keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Juba: Viivi ja Wagner, Kellon alla



Juba: Viivi ja Wagner, Kellon alla, Arktinen banaani 2012, sivumäärä 120.

Tunnustaudun henkilöksi, joka lukee Turun Sanomien sarjakuvista vain Juban Viivin ja Wagnerin, jonka huumori kaikessa karheudessaan puree minuun.

Viivi ja Wagner siis kertoo naisen ja sian yhteiselosta, usein tai ainakin joskus sika voi symboloida nurkissa pyörivää (avio)miestä.

Viivi pyörittää arkea, käy töissä, tekee kotityöt, Wagner kippaa kaljaa, vikittelee muita naisia, ja laiskottelee. Lisäksi hän hiillostaa naapureita ja tekee kaikkea muutakin hölmöä. Viivi kuitenkin rakastaa Wagneria, ja ehkä myös toisinpäin. Välillä tosin (kuten Tenavien Ressu) Wagner puuhaa bisnestä, tässä albumissa hän on muotiguru, mutta vaatebisnes ei pysynyt pystyssä, eikä tv-asema eikä edes sairaala.

Viivi ja Wagneria on mukava lukea värillisenä, lehdessä kaksikko seikkailee mustavalkoisena.

Tähän teokseen on kerätty erilaisia juttukokonaisuuksia

Viivi ja Wagner tavaratalossa on avaustarina ja varsin hauska

Heti toinen  strippi toimii hyvin. Wagner kävelee kahvilan ohi, jossa mammat istuvat juoruamassa. Sika (ja myös Jokke-sika) ihmettelee, miten niillä riittää puhuttavaa, kakkua ja kaffetta kuluu. Mammat ihmettelevät sian kyttäystä, ja loppukommentti on, "ei saa enää nuorempaa". Tavaratalo-kategoriaa on 43 "strippiä".

Arvostan Juban sarjakuvataidetta, sillä hän on pystynyt pitämään Viivin ja Wagnerin hengissä, kaikki nämä vuodet ja kiinnostavana ja nimeenomaan erilaisena.

Minusta aivan vastaavaa sarjaa ei ole. Jotkut kommentit ovat hyvän maun rajoilla, mutta minusta oikealla puolella, toisin kuin vaikkapa Fingerporissa, joka on ehkä vastaava sarjakuva, muta liikkuu minusta väärällä puolella hyvää makua, ja perustuu sanaleikkeihin tai lähinnä kaksmielisyyksiin. Viivi ja Wagner on minusta paljon inhimillisempi sarjakuva.

Yllättäen Wagner tekee Viiville tunustuksen
- Ostin E-kirjojen lukulaitteen
Tähän mahtuu 20 miljoonaa teosta
Aion lukea ne kaikki
Olen jo sivulla kolme.

Muut tarinat, kommentoin kun luen toiseen kertaan

Viivi Intiassa on minusta hauska, Viivi lähtee Intiaan mietiskelemään 9:ksi sarjakuvaksi, ja Wagneria vaivaa ikävä.

Salaperäinen ovi kestää 19 kolmiruutuista, eikä ole hemkilökohtainen suosikkini.

Viivin vanhempien kesämökillä kestää kymmenen kolmiruutuista "työvuoroa", on hauska ja realistinen.

Wagner Helvetissä on yksitoista strippiä kestävä uni, melko hauska.

Rantaleijona ja merenneito -sarjassa joka kestää 16 strippiä, otetaan pääosin aurinkoa. Viivi lukee Decameronea ja Wagner Jerry Cottonia.

Onnea uuteen kotiin on parisenkymmentä strippiä. Wagner ostaa asunnon appivanhemoien takauksella, vaikkei ole töitäkään. Minusta hauska kertomus.

Wagner Pariisissa keventynyt Wagner lennähtää Pariisiin ja seikkailu kestää 12 sarjakuvallista, minusta hauska tarina ja kirjan mukaan Juba on asunut Pariisissa. Miljöö on kuvattu hyvin.

Wagnerin sairaala on aikamoinen tarina, en henkilökohtaisesti pitänyt.

Wagner-TV. Wagner perustaa TV-aseman (Moon-TV:n hengessä). Roisi tosi-tv -formaatti tuo katsojia ja rahaa, mutta kaikki päättyy konkurssiin.

Kuningas Wagner, Wagner osallistuu vaaleihin ja lupaa verot pois ja kaikille kaikkea. Hän saa kaikki äänet ja julistautuu kuninkaaksi. Kun kassa on tyhjä, Wagner saa kenkää.

Muotiguru Wagner, tarinat hieman toistavat itseään, sillä Wagner tahkoaa tuohta muodilla, ja hän on kuumin guru, kunnes ...

Merrymelodica men, Viivi ostaa Wagnerille melodikan pian on suosio taattu, mutta...

Rapujuhlat ja Pallo-Jallu -tarinassa Viivi saa kutsun rapujuhlille, ja saa Wagnerin mukaansamukana on Jallu-poika pallossan, ja Wagner "viihdyttää" poikaa,

Kaupunkisuunnittelijasta kasvojen kohottajaksi tässä Wagner kokeilee taatuin seurauksin kahta ammattia.

Viivi ja Wagner vanhuksina, sika kuvittelee, miten Viivin ja Wagnerin vanhuus luonnistaa.

Sian morsian on muualla julkaistu liitetarina Viivin unesta.

Juban Kellon alla, Viivi ja Wagner sarjakuvakirja on minusta mukavaa luettavaa.

torstai 23. heinäkuuta 2015

William Shakespeare: Venetsian kauppias



William Shakespeare: Venetsian kauppias, suomentanut Tiina Ohinmaa ja Alice Martin, WSOY 2013, olen lukenut myös Paavo Cajanderin suomennoksen vuodelta 1882.

WSOY:n kappaleessa on Eva Johanna Holmberg erittäin valaiseva esipuhe. Holmberg analysoi paljon Shylockin, koronkiskurin hahmoa. Tämä hahmo kuvataan hänen etnisestä ja/tai uskonnollisesta ryhmästä käsin. Hahmo ei ole mitenkään miellyttävä eikä hänelle käy hyvin kuten muille.

Antonio, jolla ei ole käteistä rahaa, sillä hänen laivansa ovat kauppamatkoilla, on lainannut rahaa Bassaniolle, joka minusta on pelkkä velkaveikko. Bassanio on jo ennestään velkaa Antoniolle. Antonio haluaa auttaa ystäväänsä ja lainaa rahaa (tai takaa lainan) Shylockilta, rahat päätyvät Bassaniolle.

Koronkiskontaa pidettiin tuolloin moraalittomana, ja Shylock, jolla on paljon kaunaisuutta, esimerkiksi tyttärensä toiminnasta, ympäröivään yhteisöön, antaa lainan ilman korkoa, jos saa palan ihmislihaa jos sitä ei makseta määräajassa takaisin. Kuten arvata saattaa, velkaa ei makseta, mutta oikeudenkäynnissä, jossa on muuten esteellinen ja kouluttamaton ja henkilöllisyyden salaava tuomari (eli Portia) todetaan, että verta ei saa valuttaa. Lopulta Shylockin omaisuus jaetaan, eikä Shylock saa mitään, hänen rahansa ovat menneet.

Menemättä näytelmän ja juonen yksityiskohtiin tässä minusta tulee monessa kohtaa ilmi varsin huoleton asenne velkaan ja velaksi elämiseen sekä velkojien oikeuteen saada pääoma takaisin.

Lainaukset Cajanderin suomennoksesta, uusi suomennos on hyvä, mutta en tekijänoikeussyistä lainaa sitä.

Bassanio (tunnustaa tässä eläneensä yli varojen uusi suomennos käyttää sana pröystäillä, mikä minusta on hyvä sana).

Bassanio:
Te hyvin tiedätten, Antonio,
Kuink' olen paljon tullut häviölle,
Kun elänyt ma olen komeammin,
Kuin heikot varan' ajan pitkään sietäis.
En vaikeroi, ett' uhka-elo moinen
Nyt mult' on kielletty; vaan suurin huoli
On saada kelpo maksuun isot velat,
Joit' elämäni, liian tuhlaavainen,
Minulle tuotti. Teille suurimmassa
Niin rakkauden kuin rahan velass' olen;
Ja rakkauteenne luottaen, nyt teille
Ilm' annan kaikki hankkehet ja tuumat,
Kuink' aion veloistani suoriuta.

Antonio on valmis lainaamaan ystävälleen, vaikka rahojen takaisinsaanti on minusta hyvin epävarmaa.
Antonio:
Bassanio, pyydän, ilmaiskaa ne mulle.
Ja jos ne, kuin te itse, kunnon kanssa
Ain' yhtä pitää, olkaa varma että
Varani, itseni ja minkä voin ma,
Kaikk' alttiiks panen teille tarvittaissa.


Keskustelu etenee, ja käsittelee myös Portiaa, joka on Bassanion tähtäimessä. Antonion asenne on minusta hyvin lapsellinen, hän lupaa oman takauksen velalle!
Antonio:
Varani kaikk' on merillä, sa tiedät,
Eik' ole rahaa mull', ei tavaroita,
Mill' irti kultaa saisin. Mene siis,
Venetiassa luottoani koita;
Ma ponnistan sit' äärettömiin asti
Sua saadakseni kauniin Portian luo.
Rahoja oiti tiedustamaan käy,
Samaten minä teen; ja varma on,
Ett'ei mun takuun' ole kelvoton.
(Lähtevät.)


--
Oikeudenkäynti, missä laina-asiaa käsitellään ei varmasti ole jäävitön. Kuinka sala-asuinen velkaveikon naisystävätär voisi olla asian ratkaisija? Tietenkään toisen lihan kaapiminen ei ole laillista eikä minkään lain mukaista voi olla ihmisen vahingoittaminen. Toisen omaisuuden omiminen on myös laitonta. Rahan lainaamista pidettiin ennen moraalittomana, nykyisin ei. Korko on rahan hinta.

Portia: 
Ei, varro vähän! Viel' on muuan seikka. --
Tää kirja tilkkaakaan ei verta myönnä;
On sanat siinä selvät: naula lihaa.
Siis ota sakkos, ota naula lihaa;
Mut leikatessas tilkankin jos hukkaat
Vaan kristittyä verta, joutuu oiti
Lain mukaan Venetian valtiolle
Kaikk' omaisuutes.


Shylock pyytää takaisin pääomanssa

Shylock:
Pääoma tänne, ja mun suokaa mennä.

Portia ei sitä anna

Shylock:
Ma enkö edes pääomaani saa?

Portia ei sitäkään anna.

Shylock:
No, piru sitten siunatkoon sen hälle!
Tiliä täss' en enää tee.


Portia löytää laista porsaanrei'än eikä Shylock saa mitään

Shylock:
Ma pyydän, suokaa minun mennä täältä;
Voin pahoin. Kirja lähettäkää jälkeen,
Sen alle kirjoitan.


Lopulta Shylock lähtee tyhjin käsin. Kaverin olisi kannattanut pyytää rahasta reilu korko, eikä lähteä hautomaan kostoa. Koston ajatuksesta ei koskaan seuraa mitään muuta kuin onnettomuutta. 

*****
William Shakespeare eli tiettävästi 1564 - 1616, hän saattoi olla nahkurin poika, hän oli näyttelijä ja myöhemmin näytelmäkirjailija. Hänen näytelmiensä "totuudellisuutta" olen niitä lukiessani alkanut välillä pohtia, mutta fiktiona loistavia, joskin tästä hyvinkin asenteellisesta näytelmästä en pidä.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Katri Vala: Kaukainen puutarha

Katri Vala: Kaukainen puutarha, 1924. Kansi ei ole virallinen.
Katri Vala syntyi 11.9.1901 ja menehtyi tuberkuloosiin 28.5.1944. Katri Vala, oikealta nimeltään Karin Alice Heikel os. Wadenström, kuului Tulenkantajiin ja 1930-luvulla vasemmistolaisiin runoilijoihin.

Luin  Projekt Lönnrotista Katri Valan esikoiskokoelmansa Kaukainen puutarha vuodelta 1924. Kokoelma alkaa Kukkiva maa -osalla, siinä kuten muussakin on paljon värejä, monia kukkia ja tuoksua. Runoja on kaiken kaikkiaan 36 viidessä eri osassa.

Runoteoksen ensimmäinen osa Kukkiva maan runot kuvastavat hyvin koko teoksen tyyliä

Huhtikuun viimeinen ilta -runo alkaa

    Hiljainen ilta.
    Räystäitten itku on vaiennut,
    ja aurinko sukeltautunut pois.
    ...
ja jatkuu

    Tummasta metsästä,
    pihkaisen suitsutuksen keskeltä,
    ylenee kuu
    kuin suuri, hämmästynyt kukka
    keltaisena ja raikkaana
    ja jää helottamaan sinistä taivasta vasten.

    Niin kalpeaa ja kuollutta.
    Missä viipyvätkään laulut,
    joissa soi kevätpurojen raivokas hurmio
    ja muuttolintujen kirkuva ikävä?
    Missä viipyykään aika,
    jolloin ruohon liian vihreä veri
    näyttää miltei punaiselta?

Maan povella runon laitan kokonaan

    Mikä hekuma levätä povellasi, maa,
    alastomin, nuorin jäsenin,
    suu ja sieraimet vihreässä rikkaudessasi!
    Jostain hiiluu tädykkeen terän hauras, lempeä sini
    kuin ihmeellinen silmä,
    ja lehvien välitse virtaa keltaisen vihreä valo.
    Rakastan sinua, maa!
    Mustana, ruskeana, vihreänä,
    elävänä ja kuolleena
    rakastan sinua, maa!
    Lepään povellasi kuin vihreällä alttarilla,
    jonka ihanat suitsutukset
    nousevat läpi valkean ruumiini,

Runoteoksessa on paljon väriä. Värit eivät ole kuitenkaan pelkästään puutarhan värejä. Kukkia on mainittu paljon. Kukka sanaa on 12 kertaa muissa muodoissa 18 kertaa kukkiva.

Runon Kukkiva maa alkaa kuvauksella syreeneista, pihlajista sekä tervakoista, siis pensas, puu ja kukka.

 Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
    pihlajain valkeata kukkahärmää,
    tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
    Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
    lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
    Ja tuoksua!

Runoteoksessa yleisin mainittu väri on punainen, jota eri muodoissa on 36 kertaa. Sydän -sana mainitaan 21 kertaa, punaista linkitetään myös vereen. Valkoinen on mainittu 22 kertaa kuten mustakin, keltainen 18 kertaa, sininen eri muodoissa 17 kertaa, vihreä 11 kertaa, harmaa 11 kertaa ja ruskeakin muutaman kerran ja myös ruskosta puhutaan. Kulta tai kultainen on teoksessa seitsemästi.

Musta ja valkea olivat tasapainossa. Sama kylmä on 14 kertaa, lämmin sanaa ei ole lainkaan, mutta kuuma sana on 7 kertaa. Kuu on runoissa mainittu 17 kertaa.

Jos on värejä on myös tuoksuja, tuoksu on mainittu 21 kertaa. Sana lemu on neljästi.
Mistä tulee ruskean myskin
    huumaava, pisaroiva lemu
Myski -sana on teoksessa neljä kertaa.

Sienistäkin runoillaan
....
    puhkeavat sienet
    omituisesti tuoksuvina
    kasvaen kylmiksi ja lihaviksi
    kuolleitten kasvien ja eläinten ruumiista.
    ....
    Tatit komeilevat suuruudellaan,
    ruskeankeltaisina, kömpelöinä ja tyhminä.
    Imevät itseensä paljon kosteutta ja matoja
    ja putoavat lopulta ilettäviksi, limaisiksi kasoiksi.
    Mutta tummanruskean, kiinteän herkkutatin
    tahtoisi syödä juuri maasta poimittuna,
    vielä mullalle tuoksuavana.

Runossa Sydän toistuu väri-teema ja veri, myös myskin tuoksu mainitaan. Murskaamista käsitellään kolme kertaa

    Tuli ilta -- sydämeeni putosi helähtäen
    ambrankeltainen pisara,
    joka tuoksui myskiltä.

    Tuli yö -- sydämeni heräsi väristen
    ja avasi suuren, tumman teränsä,
    verestä kostean.

    Tuli aamu -- ruusunpunainen valo täytti ruumiini
    kuin kuultavan astian.
    Sydämeni putosi maahan
    kuin murskattu kukka.

Runosta puuttuu tässä esiteyksessä viimeinen säkeistö ja sen ja muut runot ja Katri Valan muutakin tuotantoa löytää Projekt Lönnrotista.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Tintti ja minä

Olen blogannut lukemattomia kertoja Tintti-kirjoista. Luen paljon vieläkin albumeja ja oheiskirjoja.

Yle on myös näyttänyt muutamia kertoja Anders Østergaardin dokumentin Tintti ja minä, jossa on pätkiä Hergén haastattelusta vuodelta 1971, mutta Østergaardin kuvituksin vuodelta 2004, loistava dokumentti. Dokumentin kuvitus ja leikkaus ovat Østergaardin, mutta haastattelunauhat ovat alunperin Numa Sadoulin lokakuussa 1971 tekemästä haastattelusta, josta on kirjoitettu kirja, mutta jota Hergé rankalla kädellä "toimitti".  Hergé muutti sanomisiaan, prosessi kesti kolme vuotta ja teksti kirjoitettiin paikoin uudestaan neljä kertaa. Haastattelijana oli Numa Sadoul (s.1947), joka oli  tuolloin sarjakuvapiirtäjistä Brysselissä juttua tekevä 23-vuotias opiskelija. Hän julkaisi "toimitetuista materiaaleista" kirjan Tintin et moi. Entretiens avec Hergé, Casterman, 1975.

Haastattelunauhoista on Anders Østergaardin dokumentissa on tietyllä tavalla sensuroimaton versio, mutta valintaa on käytetty, sillä käsitykseni mukaan nauhoja on 12 tuntia. Lähde ylen sivuilla täällä. Haastattelu nimittäin kesti neljä päivää. Hergé muutti sanomisiaan, koska luultavasti pelkäsi, että on sanonut "liikaa", hän ei mielellään puhunut itsestään ja Herge oli ujo ja arka. Østergaard näyttää kuvia albumeista, nauhan pätkiä, haastattelee myös Numa Sadoulia, Hergén toista vaimoa  Fanny Rodwellia, sekä englantilaisia Tintti-asiantuntijoita Harry S Thompsonia ja Michael Farria .

Jutussa on oheinen kuva, joka oli myös Iltasanomien TV-lehden kryptossa, josta tajusin, että dokumentti näytetään kyseisellä viikolla.

Dokumentti alkaa Tintti Tiibetissä albumin kuvasta, jossa Tsangin lentokoneen hylky on kokenut pakkolaskun (kuva on valokuva albumista tarkoituksella epäselvä). Tintti Tiibetissä albumi liittyy asiantuntijoiden mukaan psykoanalyysiin, jota Hergé kävi avioeronsa vuoksi, hän mainitsee asian myös haastattelussa. Albumi on varsin rankka, eräässä otoksessa kapteeni on leikkaamassa kiipeilyköyttä poikki, jotta edes Tintti pelastuisi. Tharkey poislähtenyt sherpa tulee takaisin ja pelastaa Kapteenin ja matka jatkuu kohti Tsangia.

Castafioren korut on värikäs ja lämmin albumi. Hergé näyttää  hyväksyneen "syntinsä"  (avioero?) ja päässyt partiopoikamaisesta hyveellisyydestään tai on sinut itsensä kanssa ja onnellinen. Albumissa on kukkia ja musiikkia. Haastattelussa Hergé viittaa vaimonsa kukkaharrastukseen ja kesämökkiinsä, jonne oli tullut humalainen soittokunta, Hergé nauraa tapahtumalle. Nämä ovat kuvattuna albumiin.

Tosin Hergé koki edelleen paineita ainaisista kysymyksistä, koskien seuraavaa Tintti-albumia. Albumien julkaisutahti hidastui sen vuoksi, että studiolla oli elokuvaprojekteja ja toisaalta siksi että Hergén ei pitänyt enää piirtää "haamujensa takia". Hergé kuitenkin suunnitteli albumeita kauan ja viimesteli niitä, hän lisäksi piirsi niitä uudelleen.

Tätä perfektionistisuutta sivutaan Harry Thomsonin kirjoittamassa teoksessa Tintin, Herge & his creation.

Vuoden 1971 haastattelussa Hergén mukaan hänen lapsuutensa oli harmaa ja keskinkertainen. Se ei ollut erityisen onnellinen. Hergé meni nuorena töihin ja partiolaisena piti sanansa. Tintti on syntynyt katoliseen lehteen Le XX sieclen nuorisoliitteeseen, Le Petit Vingtiemeen tarvittiin ajan hengen mukainen katolinen lehtimies. Alkuun Tintti matkustelikin Neuvostojen maassa, Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa. Sininen Lootus on albumi, jota varten Hergé keräsi paljon taustatietoa. Häntä avusti Tsang Tsong-Jen, jonka kadotti 45 vuodeksi, ja joka on Tsangin esikuva. Tsang Tsong-Jen ja Hergé tapasivat vielä ennen Hergén kuolemaa. Hergéllä oli tiettävästi leukemia.

Kaikki Tintin hahmot kuvaavat Hergéä itseään. Michael Farr on teoksessaan Tintti & co käynyt kaikki hahmot läpi. Tintin ulkonäkö on lainattu ehkä Hergen pikkuveljeltä. Tintti on katolinen lehtimies. En ole itse katolinen, mutta uskonto ei minusta suoraan näy Tinteissä. Toisaalta miesten ja naisten välisiä suhteita ei ole albumeissa, kaikki eurooppalaiset hahmot ovat naimattomia Seraphin Lampionia lukuunottamatta. Tintti on Hergen ihannekuva peloton ja nuhteeton, sellainen sankari, joka olisi halunnut olla. Muut hahmot ovat inhimillisiä, koska heissä on monenlaisia heikkouksia, joita Hergé varmaan itsessään näki. Tsang kuvaa ihanneystävää, sillä Tsangissakaan ei ole heikkoutta.


Jos ja kun dokumentti tulee vielä uusintana Tintti-fanien kannattaa se katsoa. Hergé antaa ymmärtää, että hänen on ollut vaikea hyväksyä itseään. Herge sanoo, että hänellä oli paljon sanottavaa, hän pitää alkuseikkailuja lapsellisina.

Dokumentti kannattaa katsoa moneen kertaan.

Erässä kuvassa Herge seisoo päällään, samanlainen kuva on albumissa Tintti ja Picarot, joka julkaistiin haastattelun jälkeen, ja joka jäi viimeiseksi albumiksi. Tintti ja Aakkostaide jäi kesken. Herge sanoi, että maalaaminen oli Tintin tekemisten vaihtoehto. Herge tapasi dokumentissa nykytaiteilija Andy Warhol'in, eli oli hyvin kiinnostunut myös nykytaiteesta.

Hergestä sanotaan, että Tintin tekeminen oli lehtiin "feels like slavery", tässäkin hän on hieman tätä orjatyökommenttia, eli hän pakenee matkoille.

Yllä on tarkoituksellisen epäselvä kuva. Vasemman puoleinen kuva on albumista Kultasaksinen rapu ja oikean puoleinen albumista Rakham punaisen aarre. Dokumentissa Hergé nosti nämä kuvat hyviksi. Vaikka olen lukenut albumit läpi, en olisi millään arvannut että nämä ovat Hergén kriittisen silmän mieleen. Herge selittää, vasemman puoleista kuvaa siten, että siinä on tavallaan "saman miehen pako yhdessä kuvassa", itseäni naurattaa tässä Kapteenin sadattelu. Oikean puoleisessa kuvassa Hergën mukaan on kerrottu kaikki olennainen, siinä on kaikki, mutta ei mitään liikaa tai liian vähän.

Työ oli siis Hergélle riippa, toisaalta hän mainitsee, että jatkaa työtä, koska saa siitä huvia. Toisaalta hän on myös ladannut epävarmuutensa ja ahdistuksensa taiteeseen. Hergén lapsuus oli harmaa, lisäksi Hergé koki kaksi maailmansotaa, ja toisen maailmansodan jälkeen hän oli "boikotissa", sillä oli piirtänyt sodan aikana Ranskassa "saksalaisten kontrollissa oleviin lehtiin". Hergen pomoa isä Wallezia pidettiin myönteisenä fasismille, mutta Hergen albumeissa en ole huomaavinani tällaista suuntausta, vain Tintti Neuvostojen maassa ja Tintti Afrikassa ovat jälkeenpäin luettuna varsin asenteellisia.

Dokumentti antaa eniten niille, jotka ovat lukeneet aiemmin Tinttejä ja Hergestä tai Tintistä kertovia analyyseja. Benoit Peetersin Tintin juhlakirja on erittäin hyvä katsaus Hergeen ja Tintteihin, se perustuu pitkälti tosin Numa Sadoulin kirjaan.

Suomessa lienee Tintti-asiantuntijoita paljon. Olettaisin, että Heikki ja Soile Kaukoranta tietävät asioista paljon, sillä he ovat suomentaneet albumeja, Tintin juhlakirjan ja Tintti & CO kirjan. Samoin Tintti-albumeja kääntänyt Jukka Kemppinen.


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Reijo Mäki: Tulivuori, Vares vaihtaa maisemaa


Reijo Mäen uusin Vares-seikkailu Tulivuori tapahtuu Turussa ja Saarella, Kanarian saarella Teneriffalla. Vares siis kansainvälistyy tai oikeastaan ei, sillä saarella tuntuu olevan varsin paljon suomalaisia.

Alkuverryttelyssä Turussa Vares tutustuu räpin maailmaan ja räppäri Polly Papegoijaan. Vareksella on lauma juoppokavereita, joista yksi on aivonsa spriillä denaturoinut Luusalmi, jonka lyriikan huippua edustaa Mullan maku -teoksessa säe "Pillu on kuin pankkiautomaatti". Tähän lyyriseen mestariteokseen verrattuna Polly Papegoijan rallatus ”ou jeeh ja oukkei … ja sitten Polly lähtee vetään pleksii, on pakko keksii seksii ja siis päästä hiukan feidaa. Siis pliis ei mulle pettingii, Polly kaipaa kunnon kettinkii… " on astetta parempaa kuin Luusalmella. Lainaus kirjan sivulta 27. Polly Papegoija on Elsi Nieminen, joka asunee kommuunissa, missä on myös naistutkimusta ja kehitysmaatiedettä kymmennettä vuotta opiskeleva Piia-Ulriika Eriksson-Herranen ja monta muuta vesseliä. Luusalmi on paljonkin tarinassa, sillä hänkin matkaa Saarelle. Ainohan, Vareksen tuttu ja Saarella murhattu tyttö,  oli opiskellut Turun Taideakatemiassa.

Itse tarina alkaa epätavallisesti Vareksen minäkerronnalla. Vares saa puhelun, ja "seuraavat minuutit kuuluivat elämäni hirveimpiin". Jobinposti tuli Xavier Irritun kertomana. Xavier tarjoaa toimeksiantoa. Jussi on rikki, haluaa miettiä. Kysymys on Ainosta Jussin ex-tyttöystävästä, joka on mennyt ulkomailla naimisiin. Nyt mies soittaa, ja Aino on kuollut, murhattu kuristamalla. Xavier hakee Vareksen lentokentältä ja Vares majoittuu yhden tähden hotelliin nimeltä El Hotel Vantaa ja tutkimukset voivat alkaa. Bar-Baarissa istutaan, mutta toiminta on vauhdikasta ja vaarallista. Eri motiiveja nousee esille, rakennusprojekti Poseidon Primo. Varekselle tehdään autossa uudenlaisia ehdotuksia, Vares saa suomalaista naissänkyseuraa. Saarella  tutustutaan yhä uusiin lieveilmiöihin.  Lopulta muistuu Ainon kipupiste ja selviää motiivi ...

Rikoksen motiivi on  ...tämän enempää en avaa enkä kommentoi, koska myyntiaika on vasta alkanut. Kovakantinen kirjakin on vasta uutuus.

Kirjan takakannessa mainitaan Mäen myynnistä, Varekset ovat myyneet jo kaksi miljoonaa nidettä. Huomiota herättävä määrä.

Saa katsoa onko myynti kuin tulivuoren purkaus vai onko laava jähmettynyt? Tämä on minusta vain hieman erilainen nide. Erilainen  aikanaan oli Hard Luck Cafe.

Tulivuoressa on  näitä juoppojen sargofagisössötyksiä sekä Turussa että Teneriffalla yhdistetyn MM-voittajan Wellu Kompan suulla ja ehtii Mäki mainita "Turku 2029 Strategian ", joka Turussa on herättänyt ajatuksia puolesta ja vastaan. Hyvä visio, mutta tuskin toteutuu, olkoon tämä turkulaista realismia. Muistaakseni 2029 Turun pitäisi olla velaton kunta. Onkohan? Reijo Mäen Vares-dekkarit myynnillään ainakin piristävät alueen taloutta ja lisäävät verotuloja. Toivottavasti tämäkin.

*****
Reijo Mäki; Tulivuori, 2015 Otava 445 sivua.

Hyvin tuntuu myynti sujuvan ainakin K-Citymarketeissa.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Valter Juvan runoja



Valter Juvan (1865 - 1922) tunnetuin runo on Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Hänen runoja "Uusi sarja" vuodelta 1901 on täällä. 

Runot, joita on kuutisenkymmentä, ovat perinteisiä loppusointuihin perustuvia 59 näistä on omia ja kuusi on käännösrunoja.

Yläkuvassa  on hieho koivikossa. Kotieläimistä Juva ei runoile, kuin sattumalta, mutta sika, hieho, ruuna  ja vuohi mainitaan. Runossa "Niin onnen myyrää ei löytyä voi" mainitaan kolme ensin mainittua kotieläintä:
Kun hiehon saan ja possun saan,
Ja aura on hällä ja ruuna
Ja toista sataa taskussaan --
Voi, onko kuultuna kuuna !

Yläkuvan tekemässäni kansikuvassa on koivuja ja hieho.

Juva käyttää muutamassa runossa riimipareja ilkkuu vilkuu
Toiste tulla voin -runossa:
Ja vilahtaa ja vilkkuu ...
Ja rientää pois ja ilkkuu. 

Kautt' ilmojen ilkkuu -runossa:
Kautt' ilmojen laulu ilkuu
Ja haipuu aavain taa
Punaviiret purressa vilkkuu
Kun kahden matkalle saa

Runoissa on paljon musiikkia ja sävelmiä, laulettuna ainakin esitetään Jo Karjalankunnailla lehtii puu -runoa, joka on minusta loistava. Tässä ensimmäinen säkeistö, joka on myös viimeinen säkeistö

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, 
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, 
Käki kukkuu siellä ja kevät on -- 
Vie sinne mun kaiho ponneton. 

Muut säkeistöt soljuvat näin:

Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös
Ja kaskies sauhut ja uinuvat yös
Ja synkkäin metsies aarniopuut,
Ja siintävät salmes ja vuonojes suut.

Siell' usein matkani määrätöin
Läpi metsäin kulki ja jylhäkköin,
Ja vuorilla seisoin paljain päin,
Mist' uljaan Karjalan eessäni näin.

Tai läksin kyliin urhojen luo,
Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo;
Näin miehet kunnon ja hilpeän työn
Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän


Kielikuvana ponneton kaiho on minusta varsin ohut, Kaiho on minusta tunnetila tarkoittaa koti-ikävää tai ikävää, sitä on minusta lievennetty sanalla ponneton, jonka käyttö luultavasti johtuu tavusta ton, jolla riimi saadaan toimimaan. Luultavasti Karjalan aarniometsissä määrätöinnä samoilleet miehenköriläät ovat olleet jo 1901 sangen harvinaisia. 

Komea runo, jota voi kuunnella laulettuna youtubessakin.

Valter Juva on muuten kääntänyt Edgar Allan Poen runon Korppi.