keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Väkevä Väinämöinen -runo

Väkevä Väinämöinen

Vakavanhan Väinämöisen runoteoksen
sanojen selvä soljunta

Ravitsee  tajuntaa tavaajansa

Hypnoottinen hengentuote huokuu
hohkaa henkeä härmän

Katajaisen kansan kirjallinen kantele
tuo Kalevalan komea eepos

Tekotaiteen aina peittoilee
Sammon tarinaa takoilee

Upouusia sukupolvia voittaa
Härmän häjyjä tenhoaa

Kunnes aika auvoinen koittavi
riimit raikkaat oottavi

Ken saa kunnian
uutta Kalevalaa kirjoittaa
tuoretta legendaa laatia

Upouusi Väinämöinen
Tietäjä tovien tulevien
Sanaseppo uutukainen
uusrunojen rustaaja
kansankokoaja
kipakan kirjakielen puolustaja
intomielisen ilmaisun uudistaja
Väkevä Väinämöinen



---
(c) Jocke Böcker, joskin vaikutteet Kalevalasta. Kalevalan päivän kunniaksi

lauantai 23. helmikuuta 2013

Taikatalvi -kansikuva


Tove Jansson on itse tehnyt Taikatalvi -teoksen kansikuvan.

Minusta kuvan tarkastelukulma on alhaalta oikelle. Kansikuvassa Tuutikki istuu sillankaiteella, jossa kesällä Nuuskamuikkunen soittaa huuliharppua. Ei ole kesä, eikä Nuuskamuikkusta näy. Kaikki on autiota ja "hiljaista".

Tuutikin takana on täysikuu, on siis yö tai kaamos. Tuu-tikillä (=Tuutikki) ja Muumipeikolla on katsekontakti.
Tuu-tikki hymyilee, on kotonaan talvessa, Muumipeikko tarvitsee kuunvalossa lisävaloa, turvaa, hän katsoo ylöspäin Tuu-tikkiä, kuvastaa epävarmuutta.

Sillasta tulee varjoja, hahmoista ei.

Jos valkoinen merkitsee kuollutta, lumivaippa on valkea, myös mustaa on kuvassa. Valkean ja mustan kontrastina löytyy Tuu-tikin punavalkea paita, keltaiset hiukset, sekä öljylampun punainen ja keltainen. Tuutikki on turvallinen, elävä, kasvot ovat ilmeikkäät.

Kuvassa merkittävää on kuun suuruus.

Uimahuoneen valot edustavat lämpöä ja turvaa.

Kuvaa ei ole kirjassa. Kirjassa muumipeikko tapasi Tuu-tikin ensimmäisen kerran tekemässä lumilyhtyä. Tässä kummastuttaa Tuu-tikin jälkien puuttuminen, Muumipeikon tulo sillan ulkopuolelle on myös outoa.


Sama kansi englanninkielisessä pokkaripainoksessa, värimaailma on haalistunut, minusta tämä on myös hieno kansikuva, kuten yläkuvakin. Tämä näyttää erilaiselta vaaleampien (haaleampien) värien vuoksi, mutta myös kuu on alempana, taivasta näkyy enemmän, myös hahmot ovat "pienempiä" Tuutikki näyttää erilaiselta (silmät).

torstai 21. helmikuuta 2013

Pirjo Särkkä: Mummut ja mansikit huithapelit


Pirjo Särkkä: Mummut ja mansikit huithapelit. Kolme osaa 64 sivua. Pilot kustannus oy 2006.

Tässä runokirjassa oli hieno idea. Runoja mummoista ja lehmistä, kesästä, linnuista ja lapsuuden tuokiokuvista. Esipuheeessa mainitaan, etteivät lehmä ja ihminen enää nykyisin juuri kohtaa. Lehmä toi lapsuudessa turvallisuuden ja onnellisuuden.

Runoteoksessa on lehmien piirroskuvia. Hienoa.

Runoista en niin paljon enää pitänytkään runoina, tunnelman kuvaajina hyviä ja siksi uskon, että tällä runokirjalla olevan laajan lukijakunnan, siinä on runoja mukavista mummoista, kahvihetkistä, junttapullasta.

Runot assosioivat lapsuuteen, joskus käytetään varsin yksinkertaisia keinoja: "Kuha jolla on nuha".

Toisaalta tälläistä oivallusta en ole lukenut muilta
Kun poikakoiraa
pissittää
se nostaa jalkaansa
ja puhelinpylväs tuoksuu
mutta ei kuki.

Ekvivalenssi <=> ei ole voimassa, joten puhelinpylväs ei kukka, joka kukkii ja tuoksuu.

Mukava tunnelmallinen runokirja, jota suositan maaseudun idylliä ja lapsuuden lehmäkesiä, lokkeja sekä leppäkerttuja muisteleville ihmisille.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kalle Tamminen: Pygmi



Kalle Tamminen: Pygmi on Kustannusyhtiö Hai:n kustantama kolmiosainen 27 runon mittainen nuoren miehen arkiseen tajunnanvirtaan ja ajatuksiin sekä mielleyhtymiin perustuva napakka runoteos.

Runot eivät ole mitallisia eikä soinnillisia vaan urbaania nykyrunoutta ilmeisesti Valkeakoskelta.

Säkeet yhdistyvät assosiaatioin, säkeistöt pomppivat tajunnanvirrassa, havaintoja siitä miltä urbaaniympäristö tuntuu.

Toistuvia teemoja ovat ainakin televisio, ohjelmat, kahvi, kahvin juonti, musiikin kuuntelu, mutta myös baarit, alkoholismi ja "vitutus".

Monet runot päättyvät yhden rivin säkeistöön "kahvikin vain kusettaisi", "olenko tarpeeksi vanha siihen", "Pikkuvanhana hymyilen" .

Runot etenevät preesenssissä ja minämuodossa.

Kliseitäkin käsitellään, joskin Kummisetä III on huonoin kolmesta ao genren filmeistä, ehkä se on klisee, mutta kliseekin voi olla totta.

Nimirunossa Pygmi käsitellään lyhytkasvuisen bussimatkaa. Olen itse aika lyhyt noin 170 cm, ja koulussa haukuttiin pygmiksi. Jostain syystä se ei satuttanut, mutta runon keskivälin kohdasta tuli lapsuusajat mieleen, kaikki oli vaan niin korkella -odotuksetkin

....
päätepysäkki lähestyy
ja helvetti kuinka korkealla nappi on

en yletä siihen
nousen penkistä

...
*****
Takakannen mukaan
"Havaintoja arjesta. Havaintoja, joita tehdään tästä maailmasta toinen silmä itkien, ja toinen silmä nauraen"
Totta runot ovat hyvin tässä maailmassa, mutta runoteoksen kolmannessa osassa miltei irrottaudutaan. Sen voi katsoa meriitiksi ei riipaksi

******
Kalle Tammisen toinen teos Elämä, sarja katkenneita hetkiä, on arvioitu täällä. ja neljäs Enkelten baari täällä


tiistai 12. helmikuuta 2013

Merirosvo-kansi


Kansikuva on upeampi "luonnossa" kuin skannattuna kuvana.

Kuvan vasemman alakuvan mies mieltyy merirosvoksi, mitä hän luonnolliseti onkin. Pistooli piirtyy esiin uhkaavana - valmiina käyttöön. Mies on vanha, parta on hoidettu, mutta hiukset ovat puolipitkät. Tavanomaisia koruja ei näy, mutta liiveissä on kullanväriset napit. Punainen -päässä oleva- liina tuo väreihin kontrastia, ja on eräänlainen symboli.

Taustalla tykkiä laitetaan ampumakuntoon, yksityiskohta lisää merorosvoaluksen tunnelmaa. Kliseisestä merirosvolipusta ei näy jälkeäkään. Tämä on ehdoton etu.

Meri ja sen aallot on maalattu upeasti. Samoin kuin laivojen yksityiskohdat ja purjeet, mitkä on näkyvissä.

Katsoja olettaa valtausta valmisteltavan, eli kuva vangitsee tuokion.

Loistava kansikuva.

***
Google tuo runon toivossa, joten rustataan tähän

Piastereita, guldeneita
tahtoo lisää, tahtoo lisää

kultaa, smaragdeja ja timantteja
ei voi olla koskaan liikaa

syö mässää ahmi
Lisää lisää ryöstä kahmi
laarit täyteen materiaa kaavi
omatunto takaisin ei raavi

omatunto uneen vaipuu
sen eloon nostaa
lopulta neidon kaipuu 

rakkaus, naisen tuoksu, katumus

hurja merirosvo on pian kuin sylikoira
sisäsiisti puudeli 

verkkaan muistaa hurjat taistot
mielessä mammans'  pullan paistot

torstai 7. helmikuuta 2013

Ystävyys

Ystävyys

Kaveruus on hienoa, loistavaa ja mukavaa
Ystävyys, siihen ei pysty kuka vaan

Kaveruus on läsnä leikeissä, peleissä
Ystävyys on sanatonta myös eleissä

Ystävyys on syvällä, patinan alla, mielessä
kaveruus on pinnalla enemmän kielessä

Elon kylmä viima kun puhaltaa
Kaveri pois lehahtaa
katso ystävää, hän jää

Ystävyys on näkymätön vahva side
välittämisen, ymmärtämisen aito kide

---
Sanojen seitti -runoteoksesta (c) Jokke, 2012

tiistai 5. helmikuuta 2013

Yläkoulu on rajuu


Yläkoulu on rajuu

Yläkoulu on rajuu
sä et vttu tajuu

läksyt on pelkää shittii
stagell ja kartsall pelkkää hittii

turpa kiinni kalkkis
eiks tää oo jo selkis

hormonit hyrrää
pojat tyttöjen ympärillä pörrää

bileitä on perjantaisin
pahaolo lauantaisin

***
missä on kohtuun raja
arvon vanhemmat ja tolkun taju

lapsi on hauras kukka

anna sen kasvaa
mutta päihteiltä suojaa

--
(c) Jokke