sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Henrika Ringbom: Öar i ett hav som strömmar


Henrika Ringbom: Öar i ett hav som strömmar, dikter, Schildts & Söderströms, 2013, sidor 79.

Henrika Ringbom (f. 1962) on suomenruotsalainen runoilija, jonka runoja olen raapaissut täällä.

Öar i ett hav som strömmar on ensimmäinen runokokoelma häneltä, jonka luin kokonaan ruotsiksi. Kansikuvasta pidin paljon vihreä väri ja ovela kuva muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Teos on jaettu osiin, joiden alussa on kuvatunlaisia "mottoja"

Framtiden står fast  ... men vi rör oss i den oändliga rymden. Yksi on englanniksi ja kaksi suomeksi, joista molemmista pidin, mutta vain toisen kirjaan: Ehkä et minkään ääriin mee niin kuin meet henkesi ääriin.

Osa runoista on lyhyitä 'minä-muotoisia kertomuksia': Jag behöver inte lyfta bort alla lamporna som står framför fönstren ... tai minä-muotoisia runoja
Jag njuter av att
försöka hitta, oftast
inte hitta,inte just ...

Osa runoista on yksikön kolmannessa. Minun silmääni jotkut sanat toistuvat. Verbiä njuta on muutamasti, samoin rymd sanaa.

Itse asiassa tämä bloggaus on kertomus siitä, että vasta selailen tätä runokirjaa, vielä kaikkea ymmärtämättä. Sen olen ymmärtänyt, että tämä on laatuteos.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kirjallisuuden nobelisti 1950: Bertrand Russell



Kirjallisuuden nobelisti Bertrand Russell (1872 - 1970) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1950. Russell oli jaarli, mutta ennen kaikkea filosofi, loogikko ja matemaatikko. Hän oli myös aseistakieltäytyjä (ensimmäisessä maailmansodassa ja hänet vangittiin) ja pääministeri John Russelin pojanpoika. Häntä kuvattiin Nobelin palkinnon perusteluissa "ihmisyyden ja ajatuksen vapauden esitaistelijana".

Gutenbergissä on hänen teoksiaan, johdatus matemaattiseen filosofiaan sisältää esimerkiksi seuraavanlaista tekstiä:

"We are now in a position to define a real number and an irrational number. A “real number” is a segment of the series of ratios in order of magnitude. An “irrational number” is a segment of the series of ratios which has no boundary. A “rational real number” is a segment of the series of ratios which has a boundary. Thus a rational real number consists of all ratios less than a certain ratio, and it is the rational real number corresponding to that ratio. The real number 1, for instance, is the class of proper fractions. In the cases in which we naturally supposed that an irrational must be the limit of a set of ratios, the truth is that it is the limit of the corresponding set of rational real numbers in the series of segments ordered by whole and part. For example, √ 2 is the upper limit of all those segments of the series of ratios that correspond to ratios whose square is less than 2. More simply still, √ 2 is the segment consisting of all those Rational, Real, and Complex Numbers 90 ratios whose square is less than 2"
On tosiaan olemassa irrationaalilukuja, tätä ennen on käyty muita lukuja läpi, ja aloitettu nollasta.


Kiinan "ongelmia" hän pöyhi 1922, Russell tajusi, että Kiinan väestö tulee olemaan  noin neljännes maailman väkiluvusta ja että Kiinan merkitys kasvaa.


"since the Chinese are estimated to constitute about a quarter of the human race. In fact, however, all the world will be vitally affected by the development of Chinese affairs, which may well prove a decisive factor, for good or evil, during the next two centuries. ..."
Kysymykset ovat taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia. Russell nostaa kulttuuriset kysymykset tärkeimmiksi. Vanha sivilisaatio on kokenut nopean muutoksen. Tuolloin Kiinasta on ollut kiinnostunut  toisaalta "valkoinen Länsi"  toisaalta Japani ...
Tutkimus on pääosin paikkaansa pitävä myös vuonna 2015, sillä Kiina on tärkeä, iso väestöltään, ja taloudeltaan, ja poliittisesti se on suurvalta. Välissä oli tosin toinen maailmansota ja Maon valtaantulo, mutta sillä ei ole ollut pitkän trendin suhteen vaikutuksia.
Luin Russelilta myös yhden kaunokirjallisen teoksen, novellin Metafyysikon painajainen (Retro me Satanas), suomentanut Jarkko Laine, teoksessa Nobel-kirjailijat 3, Otava 1977 ss. 171 - 175.

