Kalle Tamminen: Sekasointuinen kitumaa

Kalle Tamminen: Sekasointuinen kitumaa, Kirjokansi 2017, sivuja 45..

Sekasointuinen kitumaa on Kalle Tammisen viides runoteos. Moderneja runoja on kolmessa osassa. Ensimmäisessä osassa koetaan rakkauden kaari,  ensimmäisessä runossa "Kahdeksan vuotta sitten" olit "linkkini tähtiin" ja jatkuu toisessa runossa "deliriumista huolimatta silität hiuksiani". mutta ensimmäisen osan jälkeen rakkaus ei riitä, liitto loppuu. Runoteoksen toinen ja kolmas osa on kirjoitettukin voimakkaasti ja Sekasointuinen kitumaa on parhaita runoja kokoelmassa.

Kokoelman lukee varsin nopeasti, joten en lähde sitä sen enempää avaamaan. Runot kannattaa lukea moneen kertaam. Runojen mukana tarkastellaan oman ikäpolven varttumista, ja poikaporukan hajoamista?
Poikaporukka ei enää  istu 
hämärtyvässä syysillassa, ...
...
Lapsen syntymän synnyttämät 
tunnetilat kerrotaan hymiöin..  s.42
Ehkä some ei aina ole niin autuaallinen väline, mikä itse asiassa nousee kokoelmassa muuallakin esiin.

Tamminen taikoo oivan ilmaisu runossaan Vainoharhaisuuden takapiha

Lukitsen ovet,
Takapihalla näen
puita ja lumen rakasteleman pellon,  s.20.


*****
Kalle Tammisen edelliset runoteokset on blogattu:

Pygmi täällä,
Elämä sarja katkenneita hetkiä täällä.
Yksinkertaisia runoja täällä
Enkelten baari täällä

Kalle Tamminen: Enkelten baari

Kalle Tamminen: Enkelten baari, Kirjokansi 2015, runoja 34 sivulla.

Enkelten baari on Kalle Tammisen neljäs runoteos, joka tuntuu hyvinkin henkilökohtaiselta ja koskettavalta. Koskettavuus syntyy tarinoista, isoveljestä, isästä, parisuhteesta, lapsuuden ja nuoruuden kipupisteistä. Sävy on aika tumma.

Nimiruno Enkelten baari on hieman toista sivua pitkä runo teoksen kolmannessa ja viimeisessä osassa. Vaikuttaisi, että enkelit olisivat langenneet laveaan tiehen ja enkelten tanssia seuraavat lankeaisivat loveen. Tällaisia Enkelten baarit helposti ovat, ja asiakkaita niissä varmasti riittää, runo päättyy tilitykseen kotisiipalle:

"Kävin jätkien kanssa kuppilassa ja vähän venähti.
Anteeksi."

Valehtelen.
Ja hän tietää sen.


Minusta runoista on lähtenyt epäolenainen pois, ja jäljellä on ydin.

Lapsuuden maisemat -runon kolmannen osan kaksi ensimmäistä säkeistöä

Ajan hiljaa ohi hautausmaan.
Se on puolivalaistu kynttilöillä.

Ruumishuoneen valot
aiheuttavat vieläkin kylmiä väreitä.

...
*****
Kalle Tammisen edelliset on blogattu:

Pygmi täällä,
Elämä sarja katkenneita hetkiä täällä.
Yksinkertaisia runoja täällä

Kalle Tamminen: Yksinkertaisia runoja

Kalle Tamminen: Yksinkertaisia runoja, Kustannusosakeyhtiö Hai, 53 sivua,

Yksinkertaisia runoja on Kalle Tammisen kolmas runoteos, josta Poplaarin Pekka on blogannut näin.

Aiemmat Tammisen teokset olen blogannut näin

Pygmi täällä,
Elämä sarja katkenneita hetkiä täällä.

*****
Lukukokemukseni ...

Runoteos  Yksinkertaisia runoja on nopealukuinen ja se on selkeä kuvaus sekavasta arjesta.

Nuori mies luotaa nykyisyyttä ja muistelee myös mennyttä litkittyä eilistä.

Tammisella on muutama oiva kielikuva  kuten nykyisyys on tumma syli (s.8), Linnut nuo vittumaisen positiiviset (s. 10) sekä  pyörien läpi liskodiskon  (s.13).

Muuten runoissa pyörittiin minun näkökulmastani omassa nuoruudessa, tilanteessa jossa on vielä nuori eikä ole vielä vastuiden ikeen itkettämä inehmo. Tai runot jäivät minulle ulkokohtaiseksi, eikä edes päästy anssikelan mikanfaijanbeeämwee -tasoisiin muisteloihin, puhumattakaan Nummelan nerouteen.

Sivulla 33 kerrotaan James Gandolfin kuolleen. Oma yleissivistykseni ei riitä tietämään, kuka hän oli. Tony Sopranosta näytellyt James Gandolfini kuoli 19.6.2013.

Yksinkertainen runo tarkoittanee jotain? Nämä ovat kylläkin nykyrunoja, mutta ei minusta kyllä yksinkertaisia, ehkä runoja enemmän tajunnan virtaa tai miellekarttoja. Näitä on vaikea lausua muutamankaan lukemisen jälkeen. Niiden arviointi on siksi turhaa, jos löytyy kosketuspintaa, syntyy kitkaa.  Ajella-runossa on minulle voimakas kielikuva "lävähtää paskaksi", kuvauksena pullojen paiskimisesta ja rikkomisesta asvaltiin, joka minullekin on maksanut monta pyörän rengasta, koirille ja jalankulkijoillekin tämä on ikävä ilmiö. OLen kerran astunut lasin sirpaleeseen.

Lasi ei maadu ei haihdu.

