Runonurkasta


Runonurkassa arvioidaan runoja ja runoteoksia ja esitellään runoilijoita, ja ehkä julkaistaan omia runopätkiä ja ehkä aforismeja, analysoidaan kirjan kansia tai jotakin muuta kiinnostavaa.

Kirjoitan myös lukemistani Shakespearen (Ibsen, Oscar Wilde) näytelmistä täällä

En ole virallinen runoilija enkä kirjallisuuskriitikko, joten esitän vain omia näkemyksiäni, niitä voi kommentoida, keskustelu on hedelmällistä.

Rehellisesti voin tunnustaa, jos tai kun en ymmärrä runoa tai runoilijan sanomaa.

Runous on kuitenkin muutakin.

Moni runo, jota ei "ymmärrä" voi koskettaa sisintä ja herättää voimakkaan tunnetilan tai olla soinnillisesti, rytmillisesti tai tunnelmallisesti loistava.

Toisaalta joskus voin ymmärtää runoilijaa ja runoa, mutta runous ei sytytä minua tai on minusta latteaa, vaikka on täydellisesti sommiteltu ja oikein riimitetty.

Makuasioista voi kiistellä. Runouden totuus löytyy tunteesta, minkä se jättää lukijaan tai kuulijaan, jotkut runot ylittävät kielirajat.


*****
Runonurkka on myös areena omille kokeiluille.

Runoni ole itseni punonut ja rustannut. Riimiparit ja teemat ovat rajalliset, mutta kiistän kaikki plagioinnit tietoisesti.

Oikea runous on omaani parempaa.

*****
Jokken kirjanurkassa arvioidaan kirjoja hieman laajemmin.

1 kommentti:

  1. Elämä itsessään tuo aina jotain eteen, usein iloa, joskus harmia, ajoittain surua. Kun luulin jo surun ohittaneena, en tajunnut miten paljon voi vielä sattua, kun luulin jo kaiken olleen ohi. Suru, se sattuu saatanasti ja itkettää. Isoa miestä.

    VastaaPoista