Ihmemaa Oz
on vuonna 1939 filmattu MGM:n satukertomusmusikaali, joka perustuu L.Frank Baumin teokseen The Wonderful
Wizard of Oz (1900).
Elokuvassa Judy Garland esittää Dorothy Galea,
tyttöä, joka asuu iäkkään tädin ja sedän luona. Em-täti määrää kaapin paikan maatilalla. Seudun ilkimys on neiti Gulch, jota Dorothyn koira Toto puree, rikas ikineito tulee valittamaan maatilalle ja ottaa sheriffin paperin turvin koiran koriinsa ja polkupyöräilee pois. Toto karkaa korista kotiin ja Dorothy karkaa kotoa. Hän tapaa "ennustajan" professori Marvelin, jonka puheet muuttavat mielen ja Dorothy palaa kotiin takaisin, mutta matkalla kopauttaa päänsä ja "pyörre" vie kauas kotoa.
Filmin aluksi Dorothy laulaa kappaleen "Somewhere over the rainbow" eli matkataan sateenkaaren toiselle puolelle Ozin ihmemaahan ja Kääpiöiden kaupunkiin. Kansasin kuvaus on ollut karun mustavalkoista, mutta Ihmemaassa on todella värikästä. Kun maisema muuttuu värilliseksi, Dorothy toteaa Totolle legendaariset sanat "we are not in Kansas anymore", jota eri muodoissa on lainattu elokuviin, esimerkiksi Quarich toistelee tätä (U R not in Kansas anymore) Avatar-filmissä vastaanottaessaan tulokkaista Pandoraan.
Dorothy saapuu talonsa kanssa Kääpiöiden kaupunkiin, talo liiskaa idän noidan litteäksi. Noidalla on punaiset kengät, jotka suojaavat niihin pukeutunutta Dorothya pahalta Lännen noidalta, Idän noidan siskolta, joka on käkättävä vihertävä noita-akka. Tämä voi olla malli Banjo-Kazoiie -pelien Gruntilda-noidalle, vaatetus ja vihertävä väri ovat samanlaiset. Loppuvaiheessa filmiä Idän noita kuitenkin hyökkää uudestaan Dorothyn kimppuun ja pöllii Toton, joka pääsee taas korista pois. Noitaa näyttelee neiti Gulchin näyttelijä Margaret Hamilton.
Itse tarinassa Judyn pitää seurata keltaisia tiiliä, jotta pääsee Ozin velhon luo, joka osaa neuvoa, miten päästään pois. Ozin velho osoittautuu humpukimaakariksi, mutta on lopulta hyväntahtoinen. Olennaisempaa tapahtuu ensimmäisessä tienristeyksessä, jossa Dorothy tapaa Variksenpelättimen. Pelätti ei osaa neuvoa, mikä tie on oikea, sillä hänellä ei ole aivoja. Pelätti lähtee kuitenkin mukaan matkaan. Pian seurue täydentyy Tinamiehellä, jolla ei ole sydäntä, ja Leijonalla, jolla ei ole rohkeutta. Rohkeutta kuitenkin tarvittaisiin, kun vihreänaamainen noita yrittää polttaa pelättiä, mutta Dorothy heittää vettä noidan päälle ja noita sulaa ja tie on selvä. Ozin taikuri osoittautuu kovaäänistä käyttäväksi humpuukimaakariksi, jonka psykologinen silmä on kohdallaan. Velho antaa Pelätille diplomin PhD-tutkinnosta, joten hän osaa siis ajatella. Tinamies saa tikittävän punaisen sydämen, ja Leijona rohkeusmitalin. Psykologinen temppu tekee heistä kokonaisia. Syntyy hässäkkää, ja velho lähtee ilmapallollaan. Dorothy kuitenkin pääsee kotiin, ja hokee mantraa "No place like home", ja hän herää mustavalkoisessa Kansasissa, jossa Hunk, Zeke ja Hickory ovat tutunnäköisiä, kuten myös professori Marvel. He ovat kuin Ihmemaan Pelätti, Tinamies, Leijona ja Velho.
Filmi ja sen musiikki on saanut paljon meriittejä, mutta tärkeämpää on ne lukuisat viittaukset eri kirjoissa ja elokuvissa. Animaatiossa
Wall-E on laulu
Over the Rainbow,
Good Morning Vietnamissa puhutaan Kääpiöiden kaupungista, josta johtaa punaisten tiilien tie pohjoiseen, jossa paha noita,
Sopranoksessa Tony Soprano käy läpi terapiassa elämäänsä myös filmin hahmojen kautta. Aiemmin mainitsin jo
Avatar-filmin
Not in Kansas anymore-viittauksen, jota viittausta on muissakin filmeissä.
Suositan filmiä satujen ja musikaalien ystäville.
Voin todeta, että en pidä kummastakaan, en satufilmeistä enkä musikaaleista, mutta tästä elokuvasta pidin ja se on katsomisen arvoinen ainakin niiden lukuisten viitteiden vuoksi, joita amerikkalaisissa kirjoissa, sarjoissa ja elokuvissa on.
Vanhassa
Fame -sarjassa on Ozin hengessä näytelty ja laulettu yhden jakson verran.
