Jenni Haukio: Paitasi on pujahtanut yllesi sekä Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata

Jenni Haukion Paitasi on pujahtanut ylleni, on Savukeidas Kustannuksen 2012 uudelleen julkaisema Haukion vuoden 1999 Runo Kaarina voittoteos.

Haukion kokoelma on neliosainen ja siinä on 42 nimetöntä runoa. Erään runon ensimmäinen säe kuuluu
"Paitasi on pujahtanut ylleni ".
Varsinkin ensimmäisissä osissa liikutaan kesäisissä tunnelmissa veden ääressä, runoissa on lintuja, niiden äännähdyksiä, kaloja ja vettä.

Länsisuomalaisuus tulee runoista ilmi sanaa paatti Haukio käyttää kahdesti. Haukio on syntynyt Porissa, ja runoissa mainitaan Kirjurinluoto ja Yyteri ja myös mukava sana työläinen muodossa työläis-.

Lainaus sivulta 27

Sinä olet pehmeä järvivesi
jolla pesen väsyneet kasvoni

keltainen paatti
jonka pohjalle nukahdan,
työläisnainen ja toimihenkilö
....

Minusta tämä on varsin hyvä esikoisteos tähän kilpailuun. Ilmaisu on varsin kevyttä. Teos luo tunnelmia ja nostattaa ajatuksia. Runot eivät ole loppusoinnillisia. Säkeistöjen mitta vaihtelee

*****

Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata, Savukeidas Kustannus 2012, teos on julkaistu ensimmäisen kerran 2003.Sisällys ja 61 sivua. Nimettömiä runoja.

Verrattuna esikoisteokseen runot ovat pidenneet ja vesilinnut ja kalat ovat hieman harvenneet, mutteivat kadonneet. Porista mainittaneen "Rosenlew", ja sana paatti esiintyy "kalastajapaatti". Runot ovat edelleen vapaita mielleyhtymien sitomia

Iho esiintyy myös useasti "nimesi eksyneen ihoni." sekä "ihoni tyhjille papereille".

Yllättäen myös työläisistä puhutaan "ensimmäinen työmies" sekä "rakennusmiesten" ja bacardista ainakin kahdesti "rikki bacardilasit valkoisille puuvillaliinoille"  sekä "bacardibreezerit" ja boolimalja kerran. Teoksessa on monesti sana ensimmäinen, mutta toisaalta puhutaan  uudelleen syntymisestä: kuoltuani ottaisin mielelläni linnun olomuodon, "syntyisin uudelleen"    sekä ilmaisu "kaikki mikä tapahtuu on tapahtunut ennen. Toisaalta nämä ovat poimittu runoista, eli merkitystä et voi päätellä, vaan nämä ovat omia poimintojani.

Molemmat runoteokset ovat useimmin minä-muodossa "Tahtoisin lypsää vapaita, suomalaisia lehmiä / tuntea isänmaan mullan käsissäni, ihoani vasten". Tämä on hyvä, konkreettista isänmaallisuutta.

Runoteoksen nimi tulee erään runon lopusta. Runo alkaa "Minun on suojeltava eläimiä  .. ja päättyy kylmää metallia siellä minne kuuluisi vihreää ja maata".

Teokset olivat kevyitä, sanan positiivisessa mielessä. Tämä on vain minun arvioni.

Teokset lainasin Turun kaupungin kirjastosta, mutta niitä myydään myös luonnollisesti kirjakaupoissa.

Jenni Haukio: Sinä kuulet sen soiton, Savukeidas, 2009, sivumäärä 62.

Tämä on minusta Jenni Haukion (lukemistani) runokoelmista selvästi paras. Sen miljöö on meren ääressä ja tunnelma on lyyrinen.

Kokoelma alkaa Huhtikuu-osiolla ja sen ensimmäinen runo käynnistää teoksen

Jäät lähtevät sinne missä taivas kumartuu puhuttelemaan merta,
missä vesi ja avaruus yhtyvät
pilvien polvet notkahtelevat rantakallioihin
ja selkälokin luut maatuvat kaislikon ohueen multaan.

Ensimmäinen säkeistö seitsemästä ja viimeinen säkeistö sisältää kokoelman nimen

jäät lähtevät ja niin synnyt sinä,
sinä kuulet sen soiton -

****
Jenni Haukio on kirjoittanut Iltasanomien (17.4.2015) mukaan myös Eläimet yhteiskunnassa kokoomateokseen runon "Suojele älä tuhoa", jossa on seuraavanlaista säettä:
"elämässä myrskyn hyytävyydessä talven purevuudessa
kunnes karsinan ovi avautuu ja ruumistani leikataan irti lihani,"
Tästä on tullut myös IS:n mukaan kritiikkiä, mutta ei tätä ainakaan kevyeksi voi sanoa.