maanantai 31. joulukuuta 2012

Vita Nova

Vita Nova

Jurrille koittaa siis joulun jälkeen uusi huomen
***
Raittiina olen ain' ja reippaana
ei maistu mulle enää siideri ei keppana

Viiniä, ei se ole lainkaan fiiniä
Viinaa, se on silkkaa piinaa

Yötkin nukun kokonaan
huolet jäävät lakanaan

Röökit pois heitin, kaurapuurot keitin

Marsalkkaa mukavaa koiraa rapsutin, isännän lepytin

En sano häntä keljuksi velmuksi

Keskisormeni piiloon pistän
Naapureiden epäluulotkin kestän

Naapureita täst' lähin aina tervehdin

Tuttavia morjestan
Kavereille soittelen

Irtolumet aamulla heittelen
Kahvit sitten keittelen

Menen uuteen duunimestaan
siellä kansalaiskuntoni testaan

Palkkani kotiin vaimolle tuon
ja turvallisuuden rakkauden hänelle suon



--
(c) Jokke, Sanojen seitti

***
Jurri toivottaa näin Hyvää Uutta Vuotta 2013, uuden elämänsä kynnyksellä

perjantai 28. joulukuuta 2012

Rivitaloidylli

Rivitaloidylli

Rivitaloyhteisö talviteloille vaipuu
on kesä vain muisto, siihen lie kaipuu

lumimatto valkeana hohtelee
toinen toistaan vertaisenaan kohtelee

yhdess’ on suunniteltu kevään talkoot ja toukotyöt
rauhassa voi levätä yli loman ja lyhenee yöt

yhteisössä on vahvaa voimaa ja taikaa
toinen toistaan tukee, tää on mun parast’ aikaa


---
Sanojen seitti, (c) Jokke

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joululomalle

Joululomalle

Eka syksy kohta loppuu
joulujuhla vielä, ei oo hoppuu

Koulukirjani tyynesti suljen
Rauhaisasti joululomalle kuljen

Lomalta tulen rentona
kevätlukukausi kiitää lentona

perjantai 14. joulukuuta 2012

Edu Kettusen kantaaottavia tekstejä


Levyn kansia scannattuna, jos ongelmiam otan pois 12 kt:n tiedosto

Edu  Kettunen on pitkän linjan muusikko, alkupiste lienee ollut Broadcast -yhtyeessä.

Minulla on tukku Edu Kettusen levyjä, joiden sanoista siteratut biisit ovat. Jos on ongelmia copyrightien kanssa, poistan kaiken, mutta seuraavassa en kirjaa joka kappaleesta kuin pätkän, jos sekin ongelma, pientä informaatiota, niin delete-näppäin toimii.

Minulla ei ole mainoksia, eikä tämä ole kaupallinen blogi. Minusta Edu Kettunen vaikka tekee loistavia biisejä ei ole ns. kaupallinen muusikko. Hänestä olen saanut ujon ja älykkään kuvan.

Ensimmäisiä Edun soolohittejä lienee ollut Lentäjän poika, jossa riimeillään mm.


Minä istuin kiitotien päähän,
Jäin ihmettä katselemaan.
Kone kaunis kuin lentäjän luusta tehty,
Yllytti moottoreitaan.
....

Minä nukahdin hallien varjoon,
Unen kerosiininkatkuisen näin:
Minä näin lentäjän huimapäisen ja varman
Syöksyvän ylöspäin.


Varsin kaunista ja vaikuttavaa, mutta ei vielä kantaa ottavaa. Jonkun verran riimiä näin - päin. Kerosiininkatkuinen uni on loistava metafora ja oivallus. Kerosiini on minusta lentobensa. Laulussa "kuohui myös auringon kulta".

Taivaansininen BMW on minusta biisinä Edu Kettusen paras, mutta ei vieläkään kovin kantaaottavainen, biisin keskivaiheilta pätkä, rivitys levyn "kansivihon" (yläkuvassa) mukainen.

Keskiviikkoaamu aukes
Harmaana kun peltipaita
Talven haamu kulki rantamaita
Krapulaisin jaloin
Halogeeni lauloi 

dirlandaata
Kasi tiellä, jossain
Siellä missä vaarantunne 

vaihtuu rekkaletkan mateluksi

Peltipaita rimmaa rantamaita kanssa. Peltipaitahan on armeijassa käytössä ollut harmaa paita.
Halogeeni on laulun yksi päähenkilöistä. Dirlandaa on Kai Hyttisen kuuluisa biisi. Tämä biisi on  loistava runonakin. Biisissähän tämän jälkeen pikkurikolliset ajanevat kolarin, mutta elämä jatkuu ennallaan kahtapuolta jokivartta. On aina rajakaupungin likat, ja "kollit", ja kasitietä ei kunnosteta.

Sinä Vuonna biisi minulla on Suomi Huiput Edu Kettunen albumilla, Minusta Sinä vuonna on sen levyn paras biisi, vaikka siinä on myös Lentäjän poikakin.
Laulu päättyy seuraavin sanoin.

Me toivoimme vain, emme mitään vaatineet
Me haarniskoidut lapset kauan sitten kaatuneet
Sitä taistelee ja pelkää kunnes tottuu kuolemaan
Sitä uskoo mihin vain kunnes väsyy vihaamaan
Sinä vuonna uskoimme kai vielä johonkin
Niin kuin hiukan vieläkin


Toivo on hyvä säilyttää.

Säädettävä omatunto on loistava biisi levyltä Grand Prix, missä Edu Kettunen runoilee ja vinoilee maksabisneksestä ja tuloskunnosta ja säädettävästä omatunnosta. Tämä on minusta monella tapaa raju biisi. ensimmäinen säkeistön sanoja
...happiteltan hämärissä
kodikkaasti kahdestaan
rahat sätkii pyydyksissä
markkinat on voimissaan
...
toukokuu on kulta-aikaa
vaihtomaksa bisneksessä

Kun kuuntelin biisiä ensimmäisen kerran olin hieman hämmentynyt ja varsinkin kun jatkuu

Lapset kasvaa tappajiksi
tärkeintä on tuloskunto
nykypäivän ykkösniksi
säädettävä omatunto

Tämä on raju kannanotto. Säädettävä omatunto, jolla mahdollistetaan tuloskunto, tarkoittanee oman sisäisen äänen volyymin tason alentamista.

Grand Prix -levyllä on myös biisi Apinoiden planeetta, jossa lauletaan, että

..kahvi maistuu köyhyydeltä
pete tyyltä siirtomailta
ne sanoo irti niiden lainat
ne tappaa ne ddt:llä
ja mul on bugi windowsissa
jotain aina

Tämä on lohdutonta minusta, mutta ei välttämättä satua. muistaakseni vihossa luki pete tyyltä (vert petetyiltä siirtomailta). Kukaan ei voi väittää, etteikä siirtomaista olisi haettu omia voittoja. Huomattavaa on, että Grand Prix, levykin on yli kymmenen vuoden takaa. Tilanne tuskin on kovin paljon paremmaksi muuttunut.
***
Edu Kettunen on tehnyt sanoituksia myös muille, esim Tik Tak yhtyeen Kyyneleet lauletaan Kettusen sanoin, biisi on käännös. Kim Lönnholmin biisejä Edu on myös tehnyt.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Syksyn syntisäkistä itselliseksi

Nelistää runoratsu paikalle. Ärähdän runoratsulle, että syksy meni täysin koomassa.
-Runoile se väkevästi, runoratsu hirnuu, jos et saa lyyrillistä runoa, vonkhaa, vingu, herätä niitä tunteita, aitoa tunnetta paperille, valuta sappesi lehdille, kyyneleesi, onnesi laita likoon näppäimistö laulamaan.


Syksy

Syksy meni apeasti
näin tulevaisuuden kapeasti
työkaverit puhuvat kopeasti
paloin loppuun taas nopeasti

Ei tuossa ollut mitään tunnetta, vain turtumusta, tao tiiviimmin riimiä



Syntipukki

Töissä löysivät syntipukin
sitä tölvii vuorollaan kukin

viihtyvyys kiusaajilla kasvoi oivasti
syntisäkki taas verta aivasti

No tuo on hieman parempi, mutta unohda jo ne lapselliset loppusoinnut.
Puren kieleen, en!



Vastarintaan

Työpaikalla vallasta taistelevi
kun työläisjoukko areenalle astelevi

kunniasta häpeästä ja asemasta
palkasta, pomon suosiosta kamppailevi

Kaunan kiväärit jatkuvasti paukkuvi
kateuden kapiset rakkikoirat haukkuvi

yöksi taistoo raukeevi
toiset nautinnossaan nukkuvi

heikot valvoskelee,
tuskaansa tihuttelee

hammasta pureevi,
aamuksi itsensä kovettavi

aamun hyiset ensi viillot
murtavi mielen suojauksen

hajottavi hauraat unelmoidut
ohjeet läheisen kultivoidut

Menee yö, toinenkin uneton, iloton, vierähtää viikko, kiertävi kuu, sitten ..

Nahan luonti

Reviirini ikioman riittävän turvasin
kahvihuoneeseen varmana kurvasin

varpailleni en anna enää hyppiä
rusinoita työkakustani nyppiä

kiusaajille rajani näytin
omaa oikeuttani käytin
loin nahkani, toteutin tahtoni


--
(c) Jokke, Sanojen seitti

lauantai 8. joulukuuta 2012

TSH:n puut ja pensaat

Tolkienin TSH:n Keski-Maa on myyttinen haltioiden, kääpiöiden, ihmisten asuttama maa, jossa Sauron, Saruman ja Gandalf käyvät hivuttavaa taistelua vallasta, tai lähinnä Sauron ja Saruman.

Maailma tuntuu olevan luonnonlakiemme kaltainen, siellä on päivä ja yö, eri vuodenajat, ruokaa, eläimiä ja kasveja, happea ilmakehässä.... koko trilogian perinpohjainen postaus on  täällä.

Puista mainitaan ainakin mallorn, jota kasvaa Lorienissa, sekä huorni, mainitaan enttien yhteydessä, onko tämä puu jäi minulle vähän epäselväksi. Entit ovat puiden kaitsijoita, ja keskeisiä Sarumanin kukistuksessa.

Tuttuja puita ovat saarni, Gandalfin sauva on saarnista, pyökki mainittaneen ja laakeripuu, tomariski ja piikkipensas niin ikään jopa Mordorissa, mutta tutummista olivipuu, kataja, pähkinäpensas ja ruusupensas ja viiniköynnös.

Olennoista ihmettelin örkkien alkuperää, onko Sauron tai Saruman luoneet ne, tehtaillaanko niitä, kloonataanko, elokuvassa,  muistaakseni "kloonaus" näytetään vasta kakkososassa?

Eli Tolkienin maailma tuntuu olevan faunaltaan osin meidän maailmamme kaltainen syöhän Klonkku raakaa kalaa, raakaa jänistä, kovakuoriaisia ja lieroja. Olifantit lienevät hieman elefanttien kaltaisia, hevosia on, kotkia lentelee ...

Hobitit pitävät hyvästä ruuasta, ja kessusta, eli viljelykasveistakin on paljon tarinaa.


torstai 29. marraskuuta 2012

La Fontainen eläinrunoja


La Fontainen eläinrunoja on teos, jossa on loistavat kuvat, ja LaFontainen opettavaisten tarinoiden mukaan tehtyjä runoja, jotka eivät ole niin kovinkaan loistavia -minusta-.. Runoja on kolmekymmentäyksi.

Esimerkiksi Jänis ja kilpikonna -tarina on riimitelty kolmeen säkeistöön ja alkaa
Ei juoksua auta kuin lähtö ajallaan.
Jänis ja kilpikonna sen todistavat kai.
"Lyön vetoa", sanoi konna, "että sinusta voiton saan.
Olen ensin maalissa." -"Ensin? Hullu liet, vai?"

Minusta aika vaikeaselkosta oletetulle lukija- tai kuunteilijaryhmälle.
Pitäisi riimittää sujuvammaksi ja lyhyemmin.

Kuva on sivulta 66 loppuosa tarinasta Maidonmyyjä ja maitoruukku, missä ajatukset lentävät, ja Perrette hankkii jo maitorahoilla monia hyödykkeitä, vaan maito kaatuu ja ruukku putoaa...

Kirja on vuodelta 1983, ja ostamisen arvoinen, hienoja kuvia, tarinoissa ajattomia opetuksia.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Joulurunoja, joulurunoja, ja joulurunoja

Jouluintro

Joulukuu , laatikot  täynnä ahdistusta,
materian saalistusta
joulukortit , lahjalistat , kuusen haku
onko tässä edes Joulun maku
puuttuu järjen hive, tolkun taju

Jurrin joulupainajainen on ollut valitettavasti tämä

Putkayö

Pikkujouluyö
Jurri vieläkin lyö

Jurri joi glögit boolimaljat
sitten kaikki oluset ja kaljat

Vielä muut mustelmille hakkasi
television hankeen nakkasi

Naapurin pinna siinä katkesi
tositoimintaan hän ratkesi

poliiseille heti soitti
laillista tietä koitti

Virkavalta tuli ovesta kotiin
juuri ehätti loppusotiin

Jurri viinahöyryissään alkoi riehua
sappi aivan sikana kiehua

Siinä poliiseille Jurri haistatti
ja potkut alavatsaan maistatti

Poliisi herjat, potkut torjui
Jurri seinille horjui

Käsirauta ranteeseen napsahti
Putkareissu päälle rapsahti


Materiamania valtaa alaa, mainoksia, mainoksia ja vielä mainoksia. Sitten lisää   ... mainoksia, ja vielä
  
Materiamania

Äiti tavaraa töitten jälkeen ostaa
ruokaa, juomaa kaappiin nostaa

Isän visa kaupassa vikisee ja vinkuu
jälkikasvu lahjoja haluaa ja hinkuu

Roinaa, materiaa, kamaa
loppupelissä ihan samaa

Mitä siitä jää


Tyhjyys


Ontto olo,
Lompakkoon kolo
Ulosottolasku nolo

Äiti tuumii
Tavara on turhaa
Monen eliön murhaa

Kulutettutonni
ei ole kodin onni 
Ei hurmio
vaan turmio

Onnellisuus tulee teoista somista
Tavaroista omista
Itse tehty
Käsin pesty
Puhdas, kaunis, yksinkertainen



Joulussa parasta

Vinkunut on isän visa
Käynnissä ostos kisa

Osta, laita, hääri
lahjapaperiin kaikki kääri

Joulukiireet on nyt loppu
Unohtui jo hoppu

Perheelle on aatto, joulupäivät aikaa
Odottaa voi joulun taikaa

Joulun paras pakkaus
on perheen jakamaton rakkaus


Joulun taikaa


Lumen huntu maan peittää
joulupuuroa äiti keittää

Aika aaton kulkee
hämärä valon sulkee

Joulupukin porot laukkaa
jäkälää välin haukkaa

Kello kahdeksan lyö
sisko, veli puuroa syö

Kulkunen kilkkaa pukin reessä
lahjakontin kanssa oven eessä

Äiti pesueelle hymyn suo
pukki kun lahjat kilteille tuo



Jouluaattona Jurri löytää pihakuusen alta lahjapaketin

Joulukiitos

Oi joulupukki, sua kiitän
toit Jurrille kahvinkeittimen
sen verkkovirtaan liitän
Lupaan olla kiltti koko vuoden
naapureille iloa suoden 


---
Runot julkaisemattomasta kokoelmasta Sanojen Seitti (c) Jocke Böcker 2012

perjantai 23. marraskuuta 2012

Arto Melleri: Johnny B. Goethe, 1988



Mellerin runojen kokoelman kansi

Arto Mellerin kokoelma Johnny B. Goethe on varsin lyhyt kokoelma. Ensimmäinen on nimiruno on seitsemän rivin mittainen, ja vältän tekijänoikeusdilemman jättämällä viimeisen rivin pois, eli
Johnny B.Goethe
Kuule hei lauri älä mulle ala
ihan totta stikkaa vaan spaddu
ja lähe vetää
            Älä mulle ala, älä ala

Kato
Näin on Näppäimet
...

(Viimeisen rivin näet omasta tietokoneesta kirjaimet, jotka alkavat qwerty ja å:hon asti, ja Mellerillä on ollut Näppäimissä vielä u pisteillä).

Runo on voinut olla oivaltava vuonna 1988, jolloin Näppäimistä puhuttiin, muttei qwerty:stä Runo on minusta tyypillistä Arto Melleriä, yksinkertaista, kaunista ja hyvää. Toistolla älä ala, ja ala sanan toistolla saadaan rytmiä, ja lopuksi siirtymä pois tilanteesta.

Kokoelmassa on laskujeni mukaan yhteensä kaksi tiuta ja yksi runoa.

Mellerillä on tehokeinona toisto Kissa pistoksissa -runossa toistetaan "ma oon kolli joka koluaa/ sun nurkissa/ alla ikkunasi mouruaa/ sillä kynsillä/ jotka sä sait/ sun täytyy saalistaa/, tässä on itse asiassa ensimmäinen ja viimeinen säkeistö ja keskellä on mielenkiintoinen säkeistö.

Turnajaisten jälkeen -runossa Melleri viittaa Dulcineaan, eli siis Don Quijoteen, Commando Raid ja Pääkallonlipun alla ovat nykyrunoutta ja karheaa ja rujoakin, Lady Luuviulussa toistoa on runsaasti.

Nuku rauhassa Norma Jean on rohkea runo. Melleri kirjaa sen, joka on joskus kerrottu "julkisena salaisuutena" tai otaksumana, mutta hän ilmaisee sen varsin suoraan ja vulgaaristi. En sano, että olisi huono runo, puhutteleva ainakin. Tässäkin valuvat eritteet. Runoa en uskalla yhtään enempää kommentoida, lue itse.

Toisto teema jatkuu miltei kaikissa runoissa. Myös miehen ja naisen kosketus, läheisyys ja suhde ovat monessa läsnä tavalla tai toisella. Runot on minusta hyvin "läsnä"

Suru syrämessä -runon ensimmäinen säkeistö, minusta hyvä kuvaus surusta
Kun suru tulee sisään
se ei riisu kenkiään, kävelee
hitaastisulavat jäljet narahtelevaiseen laattiaan
käpälöi vähän kaikkea

Credo runo on vain kahden rivin mittainen, muttei mitenkään vähäpätöinen, puhutaan armon valon läpitulosta linnunpaskaisen ikkunan läpi, noin muutaman adjektiivin poisjättäen tyypillistä vastakohtaista ja eritteistä Melleriä, mutta vahvaa. Jos Melleriä tarkemmin erittelisin, joutuisin kommentoimaan näitä eritteitä, mutta niitä oli myös aiemmin bloggaamassani teoksessa. En arvota enkä arvostele,  eritteet runoissa ovat kuitenkin todella läsnä, ne ovat jopa voimasanoja, tuovat voimaa. Melleri on mahtava.

Jääruusut runossa toistetaan riimiparia Halvassa hotellissa/kaupungin laidalla/, runossa poraudutaan miehen ja naisen suhteeseen.
****

Arto Melleri: Elävien kirjoissa, Myöhempien aikojen historia lyhyt oppimäärä

Mellerin Elävien kirjoissa on vuoden  1991 Finlandia-palkinnon voittanut teos on.

Teoksessa on neljässä osassa noin kolmekymmentä runoa ja neljä novellimaista kertomusta. Mellerin sanoissa ja ilmaisussa on voimaa ja tabua, hän käyttää arkojakin sanoja ja aiheita. Anatomia ja eritteet, hyväksikäyttö, stalkkaus, peräkammarin poika ja kerrostalokyttääjä esiintyvät teoksessa. Tulee mieleen jopa Rosa Liksomin tyyli Yhden yön pysäkissään.

Novellimaisessa tarinassa Rouva Kananpaska tilitetään kerrostalokyttääjän tunnot: ”Sitä ennen on tietysti muita häiriöitä: yläkerran everstin vesihana vuotaa … kolmannen kerroksen nuorenparin dalmatian koirat … niistä olen tehnyt valituksen

Iso tyttö parka –runossa Melleri kysyy ”miksi joku tahtoo pahaa toiselle, joka on kiltti”, hyvä kysymys. Ukrainassa sattuneeseen onnettomuuteen viitattaneen Energian suurassa ” Nähdään kalvaan Koiruohon kantavan satoa/vielä monen Ukrainan mustassa mullassa”, myöhemmin viitataan Persianlahden sotaan, ja muurin murtumiseen, yhdentyvään Eurooppaan ja pelkoihin siitä.

Useat runot ovat hyviä, kuten Syntymätön: ”Ei, en halua syntyä vaihtaa lapsiveden suloista solinaa” … Vaimon tuontiakin kommentoidaan ”Välitalon Uolevi on hommannut itselleen emännän Filippiineiltä” …

Teoksen lukeminen vaatii jonkin verran yleissivitystä, Platonin luolavertaukseen viitataan, ja Urho Kekkosen Pekka Peitsi nimimerkkiin ja samassa ”novellissa” viitataan kvartettiin Ryti, Tanner Kivimäki ja Linkomies. He saivat kaikki sotasyyllisyystuomion.

Elävien kirjoissa on elävä osoitus runouden voimasta. Mellerillä ei ole aina säkeitä, eikä juuri koskaan riimejä, mutta tunnetta on, ja elettyä elämää, voisi olla itse koettua, sen makuista on rosoista ja karheaa.

Pieni muistutus vielä, että nämä erite- ja anatomia-asiat jätin kommentoimatta, ja niitä näissä runoissa myös löytyy, elämää tietenkin sekin.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Koulukiusaaminen ja ratkaisu -runot

Koulu ei ole aina kiva. Kiusaaminen sattuu aina ja kipeästi

 Roskapussi

Löytyi luokastakin pinko roskapussi
kova viittaamaan toi jussi

häntä muistamme pahoilla puheilla
kaverillisilla ruhjeilla

Tussit, kynät, kumit piilotamme
ivapuhetta hänestä kailotamme

onnessamme on uusi raita
repeytyi vielä roskapussin paita



Itku ja poru

Kotona isä huusi
pilalla on paita uusi

Hammasta poika puri
mutta itku siinä tuli

Kotoa kouluun asia kerrottiin
mutta asian kanssa liikaa varrottiin

Kiusaajat kun kaikki kielsivät
kantelupukkia edelleen hiersivät


 Murtui hauras

Kiusaajan kyiset hyiset ensi viillot
mursivat mielen suojauksen

hajotti hauraat unelmoidut
ohjeet vanhempien kultivoidut




Piina

Viihtyvyys kiusaajilla kasvoi oivasti
hikipinko taas verta aivasti

Syntisäkki sai maistaa
kiusaa monenlaista
verbaalisen sanakirjon
homo, köyhä sekä vammainen
kohtalo on tyly sellainen

fyysiseksi touhu meni
tuli turpaan, potkusarja sattui perille asti
räkää lensi naamaan aivan koko lasti


Soitto

Soitto kouluun
katsanto puheluun
onko teidän lapsi pelkkä parka
ujo, onneton ja vielä arka

faktat rauhallisesti kotoa puitiin
vastavirtaan jonkin matkaa uitiin

järkipuhe aina lopulta voittaa
vastatoimien aika koittaa

Laitettiin kuriin kiusaajien kööri
pistettiin kiinni pahanolon rööri


Erilaisuus


Voit hyvin sä erilaisuutta sietää
eikä kaikkea toisesta  tietää

Mut’ toinen toistaan täydentää
apua kun hyödyntää

näin lopputulosta suvaitsevaisuus parantaa




Pehmeä tie

Tatamilta itseluottamusta hain
ahaa-elämyksen sain

Reviirini oman turvaan
luokkahuoneeseen pää pystyssä kurvaan

varpailleni en anna hyppiä
itsetuntoani enää nyppiä

kiusaajille rajani näytin
omaa tilaani suvereenisti käytin


---
Parhaat koululaisrunot -teoksen runot 22-28, julkaisematon (c) Jokke, 2012.

