Kalle Tamminen: Pygmi on Kustannusyhtiö Hai:n kustantama kolmiosainen 27 runon mittainen nuoren miehen arkiseen tajunnanvirtaan ja ajatuksiin sekä mielleyhtymiin perustuva napakka runoteos.
Runot eivät ole mitallisia eikä soinnillisia vaan urbaania nykyrunoutta ilmeisesti Valkeakoskelta.
Säkeet yhdistyvät assosiaatioin, säkeistöt pomppivat tajunnanvirrassa, havaintoja siitä miltä urbaaniympäristö tuntuu.
Toistuvia teemoja ovat ainakin televisio, ohjelmat, kahvi, kahvin juonti, musiikin kuuntelu, mutta myös baarit, alkoholismi ja "vitutus".
Monet runot päättyvät yhden rivin säkeistöön "kahvikin vain kusettaisi", "olenko tarpeeksi vanha siihen", "Pikkuvanhana hymyilen" .
Runot etenevät preesenssissä ja minämuodossa.
Kliseitäkin käsitellään, joskin Kummisetä III on huonoin kolmesta ao genren filmeistä, ehkä se on klisee, mutta kliseekin voi olla totta.
Nimirunossa Pygmi käsitellään lyhytkasvuisen bussimatkaa. Olen itse aika lyhyt noin 170 cm, ja koulussa haukuttiin pygmiksi. Jostain syystä se ei satuttanut, mutta runon keskivälin kohdasta tuli lapsuusajat mieleen, kaikki oli vaan niin korkella -odotuksetkin
....
päätepysäkki lähestyy
ja helvetti kuinka korkealla nappi on
en yletä siihen
nousen penkistä
...
*****
Takakannen mukaan
"Havaintoja arjesta. Havaintoja, joita tehdään tästä maailmasta toinen silmä itkien, ja toinen silmä nauraen"
Totta runot ovat hyvin tässä maailmassa, mutta runoteoksen kolmannessa osassa miltei irrottaudutaan. Sen voi katsoa meriitiksi ei riipaksi
******
Kalle Tammisen toinen teos Elämä, sarja katkenneita hetkiä, on arvioitu täällä. ja neljäs Enkelten baari täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti