tiistai 28. huhtikuuta 2015

Oscar Wilde: Ihanne-aviomies



Oscar Wilden Ihanne-aviomies on neliosainen näytelmä, jossa käsitellään epärehellisyyttä, henkilön menneitä erheitä, avioliiton kulissimaisuutta, aviomiehen moitteettomuutta ja ihmisen mainetta. Wilden Ihanne-aviomies muistuttaa teemoiltaan ja henkilöiltään hieman Ibsenin Nukkekotia.

Näytelmä alkaa sir Robert Chilternin asunnossa. Sir Robert on ulkoasiain alisihteeri ja alahuoneen jäsen. Juhliin tulee yllättäen sir Robertin vaimon lady Gertrud Chilternin vanha "tuttu" kouluajoilta eli rouva Cheveley. Rouva Cheveley on erotettu koulusta varkauksien ja muiden rötösten takia. Lady Chiltern ihmettelee, miksi hänen miehensä alentuu keskustelemaan epämääräisen naikkosen kanssa. Hän pitää miestään tahrattoman puhtaana lahjomattomana politikkona, oikeana oikeuden panssarina, jota kuvaa seuraava vuorosana:
"Tuo kaikki on kylläkin sopivaa toisille miehille, miehille, jotka yksinkertaisesti pitävät elämää halpamaisena keinotteluna, mutta ei sinulle Robert, ei sinulle. Sinä olet toista maata. Kaiken ikäsi olet ollut erilainen kuin muut. Sinä et ole koskaan antanut maailman tahrata itseäsi. Ihmisille, kuten minulle itselleni, olet ollut ihanne. Oi, pysy yhä tuona ihanteena. Tätä suurta perintöä elä työnnä luotasi -- tuota norsunluutornia elä hajoita. Robert, miehet voivat rakastaa sitä, mikä on heidän alapuolellaan -- arvottomia, likaisia ja kunniattomia asioita. Me naiset palvomme rakastaessamme ja kun me kadotamme kunnioituksemme, katoaa meiltä kaikki. Oi, elä surmaa rakkauttani sinuun, elä sitä surinaa".
Tämä on kuvaavaa Gertrud voi rakastaa ja palvoa ylempänä olevaa miestään, joka elää kiillotetussa norsunluutornissa.

Rouva Cheveley on saanut haltuunsa kirjeen, jonka sir Robert on nuoruudessaan kirjoittanut. Hän on käyttänyt sisäpiiritietoa Suezin kanavasta ja netonnut oman omaisuutensa alkupääoman. Rouva Cheveley kulkee epämääräisissä piireissä ja hän ja hänen intressipiirinsä ovat sijoittaneet pääomia Argentiinaan kanavahankkeeseen, jota ei aiota  toteuttaa. Hän kiristää sir Robertia puoltamaan kanavahanketta, voidakseen pelata aikaa osuuksien myymistä varten. Rouva Cheveleyllä on kiristykseen myös muita motiiveja.

Toisen näytöksen lopussa lady Chiltern saa tietää rouva Cheveleyltä miehensä nuoruuden hairahduksen. Lady on tuominnut koulukaverinsa nuoruuden hairahdusten perusteella ja pitänyt omaa perhettään moraalisen puhtauden perimmäisenä tyyssijana. Tässä vaiheessa tulee puhe myös naamioista ja niiden riisumisesta, joista myös Ibsenin Nukketalo on kuuluisa.

Lady Chiltern kuulee siis miehensä hairahduksesta ja toteaa”Oi. Millaista naamiota olet käyttänyt kaikki nämä vuodet. Möit itsesi rahalla. Oi, tavallinen varas olisi parempi. Sinä asetit itsesi kaupaksi korkeinta tarjousta vastaan. Myit itsesi markkinoilla. Valehtelit koko maailmalle. Ja kuitenkaan et tahdo valehdella minulle”.

Lordi vaikeroi ”Gertrud, Gertrud!” Mutta vaimo tilittää: ”Sinä olit mielestäni jotakin erikoisempaa kuin tavallinen elämä, puhdas, ylevä, rehellinen, ilman tahraa”. Mies ihmettelee: "Miksi asetatte meidät luonnottomalle jalustalle? "

Myöhemmin rouva Cheveleyn naamio putoaa, kun lordi Goring uhkaa häntä poliisilla koruvarkauden vuoksi. ”Naamio on pudonnut hänen kasvoiltaan”.
Loppuosan jännitteenä onkin, kasvaako Gertrud ja säilyykö rakkaus, ja toisaalta saadaanko kirje takaisin. Wildellä on kyky myös lisätä jännitteitä. Andre Gide teoksessaan Ellei vehnänjyvä kuole käsittelee hänen ja Wilden tapaamista Algerissa, sivulla 275 hän kirjoittaa: "Mutta minun kanssa ollessaan Wilde heitti naamionsa". Giden mukaan, vaikka Wilde olikin luopunut hillityistä elintavoista, hän peitti tunteitaan.

Ihanne-aviomies -näytelmän keskeinen henkilö on myös varakreivi Arthur Goring, jota hänen isänsä kreivi Caversham pitää tyhjäntoimittajana.  Kolmannessa näytöksessä isä tulee puhumaan yli kolmekymmentävuotiaan poikansa kanssa avioliitosta.
... Hyvänen aika, kun minä olin sinun ikäisesi, sir, olin ollut kolme kuukautta sureva leskimies ja aloin jo kosia sinun ihastuttavaa äitiäsi. Tuhat tulimaista, sir, sinun velvollisuutesi on mennä naimisiin. Ethän aina voi elää huvitusta varten. Jokainen vakavarainen mies on nykyään naimisissa. Vanhatpojat eivät enään ole muodissa. He ovat joutavaa joukkoa. Heistä tiedetään liian paljon. Sinun tulee ottaa vaimo, sir. Katsohan ystävääsi Robert Chilterniä, hän on tarttunut rehellisesti kovaan työhön, sekä on järkevissä naimisissa hyvän naisen kanssa. Miksi et seuraa häntä, sir. Miksi et ota häntä esikuvaksesi?
Näytelmän seuraaja tietää, että sir Robert on moraalisesti läpimätä, sillä hän on nuoruudessaan käyttänyt kepulikeinoja rikastuakseen. Se, mitä isä yrittää sanoa pojalleen avioitumisesta, on epäselvää. Käsitykseni mukaan Goringin isä kreivi Caversham on itsekin turhake ja sysimusta sovinisti, sillä hän väittää, "Ei kenelläkään naisella, olkoonpa jokapäiväinen tai hieno, ole tervettä järkeä vähääkään".

Näytelmässä Arthur Goring on ihastunut sir Robertin siskoon neiti Mabel Chilterniin, johon on taas ihastunut sir Robertin (mies)sihteeri. Arthur Goring taas tuntee hyvinkin rouva Cheveleyn, joka kolmannessa näytöksessä saapuu Goringin tyköön, jonne on aikeissa  porhaltaa myös rouva Chiltern. Goring on ollut kihloissa noidan kanssa, ja tajuaa löytämänsä ranneketjun avaulla, että kiristävä kimuli on alhainen varas, jonka varkaus on pantu palvelijan syyksi.

Lordi Goring on varsin tervejärkinen mies ja toisin kun isänsä luulee erittäin aikaansaava. Hän rauhoittelee sir Robertia luottamaan vaimon rakkauden pysyvyyteen ja liekittää lieron lutkan letterin. Goring myös taivuttelee lady Chilterinin taivuttelemaan miehensä jatkamaan politiikassa. Sir Robert uskoo vaimonsa olevan tahraton. Hän tunnustaa rakastavansa syvästi vaimoaan, joka viktoriaanisessa ajassa tuskin on kovin tavallista, olettaisin tunnustuksen olevan osittain pelkoa kulissien kaatumisesta. Sir Robertissa on minusta samanlaista näköalattomuutta kuin Ibsenin Nukkekodin Torvald Helmerissä. Sir Robert vastustaa lordi Goringin kosintaa, kohdehan on hänen sisarensa Mabel. Sir Robert' han pääsee pälkähästä useaan kertaan vain lordi Goringin neuvokkuuden ja hyväntahtoisuuden johdosta. Se, että todisteet keplottelusta poltetaan ei tee rosvo-Robertin rikosta tekemättömäksi.

