tiistai 26. huhtikuuta 2016

Vicente Aleixandre voitti kirjallisuuden Nobelin vuonna 1977


Espanjalainen Vicente Aleixandre (1898 - 1984) voitti kirjallisuuden Nobelin vuonna 1977. Etsin häneltä teoksia, ja runoja, mutta hyvin laihoin tuloksin. Kuva on lainaa monista google-hauista, runoilijasta on julkaistiu postimerkki, ja mitali on lainaa nobelprizen sivuilta.

Vicente Aleixandre on ollut hyvin sodanvastainen. Hän oli tasavallan (republican zone) puolella sisällissodassa, ja joutui vaikenemaan, mutta vuonna 1944 hän julkaisi teoksen " Sombra del paraíso "  lienee suomeksi Paratiisin varjot.

Tällä sivulla lienee hänen runojaan

La Muerte runon löydät sivulta, sen kaksi ensimmäistä säkeistöä kuuluvat

¡Ah! Eres tú, eres tú, eterno nombre sin fecha,
bravía lucha del mar con la sed,
cantil todo de agua que amenazas hundirte
sobre mi forma lisa, lámina sin recuerdo.

Eres tú, sombra del mar poderoso,
genial rencor verde donde todos los peces son como piedras por el aire,
abatimiento o pesadumbre que amenazas mi vida
como un amor que con la muerte acaba.


Espanjan kielen taitoni on olematon, mutta La muerte tarkoittaa kuolemaa, alkuun ollaan ehkä vesielementissä, siihen viittavat sekä meri että vesi, lisäksi puhutaan kaloista, mutta kuolemaan päästään jo toisen säkeistön lopussa, ilmeisesti rakkaus päättyy kuolemaan, tämä on kuitenkin silkkaa arvausta.

Pentti Saaritsa on kääntänyt runon El viejo y el Sol eli Vanhus ja aurinko

Runon ensi rivi kuuluu "Había vivido mucho. Se apoyaba allí, viejo, en un tronco"
Suomennettuna: "Hän oli elänyt kauan. Siellä hän nojaili puunrunkoon"

Suomennoksen ensimmäisen rivin löysin runotietokannasta, ja runon netistä, luultavasti käännös on samasta alusta.

Vicente Aleixradre syntyi 26.4.1898.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Akateeminen kirjakauppa uudistui ja parantui



Akateeminen kirjakauppa uudistui ja parantui, ainakin niin, että pokkareita ja kirjoja on enemmän tarjolla, ja Turussa ja Helsingissöä pienemmässä tilassa.


Uin varmaan vastavirtaan, sillä olen kuullut kaikesta muutoksesta vain rutinaa, mutta "muutos ei ole pahasta, vaikka kyse olisi ollut rahasta tai sen puutteesta". Tilaa tosin on vähemmän ja siis myös hyllymetrejä.


Arkkitehtuuri on ennallaan.





Olen saanut Akateemisessa hyvää palvelua, edelleen Akateemisessa on paljon ruotsinkielistäkin tarjontaa, tätä Jan Guilloun Blå stjärnan teosta myytiin kovakantisena hintaan 5 euroa. kirjassa on 480 sivua. Kilohinta kirjalle on edukas ja sisältö laadukas. Luen tämän ennen kesäistä Ruotsin matkaani tai sen aikana.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Samuel Beckett Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja 1969



Samuel Beckett Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja 1969

Irlantilainen Samuel Beckett (1906 - 1989) opiskeli ranskaa, italiaa ja englantia ja toimi englannin opettajan Ranskassa. Hän oli James Joycen ystävä ja sihteeri, ja puolusti Joycen metodia. Ensimmäinen julkaisu oli kriittinen essee " Dante... Bruno. Vico.. Joyce", hän julkaisi runoja vuonna 1930, Beckettin tuotanto on sekä ranskan että englannin kielistä.

Koska tämä on runonurkka (pohjimmaltaan ehkä ei mutta nimeltään kyllä), laitan Cascando runosta toisesta säkeistöstä palasen.

terrified again
of not loving
of loving and not you
of being loved and not by you
of knowing not knowing pretending
pretending


Kuva on romaanin WATT -teoksen kannesta, kuvassa lienee kirjailija itse? Watt on oikeastaan viimeinen kirja, jonka Beckett kirjoitti englanniksi. Hän kirjoitti senkin Ranskassa. Beckett syntyi 110 vuotta sitten 13.4.1906.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Shakespeare: Sonetit

William Shakespeare: Sonetit, Sonnets 1609, suomentanut Aale Tynni  1965, WSOY 1995.

William Shakespeare kirjoitti 154 nimetöntä soneettia, jotka on suomentanut Aale Tynni, yläkuvan teoksessa.


Ensimmäinen sonetti alkaa
From fairest creatures we desire increase,
That thereby beauty's rose might never die,
But as the riper should by time decease,
His tender heir might bear his memory:


Aale Tynnin suomennos kuuluu:
Kasvua toivoisimme kauneimmista,
niin ettei kauneuden Ruusu kuole,
vaan kun on aika kuollakypsyneen,
niin hento jälkeläinen muiston kantaa.

Toinen sonetti alkaa
When forty winters shall besiege thy brow,
And dig deep trenches in thy beauty's field,
Thy youth's proud livery so gazed on now,
Will be a tatter'd weed of small worth held:

Aale Tynni tyylittelee käännöksessään:
Kymmenet talvet, otsan saartaen,
kun kaivautuvat kauneutesi kenttään,
nuoruuden ylväs virkapuku silloin
on riepuna ja syrjään viskataan

Kaikki hieno loppuu aikanaan ja 154:s sonetti eli roomalaisin numeroin CLIV

The little Love-god lying once asleep,
Laid by his side his heart-inflaming brand,
Whilst many nymphs that vow'd chaste life to keep
Came tripping by; but in her maiden hand
The fairest votary took up that fire

Which many legions of true hearts had warm'd;
And so the general of hot desire
Was, sleeping, by a virgin hand disarm'd.
This brand she quenched in a cool well by,
Which from Love's fire took heat perpetual,
Growing a bath and healthful remedy,
For men diseas'd; but I, my mistress' thrall,
Came there for cure and this by that I prove,

Love's fire heats water, water cools not love.

Tynnin suomennoksen alku:
Nukahti lemmenjumalainen, pannen
pois soihdun, joka rinnat sytyttää.
Kun nymfit, siveyteen sidotut,
kävivät ohi, kaunein otti liekin,

ja loppuu

rakkaus kuumentaa voi veden, mutta
ei vesi viilentää voi rakkautta

Kuuluisin sonetti on kuitenikin numero 18, joka kuuluu englanniksi
Shall I compare thee to a summer's day?
Thou art more lovely and more temperate:
Rough winds do shake the darling buds of May,
And summer's lease hath all too short a date:
Sometime too hot the eye of heaven shines,
And often is his gold complexion dimmed,
And every fair from fair sometime declines,
By chance, or nature's changing course untrimmed:
But thy eternal summer shall not fade,
Nor lose possession of that fair thou ow'st,
Nor shall death brag thou wand'rest in his shade,
When in eternal lines to time thou grow'st,
So long as men can breathe or eyes can see,
So long lives this, and this gives life to thee.


Tynni tyylittelee alun  "Sinua vertaisinko suven aikaan?" 

Luultavasti runo on käännetty uudestaankin ja alkanee Kesäpäivään vertaisinko sinua? tai Sua vertaisinko kesäpäivään, joka tuntuu nykykielellä varsin kauniilta, Aale Tynnin suvi ei ole erityisen runollinen, sonetti 18 sen sijaan on.

Lumikarpalo blogissa on sonetti 18 suomeksi täällä.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Viisi vuotta kirjabloggausta



Viisi vuotta kirjabloggausta ja  runsaat kolmisen vuotta runonurkan sähellystä on takana, aloitin kirjabloggauksen  2.4.2011 ja runonurkan laitoin pystyyn 5.7.2012. Eli tämä ei ole aprillipilaa.




Kirja- ja runonurkan aikana osallistuin kahdesti Runo-Kaarina -runokilpailuihin, ensin 2012 setillä, jonka nimi oli Sanojen seitti


ja sitten 2013 "runoteoksella"  Parhaat koululaisrunot.

Runoteokset olivat omani näköisiä, olin niihin varsin tyytyväinen, mutta en päässyt edes alkua pidemmälle, eli nostetta ei ollut lainkaan, kolmatta kertaa en lähde mukaan.


Kauppakeskus Skanssissa kirjoitin kotirunon, jolla pääsin sentään 10:n kotirunon joukkoon, ja sain runokirjan palkinnoksi. 'Hieno meriitti',  johon tajusin kaikkien helpotukseksi päättää luokattoman runotulvani.

Kirja-arvioissa olen kirjoittanut, mitä oikeasti olen kirjasta mieltä, enkä sitä, mitä muut ovat jo kirjoittaneet, kun ovat saaneet ilmaisen uunituoreen arvostelukappaleen (tai ovat ostaneet tai lainanneet kirjastosta :)).

