perjantai 28. helmikuuta 2014

Juan Ramon Jimenez, kirjallisuuden nobelisti 1956

Modernisti Juan Ramon Jimenez (1881 -1958)  voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1956. Hän syntyi Espanjassa, josta lähti sisällissodan aikana ensin Kuubaan ja sieltä Puerto Ricoon.

Jimenezin runo Runous

Runous

  Puhtaana tuli hän ensin
Verhossa viattomuuden
ja rakastin häntä kuin lapsi

  Sitten hän ripusti ylleen 
kaikenlaisia koruja:
vihasin häntä tiedottomasti

...

  ja tunikan hän riisui
ja näin hänet alastomana ...
Oi elämäni intohimo
alaston runous omani aina!

Tässä ovat runon säkeistöt 1,2 ja 6, joka on viimeinen, tämä on runo, jonka sanoma on tärkeä, itse ainakin arvostan runoutta, joka ei korulausein keikistele, vaan porautuu ytimeen.

Runo poimittu teoksesta 21 nobel-runoilijaa.

Nobelin sivuilla palkintojen perustelut englanniksi
The Nobel Prize in Literature 1956, Juan Ramón Jiménez:
"for his lyrical poetry, which in Spanish language constitutes an example of high spirit and artistical purity".
Nämä perustelut tuntuvat hieman teennäisiltä tai ainakin toistoa löytyy.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Saint-John Perse kirjallisuuden nobelisti vuonna 1960

Saint-John Perse (1887 - 1975) voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1960. Tämä ranskalainen runoilija syntyi Ranskan Antilleilla. Hän oli diplomaatti, ja ammatin vuoksi Perse on salanimi, Perseen oikea nimi on Alexis Léger, olen nähnyt sen muodossa Alexis Saint-Léger Léger.

Alexis Léger oli diplomaattina Aasiassa, ja Vichyn Ranskan aikana maanpaossa USA:ssa.

Katkelma "runosta" Vietän erään lapsuuden juhlaa kääntänyt Tuomas Anhava. Pitkä seitsemän sivun mittainen "runo"

Viidennen kohdan ensimmäinen säkeistö
...... Oi minulla on täysi syy ylistää!
 Otsa otsani keltaosten kätten alla,
 vieläkö muistat hiestymisen öisin?
 kuumeesta aution keskiyön ja vesisäiliön main?
 ja sinisen sarastuksen kukat tanssissa aamun lahdelmilla
 ja keskipäivän hetken, moskiittoa soinnukkaamman, ja värien merestä suhahtelevat nuolet ...?

Tässä heijastuu lapsuus tropiikissa.

Runo poimittu Aale Tynnin toimittamasta 21 nobel runoilijaa.

***
Nobelin sivuilta lainaus palkinnon perusteluiksi
"for the soaring flight and the evocative imagery of his poetry which in a visionary fashion reflects the conditions of our time"

perjantai 14. helmikuuta 2014

Boris Pasternak valittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 1958

Runoilija ja kirjailija Boris Pasternak oli venäläinen, joka syntyi 1890 ja ja neuvostoliittolainen, joka kuoli 1960. Boris Pasternak voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1958. Hän oli humanisti ja individualisti. Minusta tuntuu hieman teennäiseltä luonnehdinta, että hän kieltäytyi palkinnosta, kun luultavampaa oli, ettei matkustuslupaa hellinnyt. Voi tosin olla, että hän oikeasti olisi voinut kieltäytyä palkinnosta, mutta varmasti Pasternak sen ansaitsi.

Ensimmäisen runoteoksensa hän julkaisi vuonna 1914 eli sata vuotta sitten.

Sestra moja zizn oli hänen läpimurtoteoksensa. Pasternak kuvataan runoudessaan futuristiksi.

Lauri Viljanen on suomentanut runon Kreml lumituiskussa vuoden 1918 lopulla
Kuin asematalo viimeinen
lumessa, koskojen viereen sortunut,
kuin tiellä öisen lakeuden
mies huopasaappain tarpova, turtunut,

kuin lopun eellä, tuskissaan
kun viima vinkuin, voimat hajoittain
saa itse sielun sammumaan
ja pimeys peittää kaikki ajoittain.