Oscar Wilden Ihanneaviomies on mestarillinen tiivis näytelmä. Sen keveyttä edustaa kuitenkin kiemuroiden oikeneminen ja brittiläinen happy end.

****
Oscar Wilde syntyi Dublinissa 1854 ja kuoli Pariisissa 1900. Tämä näytelmä An ideal husband on julkaistu vuonna 1895. Luin näytelmän Projekt Lönnrotin kautta. Andre Gide viittaa Oscar Wildeen teoksessaan Ellei vehnänjyvä kuole.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kalle Tamminen: Yksinkertaisia runoja


Kalle Tamminen: Yksinkertaisia runoja, Kustannusosakeyhtiö Hai, 53 sivua,

Yksinkertaisia runoja on Kalle Tammisen kolmas runoteos, josta Poplaarin Pekka on blogannut näin.

Aiemmat Tammisen teokset olen blogannut näin

Pygmi täällä,
Elämä sarja katkenneita hetkiä täällä.

*****
Lukukokemukseni ...

Runoteos  Yksinkertaisia runoja on nopealukuinen ja se on selkeä kuvaus sekavasta arjesta.

Nuori mies luotaa nykyisyyttä ja muistelee myös mennyttä litkittyä eilistä.

Tammisella on muutama oiva kielikuva  kuten nykyisyys on tumma syli (s.8), Linnut nuo vittumaisen positiiviset (s. 10) sekä  pyörien läpi liskodiskon  (s.13).

Muuten runoissa pyörittiin minun näkökulmastani omassa nuoruudessa, tilanteessa jossa on vielä nuori eikä ole vielä vastuiden ikeen itkettämä inehmo. Tai runot jäivät minulle ulkokohtaiseksi, eikä edes päästy anssikelan mikanfaijanbeeämwee -tasoisiin muisteloihin, puhumattakaan Nummelan nerouteen.

Sivulla 33 kerrotaan James Gandolfin kuolleen. Oma yleissivistykseni ei riitä tietämään, kuka hän oli. Tony Sopranosta näytellyt James Gandolfini kuoli 19.6.2013.

Yksinkertainen runo tarkoittanee jotain? Nämä ovat kylläkin nykyrunoja, mutta ei minusta kyllä yksinkertaisia, ehkä runoja enemmän tajunnan virtaa tai miellekarttoja. Näitä on vaikea lausua muutamankaan lukemisen jälkeen. Niiden arviointi on siksi turhaa, jos löytyy kosketuspintaa, syntyy kitkaa.  Ajella-runossa on minulle voimakas kielikuva "lävähtää paskaksi", kuvauksena pullojen paiskimisesta ja rikkomisesta asvaltiin, joka minullekin on maksanut monta pyörän rengasta, koirille ja jalankulkijoillekin tämä on ikävä ilmiö. OLen kerran astunut lasin sirpaleeseen.

Lasi ei maadu ei haihdu.

Totta kai otettiin huikkaa
ja toki heitettiin tölkit ja pullot ikkunasta
Lasit lävähtivät paskaksi asvaltille s.15

Takakannessa puhutaan Raymond Carverista, netissä oli runo, jonka mainitaan olevan herran käsialaa
Drinking while Driving
Riding in a car with my brother
and drinking from a pint of Old Crow.

Itse en ole näissä autokännijutuissa nähnyt koskaan rehentelyn tai edes tilittämisen paikkaa. Alkoholi ei kuulu autoiluun eivätkä sirpaleet edes asvalttiin.

... jäi yllä olevista syistä hieman vaisuksi. 

Tunsin olevani ulkopuolinen jutuista, jotka minua eivät edes kiinnosta. Nämä ovat kuitenkin vahvaa jatkumoa tai siirtymää aiemmista eli kannattaa lukea. 

Itselläni tökki, mikä ei tarkoita, että nämä olisivat jotenkin huonoja.

