maanantai 20. marraskuuta 2017

Eppu Normaali Kaikki sanat




Eppu Normaali Kaikki sanat, Siltala 2017, sivumäärä 256.

Eppu Normaali on yksi lempiyhtyeistäni, ja minulla on ensimmäistä levyä Akne poppia lukuunottamatta kaikki yhtyeen äänitteet. Olen lukenut (mutten blogannut) bändistä kertovan Tiimalasin santaa teoksen. En varmastikaan osaa sanoa Epuista tai sanoista mitään, mitä ei olisi jo tiedetty, mutta haluan kertoa, että mielestäni lyriikat pesevät ja linkoavat kyllä ns. suomalaisen nykyrunouden.

Tässä opuksessa Eppu Normaali Kaikki sanat on Eppu Normaali -yhtyeen kaikkien laulujen sanoitukset. Aluksi Eppuijen sanoitusvastuu oli Mikko Saarelalle. Nykyään opettajana työskentelevä herra lähti yhtyeestä jo 1979. Olen Mikko Saarelasta blogannut lyhyesti TÄÄLLÄ. Saarela on tehnyt sanat esimerkiksi biiseihin Puhtoinen lähiö, Puhtoiset vesistömme ja Suomi-ilmiö (lue aiempi postaus :). Mikko Saarela teki tekstejä myös Pantse Syrjän kanssa, esimerkiksi biiseihin Myrkkyä, Njet Njet ja Martti Syrjän kanssa biisit Kuka ön Pertti Ström? sekä Nuori poika

Tämä kaikki hieno alkoi siis Ylöjärveltä, ja tekstejä oli jo ennen Eppuja, kuten Mikko Saarelan Himaan Pispalaan, laitan ensimmäisen säkeistön

Jo Hesan duuneista mä tarpekseni sain
Jo Ruotsistakin kovasti mä töitä hain
Nyt saa kaikki jäädä mä palaan himaan Pispalaan
Palaan, palaan Pispalaan

Laitetaan tässä Saarelan viimeisimpiä sanoituksia Epuille eli Warsova.
Warsova  (kolmas säkeistö)
Warsovan ghetto
Ympärillä Wehrmacht
Jolle koskaan et oo
Ase kourassa mahtava
Ympärillä Paavot, Ulfit
Vielä päällä Focke-Wulfit
Vaatii uljautta uutta,
Verrata verta veteen näin,
Siis eteenpäin

Sanoitusvastuu siirtyi hiljalleen Martti Syrjälle, jonka korkeakoulu oli albumi Tie vie. Martti Syrjästä on kasvanut koko Suomen rock-genressä ehkä paras sanoittaja (Jokken mielestä :) kaikki alkoi sangen vaatimattomasti punk-henkisesti.

Teen sinusta muusia
Pyysin sinut mukaani
Kun olin lähdössä ulos
Tein sen vain kerran
Ja tällainen on tulos

Tämä oli siis  alku, ja viimeinen Martin sanoittama biisi kirjassa on nimeltä Minkä teit, joka alkaa:

Syvä iskuni on
Ei voitettava vähempää
Kuin vihasi voittamaton
Sä pudotit mun
Pommin pudotit
Mun elämääni tähän
Ehkä toivun kun
Mä jäätyvän
Nään helvetin tän

Minusta hyvä jo runonakin.

En halua toistaa itseäni vaan Martti Syrjästä olen blogannu täällä. Tuolloin olen hehkuttanut Murheellisten laulujen maata, ja se on kyllä jotenkin niin suomalaista todellisuutta:
Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,
..
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
..
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
..

Keskeltä kumpujen, mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa


Martti ja Mikko eli Pantse Syrjä ovat sanoittaneet esimerkiksi kappaleen Kuulen parran kasvun, ja biisin Tie vie. Afrikka sarvikuonojen maan sanat on tullut myös Syrjän veljesten kynästä (riimi: 'pitää kaivostrustia ja kusee silmään mustia' on surullisen totta).

Mikko Syrjä sanoitti ja sävelsi kappaleen Argentiina, kappaleen viimeinen säkeistö on hyvin oivaltava:
On yllämme raitapaidat Argentiinan
On pelimme nopeata, kiihkoisaa
Jos palkinnoksi toivomme me Malviinan
Emme paitsiosääntöä voi noudattaa
Oi kenraali sä seisot Evitan parvekkeella
ja kuorot tahdistetut huuman nostattaa
Vain kadonneiden kuoro vaikeneva
Vain kadonneitten kuoro vaikeneva.

Kappaleessa puhutaan siis Argentiinan tunkeutumisesta Falkland saarille, joka oli ja on Brittien aluetta. Argentiinassa oli sotilasvalta, ja ihmisoikeusloukkauksista puhuttiin, Argentiinan jalkapalloilijoilla on raitapaidat. Mikko Syrjän kynästä on syntynyt biisi Ei säästä perheen koiraakaan. Baarikärpänen, jonka Mikko Syrjä laulaa, on Martin tekstittämä.

Eppujen Lainelautailevan lehmänmaha rock'n rollin on sanoittanut Jyrki Huotari, joka tietää, että lehmällä on "verkkomaha, pötsi ja satakerta".

Kaikki oikeudet runoihin ja sanoihin on sanoittajilla, yhtyeellä tai levy-yhtiöllä. Olen jakanut tämän vain ylistääkseni sekä Mikko Saarelaa, Martti Syrjää että Eppu Normaalia. Yhtyeen sanoja on lähtenyt myös Mikko Syrjän kynästä. Yhtyeen diskogarfia löytyy TÄÄLTÄ

Upea kirja, upeat 186 tekstiä.

Minusta Eppu Normaalin huonoin levy on Aku ja köyhät pojat, ja minusta asia on minusta sama jopa tekstitasolla, pidän tosin Balladista kaiken turhuudesta, joka toimii tekstitasolla.
Hänen kanssaan muuten selviä en
Aina korvissani kuulen tuon loukkauksen 
Hänet hengiltä otan jos onneni suo ...

lauantai 11. marraskuuta 2017

Bockarna Bruse



Bockarna Bruse kuvittanut Anna Friberger, pixi-bok, Bonnie Carlsen pixi-bok 2017.

Det var en gång tre bockar, och alla hette Bocken Bruse. Tämä on Ruotsista Göteborgin rautatieasemalta ostamani minikirja, jotta pääsen kolikoistani eroon.

Tarina lienee norjalainen ja kertoo kolmesta pukista, joiden pitää ylittää silta ja varoa ilkeää peikkoa. Peikko aikoo popsia pikku pukin, mutta pikku pukki sanoo, että isompi pukki on tulossa. Toinen toimii samoin, kun kolmas isoin pukki kohtaa peikon, hän puskee peikon pois.

Syötyään riittävästi laitumella pukit menevät sillan kautta kotiin. Lapsille hyvä tarina, ja kirja ei ole ainakaan liian iso, ja peikko saadaan kuriin.

Mukava tarina, jonka opetusta en kylläkään ymmärrä, onko se niin, että kiipelistä pääsee puhumalla, ja kannattaa omata vahvoja kavereita.

Jos tiedät sadun opetuksen kerro, minullekin kommentissa.

torstai 9. marraskuuta 2017

Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta

Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta, Blad  ur höstens arkiv 2011, suomentanut Caj Westerberg, Otava 2012, sivumäärä 206.

Syksyn lehtiä arkistosta penkoo vanhuuden vaivoja kokeva viisas ja hiipuva minäkertoja, syyskuusta marraskuuhun on lyhyitä parin sivun oivaltavia tekstejä yhteensä 101.

Bo Carpelan kuvaa pelottavan hyvin vanhuutta, pelottavan hyvin siksi, että se meillä on kaikilla edessä, ellei elämän syksy korjaa meitä jo ennen sitä, kuten kertojan äidin. Äiti on aavistanut, että syksy on hänen viimeisensä, ja tämä jäi myös Bo Carpelanin (5.10.1926 - 11.2.2011) viimeiseksi teokseksi.

"Onko se, minkä näen ja kuulen, yhteydessä vanhuuteeni? Juuri nyt, kun näkö heikkenee ja kuulokojeet käyvät ajankohtaisiksi, kiristän itseeni kohdistuvia vaatimuksia pysyä mukana aistimaailmassa, katsomisessa, kuuntelemisessa, nuuskimisessa, hapuilemisessa, kun olemassaolo vaatii jaksamista, kamppailua, tasapainoa". s. 12.

Muistikaan ei enää toimi, kuten ennen "En muista mitä syötiin, lähimuisti on lähestulkoon mennyt, sen sijaan äly toimii.

Teos on laadukas, jossa tarkkaillaan nykyhetkessä luonnon ilmiöitä, lintujen ääntelyä, ja muistellaan mennyttä elämää, ihmisiä, mutta tehdään nykyhetkestä teräviä huomioita. Kun miljonäärin ökyvene lipuu kesällä laiturin lähistölle, paikalliset pakenevat, mutta iltapäivälehdet alkavat päivystää.

Merkinnöistä ilmenee, että sattuma ja suunnitelmasta poikkeamat toivat parhaimmat kokemukset elämässä! Bo Carpelan on monesti palkittu kirjailija, joka on saanut ainoana kirjailijana kahdesti Finlandia-palkinnonkin vuosina 1993 ja 2005. Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta on hyvin kääntynyt suomeksi Caj Westerbergin käsissä, teoksena se on apean upea.

"Me olemme se aine, josta unet on kudottu. Kun me heräämme uuteen päivään ja uni on ohi, heräämmekö silloin elävien vai kuolleiden seuraan? Onko selvää rajaa? Ihminen hengittää - ja äkkiä hiljaisuus". s. 204