William Shakespeare: Venetsian kauppias

William Shakespeare: Venetsian kauppias, suomentanut Tiina Ohinmaa ja Alice Martin, WSOY 2013, olen lukenut myös Paavo Cajanderin suomennoksen vuodelta 1882.

WSOY:n kappaleessa on Eva Johanna Holmberg erittäin valaiseva esipuhe. Holmberg analysoi paljon Shylockin, koronkiskurin hahmoa. Tämä hahmo kuvataan hänen etnisestä ja/tai uskonnollisesta ryhmästä käsin. Hahmo ei ole mitenkään miellyttävä eikä hänelle käy hyvin kuten muille.

Antonio, jolla ei ole käteistä rahaa, sillä hänen laivansa ovat kauppamatkoilla, on lainannut rahaa Bassaniolle, joka minusta on pelkkä velkaveikko. Bassanio on jo ennestään velkaa Antoniolle. Antonio haluaa auttaa ystäväänsä ja lainaa rahaa (tai takaa lainan) Shylockilta, rahat päätyvät Bassaniolle.

Koronkiskontaa pidettiin tuolloin moraalittomana, ja Shylock, jolla on paljon kaunaisuutta, esimerkiksi tyttärensä toiminnasta, ympäröivään yhteisöön, antaa lainan ilman korkoa, jos saa palan ihmislihaa jos sitä ei makseta määräajassa takaisin. Kuten arvata saattaa, velkaa ei makseta, mutta oikeudenkäynnissä, jossa on muuten esteellinen ja kouluttamaton ja henkilöllisyyden salaava tuomari (eli Portia) todetaan, että verta ei saa valuttaa. Lopulta Shylockin omaisuus jaetaan, eikä Shylock saa mitään, hänen rahansa ovat menneet.

Menemättä näytelmän ja juonen yksityiskohtiin tässä minusta tulee monessa kohtaa ilmi varsin huoleton asenne velkaan ja velaksi elämiseen sekä velkojien oikeuteen saada pääoma takaisin.

Lainaukset Cajanderin suomennoksesta, uusi suomennos on hyvä, mutta en tekijänoikeussyistä lainaa sitä.

Bassanio (tunnustaa tässä eläneensä yli varojen uusi suomennos käyttää sana pröystäillä, mikä minusta on hyvä sana).

Bassanio:

Te hyvin tiedätten, Antonio,
Kuink' olen paljon tullut häviölle,
Kun elänyt ma olen komeammin,
Kuin heikot varan' ajan pitkään sietäis.
En vaikeroi, ett' uhka-elo moinen
Nyt mult' on kielletty; vaan suurin huoli
On saada kelpo maksuun isot velat,
Joit' elämäni, liian tuhlaavainen,
Minulle tuotti. Teille suurimmassa
Niin rakkauden kuin rahan velass' olen;
Ja rakkauteenne luottaen, nyt teille
Ilm' annan kaikki hankkehet ja tuumat,
Kuink' aion veloistani suoriuta.

Antonio on valmis lainaamaan ystävälleen, vaikka rahojen takaisinsaanti on minusta hyvin epävarmaa.

Antonio:
Bassanio, pyydän, ilmaiskaa ne mulle.
Ja jos ne, kuin te itse, kunnon kanssa
Ain' yhtä pitää, olkaa varma että
Varani, itseni ja minkä voin ma,
Kaikk' alttiiks panen teille tarvittaissa.

Keskustelu etenee, ja käsittelee myös Portiaa, joka on Bassanion tähtäimessä. Antonion asenne on minusta hyvin lapsellinen, hän lupaa oman takauksen velalle!

Antonio:
Varani kaikk' on merillä, sa tiedät,
Eik' ole rahaa mull', ei tavaroita,
Mill' irti kultaa saisin. Mene siis,
Venetiassa luottoani koita;
Ma ponnistan sit' äärettömiin asti
Sua saadakseni kauniin Portian luo.
Rahoja oiti tiedustamaan käy,
Samaten minä teen; ja varma on,
Ett'ei mun takuun' ole kelvoton.
(Lähtevät.)

--

Oikeudenkäynti, missä laina-asiaa käsitellään ei varmasti ole jäävitön. Kuinka sala-asuinen velkaveikon naisystävätär voisi olla asian ratkaisija? Tietenkään toisen lihan kaapiminen ei ole laillista eikä minkään lain mukaista voi olla ihmisen vahingoittaminen. Toisen omaisuuden omiminen on myös laitonta. Rahan lainaamista pidettiin ennen moraalittomana, nykyisin ei. Korko on rahan hinta.

Portia: 

Ei, varro vähän! Viel' on muuan seikka. --
Tää kirja tilkkaakaan ei verta myönnä;
On sanat siinä selvät: naula lihaa.
Siis ota sakkos, ota naula lihaa;
Mut leikatessas tilkankin jos hukkaat
Vaan kristittyä verta, joutuu oiti
Lain mukaan Venetian valtiolle
Kaikk' omaisuutes.

Shylock pyytää takaisin pääomanssa

Shylock:
Pääoma tänne, ja mun suokaa mennä.

Portia ei sitä anna

Shylock:
Ma enkö edes pääomaani saa?

Portia ei sitäkään anna.

Shylock:
No, piru sitten siunatkoon sen hälle!
Tiliä täss' en enää tee.

Portia löytää laista porsaanrei'än eikä Shylock saa mitään

Shylock:

Ma pyydän, suokaa minun mennä täältä;
Voin pahoin. Kirja lähettäkää jälkeen,
Sen alle kirjoitan.

Lopulta Shylock lähtee tyhjin käsin. Kaverin olisi kannattanut pyytää rahasta reilu korko, eikä lähteä hautomaan kostoa. Koston ajatuksesta ei koskaan seuraa mitään muuta kuin onnettomuutta. 

*****
William Shakespeare eli tiettävästi 1564 - 1616, hän saattoi olla nahkurin poika, hän oli näyttelijä ja myöhemmin näytelmäkirjailija. Hänen näytelmiensä "totuudellisuutta" olen niitä lukiessani alkanut välillä pohtia, mutta fiktiona loistavia, joskin tästä hyvinkin asenteellisesta näytelmästä en pidä.