Seuraavaa odotellessa.

Joka on Enkelten baari, joka minusta on mukiinmenevä bloggaus täällä.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

mamma sai yo-lakin


Erilaisia ylioppilaita  voi olla monen tyyppisiä. 

Kirjoituksista voi saada seuraavia arvosanoja ovat l, e, m c, b, a ja hylätty i.

Hyvät, mutta tylsät paperit ovat llllllll, kiinnostavampia ovat seuraavat

abba (kansainvälinen musikaalinen ylioppilas)
ebba
mamma (isoäitikin voi olla ylioppilas)
babba (ja isoisä)
cacca (kirjoitukset eivät häävisti menneet)
lacca (lakkaa päälle, ennen ei ollut edes m- eikä e-arvosanaa oli vain l, c ja a sekä i)
lallallaa (kirjoittanut yhdeksän ainetta)
lellellee (aika hyvät paperit)
calle (kallelle hyvät paperit)
macee (on makeeta olla ylioppilas)
macce (hyvä Markku)
ella
amma
amme (luin kirjoituksiin kylpyammeessa)
alla (kaikista voi tulla ylioppilaita)
allacca
mellacca (tulee mellakka, pojastahan tuli ylioppilas)
cama
bell (kilistetään kelloa)
bella (hän on niin kaunis ylioppilas)
lama (1990-luvun alun ylioppilas)

Nämä voi kompensaatiolla päästä läpi
alli
ammi
emmi
eicca (eino, eino et ollut äikässä leino)
mica (micasta tuli ylioppilas)
micaela
lalli
elli
lelli
lacci (tälläkin pitäisi lakki irrota)
illa (päässee läpi vaikka huonoa tekee)
lilla (maasta se pienikin ylioppilaaksi ponnistaa)
lillac
lima
milla (milla sä sait lakin)

Näistä ei ehkä tullut ylioppilaita
babbi
abbi
illi
illa
alli
ammi
immi
lilli
liima
miila
iili
mimmi

Toivotaan syksyllä parempaa onnea.

---Näitä ovat keksineet Koo ja Jii 2014-2015 ja kirjannut tänne Jii---

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Mika Kivelä: Haudattu

Mika Kivelä: Haudattu.

Mika Kivelän Haudattu on 2010 ilmestynyt Kivelän kahdeksas runokirja. Se alkaa runolla Sinusta.
Sinusta minun ei pitäisi juoda punaviiniä aamuisin ... Kannella seitsemän runossa: Nautimme punaviiniä hanasta. Muuten juodaan pääosin bissee, olutta ja kahvia sekä poltetaan norttia.

Kivelä on hakannut teokseensa 43 runoa 63 sivulle.
Olen tutustunut Kivelän teoksiin hieman päinvastaisessa järjestyksessä.
DumDumiin täällä
Räkäkännirakkauteen täällä ja täällä

Lukemalla nämä runoteokset olen tutustunut Kivelän runojen maailmaan lähiöihin, kuppiloihin, juottoloihin, lapsuuden maisemiin, pieniin iloihin ja suuriin kipuihin.

Se, että ihminen käy vähintään vuosittain ruotsinlaivalla, urheilukilpailuissa, konsertissa, kirppareilla, huutokaupoissa, kuppiloissa, heseissä, mäkkäreissä ja etenkin lähiöiden ruuhkabusseissa ja maleksii iltaisin ja öisin kaduilla antaa elämään enemmän perspektiiviä kuin ajamalla omalla autolla.joka päivä töihin klo 8 ja palaamalla töistä katsomaan tv:tä omaan kotiin klo 16.

Runoteoksessa on löydetty kiinnostava miljöö, asunto-osakeyhtiön yhtiökokous (tosin maininnan tasolla). Yhtiökokouksessa kylvetään monia riidansiemeniä vuosikymmeniksi se on monesti räjähdysvaarallinen tila. Vuokra-asumisessakin on omat siunauksensa, mutta siellä ei onneksi nokitella yhtiökokouksissa.

