Oscar Wilden Ihanne-aviomies on neliosainen näytelmä, jossa käsitellään epärehellisyyttä, henkilön menneitä erheitä, avioliiton kulissimaisuutta, aviomiehen moitteettomuutta ja ihmisen mainetta. Wilden Ihanne-aviomies muistuttaa teemoiltaan ja henkilöiltään hieman Ibsenin Nukkekotia.
Näytelmä alkaa sir Robert Chilternin asunnossa. Sir Robert on ulkoasiain alisihteeri ja alahuoneen jäsen. Juhliin tulee yllättäen sir Robertin vaimon lady Gertrud Chilternin vanha "tuttu" kouluajoilta eli rouva Cheveley. Rouva Cheveley on erotettu koulusta varkauksien ja muiden rötösten takia. Lady Chiltern ihmettelee, miksi hänen miehensä alentuu keskustelemaan epämääräisen naikkosen kanssa. Hän pitää miestään tahrattoman puhtaana lahjomattomana politikkona, oikeana oikeuden panssarina, jota kuvaa seuraava vuorosana:
"Tuo kaikki on kylläkin sopivaa toisille miehille, miehille, jotka yksinkertaisesti pitävät elämää halpamaisena keinotteluna, mutta ei sinulle Robert, ei sinulle. Sinä olet toista maata. Kaiken ikäsi olet ollut erilainen kuin muut. Sinä et ole koskaan antanut maailman tahrata itseäsi. Ihmisille, kuten minulle itselleni, olet ollut ihanne. Oi, pysy yhä tuona ihanteena. Tätä suurta perintöä elä työnnä luotasi -- tuota norsunluutornia elä hajoita. Robert, miehet voivat rakastaa sitä, mikä on heidän alapuolellaan -- arvottomia, likaisia ja kunniattomia asioita. Me naiset palvomme rakastaessamme ja kun me kadotamme kunnioituksemme, katoaa meiltä kaikki. Oi, elä surmaa rakkauttani sinuun, elä sitä surinaa".
Tämä on kuvaavaa Gertrud voi rakastaa ja palvoa ylempänä olevaa miestään, joka elää kiillotetussa norsunluutornissa.
Rouva Cheveley on saanut haltuunsa kirjeen, jonka sir Robert on nuoruudessaan kirjoittanut. Hän on käyttänyt sisäpiiritietoa Suezin kanavasta ja netonnut oman omaisuutensa alkupääoman. Rouva Cheveley kulkee epämääräisissä piireissä ja hän ja hänen intressipiirinsä ovat sijoittaneet pääomia Argentiinaan kanavahankkeeseen, jota ei aiota toteuttaa. Hän kiristää sir Robertia puoltamaan kanavahanketta, voidakseen pelata aikaa osuuksien myymistä varten. Rouva Cheveleyllä on kiristykseen myös muita motiiveja.
Toisen näytöksen lopussa lady Chiltern saa tietää rouva Cheveleyltä miehensä nuoruuden hairahduksen. Lady on tuominnut koulukaverinsa nuoruuden hairahdusten perusteella ja pitänyt omaa perhettään moraalisen puhtauden perimmäisenä tyyssijana. Tässä vaiheessa tulee puhe myös naamioista ja niiden riisumisesta, joista myös Ibsenin Nukketalo on kuuluisa.
Lady Chiltern kuulee siis miehensä hairahduksesta ja toteaa”Oi. Millaista naamiota olet käyttänyt kaikki nämä vuodet. Möit itsesi rahalla. Oi, tavallinen varas olisi parempi. Sinä asetit itsesi kaupaksi korkeinta tarjousta vastaan. Myit itsesi markkinoilla. Valehtelit koko maailmalle. Ja kuitenkaan et tahdo valehdella minulle”.
Lordi vaikeroi ”Gertrud, Gertrud!” Mutta vaimo tilittää: ”Sinä olit mielestäni jotakin erikoisempaa kuin tavallinen elämä, puhdas, ylevä, rehellinen, ilman tahraa”. Mies ihmettelee: "Miksi asetatte meidät luonnottomalle jalustalle? "
Myöhemmin rouva Cheveleyn naamio putoaa, kun lordi Goring uhkaa häntä poliisilla koruvarkauden vuoksi. ”Naamio on pudonnut hänen kasvoiltaan”.
Loppuosan jännitteenä onkin, kasvaako Gertrud ja säilyykö rakkaus, ja toisaalta saadaanko kirje takaisin. Wildellä on kyky myös lisätä jännitteitä. Andre Gide teoksessaan Ellei vehnänjyvä kuole käsittelee hänen ja Wilden tapaamista Algerissa, sivulla 275 hän kirjoittaa: "Mutta minun kanssa ollessaan Wilde heitti naamionsa". Giden mukaan, vaikka Wilde olikin luopunut hillityistä elintavoista, hän peitti tunteitaan.
Ihanne-aviomies -näytelmän keskeinen henkilö on myös varakreivi Arthur Goring, jota hänen isänsä kreivi Caversham pitää tyhjäntoimittajana. Kolmannessa näytöksessä isä tulee puhumaan yli kolmekymmentävuotiaan poikansa kanssa avioliitosta.
... Hyvänen aika, kun minä olin sinun ikäisesi, sir, olin ollut kolme kuukautta sureva leskimies ja aloin jo kosia sinun ihastuttavaa äitiäsi. Tuhat tulimaista, sir, sinun velvollisuutesi on mennä naimisiin. Ethän aina voi elää huvitusta varten. Jokainen vakavarainen mies on nykyään naimisissa. Vanhatpojat eivät enään ole muodissa. He ovat joutavaa joukkoa. Heistä tiedetään liian paljon. Sinun tulee ottaa vaimo, sir. Katsohan ystävääsi Robert Chilterniä, hän on tarttunut rehellisesti kovaan työhön, sekä on järkevissä naimisissa hyvän naisen kanssa. Miksi et seuraa häntä, sir. Miksi et ota häntä esikuvaksesi?
Näytelmän seuraaja tietää, että sir Robert on moraalisesti läpimätä, sillä hän on nuoruudessaan käyttänyt kepulikeinoja rikastuakseen. Se, mitä isä yrittää sanoa pojalleen avioitumisesta, on epäselvää. Käsitykseni mukaan Goringin isä kreivi Caversham on itsekin turhake ja sysimusta sovinisti, sillä hän väittää, "Ei kenelläkään naisella, olkoonpa jokapäiväinen tai hieno, ole tervettä järkeä vähääkään".
Näytelmässä Arthur Goring on ihastunut sir Robertin siskoon neiti Mabel Chilterniin, johon on taas ihastunut sir Robertin (mies)sihteeri. Arthur Goring taas tuntee hyvinkin rouva Cheveleyn, joka kolmannessa näytöksessä saapuu Goringin tyköön, jonne on aikeissa porhaltaa myös rouva Chiltern. Goring on ollut kihloissa noidan kanssa, ja tajuaa löytämänsä ranneketjun avaulla, että kiristävä kimuli on alhainen varas, jonka varkaus on pantu palvelijan syyksi.
Lordi Goring on varsin tervejärkinen mies ja toisin kun isänsä luulee erittäin aikaansaava. Hän rauhoittelee sir Robertia luottamaan vaimon rakkauden pysyvyyteen ja liekittää lieron lutkan letterin. Goring myös taivuttelee lady Chilterinin taivuttelemaan miehensä jatkamaan politiikassa. Sir Robert uskoo vaimonsa olevan tahraton. Hän tunnustaa rakastavansa syvästi vaimoaan, joka viktoriaanisessa ajassa tuskin on kovin tavallista, olettaisin tunnustuksen olevan osittain pelkoa kulissien kaatumisesta. Sir Robertissa on minusta samanlaista näköalattomuutta kuin Ibsenin Nukkekodin Torvald Helmerissä. Sir Robert vastustaa lordi Goringin kosintaa, kohdehan on hänen sisarensa Mabel. Sir Robert' han pääsee pälkähästä useaan kertaan vain lordi Goringin neuvokkuuden ja hyväntahtoisuuden johdosta. Se, että todisteet keplottelusta poltetaan ei tee rosvo-Robertin rikosta tekemättömäksi.
Oscar Wilden Ihanneaviomies on mestarillinen tiivis näytelmä. Sen keveyttä edustaa kuitenkin kiemuroiden oikeneminen ja brittiläinen happy end.
****
Oscar Wilde syntyi Dublinissa 1854 ja kuoli Pariisissa 1900. Tämä näytelmä An ideal husband on julkaistu vuonna 1895. Luin näytelmän Projekt Lönnrotin kautta. Andre Gide viittaa Oscar Wildeen teoksessaan Ellei vehnänjyvä kuole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti