Friedrich von Schiller: Wilhelm Tell, suomentanut Eino Leino, Otava 1907. Luettu Gutenbergistä.
Friedrich von Schiller (1759 - 1805) kirjoitti 1804 näytelmän sveitsiläisten itsenäisyyspyrkimyksistä 1300-luvun, yksi sankareista on Wilhem Tell. Schillerin näytelmä suuri teema on Itävallan keisarin sortovalta ja sveitsiläisten taistelu itsenäisyydestään Habsburgin valtaa vastaan. Näytelmä koostuu viidestä näytöksestä ja näytös useasta kuvaelmasta. Wilhelm Tellin perheen kohtalo on yksi, toinen on Rudenzin ja Berthan rakkaustarina ja kolmas on Sveitsin valaliiton jälkeinen vapautuminen Itävallan ikeestä. Näytelmä on runomuotoinen dramaattinen ylistyssaaga ja sen on suomentanut Eino Leino.Näytelmä alussa Wilhem Tell pelastaa talonpojan, joka on puolustanut kotiaan, ja vaimonsa kunniaa, häntä ajaa takaa maavouti Gesslerin miehet. Tell ja talonpoika pelastautuvat veneeseen, mutta järvellä on myrsky kova (Tell: Voi aalto armahtaa, mut ei maavouti).
Sen saatte maksaa! -- Majat polttakaa,
tuhotkaa karjat, lyökää, hävittäkää!
Wilhelm Tell on kotona ja katsoo vaimonsa Hedwigin kanssa, kun heidän poikansa ampuvat jousella. Hedwig vastustaa miehensä vierailua appensa luo. Tell ilmoittaa, että lähden Altorfiin, en ollut Rütlissä mutta kun kutsutaan, menen sinne ja maavoutia varon. Walter toinen Tellien pojista jää äitinsä luo, toinen Walter lähtee isänsä mukaan.
Sveitsin itsenäistyminen on pääjuoni. Wilhelm Tellin ja Gesslerin mittelö sekä Rudenzin ja Berthan rakkaustarina ovat sivujuonina. Rudenz on ihastunut Berthaan. Rudenz tapaa Berthan vuorten sulkemassa autiolla metsäseudulla, missä purot syöksyvät vaahtona alas kallioilta. Rudenz tunnustaa rakkautensa, mutta Bertan mukaan Rudenz on Itävallan orja ja kätyri. Rudenzin mukaan Itävallan keisari antaa vahvan valtikan ja kysyy miksi häntä halveksitaan. Berta sanoo, että voi naida vain sveitsiläisen ja hän itse on vapaa, vasta kun Sveitsi on vapaa.
Wilhem Tell matkaa, niityllä Altorfin luona on arkkiherttuan hattu tangon päässä. Hatulle pitää tehdä kunniaa. Juurikaan kukaan ei haluaisi ja vaimot ilkkuvat vartijoille. Tell jousineen tulee,Walter- poika mukanaan. Tellit joutuvat pidätetyiksi, koska eivät tehneet hatulle kunniaa. Maavouti Gessler on paikalla ja kuulustelee Telliä: Et kunnioittanut keisaria, etkä minua. Tell vastaa, en huomannut, "jos miettisin, ei nimeni ois Tell. [Tell = ajattelematon, vrt. toll.]. Tapahdu ei toiste. Walter kehuu isänsä jousitaitoja. Gessler kysyy Telliltä, montako lasta hänellä on, ja kuka heistä on rakkain. Tell vastaa, että kaksi ja yhtä rakkaita. Gessler pistää kuolemantuomion uhalla Wilhem Tellin ampumaan Walterin pään päällä olevaan omenaan nuolen 80 jalan etäisyydellä. Gesslerin vedotaan ja Tellin appi Walter Fürst lupaa puolen omaisuudestaan Gessler , mutta Walter, kannustaa isäänsä. Tämä on koko näytelmän dramaattisin kohtaus ja pitkäkin. Isä osuu omenaa poikaa vahingoittamatta ja omena ojennetaan maavoudille.
Gessler: Omenan keskus puhki on! Kautt' taivaan, se oli laukaus mestarin, ma kehun.
maan parhain mies ja vahvin käsivarsi,
jos kerran soisi sota vapauden.
Tapahtumat jatkuvat dramaattisina
olivat juuri laivaan astumassa,
kun Flüelistä lähdin; mutta myrsky,
mi juuri nous ja nopeasti tänne
minutkin maihin ajoi, estänyt
lie heidän lähtönsä.
Tell on vangittu. Kalastaja rannala manaa myrskyä. Viima ja vaahtopäät yltyväy ja Tell päästetään siteestä vapaaksi jotta ohjaisi venettä, Tell putoaa veneestä, pelastuu. Kotona ei tiedetä Tellin pelastumisesta. Hedwig näkee Walterin poikansa, ja ihmettelee, miksi Tell on voinut ampua nuolen kohti poikansa päätä. Hegwigille vannotetaan että oli pakko. Perhe luulee, että Tell viruu vankilassa.
Vapaaherra Attinghaus kuolemassa. Sveitsiläiset selittävät Attinghauselle että kansa on lähtenyt liikkeelle.
vanhoista astuu aateli ja vannoo
nyt kaupungeille kansalaisten valan;
Jurasta, Thurgaust' on jo alku tehty.
Bern jalo nostaa päänsä hallitsevan,
on Freiburg vapahitten varma linna,
jo vilkas Zürich kutsuu aseisiin
ammattikunnat, kuninkaitten valta
muureihin ijäisiin sen murskattu.
Rudenz on lääninherra ja saapuu linnaan ja pohtiiko elääkö Attinghaus vielä. Eno on kuollut ja Rudenz voivottelee, kun katumuksensa myöhästyi: Ah, erhe nuoruuteni unhottakaa! Rudenz on nyt sveitsiläinen, ja hänellä on ongelma. Bertha on kaapattu naitettavaksi, Gesslerin miehet kuljettavat häntä hääkulkueessa? Wilhelm Tell rientää väijytykseen Küssnachtiin solaan Kun saattue tulee, Tell surmaa jousella Gesslerin. Berthaa ei saada takaisin.
panemme tuoreen hänen paarillensa.
Oi, ystävät! Ei yksin teidän ole
asia, mullakin on miekanleikki
kanss' sortajain. Nyt kuulkaa! Kadonnut
on Bertani, pois salaa viety, meiltä
temmattu rikostyöllä rohkealla.
Rudenz Ulrich tekee urotekoja, vankilat revitään alas. Bertha saadaan pelastettua tulipalosta. Wilhem Tell saapuu kotiinsa, on jättänyt jousen, ja haluaa elää rauhassa.
Näytelmän lopussa Tell tapaa apotiksi naamioituneen John Parricidan (1290 - 1313), joka surmasi keisarin, joka oli aetänsä Habsburgin Albert 1 of Habsburg (1255 - 1308). Tell ei anna synninpäästöä Parricidalle, mutta ohjaa hänet Paavin luo.
Arkkiherttuan hattua ei enää tarvitse kumarrella.
Bertha ja Ulrich naivat toisensa jaTell jättää jousen, ja Sveitsi on vapaa Habsburgeista.