Turun seudulta mainitaan mainitaan Naantalin kesä, Kyrö, Kustavi ja Volter Kilven päivät  Hannikaisen baari (nykyisin Hannikaisen  olutravintola), poliisilaitos, TYKS, Haritun bussi, Tarjoustalo (nykyisin Tokmanni, on minusta aidompi kuin fiinimpi Stockmann), Lausteen metsikkö, Kupittaan Cittarin kassajono ja Pernon telakan metsikkö, Panimoravintola koulun piha (Koulu?) ja Kupittaan paviljonki.

Oivalluksia ja huomioita. 
Oma oivallukseni jäi sen huomion tasolle, että Kansallinen kirjakauppa myy tätä kahteen euroon, Kivelän sivun uutinen, jossa linkki täällä.

Runoudella menee hyvin -runossa Kivelä juuri mainitsee, että Viimeisin kirjani on myynnissä / Huutonetissä hintaan kaksi euroa, runossa on monta säkeistöä ja on minusta sisällöltään ja muutenkin hyvä, paljon täytetään apurahahakemuksia, enemmän tulee laskuja ja bumerangeina apuraha-anomukset (en tiedä tuleeko edes kielteistä päätöstä tiedoksi),

Runo päättyy
Esiinnyin eilen runoillassa
Kupittaan paviljongissa
Paikalla oli kaksi kuulijaa.
Pariskunta, joka totesi minulle
esityksen jälkeen
runoudella pyyhkivän hyvin,
koska 
Heli Laaksonen myy miljoonia.

Tämä bloggaus antaa  Haudatusta vinon kuvan, runoissa nyrkkirauta laulaa pitkin leukaperää. Puhutaan mustelmista verinaarmuista/likaisista kaakeleista/oksennuksesta pöntön reunalla. Suu on täynnä soraa ja sepeliä

Bostikkia -runossa Kivelä toteaa, että Tänään vasen on lakkautettu / poliisi on palveluammatti ja porvari on työläisen paras ystävä. Vanhan puujalkavitsinkin mukaan poliisi pamputtaa vasemmalla, koska asiakas on aina oikeassa. 

Haudattu on Kivelän kahdeksas runoteos.

Tiivistys: Roiskeita lähiöistä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Tikkanen Märta: Vuosisadan rakkaustarina



Tikkanen Märta: Vuosisadan rakkaustarina, alkuteos Århudradets kärlekssaga 1978, suomentaja Eila Pennanen, 201 Tammi. Sivumäärä 173 sivua. (Kannen kuvaa olen rajannut,  sillä kyse on piirroksesta, johon ei ole kuvattu vaatteita).

Lainasin kirjan kirjastosta, ensin harmittelin, etten tajunnut alkuteoksen olevan ruotsinkielisen. Kun olin lukenut teosta jonkin aikaa, se ei enää harmittanut. Teemana on alkoholismi ja runot käsittelevät alkoholistin vaimona olemista. Teos on runoteokseen muotoon kirjoitettu väkevä kannanotto. Mitään loppusointuja tai edes rytmitystä en havainnut tykitystä sitäkin enemmän.

Kirjan toisessa osassa on hienoja rakkausrunoja. Vuosisadan rakkaustarinasta puhutaan toisen osan ensimmäisessä runossa, joka suomennettuna alkaa: "Minä rakastan sinua niin äärettömästi", toisessa osassa käsitellään yhteen muuttamista, lähekkäin olemista, mutta hiljalleen oman herkkyyden kätkemisestä, toisen työn halveksimisesta ja epäilyksistä, että en enää rakasta sinua.

Rakkaus kuitenkin asettuu teoksessa erilaiseen raamiin, sillä ensimmäinen osa käsittelee alkoholismia ja miten raadollista se on ja vaimon asemaa alkoholistimiehen parina. Teos varsin kaukauna romanttisesta rakkaudesta. Näin kertoen kaikki tuntuu lattealta, mutta teos on todella lukemisen arvoinen, jo pelkästään ilmiöiden avaajana, itse en onneksi ole asunut enkä asu alkoholistiperheessä tämä on silmät avaava teos.

Teos alkaa:

Alkuun tuntuu hyvältä
ihan käsittämättömän , huimaavan 
hyvältä
...
Sitten tulee kysymys
Miksi et lähde?
...
Jos tämä juomakausi ei ole 
viimeinen 
minä lähden

Lainaukset on siis ensimmäisestä runosta, ja kuitenkaan nainen ei lähde, vaikka myöhemmissä runoissa on viskilasia kädessä, kättä nyrkissä, ja lyönnissä. Mieli on nöyryytetty ja kieli on vaiennettu.

Teos vertaa ryyppykausia matalapaineen tulemiseen ja märät kaudet ovat sateita, runoissa käydään läpi lasten pätemistä ja hätää. Uhkailuja itseä kohtaan, alkoholistin hajuja, vatsahappojen löyhkää ja kaasujen katkua krapulassa.

Teoksessa todetaan, että alkuun olit häijy vain juovuksissa, mutta nyt jo selvin päin, eli miksi siis juoda. Se on hyvä kysymys,

Kolmannessa osassa laajennetaan ilmaisua aiempiin sukupolviin.

Teoksen luettuaan tajuaa myös naisen kamppailusta omasta identiteetistään. Elää omana itsenään vaikkapa tyttönimellään Cavonius.

Cavonius Märta
Alltid vänta och smärta

Tämä kirjoittamani motto on huono, mutta ilmentää teemaa.

Märta Cavonius on syntynyt wikipedian mukaan 1935.

Teos on väkevä, ja lukemisesta jää voimakkaita muistijälkiä. Vaikuttava!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Prätkähiiret Marsista



Prätkähiiret Marsista oli suosittu ja hieman "omituinen" piirrossarja, jota tehtiin ja näytettiin 1990-luvulla USA:ssa ja myös Suomessa.

Sarjan idea on seuraava:
Plutolaiset rohmuavat luonnonvaroja muilta planeetoilta. He ovat vallanneet Marsin, ja kolme prätkähiirtä Moto, Turbo ja Vinski pakenevat maahan ja asuvat Chicagossa areenan tulostaulussa. Santtu prätkämimmi on heidän ystävänsä. Minusta jollain tasolla kaikki hiiret ovat lätkässä Santtuun, jolla on prätkäkorjaamo. Hiirten herkkua ovat kotikalja ja hodarit.

Plutolainen Lalli Leipäjuusto (Limburger) hallitsee Chicagoa. Hän on naamioitunut ihmiseksi, plutolaiset näyttävät kaloilta ilman naamareitaan. Vastaavasti Detroitissa on myös plutolainen Teuvo Tahko.

Joka jaksossa Lalli Leipäjuustolla on uusi konna tai konnankoukku, jolla yrittää tuhota prätkähiiret ja anastaa luonnonvaroja Plutoon. Nuikki, Rasvanahka ja Mutantti ovat Leipäjuuston apureita. Yksi laite on "teleporttikaappi", josta tulee pahoja konnia, esimerkiksi Hevi Hemmo tuodaan paikalle.

Yläkuvan sarjakuva on Galoobin esite, jossa mainostetaan sarjaan liittyviä leluja.

Sarjan luoja on Rick Ungar

Tässä tarra-albumin kannessa löytyy logo

Tässä on tarra-hahmoja.

Tämän luulisi olevan kaukana runoista, ja onkin. En tiedä onko tai oliko sarja hyvä tai huono. Se oli kuitenkin erilainen sarja, jossa oli läpänheittoa ja sanaleikkejä ja adjektiiveihin panostettiin.

Jaksossa Ollako vai eikö olla (Rocketh and Rideth), Leipäjuusto yrittää varastaa Shakespearen näytelmien maat. Tässä seikkaillaan Shakespearen näytelmissä Myrsky, Julius Caesar, Hamlet, Richard III , Romeo ja Julia sekä Macbeth.

Tässä Prätkähiiret ovat taistelemassa Marsissa, joka oli niitä viimeisiä jaksoja

Sarja jatkui uudenlaisella formaatilla, katsoin joskus yhtä jaksoa en enempää.