Totta kai otettiin huikkaa
ja toki heitettiin tölkit ja pullot ikkunasta
Lasit lävähtivät paskaksi asvaltille s.15

Takakannessa puhutaan Raymond Carverista, netissä oli runo, jonka mainitaan olevan herran käsialaa
Drinking while Driving
Riding in a car with my brother
and drinking from a pint of Old Crow.

Itse en ole näissä autokännijutuissa nähnyt koskaan rehentelyn tai edes tilittämisen paikkaa. Alkoholi ei kuulu autoiluun eivätkä sirpaleet edes asvalttiin.

... jäi yllä olevista syistä hieman vaisuksi. 

Tunsin olevani ulkopuolinen jutuista, jotka minua eivät edes kiinnosta. Nämä ovat kuitenkin vahvaa jatkumoa tai siirtymää aiemmista eli kannattaa lukea. 

Itselläni tökki, mikä ei tarkoita, että nämä olisivat jotenkin huonoja.

Seuraavaa odotellessa.

Joka on Enkelten baari, joka minusta on mukiinmenevä bloggaus täällä.

Kalle Tamminen: Elämä, sarja katkenneita hetkiä

Kalle Tamminen: Elämä, sarja katkenneita hetkiä, 2013, Kustannusosakeyhtiö Hai.

Runoteos on viisiosainen ja 64-sivuinen. Se on hyvin arkisen maskuliininen.

Runoteoksen I-osan ainoassa  Täällä-runossa lukija niitataan tänne, missä kulissit sortuvat, naapuri paiskaa ovensa kiinni ja koruja helistellään juoksumatolla. Jos pitäisi valita yksi runo koko teoksesta, Täällä olisi minun valintani. Rehellinen, hyvin rehellinen runo.

II-osassa eletään kevättä ja kesää, oikeasti, läsnä hiekkapölyssä, spuget pummaavat euroa, eikä se vituta (ei minuakaan). Näkökulma on runon minun, kuten kolmannessakin osassa.

Runoteoksen neljäs osa puhuu pienesti parisuhteesta. Arkisista huomioista kipupisteistä, alemmuuskompekseista, ja lopusta. Tästä osiosta erityisesti pidin. Tamminen on sanallistanut sanattoman suhteen kaaren.

V-osa kertoo jo pitkiä tarinoita, joissa vilahtavat Melleri, Carver ja Bukowski.

Runot ovat loppusoinnuttomia, mutta soivat rytmillä. Tamminen käyttää vaihtelevasti riveillä eri määrää sanoja. Joskus runot alkavat kolmen sanan ryppäinä:
Pyhäpäivä, tuoli ja parveke,
Kissa katselee ikkunalaudalla,
J osti kämpän 

Nimirunokin alkaa kolmisanaisesti
Kahvilassa vasten tapojani
istun kaverin kanssa ...

Elämä on. Sarja katkenneita hetkiä. Tammisen runoteokset sopivat niihin tai niiden väliin.
*****
Kirjan kannesta ja taitosta vastaa Jussi Virratvuori, tyylikäs kansi, joskaan ei liity suoraan teokseen.

Kalle Tamminen debytoi mainiolla esikoiskokelmalla Pygmi, arvio täällä.

Valkeakosken Sanomat on kirjoittanut hänestä Pygmin aikoina näin. Tamminen on löytänyt esikuvakseen Charles Bokowskin, jonka karheaa tyyliä olen analysoinut täällä.

Tammisen neljäs kokoelma Enkelten baari on arvioitu täällä.

Kalle Tamminen: Pygmi

Kalle Tamminen: Pygmi on Kustannusyhtiö Hai:n kustantama kolmiosainen 27 runon mittainen nuoren miehen arkiseen tajunnanvirtaan ja ajatuksiin sekä mielleyhtymiin perustuva napakka runoteos.

Runot eivät ole mitallisia eikä soinnillisia vaan urbaania nykyrunoutta ilmeisesti Valkeakoskelta.

Säkeet yhdistyvät assosiaatioin, säkeistöt pomppivat tajunnanvirrassa, havaintoja siitä miltä urbaaniympäristö tuntuu.

Toistuvia teemoja ovat ainakin televisio, ohjelmat, kahvi, kahvin juonti, musiikin kuuntelu, mutta myös baarit, alkoholismi ja "vitutus".

Monet runot päättyvät yhden rivin säkeistöön "kahvikin vain kusettaisi", "olenko tarpeeksi vanha siihen", "Pikkuvanhana hymyilen" .

Runot etenevät preesenssissä ja minämuodossa.

Kliseitäkin käsitellään, joskin Kummisetä III on huonoin kolmesta ao genren filmeistä, ehkä se on klisee, mutta kliseekin voi olla totta.

Nimirunossa Pygmi käsitellään lyhytkasvuisen bussimatkaa. Olen itse aika lyhyt noin 170 cm, ja koulussa haukuttiin pygmiksi. Jostain syystä se ei satuttanut, mutta runon keskivälin kohdasta tuli lapsuusajat mieleen, kaikki oli vaan niin korkella -odotuksetkin

....
päätepysäkki lähestyy
ja helvetti kuinka korkealla nappi on

en yletä siihen
nousen penkistä

...
*****
Takakannen mukaan
"Havaintoja arjesta. Havaintoja, joita tehdään tästä maailmasta toinen silmä itkien, ja toinen silmä nauraen"
Totta runot ovat hyvin tässä maailmassa, mutta runoteoksen kolmannessa osassa miltei irrottaudutaan. Sen voi katsoa meriitiksi ei riipaksi

******
Kalle Tammisen toinen teos Elämä, sarja katkenneita hetkiä, on arvioitu täällä. ja neljäs Enkelten baari täällä