Kertoja kertoo filosofian professori Andrei Bumblowskin painajaisunesta, jossa joutuu Helvettiin, jossa tapahtuu asioita, jotka ovat epätodennäköisiä, muttei mahdottomia. Lisäksi paikassa tapahtuu negaatioita. Huippukokit tekevät parhaista raaka-aineista ruokaa, mutta lopputuotos on kammottavaa. Apinat kirjoittavat satunnaisesti Shakespearen sonetteja. Ikkunoiden avaaminen ei tuo raikasta ilmaa.
Induktio ei toteudu, koska aina uusi havainto romuttaa sen.

Professori tajuaa unessa, että on liikaa "älä" -moralisteja, jotka kieltävät kaiken. Liikaa on ihmisiä, jotka ovat liian arkoja tekemään sitä, mikä pitää tehdä ja myös "ei tee" -tyyppejä. Hän päättelee että haarniskan sisällä on vain huono kielitieteellinen tapa.

Saatanaa liehittelevät filosofit väittävät, että olevainen on näennäistä ja olematon on ainoa todellisuus.

Uni päättyy kun  professori kehottaa välttämään sanaa "ei" ja pimeyden ruhtinaan mahti on poissa, puheenparsi muuttuu unen jälkeen,  älä tapa muuntuu sanoiksi vaali elämää.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Elfriede Jelinek: Under morgonens bila



Elfriede Jelinek: Under morgonens bila, översättning Sofia Stenström, Modernaista. sivumäärä 71.

Itävaltalainen Elfriede Jelinek (s. 1946) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2004,

Lainasin kirjastosta ruotsinnetun runoniteen. Jelinek on kirjoittanut romaaneja ja näytelmiä, tunnetuin hänen teos lienee Pianonsoittaja, jonka olen lukenut ja bloggaus pläjähtää eetteriin 13.3.2016.

Luin Jelinekin runoteoksen Under morgonens bila kahteenkin kertaan läpi. Runot ovat moderneja, kirjaan ylös ensimmäisen osan runosta under morgonens bila

Suomentaa en runoa kykene, mutta oletan bila sanan tarkoittavan jonkinnäköistä kirvestä

under morgonens bila

under morgonens 
bila
min uppspärrande och  lystna
efter solens
äpplen efter
lemonadäpplena
..
morgonens 
bila
giljotinerar solen
se
jag sörplar hennes lemonad
ända in till märgen
jag trummar på hennes runda
lår
solens hjärta ...

runo päättyy puolentoista sivun päästä

mina strumstickor glöder 
ta ram ta ram ta ram ram

låt mig låt mig låt mig dö med solen

under morgonens bila

Takakannessa hänen runojaan luonnehditaan jopa brutaaleiksi, ja näinhän se varmasti on. Myös Jelinekin Pianonsoittaja on brutaali kirja, sellainen, jota pienten soittajan alkujen ei kannata lukea, mutta äitien kyllä.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kalle Tamminen: Enkelten baari





Kalle Tamminen: Enkelten baari, Kirjokansi 2015, runoja 34 sivulla.

Enkelten baari on Kalle Tammisen neljäs runoteos, joka tuntuu hyvinkin henkilökohtaiselta ja koskettavalta. Koskettavuus syntyy tarinoista, isoveljestä, isästä, parisuhteesta, lapsuuden ja nuoruuden kipupisteistä. Sävy on aika tumma.

Nimiruno Enkelten baari on hieman toista sivua pitkä runo teoksen kolmannessa ja viimeisessä osassa. Vaikuttaisi, että enkelit olisivat langenneet laveaan tiehen ja enkelten tanssia seuraavat lankeaisivat loveen. Tällaisia Enkelten baarit helposti ovat, ja asiakkaita niissä varmasti riittää, runo päättyy tilitykseen kotisiipalle:

"Kävin jätkien kanssa kuppilassa ja vähän venähti.
Anteeksi."

Valehtelen.
Ja hän tietää sen.


Minusta runoista on lähtenyt epäolenainen pois, ja jäljellä on ydin.

Lapsuuden maisemat -runon kolmannen osan kaksi ensimmäistä säkeistöä

Ajan hiljaa ohi hautausmaan.
Se on puolivalaistu kynttilöillä.

Ruumishuoneen valot
aiheuttavat vieläkin kylmiä väreitä.

...
*****
Kalle Tammisen edelliset on blogattu:

Pygmi täällä,
Elämä sarja katkenneita hetkiä täällä.
Yksinkertaisia runoja täällä