sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Annika Mannström: Antto urheilee



Annika Mannström: Antto urheilee, Schildts, 2011, alkuteos Anton idrottar.

Teoksessa on kuusitoista aukeamaa tekijän kuvittamia ja riimittelemiä tilanteita.
Antto on alkuun penkkiurheilija, mutta Antto haluaa olla kenttien kingi. Suku harrastaa urheilua laajasti ja useita lajeja hauskasti esitellään.

Ensimmäiseksi käydään läpi suunnistus, johon liittyy seuraava riimittely
Ristin rastin pusikossa
puiden alla kuusikossa
sienisaalis vailla vertaa!
Metsään meni tällä kertaa:
Anton äiti suunnistaa
muhennosta laittamaan!

Kuvassa rehevä ja innokas nainen kirmaa kohti rastia.
Kuvassa on erikseen esitelty varusteet: kartta, kompassi ja rasti.
Kuva on humoristinen, muttei realistinen. Naiselta puuttuu emittikortti, lisäksi hänellä on shortsit. Suunnistuksessa käytetään pitkiä housuja.

Ratsastus -kuvassa kahdelta hevoselta joista toinen ratsu puuttuvat kuolaimet, kuvassa lukee suitset, mutta on oikeammin siis riimu.

Kuitenkin todella mukavan yliampuva kirja, jonka etu- ja takasisätakakannessa on pokaaleja, johon tekijä on kirjoittanut hauskoja tekstejä, hauskuus ei tule yksittäisestä tekstistä vaan kokonaisuudesta.

Uskon, että alkukielellä ruotsiksi kirja on vielä parempi.

torstai 26. joulukuuta 2013

Pian kirjaton kirjasto?


Talo liian on pramea.
Sisustus myös liian komea.

Liikaa on sokkeloita,
umpikujia liikaa ja onkaloita

Tavallinen köyhä,
mitään ei löydä

Heitän vaan herjat,
Missä on kirjat

Kirjastosta.
Logiikka puuttuu hyllystöstä.

Valikoima on liian niukka,
budjettiko liian tiukka

Ei koska
metalli liikaa hohtaa
liian monessa kohtaa

Harvat vanhat kirjat haisevat
ei lievitä tuskaa hienot liiat pömpöösimaisemat

Tunnustakaa jo virheenne!
Korjatkaa erheenne!

Ei tarvita hienoja seiniä,
vaan kirjailijoiden helmiä


*****
Selvennöksenä vielä:
Kirjastot ovat tarpeellisia
Henkilökunta on hyvää, sivistynyttä, kohteliasta ja avuliasta
Järjestelmä vaan ei toimi.

torstai 19. joulukuuta 2013

Vartin verran koulua



Päättöpäivä.
Paras koulupäivä

Vartin verran koulua,
Kiitos ja Hyvää Joulua,

Ope sanoo
ja oppilaiden lahjat kekoaa.

murinaa on ollut ajasta ja ohjelmasta

oppilaiden mielestä 
homma on nasta
lakatkaa jo marisemasta

Hyvää Joulua

ja peeäs

Älkää opet antako läksyjä jouluksi
silloin järjestely myönnetään reiluksi

lepoa kukin tarvitsee
mielen se ravitsee

torstai 5. joulukuuta 2013

Ihmemaa Oz (The Wizard of Oz) -filmi



Ihmemaa Oz on vuonna 1939 filmattu MGM:n satukertomusmusikaali, joka perustuu  L.Frank Baumin teokseen The Wonderful Wizard of Oz (1900). 

Elokuvassa Judy Garland esittää Dorothy Galea, tyttöä, joka asuu iäkkään tädin ja sedän luona. Em-täti määrää kaapin paikan maatilalla. Seudun ilkimys on neiti Gulch, jota Dorothyn koira Toto puree, rikas ikineito tulee valittamaan maatilalle ja ottaa sheriffin paperin turvin koiran koriinsa ja polkupyöräilee pois. Toto karkaa korista kotiin ja Dorothy karkaa kotoa. Hän tapaa "ennustajan" professori Marvelin, jonka puheet muuttavat mielen ja Dorothy palaa kotiin takaisin, mutta matkalla kopauttaa päänsä ja "pyörre" vie kauas kotoa.

Filmin aluksi Dorothy laulaa kappaleen "Somewhere over the rainbow" eli matkataan sateenkaaren toiselle puolelle Ozin ihmemaahan ja Kääpiöiden kaupunkiin. Kansasin kuvaus on ollut karun mustavalkoista, mutta Ihmemaassa on todella värikästä. Kun maisema muuttuu värilliseksi, Dorothy toteaa Totolle legendaariset sanat "we are not in Kansas anymore", jota eri muodoissa on lainattu elokuviin, esimerkiksi Quarich toistelee tätä (U R not in Kansas anymore) Avatar-filmissä vastaanottaessaan tulokkaista Pandoraan.
Dorothy saapuu talonsa kanssa Kääpiöiden kaupunkiin, talo liiskaa idän noidan litteäksi. Noidalla on punaiset kengät, jotka suojaavat niihin pukeutunutta Dorothya pahalta Lännen noidalta, Idän noidan siskolta, joka on käkättävä vihertävä noita-akka. Tämä voi olla malli Banjo-Kazoiie -pelien Gruntilda-noidalle, vaatetus ja vihertävä väri ovat samanlaiset. Loppuvaiheessa filmiä Idän noita kuitenkin hyökkää uudestaan Dorothyn kimppuun ja pöllii Toton, joka pääsee taas korista pois. Noitaa näyttelee neiti Gulchin näyttelijä Margaret Hamilton.

Itse tarinassa Judyn pitää seurata keltaisia tiiliä, jotta pääsee Ozin velhon luo, joka osaa neuvoa, miten päästään pois. Ozin velho osoittautuu humpukimaakariksi, mutta on lopulta hyväntahtoinen. Olennaisempaa tapahtuu ensimmäisessä tienristeyksessä, jossa Dorothy tapaa Variksenpelättimen. Pelätti ei osaa neuvoa, mikä tie on oikea, sillä hänellä ei ole aivoja. Pelätti lähtee kuitenkin mukaan matkaan. Pian seurue täydentyy Tinamiehellä, jolla ei ole sydäntä, ja Leijonalla, jolla ei ole rohkeutta. Rohkeutta kuitenkin tarvittaisiin, kun vihreänaamainen noita yrittää polttaa pelättiä, mutta Dorothy heittää vettä noidan päälle ja noita sulaa ja tie on selvä. Ozin taikuri osoittautuu kovaäänistä käyttäväksi humpuukimaakariksi, jonka psykologinen silmä on kohdallaan. Velho antaa Pelätille diplomin PhD-tutkinnosta, joten hän osaa siis ajatella. Tinamies saa tikittävän punaisen sydämen, ja Leijona rohkeusmitalin. Psykologinen temppu tekee heistä kokonaisia. Syntyy hässäkkää, ja velho lähtee ilmapallollaan. Dorothy kuitenkin pääsee kotiin, ja hokee mantraa "No place like home", ja hän herää mustavalkoisessa Kansasissa, jossa Hunk, Zeke ja Hickory ovat tutunnäköisiä, kuten myös professori Marvel. He ovat kuin Ihmemaan Pelätti, Tinamies, Leijona ja Velho.

Filmi ja sen musiikki on saanut paljon meriittejä, mutta tärkeämpää on ne lukuisat viittaukset eri kirjoissa ja elokuvissa. Animaatiossa Wall-E on laulu Over the Rainbow, Good Morning Vietnamissa puhutaan Kääpiöiden kaupungista, josta johtaa punaisten tiilien tie pohjoiseen, jossa paha noita, Sopranoksessa Tony Soprano käy läpi terapiassa elämäänsä myös filmin hahmojen kautta. Aiemmin mainitsin jo Avatar-filmin Not in Kansas anymore-viittauksen, jota viittausta on muissakin filmeissä.

Suositan filmiä satujen ja musikaalien ystäville.

Voin todeta, että en pidä kummastakaan, en satufilmeistä enkä musikaaleista, mutta tästä elokuvasta pidin ja se on katsomisen arvoinen ainakin niiden lukuisten viitteiden vuoksi, joita amerikkalaisissa kirjoissa, sarjoissa ja elokuvissa on.


Vanhassa Fame -sarjassa on Ozin hengessä näytelty ja laulettu yhden jakson verran.