Pirjo Särkkä: Mummut ja mansikit huithapelit. Kolme osaa 64 sivua. Pilot kustannus oy 2006.
Tässä runokirjassa oli hieno idea. Runoja mummoista ja lehmistä, kesästä, linnuista ja lapsuuden tuokiokuvista. Esipuheeessa mainitaan, etteivät lehmä ja ihminen enää nykyisin juuri kohtaa. Lehmä toi lapsuudessa turvallisuuden ja onnellisuuden.
Runoteoksessa on lehmien piirroskuvia. Hienoa.
Runoista en niin paljon enää pitänytkään runoina, tunnelman kuvaajina hyviä ja siksi uskon, että tällä runokirjalla olevan laajan lukijakunnan, siinä on runoja mukavista mummoista, kahvihetkistä, junttapullasta.
Runot assosioivat lapsuuteen, joskus käytetään varsin yksinkertaisia keinoja: "Kuha jolla on nuha".
Toisaalta tälläistä oivallusta en ole lukenut muilta
Kun poikakoiraa
pissittää
se nostaa jalkaansa
ja puhelinpylväs tuoksuu
mutta ei kuki.
Ekvivalenssi <=> ei ole voimassa, joten puhelinpylväs ei kukka, joka kukkii ja tuoksuu.
Mukava tunnelmallinen runokirja, jota suositan maaseudun idylliä ja lapsuuden lehmäkesiä, lokkeja sekä leppäkerttuja muisteleville ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti