Katri Vala syntyi 11.9.1901 ja menehtyi tuberkuloosiin 28.5.1944. Katri Vala, oikealta nimeltään Karin Alice Heikel os. Wadenström, kuului Tulenkantajiin ja 1930-luvulla vasemmistolaisiin runoilijoihin.
Luin Projekt Lönnrotista Katri Valan esikoiskokoelmansa Kaukainen puutarha vuodelta 1924. Kokoelma alkaa Kukkiva maa -osalla, siinä kuten muussakin on paljon värejä, monia kukkia ja tuoksua. Runoja on kaiken kaikkiaan 36 viidessä eri osassa.
Runoteoksen ensimmäinen osa Kukkiva maan runot kuvastavat hyvin koko teoksen tyyliä
Huhtikuun viimeinen ilta -runo alkaa
Hiljainen ilta.
Räystäitten itku on vaiennut,
ja aurinko sukeltautunut pois.
...
ja jatkuu
Tummasta metsästä,
pihkaisen suitsutuksen keskeltä,
ylenee kuu
kuin suuri, hämmästynyt kukka
keltaisena ja raikkaana
ja jää helottamaan sinistä taivasta vasten.
Niin kalpeaa ja kuollutta.
Missä viipyvätkään laulut,
joissa soi kevätpurojen raivokas hurmio
ja muuttolintujen kirkuva ikävä?
Missä viipyykään aika,
jolloin ruohon liian vihreä veri
näyttää miltei punaiselta?
Maan povella runon laitan kokonaan
Mikä hekuma levätä povellasi, maa,
alastomin, nuorin jäsenin,
suu ja sieraimet vihreässä rikkaudessasi!
Jostain hiiluu tädykkeen terän hauras, lempeä sini
kuin ihmeellinen silmä,
ja lehvien välitse virtaa keltaisen vihreä valo.
Rakastan sinua, maa!
Mustana, ruskeana, vihreänä,
elävänä ja kuolleena
rakastan sinua, maa!
Lepään povellasi kuin vihreällä alttarilla,
jonka ihanat suitsutukset
nousevat läpi valkean ruumiini,
Runoteoksessa on paljon väriä. Värit eivät ole kuitenkaan pelkästään puutarhan värejä. Kukkia on mainittu paljon. Kukka sanaa on 12 kertaa muissa muodoissa 18 kertaa kukkiva.
Runon Kukkiva maa alkaa kuvauksella syreeneista, pihlajista sekä tervakoista, siis pensas, puu ja kukka.
Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Runoteoksessa yleisin mainittu väri on punainen, jota eri muodoissa on 36 kertaa. Sydän -sana mainitaan 21 kertaa, punaista linkitetään myös vereen. Valkoinen on mainittu 22 kertaa kuten mustakin, keltainen 18 kertaa, sininen eri muodoissa 17 kertaa, vihreä 11 kertaa, harmaa 11 kertaa ja ruskeakin muutaman kerran ja myös ruskosta puhutaan. Kulta tai kultainen on teoksessa seitsemästi.
Musta ja valkea olivat tasapainossa. Sama kylmä on 14 kertaa, lämmin sanaa ei ole lainkaan, mutta kuuma sana on 7 kertaa. Kuu on runoissa mainittu 17 kertaa.
Jos on värejä on myös tuoksuja, tuoksu on mainittu 21 kertaa. Sana lemu on neljästi.
Mistä tulee ruskean myskin
huumaava,
pisaroiva lemu
Myski -sana on teoksessa neljä kertaa.
Sienistäkin runoillaan
....
puhkeavat sienet
omituisesti
tuoksuvina
kasvaen kylmiksi
ja lihaviksi
kuolleitten
kasvien ja eläinten ruumiista.
....
Tatit komeilevat
suuruudellaan,
ruskeankeltaisina,
kömpelöinä ja tyhminä.
Imevät itseensä
paljon kosteutta ja matoja
ja putoavat
lopulta ilettäviksi, limaisiksi kasoiksi.
Mutta
tummanruskean, kiinteän herkkutatin
tahtoisi syödä
juuri maasta poimittuna,
vielä mullalle
tuoksuavana.
Runossa Sydän toistuu väri-teema ja veri, myös myskin tuoksu mainitaan. Murskaamista käsitellään kolme kertaa
Tuli ilta --
sydämeeni putosi helähtäen
ambrankeltainen
pisara,
joka tuoksui
myskiltä.
Tuli yö --
sydämeni heräsi väristen
ja avasi suuren,
tumman teränsä,
verestä kostean.
Tuli aamu --
ruusunpunainen valo täytti ruumiini
kuin kuultavan
astian.
Sydämeni putosi
maahan
kuin murskattu
kukka.
Runosta puuttuu tässä esiteyksessä viimeinen säkeistö ja sen ja muut runot ja Katri Valan muutakin tuotantoa löytää Projekt Lönnrotista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti