sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Aaro Hellaakoski: Runot



Aaro Hellaakoski: Runot, WSOY 1993


Aaro Hellaakoski (1893 - 1952) oli suomalainen runoilija, kuvan kirjassa on runoja 473 sivua, sekä Vilho Vikstenin 20-sivuinen Runon tietä artikkeli.

Teoksessa on Aaro Hellaakosken teokset Runoja (1916), Nimettömiä lauluja (1918),  Me kaksi (1920), Elegiasta oodiin (1921), Maininki ja vaahtopää (1924), Hauen laulu (1928), Jääpeili (1928), Vartiossa (1941), Uusi runo (1943), Huojuvat keulat (1946), Hiljaisuus (1949). Sarjoja (1952) sekä Huomenna seestyvää (1953).

Viksten lainaa ensin Conceptio -runon neljättä ja viidettä säkeistöä, neljäs säkeistö kuuluu:
Sinut tahdon alastonna
helmetönnä, maalitonna
vailla rihkamaa
muitten antamaa


Tämä on minusta mahtavaa ja totta. Meikki on aina feikki.

Vartiossa -kokoelma alkaa runolla 
Sotarukous
Herra kasvojes eteen
heitti meidät sota.
Herra kasvojes eteen
huonoutemme ota,
vahvista sieluamme
että se kestää vois,
pyysi otsaltamme
elämän tahrat pois

Runossa on kolme säkeistöä, tässä on varmastikin julkaisuajankohdan mukainen ajatus ja teema.

Toinen Runo on Sireenit ulvovat, nelisäkeistöisen runon ensimmäinen ja viimeinen säkeistö kuuluvat:

Sireenit ulvovat
Kuoleman torvet
vonkuu, ne vonkuu
kuoleman varjot
peitti koko maan

..
Huimaava hetki
Kuoleman torvet
vonkuu ne vonkuu:
kuonasta kulta
irti otetaan


Tähän ei ole juuri lisättävää, paitsi todetaan Aaro Hellaakosken koskettavan vielä tänäänkin.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Asko Lehtonen: Joku raapii oveani



Asko Lehtonen: Joku raapii oveani, Enostone ltd, 2006, sivumäärä 64.


Asko Lehtonen (s.1960) on kirjan etusivun mukaan toimittaja ja ay-aktiivi.

Kokoelma sisälsi muutamia oivalluksia. Yksi seuraavassa:
Säännöllisesti sahalla
terä lyhensi isän sormia
lihanpalat siivottiin nopeasti pois

Työsuojeluvaltuutetulla olisi ollut töitä!

Muuten en saanut otetta poukkoilevaan teokseen, mutta runo Lemmenloma on oivaltava

Tuulee
laituri narisee
että en välitä hänestä

Olen jättänyt runosta yhden sanan pois, nerokas ajatus välittyy ehkä eetteriin.

torstai 19. marraskuuta 2015

Erkki Kupari: Ihana loma


Erkki Kupari: Ihana loma, Enostene 2006, sivumäärä 89.

Erkki Kupari (s.1951) on teoksen mukaan  työehtoasiamies ja tv-ohjaaja. Takakannen mukaan  hän "käy tässä lystikkäässä teoksessa läpi moniväristä tunteiden ja vaikutelmien kirjoa".

Teoksessa tehdäänkin matka etelään lasten kanssa. Teos sisältää lyhyitä tekstejä ja Päivi Niinikankaan kuvia. Kuvat toimivat tekstejä paremmin, tai olin itse sitä mieltä. Teksteissä oli suodatin päällä, minulle ei välittynyt mitään tunnetta.

EI KIINNOSTA sivulla 31:
En tule kuvaan. En halua. Ottakaa mitä lystäätte. Minua nukuttaa kauheasti, enkä jaksa nousta sängyltä. Älkää koko ajan häiritkö.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Johanna Aarnio: Hento viher



Johanna Aarnio: Hento viher, Enostone ltd, 2008, sivumäärä 56.

Johanna Aarnion toinen runokirja Hento viher on tuoreen äidin maailmassa, teos alkaa runolla, jonka ensi säe kuuluu:

Kaikki sisälläni suli hetkeksi pois
kun sinä valoni, lintuni synnyit

Eli alku on hyvinkin lupaava.