Lopetan lainauksen tähän, mutta totean, että toinen säkeistö on mitä loistavinta runoutta, ja osakiitos kuuluu kääntäjälle Lauri Viljaselle.

kuin lopun eellä, tuskissaan
kun viima vinkuin, voimat hajoittain
saa itse sielun sammumaan
ja pimeys peittää kaikki ajoittain.

Varsinkin tummenettu toinen rivi on loistavaa.

Boris Pasternak: Tohtori Živagon  osassa  2, viimeisen tekstisivun 314  jälkeen on osio Tohtorin Zivagon runot. Runot, joita Juri rustasi ja viimeisteli Laran lähdettyä Vladivostokiin. Minusta kokonaisuutena runo-osio ei ole kirjassa kovin merkittävä, vaan minusta heikoin.

Toinen mainittu runo on Maaliskuu sen ensimmäinen säkeistö menee suomennettuna (runot suomentaneet Helvi Juvonen ja Arvo Turtiainen), yhteensä neljä säkeistöä.

Säteilee aurinko, maa hikoilee
ja on kuin rotkot höperöinä huminoisi.
Väkevin ottein kevät etenee,
kuin reipas karjapiika työssä oisi.

Tohtori Zivagon runot eivät siis olleet niin puhuttelevia, kuin Pasternakin Pasternakkina kirjoittamat, mutta tämä on vain oma mielipiteeni romaanihenkilö Živagon mielenterveyshän järkkyy.

Maria Alstedtin mukaan Pasternak luettiin aluksi runoilijana nuorempiin symbolisteihin ja sitten pidettiin maltillisena futuristina.
*****
Pasternakin isä oli taidemaalari Leonid Pasternak ja äiti pianisti Rosa Kaufman-Pasternak. Isä siirtyi emigranttina  Britanniaan, jossa kuoli.

Tohtori Zivago teoksen Juhani Konkan 1991 julkaistussa suomennoksessa mainitaan Leonid Pasternakin karkoitetun. Mainitussa kirjassa Zivagon vaimo, lapset ja appi karkoitettiin, ja he muuttivat Pariisiin.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Carl Spitteler, kirjallisuuden Nobelin palkinnon voittaja vuonna 1919

Sveitsiläinen Carl Spitteler (1845 - 1924) voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1919.

Carl Spitteler toimi kotiopettajana kenraali Standertskjöldin perheessä, ja oleskeli mm. Suomessa 1870-luvulla. Tynnin teoksen mukaan Carl Spitteleriin vaikuttivat sekä Nietzschen yli-ihmisoppi ja Schopenhauerin pessismi.

Kuollut maa -runo, jonka on suomentanut Yrjö Jylhä teoksesta 21 nobel-runoilijaa

Ylös enkeliparvi viesti toi
huus portilla taivaan: vartija hoi
Alas tornista oivat
Me seuraamme ratsain piiristä Maan
Sanan tuomme suuren ja riemukkaan
pian kellot taivaassa soivat

Tästä ensimmäisestä säkeistöstä ei vielä pessimismi heijastu eikä palkinnon perusteluissa: in special appreciation of his epic, Olympian Spring.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Jenni Haukio: Paitasi on pujahtanut yllesi sekä Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata



Jenni Haukion Paitasi on pujahtanut ylleni, on Savukeidas Kustannuksen 2012 uudelleen julkaisema Haukion vuoden 1999 Runo Kaarina voittoteos.

Haukion kokoelma on neliosainen ja siinä on 42 nimetöntä runoa. Erään runon ensimmäinen säe kuuluu
"Paitasi on pujahtanut ylleni ".
Varsinkin ensimmäisissä osissa liikutaan kesäisissä tunnelmissa veden ääressä, runoissa on lintuja, niiden äännähdyksiä, kaloja ja vettä.

