keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kouluunlähtö



Elokuussa eloon kuuluu seitsenkesäisten syksyn koulun aloitus

Kouluunlähtö

Viikko on ostettu reppua ja takkia
Kaksi askelta eteen ja sitten pakkia

Kynät, kumi ja teroitin
Harppi, reppu ja viivoitin

Pullottaa jo upouusi penaali, räjähtää
Uusi reppu saumoistaan auki lävähtää

Varareppu onneksi ostettiin,
uusi penaali pöydälle nostettiin

Koulutie on kymmenesti katsastettu
eestaas pyörällä uudestaan ratsastettu

Kotoa lähdetään äiti sekä piltti
oothan sitten kiltti,
huutaa kummi ja vilkuttaa
oota minnuu huutaa mummi ja perään nilkuttaa

Koulu nielaisi Piltin
äidin palleron niin kiltin

Itku pääsi äidiltä ja mummilta
videointi unohtui kummilta



Ekaluokan ovi sulkeutuu, eräs jännittävä maailma avautuu eräänä elokuuna

Eka tunti

Koulun alku tosi kivaa
eikä siinä ole  yhtään ivaa

yksi kierii pöydän alla
toinen vaeltaa lattialla

hiljaa, paikoillenne, istukaa
suut suppuun ja rauhoittukaa

sä et voi mua lainkaan pakottaa
isäpuoli on poliisi, se sua sakottaa

haasteen ope hienosti kesti
jatkui ykkösluokan pesti


 Palkintoja ja ”palkintoja”

Eka kouluviikko koettiin
ja palautteet jaettiin

tyttösille kiiltokuvat, tarrat kultaiset
pojille jälki-istunnot parahultaiset

Näin ovat tytöt pojat samalla viivalla
Eihän ole eroa koulussa rasavillillä, diivalla?

___
Runot julkaisemattomasta kokoelmasta Parhaat koululaisrunot (c) Jockes Kola

perjantai 24. elokuuta 2012

Nokia, vaurautta, apetta, apeutta

Suomen Sampo

Nokiasta kova kapse kuului,
Kännyköitä sieltä maailman markkinoille tuli

Jorma juoni rahasammon,
vaurautta valui vuosia

Puheen pajatus letkeästi luisti,
tekstareilla toinen toistaan muisti

Peruspuhelimista 3310 on ihan ylivertoa,
muille muisti kansa tekstareilla kertoa

Nokian sammosta solkenaan,
kansa kirnusi hunajaista apetta

Eleli Suomi lihavia aikoja,
poliitikot luuli tekevänsä taikoja

Upo uusia malleja laadittiin,
joka kvartaalille ne saatiin

Lähti sitten Jorma
tanhuili työstä taustalle

Ei ollut enää Nokialla ideoita
Jengi youtubesta tiirasi videoita

Kosketus midaksen hiljalleen laantui
osake pörssissä laantumalla taantui

Kännykkä ei ole ollut enää puhumista varten,
eikä nappuloita ollut enää tarkoitus näppäillä,
saivat insinööritkin kehitystyöstään käppäillä

Symbian ja Meego, ne unholaan häipyvät vilkkuen,
Tilalle  tulee Ikkunat ilkkuen?

Omenasta kultaa, Steve Jobsin muistolle

Jobs nikkaroi muoviomenoita
kehitti niistä älykännyköitä

hieroi hieroi ja hieroi
sekä älynystyröitään ja näyttöpintaa

Tulipa siitä näytön henki hetkeksi heilumahan
ja pyysi 3 toivomusta tekemähän

Steve Jobs pohti ja pohdiskeli,
käveli ja istuskeli

Sitten Steve  virkahteli
Jos saisi kosketusnäytön onnistumahan,

Nokian polvillehen ja  virtuaalisen qwerty-näppäimistön toimimahan...

ja niin tanhuili puolestaan Jobs työnsä tehneenä taustalle".


Apeat akkunat
Nokiaan käyttöjärjestelmäksi tuli ikkunat
Suomessa suljettiin tehtaitten akkunat

Meego kuopattiin
tappiot hörpättiin

Kurssi sukelsi

Nokiaan tuli lisää jäitä eteiseen
ja porstuaan lumia

Osake romahti
Gongi kumahti

Viimeisen erän aika

Kuivuuko kassa
tyhjeneekö massi

pilkotaanko Nokia
makupaloksi muille
ahnaille suille

***
Vai alkaako Nokian nousu?
Jollakin toivon mukaan pysyy pinnalla.
***
Tuli 920:n Lumia
myyntiin sumia

Onko uusi uljas nousu alkanut
vai viimeinen räpiköinti?
***** 2013 loppu********
Lumian lumo suli
Noutaja tuli___
Kaksi ensimmäistä runoa, kokoelmasta Sanojen seitti, 2012, (C) Jokke, julkaisematon, Apeat akkunat (C) Jokke. Tiedämme NYT 2014 että 

torstai 23. elokuuta 2012

euron neuroosi

Etelään siirtyvät miljardit tukieurot, pohjoisen säästöt
näin velat kuitataan, vastuut unohdetaan ja siunataan optiopäästöt

mummon myntit, hemmojen hynät ja hillot  siirtävät ongelmat vain huomiseen
pitäisi unohtaa jo vanha ja keskittyä uuden luomiseen


Rahaa liikaa kuluu, systeemi on ihan seula
nousee koko ajan pahemmin euromopon keula



Kuka on se taho
joka katsoo onko valuutta laho ja maho,
jos ei
laittaa euron poikimaan
muuten joudutaan toteamaan
lama työpaikat  vei
hyvästi hyvinvointi
voi voi ja hei hei

---
(c) Jokke -2012-2013

lauantai 18. elokuuta 2012

Juhani Ahon Juhan lehmät


Juha -romaani on kiihkeä kolmiodraama olen lukenut teoksen monesti, mutta kiinnitin huomioni tällä kertaa tärkeään kotieläimeen, lehmään. Lainauksia Juhasta on postauksessa paljon.

Romaani alkaa päähenkilön Juhan kuvauksella, mutta jo ensimmäisessä luvussa mainitaan, että ”Lehmät makasivat paisteessa aholla alempana”, myöhemmin niiden luku tarkennetaan viideksi.

Marja löytölapsi ”oli tarhalla lypsämässä, oikaisihe katsomaan lehmän yli, kuka tuli solalla tarhan ja navetan välissä” lehmillä on kellot kaulassaan ja siis jonkin näköinen lieka, mistä tarttua ja navetta tietenkin on, mikä ilmenee monesti navetan aukossa tarha, jossa kellot kalahteli lehmäin märehtiessä, Lieka on omaa keksintöä, mutta pitäähän kellon olla kiinni jollain.

Shemeikka näki  ”Marjan maitopyttyä kantaen notkuttelevan tupaan” ….  Marja siivilöi maitoa pöydän päässä, kun Shemeikka tuli tupaan. Käsi kaarena korkealla, kun kauhalla maitoa siivilään hulahutti. Kohisi maito, sitten lirisi, kohisi taas ja taas lirisi, käden ...

Shemeikan ja Marjan ensi "rupattelu" käsittelee lypsyvaatteita

—Kuka sinä olet? Piikako?
—Siltäkö näytän?
—Äsken orjalta näytit lypsyryysyissäsi, vaan lienetkin tytär, vai miniäkö lienet?
—Emäntäkin lienen. Enkö emännäksi kelpaisikaan?
—Tuon?
—Senpä sen.
—Hän miehesi tuo—?

Olihan se, mutta Marja lähti pian, mutta maito ja lehmät jäivät, Juha voi päivitellä

Ja lehmästä on suurempi vahinko kuin ihmisestä? …, ettei Marja ole täällä lampaankaan arvoinen, saati lehmän.

Lehmä käy hätävalheenkin aiheeksi
Sanoisi olleensa lehmän haussa ja eksyneensä, niin eivät mitään tietäisi.

Lehmille tarvitsee kerätä talveksi heiniä, on pakko, mutta toisaalta pelkillä heinillä lehmät pärjäävät
 Yhden lehmän heinät minä lehdoista ja rannikoilta tässä pian keräisin.

Juhalle talon suuruus on karjan suuruutta, mutta ei siellä minne Marja on menossa Juha voittaa Shemeikan lehmien luvussa 5-3, vaikka vaimon hävisi.
Suurin talo, muista vähän erillään, Shemeikan talo. Ei heillä ole viljelyksiä eikä karjaakaan, jokin lehmä talossaan, Shemeikassa kolme. Kaupalla eletään ja eränkäynnillä ja ryöstöllä ja minkä milläkin vehkeellä. Vaan hyvästi eletään, hyvää syödään, hyvää juodaan, rikkahia ollaan.

Paikan päällä Marjalta talon kokoa tentataan
—Oliko iso kotisi?
—Oli tavallinen, lehmiä viisi ...


Marja pääsee siis Shemeikan luo ”onnelaan”
Marja temmattiin kiinni ja heitettiin ilmaan. …. He olivat hänelle vastenmielisiä, vierasrotuisia kuin metsän eläville navettaelukka, kuin peuralle lantalaisen lehmikarja.

Marja pohtii kotioloja ja lehmiä
Nyt siellä anoppi emännöi, minun tiloillani, leivät leipoo, lehmät lypsää ja ruokkii: hänelle ne parsistaan ynäjää; ...

Juha ikävässään näkee näkyjä
”Milloin se käveli ilmi elävänä hänen edessään polulla, milloin näytti lypsävän lehmiä tarhassa, milloin kuului huutavan venettä toiselta puolen kosken, …

Ja kyllähän ne lehmät muistavat emäntänsä, lypsäjänsä, viisaita eläimiä ne ovat

Mutta mitä ne lehmät siellä?

Kellokas tuntui olevan juoksussa alempana notkossa. Kello kuului lyövän kahakäteen niinkuin silloin, kun elukka on kiivaassa kulussa. Väliin mölähtelivät, ei niinkuin jonkun ajamina, vaan niinkuin olisivat itse jotakin edellään ajaneet. Se oli kuin kesälaitumelle päässeiden ilon ammuntaa. ... Yksi lehmistä nousee juuri aholle, pää pystyssä ja häntä korkealla. Se pysähtyy ja katsoo jälelleen. Kohta tulee toinen, täyttä juoksua, ja sen vieressä kellon kantimessa kiikkuen naisihminen. Jälestä tulevat vielä toiset kaksi lehmää, ja nyt ne kulettavat sitä kuin keskessään. Juha ei voi nähdä, kuka se on, kun ne katoavat hetkeksi lepikkoon, tulevat taas esiin ja taas katoavat. Nainen koettaa häädellä niitä, ne tavoittelevat häntä kuin nuollakseen.

Hän on palannut, lehmänsä ovat hänet tunteneet.
Kun hän lähestyy pihaa, näkee hän lehmät tarhassa päät pystyssä ynyämässä aidan yli pihaan. Koira ulakehtelee, vyyhtee pihamaata, tullen näkyviin navettarakennuksen takaa ja sinne taas kadoten. Pyörähtäessään nurkan ympäri Juha näkee Marjan lähestymässä tuvan rappuja. Äiti tulee samassa rapuille, tyhjä lypsinkiulu kädessä, uhkaa sillä ja huutaa:

Tätä lehmien hyvää muistia käsitellään paljonkin
—Le-le-lehmilläkin on…
Juha aikoi sanoa, että lehmilläkin on enemmän sydäntä, mutta ei saanut sitä liikutukseltaan sanotuksi ja kääntyi tupaan….
—Minä kun olin lehmiä hakemassa, puhui Kaisa, niin kun lehmät ryöstäytyivät kotiin päin … enkähän minä arvannut, että ne emännän jälestä … luulin heidän syöpäläisten käsissä … ai, minä jätin mansikkatuohisen…

Lehmä tarvitsee luultavasti kesäyöksi turvallisen paikan olla ja nukkua, lehmähän makaa nukkuessaan ja on makuulla märehtiessään (oma näköhavainto)
—Pitää liikkua hiljaa, että saa nukkua. Vie lehmät yöksi hakaan, etteivät kellojaan kalkuttele ja ammu.

Juha teoksessa ei mainita sonnia eikä vasikkaa, mutta vasikka sanana mainitaan kerran
On nyt urhon turpa maidossa kuin vasikan!
Shemeikka ei pyyhkinyt partaansa, lipaisi sitä vain vähän kielellään ja virkkoi yhä samaan tapaan:



***
Lehmärunoja löytyy täältä

torstai 9. elokuuta 2012

Sonettien Cervantes

Cervantes on kuuluisa teoksistaan Don Quijote I ja II.

Don Quijotessa Cervantes irvii ritarikirjoja, ja pohtii sonettien merkitystä, mutta itse asiassa punoo runoa monessa kohdin oivasti.

Laitan I-osan 14nnentoista luvun Grisóstomon laulusta kolme säkeistöä malliksi, laulu on yhteensä 25 säkeistöä pitkä.

Säkeistöt eivät ole peräkkäisiä

myös raivon sonnnin kuolonmylvähdys,
kujerrus haikea, kun pieni kyyhky
kadottain rakkaans' yksinään jää eloon,
huhuilu pöllön, joka lensi keloon
ja itse hornan vaikerrus ja nyyhky

Kuolonmylvähdys on hieno sana, mutta ei saa riimiparia, mikä minusta on hyvä ratkaisu, säkeistö on audiovisuaalinen eli kuvaa äännähdyksiä, mylvähdyksiä, mutta eläinten nimet tuovat voimakkaan kuvan lukijan silmien eteen..
...
Oi mustasukkaisuus, sa mulle lainaa
tikari, jonka sydameen voi painaa!
Saat, halveksunta, salapistos työntää!
Mut oi! en kestä itsekään,
mun täytyy horjua ja anteeks myöntää 

Tässä tulee ilmi Grisóstomon yletön mustasukkaisuus, jota käsitellään enemmänkin.Traagista.

Lainaa - painaa -riimipari on jo tässä runossa, käännös saattaa olla ennen toista maailmansotaa tehty. Se on ollut iskelmien käyttövoimaa "rakkaus on lainaa, sun olkaas vasten pään painaa"

Näin huutaen kiertäen köyden kaulaan
ma jätän elämäni surmanpaulaan,
käyn sinne, mihin armaan tylyys vie mun.
Saa ruumiin taivaan tuulet, sielu taas
jää vaille ihanuutta taivaan riemun

Tässä mustasukkaisuus ja ilottomuus uhkavat aiheuttaa elottomuutta, en sano käykö näin, tässä sana taivaan esintyy kahdesti, säkeistöissä on viisi säettä, joilla aina yhdestä "puuttuu" riimi, minusta säkeet toimivat.

Tämän jälkeen on vielä seitsemän säkeistöä, Grisóstomo oli ollut rakastunut Marcelaan, joka oli kaunis ja ihana neito. Laulusta voi päättellä, että Grisióstomo olisi ollut mustasukkainen. Runossa ei avata, oliko siihen syytä.
Tekstistä selviää, että Marcela oli ylen kaunis ja haluttu ja vapaa, mutta kulki vuohipaimenten matkassa, jolta Don Quijote ja Sanho Panza kuulevat Grisóstomon kuolemasta, ja osallistuvat hautajaisiin. Marcela on ollut siveä, ja puolustautuu hautajaisissa, vaikka hän on kaunis ja häntä rakastetaan, ei hänen pidä rakastaa jokaista.

Runojen käännös on Yrjö Jylhän, ja minusta loistavaa.

Vaikka runo on tragediaa, konteksti on minusta komedia johtuen edeltävistä teksteistä ja koko kirjan asetelmasta.

Tämä kohtaus on minusta hyvä, ja Don Quijote puolustaa neidon kunniaa, minusta jopa merkityksellisempi tapaus, kun hyökkäys tuulimyllyjä vastaan, joka on jo tapahtunut kirjassa ennen neidon puolustamista.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Mennyttä kalua

Työpaikalla taas
kateutta ja vallanhalua
olet pian mennyttä kalua

vailla työn iloa
olet mennyttä kalua

vailla unta ja iloa
olet mennyttä kalua

kiusaajaloinen imee mehut
olet pian mennyttä kalua

käännä tilanne
hymyyn naama väkisin väännä

yritä jotain muuten
olet mennyttä kalua

vaihtaa vaikka työpaikkaa
tai jatkaa, mutta sisintäsi älä anna tuhota

olet muuten mennyttä kalua

***

Työ

Työn ilo imee,
älä anna sen imeä mehuja, eikä perhettäsi

Tärkeää on tulos,
luuserit ulos

Työuupumus on musta aamu, levoton päivä ja uneton yö

Henkilö, joka etsii kaikista vain epäonnistumista ja vikaa,
ei näe peilistään sitä sikaa,
joka siihen kuvastuu

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Nykypiltit sokerista

Muistiin laita, nykynuoret liikkuu  liian vähän, jos ollenkaan
yläkoulua varten luistit ja lätkämaila siis osta, ja salibandimaila
ja niin urheiluun vielä sukset, sisäpelikengät, lyhyet housut, treenipaita ja jalkapallohousut, lenkkiasu –kengät sekä suihkupyyhe ja niille kiva kassi,
mutta älä unohda uimahousuja, ja sirkuskouluun tarvitaan euroja kaksi, keilailuun kolme,
bussiin pääsee kahdella, ja kävelläkin voit, jos sovinnolla myöhästyt tunnilta ja jälki-istunnon kestät.

Jos vielä haluat syödä, muista käydä hesessä tai mäkkärissä, koulussa on se keittiöremppa ja tautinen jono.

Älä nyt yhtään vingu nykypiltti, isä oli kiltti, hiihti kouluun, kulki sortseissa jouluun. Ruokaa sai jos sai, turpaan sai, aina kun sai. Uitiin aina huhtikuusta syyskuuhun, älä siis vingu.

Mitä mä mutsi duunaan tän esitelmän kanssa? Ope vaatii tän powerpointill, eikä meillä oo yhtään rautaa, ei softaa, ostatko meille edes läppärin, ohjelmat ja laajakaistan, muuten  open halveksunnat maistan, käsin tehty on kuulemma juosten kustu.

Älä taas vingu piltti, pitääkö kaikki nenän alle tuoda, ratkaise omat ongelmasi, kyllä äitikin koulunsa kävi ja töihin pääsi.

Nykypiltit on sokerista.

V. A. Koskenniemi


V. A Koskenniemi on ollut ja on suomalainen runoilija ja kulttuurivaikuttaja.

Veikko Antero Koskenniemi eli ja vaikutti 8.7.1885 - 4.8.1962

Koskenniemi naulaa teoksessaan Runousoppia ja runoilijoita (teos vuodelta 1951), että "laulurunouden aikamuoto on preesens", hän hehkuttaa läsnäolevasta hetkestä, silmänräpäyksen taltioinnista. On runous toki muutakin, ja Koskenniemi käy läpi sanan taiteen, diftonkien voiman, rytmin ja riimin ja loppusoinnut.

Koskenniemellä on asiantuntemusta, ja mieli(kieli)piteitä, mutta teoksen kieliasu on vanhahtava. Koskenniemi kehuu suureellisesti monta runoilijaa ja runoa, ja kehuu myös Suvivirren, mutta hieman kummalla tavalla: "suvivirren teho, jollei juuri sen naiivia sisältöä säestävään naiiviin poljentoon" mitä naivia on kevään tulossa? Toisaalta monta runoilijaa jää kehumattakin.

Koskenniemen runoista parhaiten tunsin ennen tätä teosta runon Koulutie, joka on perinteinen, luultavasti Koskenniemi arvostaa loppusoinnullista runoa hyvin kontrolloitua ilmaisua, laitan tähän runon ensimmäisen säkeistön

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.

***
Säkeistössään Koskenniemi
ja koulun aitaa vastaan
jo vanhan rehtorin nään
Miten tuttu astunnastaan,
ja ryhdistä miehisen pään!
Kuvaa rehtorin Mauno Rosendalin ja lähde on K A Wegeliuksen Routaa ja rautaa, josta bloggaan marraskuussa 2012
***

Teoksen lopussa Koskenniemi selittää omien runojen syntyä, ja runoissa Pääkallokiitäjä ja Maariankämmekkä on sama loppusoinnillisuus ja "määrämittaisuus" havaittavissa.


Koskenniemi käsittelee myös suomalaisia naisrunoilijoita kuten Maila Talviota ja lopussa nuorena nukkunutta Saima Harmajaa.

Jokaisella aikakaudella on oma kielensä. Koskenniemen kieli on ollut juhlallisista varmasti jo tuolloin, laitan tekstinäytteen ja kaksi runoilijaesittelyjä tähän, niin voitte arvioida hänen sanojensa tehoa.

metafyysillisille mietteille on ominainen suuri lyyrillisyys, niin on hänen etiikkansa sen sijaan varsin rationalistinen. Sääli on sille tuntematon … s. 189

Uuno Kailasta kuvataan seuraavasti ”Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-toivo, lyyrillinen lieska, kirkas ja kuuma tuli, jonka polttovälineenä oli nuori ihmiselämä. Zeun kateellinen salama on syössyt Faethonin alas tämän luvattomalta taivaankaariretkeltä”.


Saima Harmaja rakkaudentunteen lyyrikkona
… näkemään yhden alkuperäisemmistä lyyrillistä elämäntöistä … s. 236  …Kuolemantaudin ansari-ilma joudutti Saima Harmajan ehkä vieläkin nopeampaan varhaiskypsyyteen …s. 240.


--
V.A  Koskenniemi ehkä parhaiten tunnetaan kuitenkin Finlandia-hymnin sanoista. Kuten wikipedian jutussakin sanotaan Koskenniemi arvosti mitallista loppusoinnullista runoutta ja antiikin perinnettä. Tämän kirjan yleisin sana lienee lyyrillinen, myös tragediallinen sana mainitaan useasti. Itse asiassa nautin lukemastani. Tätä kirpputorilta ostamaani teoskappaletta ei ehkä ole ennen luettu kokonaan, koska sivuja ei ollut avattu. Tätä teosta on ollut saatavissa myös huuto.netistä.


---
Suomi on kaunis karu maa, ja pieni kieli, 
joten samaan suuntaan kannattaa venettä soutaa, 
kun on pilvistä, poutaa, 
matka taittuu joutuin, ei haittaa tyven, ei virta, 
mutta epäpura riita, 
kansan turmioon vie,
 se on tuhon tie, lyhyt lie, 
loiva, 
kovin ei motivoiva,
 siis yhteen hiileen pitää puhaltaa,
 läpi tyrskyjen taivaltaa,
 perille vie kohtaloon, onneen, 
ja kansan autuuteen

(Jokke -2012)
***
Minulla on paha tapa jatkaa juttujani...
Minulla on Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen painos, jossa on alkuun V.A Koskenniemen alkupuhe. Se on varsin paatoksellinen, mutta osuva. Siinä hän puhuu teoksen runollisuudesta. ...,

"runoilijaneron arvoituksen, ...yhtä vähän aavistamme sen runomaailman viimeisiä ääriä,  ...Meidän kirjallisuutemme ei voi osoittaa toista sellaista runoilijamielikuvituksen ihmettä kuin se on, joka sisältyy "Seitsemään veljekseen".    Kivi on jättänyt monumentaalisimman, täydellisimmän ilmauksen jälkiajalle luovasta runoilijavoimasta, ...   Runoilijan personallisimmat äänen painot ...sätelee runoilijan persoonallisuuden sisimmästä ... Seitsemän veljeksen vapautunut, voitollinen runous,  ...

Olen samaa mieltä, että Kivi on kirjoittanut runollisesti, mutta loppusointuja teoksessa ei ole, silti Koskenniemi on haltioissaan.
***

V.A Koskenniemi on laatinut esipuheen myös Victor Hugon Kurjien 1927 wsoy:n painokseen, aloittaen näin: ”Harvoin kertomataiteellista teosta on odotettu yhtä kiihkeästi ja tervehditty yhtä kansainvälisellä innostuksella kuin Victor Hugon … Koskenniemi on haltioissaan, kuten seuraavasta ilmenee: Sen valtavia, joskus hiukan muodottomia mittasuhteita vastaa jättiläismäinen mielikuvitus, runoilijafantasia, jonka näkevä voima sen parhaimmillaan ollessa vangitsee elämän sykäshdyttävän suurena värikkäihin freskoihinsa.
Haltiotila ilmenee monipolvisine lauseineen, attribuutit milteipä ahdistavat paatoksellaan.

Alkusanojen kolmannella sivulla (kaikkiiaan seitsemän sivua) löytyy  nykyään muotisana ikäänkuin ja yhteen kirjoitettuna  Runoilija kuljettaa väsymättömästi lukijaansa ikäänkuin näköalavuorelta toiselle -