keskiviikko 1. elokuuta 2012

V. A. Koskenniemi


V. A Koskenniemi on ollut ja on suomalainen runoilija ja kulttuurivaikuttaja.

Veikko Antero Koskenniemi eli ja vaikutti 8.7.1885 - 4.8.1962

Koskenniemi naulaa teoksessaan Runousoppia ja runoilijoita (teos vuodelta 1951), että "laulurunouden aikamuoto on preesens", hän hehkuttaa läsnäolevasta hetkestä, silmänräpäyksen taltioinnista. On runous toki muutakin, ja Koskenniemi käy läpi sanan taiteen, diftonkien voiman, rytmin ja riimin ja loppusoinnut.

Koskenniemellä on asiantuntemusta, ja mieli(kieli)piteitä, mutta teoksen kieliasu on vanhahtava. Koskenniemi kehuu suureellisesti monta runoilijaa ja runoa, ja kehuu myös Suvivirren, mutta hieman kummalla tavalla: "suvivirren teho, jollei juuri sen naiivia sisältöä säestävään naiiviin poljentoon" mitä naivia on kevään tulossa? Toisaalta monta runoilijaa jää kehumattakin.

Koskenniemen runoista parhaiten tunsin ennen tätä teosta runon Koulutie, joka on perinteinen, luultavasti Koskenniemi arvostaa loppusoinnullista runoa hyvin kontrolloitua ilmaisua, laitan tähän runon ensimmäisen säkeistön

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.

***
Säkeistössään Koskenniemi
ja koulun aitaa vastaan
jo vanhan rehtorin nään
Miten tuttu astunnastaan,
ja ryhdistä miehisen pään!
Kuvaa rehtorin Mauno Rosendalin ja lähde on K A Wegeliuksen Routaa ja rautaa, josta bloggaan marraskuussa 2012
***

Teoksen lopussa Koskenniemi selittää omien runojen syntyä, ja runoissa Pääkallokiitäjä ja Maariankämmekkä on sama loppusoinnillisuus ja "määrämittaisuus" havaittavissa.


Koskenniemi käsittelee myös suomalaisia naisrunoilijoita kuten Maila Talviota ja lopussa nuorena nukkunutta Saima Harmajaa.

Jokaisella aikakaudella on oma kielensä. Koskenniemen kieli on ollut juhlallisista varmasti jo tuolloin, laitan tekstinäytteen ja kaksi runoilijaesittelyjä tähän, niin voitte arvioida hänen sanojensa tehoa.

metafyysillisille mietteille on ominainen suuri lyyrillisyys, niin on hänen etiikkansa sen sijaan varsin rationalistinen. Sääli on sille tuntematon … s. 189

Uuno Kailasta kuvataan seuraavasti ”Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-toivo, lyyrillinen lieska, kirkas ja kuuma tuli, jonka polttovälineenä oli nuori ihmiselämä. Zeun kateellinen salama on syössyt Faethonin alas tämän luvattomalta taivaankaariretkeltä”.


Saima Harmaja rakkaudentunteen lyyrikkona
… näkemään yhden alkuperäisemmistä lyyrillistä elämäntöistä … s. 236  …Kuolemantaudin ansari-ilma joudutti Saima Harmajan ehkä vieläkin nopeampaan varhaiskypsyyteen …s. 240.


--
V.A  Koskenniemi ehkä parhaiten tunnetaan kuitenkin Finlandia-hymnin sanoista. Kuten wikipedian jutussakin sanotaan Koskenniemi arvosti mitallista loppusoinnullista runoutta ja antiikin perinnettä. Tämän kirjan yleisin sana lienee lyyrillinen, myös tragediallinen sana mainitaan useasti. Itse asiassa nautin lukemastani. Tätä kirpputorilta ostamaani teoskappaletta ei ehkä ole ennen luettu kokonaan, koska sivuja ei ollut avattu. Tätä teosta on ollut saatavissa myös huuto.netistä.


---
Suomi on kaunis karu maa, ja pieni kieli, 
joten samaan suuntaan kannattaa venettä soutaa, 
kun on pilvistä, poutaa, 
matka taittuu joutuin, ei haittaa tyven, ei virta, 
mutta epäpura riita, 
kansan turmioon vie,
 se on tuhon tie, lyhyt lie, 
loiva, 
kovin ei motivoiva,
 siis yhteen hiileen pitää puhaltaa,
 läpi tyrskyjen taivaltaa,
 perille vie kohtaloon, onneen, 
ja kansan autuuteen

(Jokke -2012)
***
Minulla on paha tapa jatkaa juttujani...
Minulla on Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen painos, jossa on alkuun V.A Koskenniemen alkupuhe. Se on varsin paatoksellinen, mutta osuva. Siinä hän puhuu teoksen runollisuudesta. ...,

"runoilijaneron arvoituksen, ...yhtä vähän aavistamme sen runomaailman viimeisiä ääriä,  ...Meidän kirjallisuutemme ei voi osoittaa toista sellaista runoilijamielikuvituksen ihmettä kuin se on, joka sisältyy "Seitsemään veljekseen".    Kivi on jättänyt monumentaalisimman, täydellisimmän ilmauksen jälkiajalle luovasta runoilijavoimasta, ...   Runoilijan personallisimmat äänen painot ...sätelee runoilijan persoonallisuuden sisimmästä ... Seitsemän veljeksen vapautunut, voitollinen runous,  ...

Olen samaa mieltä, että Kivi on kirjoittanut runollisesti, mutta loppusointuja teoksessa ei ole, silti Koskenniemi on haltioissaan.
***

V.A Koskenniemi on laatinut esipuheen myös Victor Hugon Kurjien 1927 wsoy:n painokseen, aloittaen näin: ”Harvoin kertomataiteellista teosta on odotettu yhtä kiihkeästi ja tervehditty yhtä kansainvälisellä innostuksella kuin Victor Hugon … Koskenniemi on haltioissaan, kuten seuraavasta ilmenee: Sen valtavia, joskus hiukan muodottomia mittasuhteita vastaa jättiläismäinen mielikuvitus, runoilijafantasia, jonka näkevä voima sen parhaimmillaan ollessa vangitsee elämän sykäshdyttävän suurena värikkäihin freskoihinsa.
Haltiotila ilmenee monipolvisine lauseineen, attribuutit milteipä ahdistavat paatoksellaan.

Alkusanojen kolmannella sivulla (kaikkiiaan seitsemän sivua) löytyy  nykyään muotisana ikäänkuin ja yhteen kirjoitettuna  Runoilija kuljettaa väsymättömästi lukijaansa ikäänkuin näköalavuorelta toiselle -


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti