Juhani Ahon Juhan lehmät

Juha -romaani on kiihkeä kolmiodraama olen lukenut teoksen monesti, mutta kiinnitin huomioni tällä kertaa tärkeään kotieläimeen, lehmään. Lainauksia Juhasta on postauksessa paljon.

Romaani alkaa päähenkilön Juhan kuvauksella, mutta jo ensimmäisessä luvussa mainitaan, että ”Lehmät makasivat paisteessa aholla alempana”, myöhemmin niiden luku tarkennetaan viideksi.

Marja löytölapsi ”oli tarhalla lypsämässä, oikaisihe katsomaan lehmän yli, kuka tuli solalla tarhan ja navetan välissä” lehmillä on kellot kaulassaan ja siis jonkin näköinen lieka, mistä tarttua ja navetta tietenkin on, mikä ilmenee monesti navetan aukossa tarha, jossa kellot kalahteli lehmäin märehtiessä, Lieka on omaa keksintöä, mutta pitäähän kellon olla kiinni jollain.

Shemeikka näki  ”Marjan maitopyttyä kantaen notkuttelevan tupaan” ….  Marja siivilöi maitoa pöydän päässä, kun Shemeikka tuli tupaan. Käsi kaarena korkealla, kun kauhalla maitoa siivilään hulahutti. Kohisi maito, sitten lirisi, kohisi taas ja taas lirisi, käden ...

Shemeikan ja Marjan ensi "rupattelu" käsittelee lypsyvaatteita

—Kuka sinä olet? Piikako?

—Siltäkö näytän?

—Äsken orjalta näytit lypsyryysyissäsi, vaan lienetkin tytär, vai miniäkö lienet?

—Emäntäkin lienen. Enkö emännäksi kelpaisikaan?

—Tuon?

—Senpä sen.

—Hän miehesi tuo—?

Olihan se, mutta Marja lähti pian, mutta maito ja lehmät jäivät, Juha voi päivitellä

—Ja lehmästä on suurempi vahinko kuin ihmisestä? …, ettei Marja ole täällä lampaankaan arvoinen, saati lehmän.

Lehmä käy hätävalheenkin aiheeksi

Sanoisi olleensa lehmän haussa ja eksyneensä, niin eivät mitään tietäisi.

Lehmille tarvitsee kerätä talveksi heiniä, on pakko, mutta toisaalta pelkillä heinillä lehmät pärjäävät

 Yhden lehmän heinät minä lehdoista ja rannikoilta tässä pian keräisin.

Juhalle talon suuruus on karjan suuruutta, mutta ei siellä minne Marja on menossa Juha voittaa Shemeikan lehmien luvussa 5-3, vaikka vaimon hävisi.

Suurin talo, muista vähän erillään, Shemeikan talo. Ei heillä ole viljelyksiä eikä karjaakaan, jokin lehmä talossaan, Shemeikassa kolme. Kaupalla eletään ja eränkäynnillä ja ryöstöllä ja minkä milläkin vehkeellä. Vaan hyvästi eletään, hyvää syödään, hyvää juodaan, rikkahia ollaan.

Paikan päällä Marjalta talon kokoa tentataan

—Oliko iso kotisi?

—Oli tavallinen, lehmiä viisi ...

Marja pääsee siis Shemeikan luo ”onnelaan”

Marja temmattiin kiinni ja heitettiin ilmaan. …. He olivat hänelle vastenmielisiä, vierasrotuisia kuin metsän eläville navettaelukka, kuin peuralle lantalaisen lehmikarja.

Marja pohtii kotioloja ja lehmiä

Nyt siellä anoppi emännöi, minun tiloillani, leivät leipoo, lehmät lypsää ja ruokkii: hänelle ne parsistaan ynäjää; ...

Juha ikävässään näkee näkyjä

”Milloin se käveli ilmi elävänä hänen edessään polulla, milloin näytti lypsävän lehmiä tarhassa, milloin kuului huutavan venettä toiselta puolen kosken, …

Ja kyllähän ne lehmät muistavat emäntänsä, lypsäjänsä, viisaita eläimiä ne ovat

Mutta mitä ne lehmät siellä?

Kellokas tuntui olevan juoksussa alempana notkossa. Kello kuului lyövän kahakäteen niinkuin silloin, kun elukka on kiivaassa kulussa. Väliin mölähtelivät, ei niinkuin jonkun ajamina, vaan niinkuin olisivat itse jotakin edellään ajaneet. Se oli kuin kesälaitumelle päässeiden ilon ammuntaa. ... Yksi lehmistä nousee juuri aholle, pää pystyssä ja häntä korkealla. Se pysähtyy ja katsoo jälelleen. Kohta tulee toinen, täyttä juoksua, ja sen vieressä kellon kantimessa kiikkuen naisihminen. Jälestä tulevat vielä toiset kaksi lehmää, ja nyt ne kulettavat sitä kuin keskessään. Juha ei voi nähdä, kuka se on, kun ne katoavat hetkeksi lepikkoon, tulevat taas esiin ja taas katoavat. Nainen koettaa häädellä niitä, ne tavoittelevat häntä kuin nuollakseen.

Hän on palannut, lehmänsä ovat hänet tunteneet.

Kun hän lähestyy pihaa, näkee hän lehmät tarhassa päät pystyssä ynyämässä aidan yli pihaan. Koira ulakehtelee, vyyhtee pihamaata, tullen näkyviin navettarakennuksen takaa ja sinne taas kadoten. Pyörähtäessään nurkan ympäri Juha näkee Marjan lähestymässä tuvan rappuja. Äiti tulee samassa rapuille, tyhjä lypsinkiulu kädessä, uhkaa sillä ja huutaa:

Tätä lehmien hyvää muistia käsitellään paljonkin

—Le-le-lehmilläkin on…

Juha aikoi sanoa, että lehmilläkin on enemmän sydäntä, mutta ei saanut sitä liikutukseltaan sanotuksi ja kääntyi tupaan….

—Minä kun olin lehmiä hakemassa, puhui Kaisa, niin kun lehmät ryöstäytyivät kotiin päin … enkähän minä arvannut, että ne emännän jälestä … luulin heidän syöpäläisten käsissä … ai, minä jätin mansikkatuohisen…

Lehmä tarvitsee luultavasti kesäyöksi turvallisen paikan olla ja nukkua, lehmähän makaa nukkuessaan ja on makuulla märehtiessään (oma näköhavainto)

—Pitää liikkua hiljaa, että saa nukkua. Vie lehmät yöksi hakaan, etteivät kellojaan kalkuttele ja ammu.

Juha teoksessa ei mainita sonnia eikä vasikkaa, mutta vasikka sanana mainitaan kerran

On nyt urhon turpa maidossa kuin vasikan!

Shemeikka ei pyyhkinyt partaansa, lipaisi sitä vain vähän kielellään ja virkkoi yhä samaan tapaan:

***
Lehmärunoja löytyy täältä