 2,718, joka on liki Neperin e:tä. Ö:n kohdalla on lauseita, ensimmäinen on Tenavien Ressun tunnetuksi tekemä ”Oli synkkä ja mrskyinen yö”
***
Toivo –teos on vuodelta 2010. Siinä on Kehtolaulu –nimisiä runoja useampiakin, mutta niitä on vaikea muistaa ja varmaan myös laulaa. Perhosista on runoja. Sivuilla 55-59 on kuolleita ja vuosilukuja, tämän tarkoitus ei auennut minulle, henkilöt tunsin. Lienee kategorisoitu, kuka oli kuollut oman käden kautta?
***
Maaliskuu 3/12 teos on vuodelta 2012. Tähän on päässyt esim. Esa –niminen subjekti. Tätä en ymmärtänyt, mutta tästä on Jäljen äänessä loistava analyysi. Teoksen kansi on minusta hieno.
***
Henriikka Tavi (s. 1978) on siis kokeellinen runoilija, ja jonka hienous on palkittu esim.Esa:n jälkeen. Minusta Tavin runoudessa on enemmän kokeilua kuin itse runoilua. Minusta lyyrisyys jää siis rajojen etsimisen alle, tämä ei tee Tavista parempaa eikä huonompaa runoilijaa vaan omaperäisen oman tiensä kulkijan.
***

Henriikka Tavin Esim. Esa:sta oli "runo"  äidinkielen yo-esseessä syksyllä 2012
"Millaisen käsityksen koulusta saa Henriikka Tavin proosarunosta (s. 6), ja miten se
vastaa omaa näkemystäsi?"

"Runo" on Esim. Esa -kirjasta on hirveän levoton, sijaisopettajalla minusta tilanne ei ole hallinnassa ja jankuttaa rektiosta, ja Nikon rauhattomuudesta, vaikka itse pitäisi luoda rauhaa ja vakautta.

Seuraava lainaus on minusta kiinnostava" Minnes Niko on menossa? Kaksoispiste merkitään virkkeen
lopussa olevan luettelon edelle. Muumimamman käsilaukusta löytyi kaikenlaista: omenanraato, kuittilappusia, muutama kolikko ja likaiset alushousut"

Taikurin Hattu -teoksessa Muumimamman käsilaukun sisältö kerrottiin (Tiuhti ja Vihti olivat ottaneet sen haltuunsa), ja siellä oli kyllä PUHTAAT SUKAT, mutta vatsapulveria, rautalankaa, sellaista tavaraa, jota voi tarvita, ihmettelen oikeasti tätä listaa (tehty tieten). Muumilaaksossa ei ole kauppaa, joten kolikkokin ihmetyttää, samoin kuin kuitti ja omenanraato, millä tasolla on runon opettaja. Jos on oppilaat levottomia, on myös Tavin "runo" ja sijainenkin.
Yläkoulu varmasti on sijaisen silmin rauhaton paikka. Yläkoulun oppilaat testaavat sijaisen. Niko voi olla rauhataon, mutta rektion jankuttamisesta pahentaa tilannetta. Sijaisopettajan ensimmäinen sääntö. Hanki nimilista, tee tunnille suunnitelma, ja etene joustavasti mitään. Luulen, että Tavin tarkoituksena on osoittaa myös oppilaiden levottomuutta, mutta olen sitä mieltä, että sijaisopettaja on levottomampi.
***
Rektion opettaminen voi olla vaikeaa, käyn rektiomielessä Esa-esim.listan läpi, (omasta yläkoulusta on liian pitkä aika, mutta korjatkaa, jos en osaa enää edes sijamuotoja).

Löin Esan (Esim. juoksukilpailussa)
Löin Esaa (Esim. nyrkillä)
Löin Esalla (Esim. nostin vahvoille? käsivarsilleni ja löin Esalla)
Löin Esatta (Esim. ilman Esaa,  abessiivi)
Löin Esoineni (komitatiivi)
Löin Esoin (instruktiivi)
Löin Esaan (esim. illatiivi)
Löin Esassa (esim. inessiivi)
Löin Esasta (esim. elatiivi löin hänestä ylpeyden perisynnin)
Löin Esalta (esim. jauhot suuhun, ablatiivi)
Löin Esalle (esim. tarjouksen nenän eteen esim. allatiivi)

Nämä lienevät melkein oikeita "rektioita", käykää sijaisopettajanne kanssa läpi!