Mielipiteet eivät myy, mutta se ei ole syy, olla sanomatta sitä, jonka kokee tarpeelliseksi. En lähde lyhentämään bloggauksia. Tiivistäminen on taito, mutta haluan sanoa asiat laveasti. Olen ollut aina huono kirjoittamaan, jaarittelen ja teen paljon virheitä. Aina voi yrittää kehittyä.

Kirjanurkan Agatha Christien dekkarien bloggaukseen olen tyytyväinen, sekä nobel-aktiivisuuteeni. Useimmat nobelistien teokset jäävät erittäin harvoille klikkauksille, ilmeisesti se, että Grazia Deledda, Henri Bergson, tai Roger Martin du Gard ovat nobelisteja, jotka eivät joko kiinnosta, tai heitä ei tunneta, luulen jälkimmäistä. Deleddan ja du Gardin teokset ovat varsin vaikuttavia.

Kumpi on kirjallisesti merkittävämpi kirjailija, jota tehdään tunnetuksi ilmaisin arvostelukappalein, vai 80 vuotta sitten meritoitu ehkä hieman unohtunut kirjailija?

Lukemisessa olen kehittynyt ehkä. Huonot kirjat osaan jättää jo kesken tai oikeastaan jo lukematta. Olen ollut ja olen huono "kielissä", mutta olen alkanut lukea kirjoja ruotsiksi ja englanniksi. Lukukokemus on minulle aivan erilainen, mutta jotta kirjoja oppii lukemaan vieraalla kielellä, pitäisi taito hallita ensin äidinkielellään. Tarvittaessa pystyn lukemaan varsin nopeasti. Usein se voi alentaa lukunautintoa. Blogiaikana luin ensimmäisen kerran Salingerin Sieppari ruispellossa, teokseen johon olen palannut uudestaan vielä kahdesti, mielenkiintoinen teos. Myös Molnarin Koulupoikia on ollut blogiaikana kahdesti lukulistalla, ja toisen kerran uuden suomennoksen ansiota. Tämä on minusta vaikuttava teos.

Olen ollut surullinen: Booksy lopetti bloggaamisen, Toisen tähden alla sammui, Jäljen ääntä ei ole kuulunut, Saran kirjat sulkeutuivat, muutamia mainitakseni, Kyllä joskus itsekin pohdin, onko tässä mitään järkeä? Lukea kirja, miettiä bloggausta, kirjoittaa bloggaus, korjata virheet. Mitä tästä saa? Niin mitä tästä saa?

Onneksi muut jatkavat ja uusia blogeja tulee aina lisää, siitä olen onnellinen ja "vanhat vahvat" mutta vireät jatkavat, kuten esimerkiksi Leena Lumi, Lumiomena ja  Kirsin kirjanurkka, Sinisen Linnan kirjasto, Sallan lukupäiväkirja, Lumiomena, Pieni kirjasto  ... vanhana kirjablogina pidän yli viiden vuoden ikäistä kirjablogia.

Murjottaminen pois, nuoret (alle viisi vuotta) kirjablogit valtaavat eetteriä Marjatan kirjaelämysten johdolla, kirjat ovat tärkeitä ja on myös tärkeää olla kriittinen bloggaaja ja lukija, nautiskeleva lukija tai vain tahaton lueskelija, tehdä hyönteisdokumenttia, elää luettua elämää, meillä on vain 1001 kirjaa ja pieni elämä,niin kirjasähkökäyrä nousee kirjojen keskelle kirjavuoreksi, Oksan hyllyllä on satukirjoja ja Tarukirja .... (jokainen voi jatkaa kertomusta omalla vireällä blogillaan tai sen nimellä :)

Jotkut bloggaukset jäävät vain vähille klikkauksille, tämä Pekka ja Pupu lääkärissä -bloggaus on vuoden 2011 bloggauksista vähiten klikattu. MInusta bloggaus on mukava, kuten kirjakin. Jokken kirjanurkassa vierailtiin viidessä vuodessa runsaat 600 000 kertaa kunnioittetava määrä.

Toivotaan, että virtaa löytyisi toiseen viiteen vuoteen.

Tässä oli kilpailu, jonka osallistumisaika loppui, otin sen ja kaksi kommenttia pois, jossa ei osallistuttu kilpailuun, eikä muita kommentteja tullutkaan, Marjatan ja MarikaOksan kommentit noin muuten olivat rohkaisevan positiivisia, kuten aina.

---Last edit  5.4.2016---