Jälkikommenttina voin sanoa, että koulukiusaaminen on ilmiönä niin iljettävä, jolla tuhotaan uhrin koko tuleva elämä. Minusta jokaisen aikuisen ja luokkakaverin on puututtava ilmiöön, joka vain jatkuu ja jatkuu. Kiusaaja ei koskaan lopeta kiusaamista, ehkä poikkeuksiakin on, minusta kiusatulle pitää antaa respektiä ja välineitä puolustautua.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Lähtemisrunoja tai lauluja Tolkienin Taru Sormusten Herrasta

Uusintalukuprojektini Taru Sormusten herrasta jatkuu täällä.

Kirjaan tähän kolme laulua ensimmäisestä kirjasta

Bilbo lähtiessään laulaa luvussa 1
Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä sen alkavan näin
nyt se on edessäpäin 
....
kunnes se tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa
mihin sitten, tiedä en.

Luvussa 4 Sam ja Pippin laulavat

Hohoo käyn pulloni luo
surut huolet hukuttaa tuo
satakoon ja tuulkoon vain
tie jatkukoon virstoittain
minä loikomaan alle puun ....

Frodo luvussa 6 Vanhassa metsässä hieman jo hukassa

Oi matkaaja varjojen maassa tässä
epätoivo pois, vaikka pimeässä
he ovat, pian loppuu metsien valta
ja aurinko loistaa kaikkialta

Hienoja lauluja, loppusointuja on käytetty, laulu on preesenssissä

Bilbon laulu kuvaa hyvin hänen elämänasennettaan..

Samin ja Pippinin laulu on iloisempi ja huoleton.

Frodon laulu on epätoivoisempi, mutta optimistinen ja luo valoa.

Nämä kaikki laulut laulettiin ennenkuin matkan vaarat olivat selvinneet tai kohdanneet hobitteja.

***
Koko trilogia on täynnä upeita lauluja, runoja, tämä on vain alun lähtemisteemasta.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Lehmä Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa




Punainen viiva on Kiannon klassikko, josta en erityisemmin pidä. Arvostelu täällä.

Luin kirjan läpi lehmä-näkökulmasta. Teoshan alkaa karhuperspektiivistä, eli karhu syksyllä haluaa löytää eläimen jolla kilkattava kello kaulassa. Karhu tappaakin lehmän, joka on juuttunut takajaloistaan, ja karhu pitää erityisesti "udarkalvoista".

"emoni oli minulle kertoillut kaskuja kalisevakaulaisista otuksista   ... joiden vatsanaluset muka maistuivat makealle"  "kuulostelin kalkatusta ... kirjokinttu takertunut takajaloista ... laiha ronkale, mutta utareet kuin hunajaa ..."

Romppasella on Ämmikki-lehmä ja mullivasikka navetassa lammasten kanssa. Aiemman lehmän oli "mörkö tappanut"

Teoksen lopussa karhu herää nälkäisenä ja murtautuu älykkäästi Topi Romppasen aitaukseen ja raatelee lehmän eli  Ämmikin henkihieveriin.

"kuulee lehmänkellon äänen ... mökin lehmä oli pedon kiljahdukset kuultuaan kadottanut vaistonsa ... pyöri .. ei pystynyt pakenemaan  ... alkoi raahata raatoa   ...virui kuolonkoriseva Ämmikki sorkat pystyssä.

Tätä kovasti ihmettelen. Kuvauksessa karhun ajatuksia ja "puhetta" kerrotaan. Karhu ottaa aidasta lautoja pois, eli se on hyvin älykäs, joka ilmenee myös emon "vinkeistä", lehmä sen sijaan on tyhmä. Toiseksi tekstin sana raato minusta viittaa kuolleen eläimen ruumiiseen.

Lehmän kuvausta on myös tekstissä
Ämmikki kippurasarvinen
Ämmikki halajaa haudettaan (mitä tämä tarkoittaa???) mullikankin on muonansa saaminen
Ämmikki on nuoleksinut hänen (Riikan) tyhjiä kämmeniänsä

(Riika) lyyhistyy vatsan alle tarttuu nänninpuikkoihin ja lypsää ... Ämmikki ölähtelee ... maitoa ..kiulun täysi.

Minusta Kiannon Punainen viiva ei ole myöskään lehmä-kirja. Ämmikki on jo nimenä minusta vastenmielinen, sana ölähteli ei minusta ole mukava, eikä mikään muukaan koko kirjan tapahtumista.

Toisaalla selviää, että Riika ei hoida Ämmikkiä, jos Topi on poissa "myös navetassa isännän poissaolo tiedettiin. Ämmikki oli tyytymätön, että lantakasa takajalkojen takana kasvoi, mullivasikka Kuropatki mylähteli närkästyksissään.

Toisaalta tämä on klassikko, eli fanejakin löytyy ja eri mieltä saa olla.

Itsenäisyysruno

Itsenäisyyspäivä on vapaan kansakunnan hienoin juhla.
Isänmaa

Rakas isänmaa,korpimaa, ahomaa, sua tahdon puolustaa

Paatosta isänmaallista, sinivalkeaa
ylpeydestä syämmein halkeaa

Suomen mieli
äidinkieli

Muistamme työn Mikael Agricolan
ABC- kirjaan työstit Suomen kirjakielen pohjan

Kansalliskirjailijoita pitkä rivi
Lönnrot, Runeberg ja Kivi

Oi kiitos Suomea puolustanut sukupolvi,
Taistelunne oli sankaritekojakin urheampaa
Kiitos meillä on siniristilippu ja vapaa maa

---
Julkaisemattomasta kokoelmasta Sanojen Seitti (c) Jocke Böcker 2012
***
Lyhyempi versio kuuluu

Isänmaa
Rakas isänmaa,korpimaa, ahomaa, sua tahdon puolustaa

Paatosta isänmaallista, sinivalkeaa
ylpeydestä syämmein halkeaa

Suomen mieli
äidinkieli

Kansalliskirjailijoita pitkä rivi
Lönnrot, Runeberg ja Kivi

Suomea puolustanut sukupolvi,
Taistelunne oli sankaritekojakin urheampaa
Kiitos
Meillä on siniristilippu ja vapaa maa

-Jokke-

__
Tai vielä lyhyemmin


Rakas  isänmaa,
korpimaa, ahomaa.

Paatosta isänmaallista, sinivalkeaa
ylpeydestä syämmein halkeaa
Kansalliskirjailijoita meillä komea rivi
Lönnrot, Runeberg ja Kivi

Oi kiitos Suomea puolustanut sukupolvi,
Taistelunne oli sankaritekojakin urheampaa
Kiitos
Meillä on siniristilippu ja vapaa maa

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kirsi Kunnas


Kirsi Kunnas on runoilija, jota arvostan, kuten kaikki Tunteellisen siilin siis Tiitiäisen satupuun lukeneet

Tuntellinen siili, ensimmäinen säkeistö, yhteensä kaksi säkeistöä
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.


Hän on myös Suomentanut Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä
josta yksi loppupään hieno oivallus, ei koko "runoa"

Ja Tuittu ruusut sai ja kirjeen luki
ja nimenkin hän tarkkaan tavasi
ah posken punaruusut häntä puki
ja Nyytille hän sylin  avasi

Kirsi Kunnas (Wikipedian mukaan Kirsi Kunnas-Syrjä) on kuitenkin syntynyt vuonna 1924, ja hänestä oli laaja juttu Suomen Kuvalehden toukokuun numerossa, muistaakseni 12.5.2012.

Hänet on mainittu jo Uuden runon parhaimmissa, josta yksi "uusi runo", siis huomaa tässä runossa ei ole mitään loppusointuja.

Arvoin hienoista runoista yhden ja sen ensimmäinen säkeistö on seuraavanlainen

Olet kaunis
Hymyily sormillasi:
liverrys linnun
linnuilla taivaan polut
ja siellä sydämesi

Tutustu ihmeessä Kirsi Kunnakseen hän on erinomaisen hyvä ja vaatimaton runoilija. 



***
Äitikin hän on.  Tutustu myös tähän bloggaukseen täällä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Huumoria ja tunnetta Hamletissa

Shakespearen Hamlet on tragedia, mutta sisältää monia humoristisia kohtia, samaan aikaan tämän kanssa julkaisen kirjanurkan puolella toisen Hamlet bloggauksen.

Hamlet-näytelmä sisältää jo sisällään näytelmän, jonka merkitys on siinä, että se paljastaa setänsä synnit Hamletille, ja aikaansaa kostonhimon....
Näytelmän alku on ilmeisesti liian lyhyt Hamletin mieleen.
HAMLET. Oliko se proloogi vai mielilause sormuksessa?
OPHELIA. Se lyhyt oli.
HAMLET. Kuin vaimon rakkaus
Seuraavassakin Hamletin ja Ophelian vuoropuhelussa saa mukavan kuvan

Hamlet kysyy Ophelialta:
-Saanko maata helmassanne, neiti? (Istuutuu Ophelian jalkain juureen.)
ja Ophelia vastaa
-Ette, prinssi.
- Pää helmassanne, tarkoitan?
- Saatte, prinssi.
- Ajattelitteko minun tarkoittaneen sopimattomia?
-En ajatellut mitään.
-Ihana ajatus maata tyttösen jalkain juuressa.
-Mitä, prinssi?
- Ei mitään.
-Olette hupainen, prinssi hyvä.
-Ken? Minäkö?
- Niin, prinssi hyvä.
Minusta näinkin yksinkertaiseen tuokiokuvaan välittyy oikea ja aito tunne. Hamlet ei ole mitenkään hullu, mutta seuraavassa niin koitetaan kovin väittää. Hullu -sanakin lienee näytelmässä puolensataa kertaa.


Polonius, joka on Ophelian isä pulputtaa Hamletista.
Nyt se toimi päättyi.
Mun herrani ja armollinen rouva,
Selvittää tässä, mit' on majesteetti 
Ja mitä velvollisuus on, ja miksi 
Yö yötä, päivä päivää, aika aikaa, 
Ois päivän, yön ja ajan tuhlaamista. 
Siis, kosk' on lyhyys viisauden sielu 
Ja laajuus vaan sen ruumiin koristetta, 
Niin olen lyhyt. 
Poikanne on hullu
Ma sanon hullu; sillä mitä muuta 
On hulluus, jos sen tarkoin määrittelet, 
Kuin ett'et ole muuta kuin vaan hullu
Mut olkoon.
Toistolla on tehonsa, ehkä Hamlet siis on hullu Poloniuksen mielestä (näytelmässä ei minusta ollut)

KUNINGATAR. Mutkat pois ja asiaan. (Kuningatar on Hamletin äiti)

Mutta pääseekö Polonius suoraan asiaan pitäisi päästä, mutta päästäänkö tässä?

POLONIUS. 
En käytä, rouva, mutkia, sen vannon. 
Hän hullu on, se totta; totta, että 
Se paha on, ja paha, että totta. 
Hupainen sananväänne; mutta pois se! 
En käytä mutkia. 
Siis myöntäkäämme, 
Ett' on hän hullu
Jäljellä nyt, että
Syyn harkitsemme tähän muutokseen, 
Tai oikeammin: puutokseen; näet, tuolla 
Puutteellisella muutoksell' on syynsä. 
Niin siihen jäämme nyt, ja se on jäännös. 
Nyt aatelkaa: On tytär mulla, — on, kosk' on hän mun — 
Jok' antoi, niinkuin lapsen tulee, mulle, 
Huomatkaa, tämän. Päättäkää nyt itse....

Bloggauksen lukija voi päätellä itse, pääseekö Polonius mutkitta asiaan, ja onko argumentaatio muuta kuin toiston toistoa, ja sen toistoa, että toistetaan, ja totuudesta laistetaan.
***
Lopuksi äänneasuhuumoria, joka aukesi vasta minulle selityksien kautta.

Polonius: Do you know me, my lord?
Hamlet: Excellent well; you're a fishmonger*
Polonius: Not I, my lord.
Hamlet: Then I would you were so honest a man…

POLONIUS: Tunnetteko minua, hyvä prinssi?
HAMLET. Erinomaisen hyvin. Olette kalakauppias *
POLONIUS.En suinkaan, hyvä prinssi.
HAMLET. Sitten soisin, että olisitte niin kunniallinen mies.
POLONIUS. Kunniallinen, niinkö, prinssi?...
Polonius valittaa myöhemmin …. ”sanoi minua kalakauppiaaksi*".

*Polonius ei huomannut piikkiä, kuten en minäkään, mutta Hamletin selityksistä avataan tätä (kääntäjän tieto) Fishmonger (kalakauppias) melkein sama-ääninen kuin fleshmonger (parittaja). Poloniushan on Ophelian isä!

--
Lainaukset Gutenbergin kirjoitusasun mukaan, eräistä kohdin olen jättänyt pois puhujan nimen..

maanantai 29. lokakuuta 2012

Muumit, vieraanvaraisuus ja omistaminen

Janssonin muumikirjat ovat loistavia, niissä on oma filosofiansa. Kävin juuri äsken kommentoimassa muumien suhdetta omistamiseen.Muumit ovat avoimia ja vieraanvaraisia, ja samaten suhtautuvat hieman laajasti omistamiseen.

Muumipeikko ja pyrstötähdessä piisamirotan asuinsija tuhoutuu, kaveri tulee pessimismiään viljelemään muumitaloon. Muumit ottavat aina vieraat vastaan.
Muumien lähtiessä tähtitornille ainoa mammonan perään oleva on Nipsu, joka haluaisi granaatteja mukaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Granaatit saivat jäädä.
Muumit kävivät kaupassa, tavaran loppusumma oli liian iso, mutta kaupasta selvittiin ulos, eikä kauppias tainut jäädä voitolle.
Samassa kirjassa hemulit keräävät toinen hyönteisiä ja toinen postimerkkejä. Postimerkit lähtivät lentoon ja se oli varsin traumaattinen kokemus hemulille, postimerkit löytyivät. Muumit piiloutuvat Nipsun löytämään luolaan.
Niiskuneidin nilkkarengas löydetään ja annetaan Niiskuneidille. Niiskuneidillä on myös omistaminen verissä. Joskin hänellä ei ole juuri muuta kuin nilkkarengas ja otsatukka.

Taikurin hattu -kirjassa muumitalossa asuu Pikku Myy, eli kaikki kynnelle kykenevät majoitetaan myös Niiskuneiti. Kirjassa on kaavakuva huonejaosta. Hattivattien saarella hemuli ottaa hattivattien ilmapuntarin, josta maksettiin Niiskuneidin otsatukan verran hintaa. Hattivatit hakivat omansa vain pois.
Tiuhti ja Viuhti lienevät varkaita. He lienevät ottaneet Mörön löytämän kuningasrubiinin, jota Taikurikin havittelee. Taikuri on hävittänyt hattunsa, jonka muumit ovat ottaneet käyttöönsä. Hattu on yllätyksiä täynnä. Se lopulta vaihdetaan kuningasrubiiniin Mörön kanssa. Taikuri puolestaan ei voi ottaa kuningasrubiinia Tiuhdilta ja Viuhdilta, mutta asia ratkaistaan toiveella. Kirjan toiveissa Nipsu on taas mammonan perään. Niiskuneiti haaveilee silmistä, jotka näki laivan keulakuvassa, jonka muumit löysivät vedestä. Muumimammalle tärkeä esine on käsilaukku, joka katoaakin, ja etsitään, ja löytyy, on Tiuhdilla ja Viuhdilla.

Vaarallinen Juhannus -kirjassa. Muumit jättävät veden valtaan jääneet talon, ja asettautuvat teatterin, jonka ottavat käyttöönsä. Nuuskamuikkunen, joka ei piittää maallisesta mammonasta ja vihaa kieltoja, repii puiston kieltotaulut. Viljaana ja erilleen joutuneet Muumipeikko ja Niiskuneiti taas polttavat kyltit, jotka löytävät. Muumeille on tyypillistä vieraanvaraisuus, ja löytötavaran hyödyntäminen.

Taikatalvi teoksessa Pikku Myy ottaa Mamman tarjottimen, ja Tuutikki asuttaa uimahuonetta. Muumimamman hillot syödään, ja talossa asuu joukoittain porukkaa.

Muumipapan uroteoissa Muumipappa on tervetullut heti Fredriksonin laivaan, mihin myös Juksu ja Hosuli majoittautuvat. Hosuli omistaa Maxwell kahvipurkin ja paljon nappeja. Hosuli on Nipsun isä, joten omistaminen on verissä.

Muumipappa ja meri teoksessa muumit purjehtivat majakalle, ja asettautuvat asumaan. Oma talo jää tyhjäksi. Majakanvartija sen sijaan oleilee saarella, mutta ei palaa ennen kuin lopussa vartiopaikalle. Kuka majakan omistaa jää arvoitukseksi, ja on sivuseikka, mutta suhde omistamiseen on edelleen sama.

Muumilaakson marraskuu teoksessa, muumit ovat poissa, ja muut asukkaat asettautuvat muumitaloon. He asuvat siellä resursseja kaikkia resursseja käyttäen, mutta säästäen paikan hengen ja tavarat.

Näen omistamisen olevan samanlaista kuin sukujen kesämökeillä, Porukkaa pyörii nurkissä, ja kaikki saavat käyttää joustavasti tiloja. Vastavuoroisuus saa systeemin toimivaksi. Jos vastavuoroisuutta ei ole, vieraanvaraisuus kärsii, ja silloin jokainen linnoittautuu pitämään kiinni omista tavaroistaan.
***
20.12.2012

Jostain syystä googlesta tullaan hakusanalla muumi jouluruno.

Muumit nukkuvat talviunta, Kuusi -tarinassa novellikokoelmassa Näkymätön lapsi Muumit heräävät joulua ennen ja hääräävät joulua, mutta eivät tiedä mikä se on, jotta googlen haku ei olisi aivan turha tässä huonohko runo

Joulu on pian jo ovella
painaa stressi povella

Kampsu huutaa kiire, kiire
Joulua varten kuusi kaada
kaikkea on pakko saada
ruuat osta, laita, lahjat hanki ja paperiin kääri
kiire, kiire,  kaikki hääri

Muumit ihmeissään kuusen ostaa
lahjat ja ruuat sisälle nostaa

valmiiksi laatikot laittaa
pikkumönkiäisille ruuat kyllä maittaa

kuusi on koristettu
piha somistettu

nyt voi joulu tulla
ja juhlamielellä olla

***
Raukeina he pieluksille pään painavat, 
ja kevääseen levollisna uinuvat
talviunilla kevään tuloon asti, 
kunnes Nuuskamuikkusen sulosävelmät heidät herättää

***
Varsinaisia joulurunoja (moneen tilanteeseen) on täällä

perjantai 26. lokakuuta 2012

Tik-tikka, hukkaan kukka

Lumivaippa peittää maan nyt vuonna 2012, vaan viime vuonna marraskuu 2011 oli varsin lämmin, jolloin runoilin ...
***
Marraskuu paras kuu on lauhan lämmin. Työmurheet pysyvät taka-alalla

Tik-tikka

Aika parantaa traumat haavat
pettymykset etäisyyttä saavat

ratkeaa pahinkin pulma
kun vaihtuu siihen näkökulma

syysluonto odottaa kokijaansa
käpytikka näkijäänsä





Kukka hukkaan

Marraskuussa lämpöä riittää
Kasvit kukkaa ylös pukkaa

pölyttäjät kyllä on jo poissa
onkaloissa talvikoloissa

hukkaan meni kukka

 --

Runoja Sanojen seitistä (c) Jokke

lauantai 20. lokakuuta 2012

Laiskan kouluviikko

Annetaan vihdoin puheenvuoro nuorille

Laiskan kouluviikko

Koulu on pakkopullaa
hitaasti se rullaa

Matikka on mälsää
Fyssa on tylsää
Enkku is boring
Ruotsi är onödig
Valinnaiset on turhii
Hissa on täynnä murhii
Bilsast saa bakteerei
Mantsas hierotaa manterei

faija! tsiigaa
Liikkaakin on liikaa

lähden himaan hipsii
juon cokista ja syön shipsii


Ei jaksa

miksei kukaaan  maksa
mä EN maikka JAKSA



Ikiliikkuja

nähdää heses
mä oon meses
lähe hesee
tuu sää mesee
mesee?
ei ko hesee …
---
Parhaat koululaisrunot, Jockes Kola , (c) 2012 julkaisematon

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Painottomuus


Painottomuus

Jurri paisuu lihoo ja komistuu
vaimo vain hoikistuu

Jurri syö, juo, mässäilee
vaimo vain passailee

vaimon kontrolli on kateissa
fokus on leseissä
kilot kun karisee
Jurri  marisee
vaimo - aivan naatti
enää pelkkä automaatti

katosi ilo elämästä
ainoasta  tästä

Jurri ei tajua
kuinka rajua
on laihtua

aatokset vain kehää kiertää
rasvaa kun ei voi lainkaan sietää

puntarista tuli elämän napa
laihdutuksesta outo tapa

--
Sanojen seitin 28:s runo, (c) Jokke

perjantai 12. lokakuuta 2012

Runoi turun murteel



Heli Laaksosesta olen kirjoittanut täällä, hän on tunnettu Turussa "syntyny runoflikka", mutta runoilee minusta laitililan, uudenkaupungin murteella.
On julkaistu kirja
Varsinaissuomalaist elämä; rakkaut ja suru, hiukka molemppi
Romantiikan jäljillä, lounaismurteella, 2006 Johanna Kaskinen.

Kokoelmassa on murrerunoilijana Heli Laaksone edustettun vissi neljäl runol, Markku Heikkilä uutissi turust -mies kolmel, Raimo Vahtera päätoimittaja ja moni muu monest Heikki Ilmari Saarento, Riitta Jumppanen, Kari Lempiäinen, Harri Kumpulainen, Harri Raitis, Oili Vainio, Karoliina Koskinen, ja Elias Saarinen tai ainaski kerra.

Teos ansaitsee paikkansa, sillä Turun murre ja turkulaisuus ovat joskus hieman väärinymmärrettyjä. Turkulaisen paras tuntomerkki on syntyminen Heidekenillä, joten nuorimmat näistä alkavat olla kaksikymppisiä, laitos kun lakkautettiin 1990-luvun alkupuolella.

Itse en pysty riimittämään kuin yllä olevat maestrot, seuraava tuntuu laimealta
lähdiks karkuu
aloin parkuu
Föril yli
joen yli kauas yli
tois pual jokke
ylpiänä ylpiän'
ihan yksi ilma mua
(Jokke 2012)

Eikä vedä vertoja seuraaville:
Jumppasen Riitta on 2004 aloittanut näin
Kyll noitten nuarten miästen kelpaa! on naiset,
viina ja mopot.   ....

tai Heikki Ilmari Saarento, 2000
Potkukelkan kans oli hyvä lähte flikastama ...

tai Karoliina Koskinen, 2006
Löytysiks sitä ihmist
joka ymmärtää mitä mää ole.
Ett ku mää sano pahast
nii emmä ain tarkota pahast,
sillo tällö vaan

Runossa on kolme säkeistöä, tämä oli ensimmäinen.
___


Teos Ruotsalaiset lainasanat Turun murteessa avaa tilannetta, kuten yllä flikka, tulee ruotsin sanasta flicka, f-alkuisia murresanoja on iso liuta: faartti (nopeus), fiini (hieno), flasku (flaska-sanasta = kannu pullo), friimerkki, friseerata (= kammata, siistiytyä), färi (=färg), förskotti (=etumaksu), föri (=lautta) ja Föri on Turun Aurajoen yli liikennöiva mukava lautta. Sen sijaan fyrkka ei ole tutun murretta. onk sul hilui, tarkoittanee, onko sinulla rahaa eli "hilui" tarkoittanee kolikoita.

En lähde tätä avaamaan enemmän, tutuskaa, ken tahtoo ..