Länsisuomalaisuus tulee runoista ilmi sanaa paatti Haukio käyttää kahdesti. Haukio on syntynyt Porissa, ja runoissa mainitaan Kirjurinluoto ja Yyteri ja myös mukava sana työläinen muodossa työläis-.

Lainaus sivulta 27

Sinä olet pehmeä järvivesi
jolla pesen väsyneet kasvoni

keltainen paatti
jonka pohjalle nukahdan,
työläisnainen ja toimihenkilö
....

Minusta tämä on varsin hyvä esikoisteos tähän kilpailuun. Ilmaisu on varsin kevyttä. Teos luo tunnelmia ja nostattaa ajatuksia. Runot eivät ole loppusoinnillisia. Säkeistöjen mitta vaihtelee



*****


Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata, Savukeidas Kustannus 2012, teos on julkaistu ensimmäisen kerran 2003.Sisällys ja 61 sivua. Nimettömiä runoja.

Verrattuna esikoisteokseen runot ovat pidenneet ja vesilinnut ja kalat ovat hieman harvenneet, mutteivat kadonneet. Porista mainittaneen "Rosenlew", ja sana paatti esiintyy "kalastajapaatti". Runot ovat edelleen vapaita mielleyhtymien sitomia

Iho esiintyy myös useasti "nimesi eksyneen ihoni." sekä "ihoni tyhjille papereille".

Yllättäen myös työläisistä puhutaan "ensimmäinen työmies" sekä "rakennusmiesten" ja bacardista ainakin kahdesti "rikki bacardilasit valkoisille puuvillaliinoille"  sekä "bacardibreezerit" ja boolimalja kerran. Teoksessa on monesti sana ensimmäinen, mutta toisaalta puhutaan  uudelleen syntymisestä: kuoltuani ottaisin mielelläni linnun olomuodon, "syntyisin uudelleen"    sekä ilmaisu "kaikki mikä tapahtuu on tapahtunut ennen. Toisaalta nämä ovat poimittu runoista, eli merkitystä et voi päätellä, vaan nämä ovat omia poimintojani.

Molemmat runoteokset ovat useimmin minä-muodossa "Tahtoisin lypsää vapaita, suomalaisia lehmiä / tuntea isänmaan mullan käsissäni, ihoani vasten". Tämä on hyvä, konkreettista isänmaallisuutta.

Runoteoksen nimi tulee erään runon lopusta. Runo alkaa "Minun on suojeltava eläimiä  .. ja päättyy kylmää metallia siellä minne kuuluisi vihreää ja maata".

Teokset olivat kevyitä, sanan positiivisessa mielessä. Tämä on vain minun arvioni.

Teokset lainasin Turun kaupungin kirjastosta, mutta niitä myydään myös luonnollisesti kirjakaupoissa.


Jenni Haukio: Sinä kuulet sen soiton, Savukeidas, 2009, sivumäärä 62.

Tämä on minusta Jenni Haukion (lukemistani) runokoelmista selvästi paras. Sen miljöö on meren ääressä ja tunnelma on lyyrinen.

Kokoelma alkaa Huhtikuu-osiolla ja sen ensimmäinen runo käynnistää teoksen

Jäät lähtevät sinne missä taivas kumartuu puhuttelemaan merta,
missä vesi ja avaruus yhtyvät
pilvien polvet notkahtelevat rantakallioihin
ja selkälokin luut maatuvat kaislikon ohueen multaan.

Ensimmäinen säkeistö seitsemästä ja viimeinen säkeistö sisältää kokoelman nimen

jäät lähtevät ja niin synnyt sinä,
sinä kuulet sen soiton -

****
Jenni Haukio on kirjoittanut Iltasanomien (17.4.2015) mukaan myös Eläimet yhteiskunnassa kokoomateokseen runon "Suojele älä tuhoa", jossa on seuraavanlaista säettä:
"elämässä myrskyn hyytävyydessä talven purevuudessa
kunnes karsinan ovi avautuu ja ruumistani leikataan irti lihani,"
Tästä on tullut myös IS:n mukaan kritiikkiä, mutta ei tätä ainakaan kevyeksi voi sanoa.