Jatko on hapuilevampaa kolmannen runon ensimmäinen säkeistö kuuluu

Nukkuos prinssini
Vaikenetkos piruparka

Eli näen, että tässä olisi mahdollisuutta saada konkretiaa äidin arkeen vastasyntyneen kanssa, sitä en kuitenkaan paljoakaan löytänyt vaan runot hajaantuvat, osaa en suoraan sanoen ymmärtänyt enkä tajunnut niiden liittymistä olevaiseen tai olemattomaan maailmaan.

Lakeus kuin Po-joen laakso.
Maassa jäässä jo, sänki suorana
kuin kielto

Mihin tämä liittyy? Tosin tässä on vasta ensimmäinen kolmesta säkeistöstä.

Näitä on lisää, mitä en yksinkertaisesti pysty naulaamaan mihinkään:

Tuomiokirkon surullinen taivas
keskiaikainen narahdus, kellon lyönti
korvakäytävään.

Runossa on vielä yksi rivi, joka sekään ei avaa minulle mitään.

Laitan näitä, vaikka en itse ymmärrä, olen huomannut, että näitä kyllä kirjoitetaan, vaikka en itse tajua, ehkä joku muu saa tästä vainun. Sinänsä asiallinen runokirja.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kirjallisuuden nobelisti 1944: Johannes Vilhelm Jensen


Tanskalainen Johannes Vilhelm Jensen, (1873 -  1950), voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1944. Hän opiskeli alkuun lääketiedettä, mutta ajautui sanomalehtialalle ja kirjallisuuden saralle..

Luin hänen novellinsa Herran puukengät (suomentanut Risto Kautto), jossa pappi, jota vähätellään ja tehdään naurun alaiseksi, saa juhlissa ökyisännältä isot puukengät. Kun pappi hoippuu puukenkien kanssa, häntä naureskellaan ja ökyisäntä  rehvastelee papin saavan tilan, jos kävelee Jyllannin läpi Hampuriin asti puukengillä. Pappi kävelee kärsimysten kautta tilan itselleen. Tarina oli ainoa suomennettu, jonka löysin, teos oli Nobel kirjailijat 3 (Otava 1977)

Jensenin pääteos on Den lange rejse, joka tarkastelee ihmiskunnan kehitystä

Koska tämä on runonurkka kaivoin Gutenbergista Jensenin Kongens fald teoksen (1901) ja siitä loppurunon, joka rimmaa hyvin, kyseessä on säkeistöt 2-4.


No wil a sej Jer Godnæt,
For a er nøj Kon træt.
Og no kan I tru mæ og teg mæ,
No wil a hen og leg mæ.

A sow i Groven far
For Vindens gaboben Dar’,
Og a haar sit i en Svimmel
Vorher’ hans sywend Himmel.

Men no skal a saligen sow
I min ijen suet bette Stow,
I Juen, som er saa wenle
Ved jen, der er søwne og jenle.


Kuvan löysin omista postimerkeistäni. Tämä on leimattu, mutta vain suurmiehet pääsevät postimerkkeihin ja luonnollisesti suurnaiset.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Jaroslav Seifert: Ruttopylväs



Jaroslav Seifert: Ruttopylväs, Morový sloup 1981, WSOY 1985, sivumäärä 100. Suomentanut Hannu Ylilehto

Tässä suomenkielisessä painoksessa on suomentajan Hannu Ylilehdon katsaus Seifertin uraan. Hän on kuulunut tsekkiläiseen avantgardistiseen sukupolveen, joka imi vaikutteita myös Venäjän vallankumouksesta. Seifert syntyi prahalaiseen työläisperheeseen ja julkaisi esikoiskokoelman Kaupunki kyynelissä vuonna 1920, se oli Ylilehdon mukaan proletaarirunoutta, mutta Seifert siirtyi siitä poetismiin.

Tämä kokoelma on kirjoitettu 1960- ja 1970-luvun vaihteessa.

Seifertin Rutto-pylväas runoja on myös rakkausrunojen kokoelmissa:

Altaan reunalla seisoo
valkea marmorijumalatar,
kostea vartalo täyteläisenä väristen
kuin juuri vaahdotettu
tuore kerma

Tämä on ensimmäinen säkeistö, neljäs lyhin päättää runon.

Minä pelkään, mutta sinä uskallat
nouda se lyyra

Runo on viides osiosta Kreivin puutarha (s. 41), se on hyvin kaunis ja rakkauteen keskittyvä kokonaisuus.

Ruttopylväs-osio sisältää neljätoista runoa, joissa käsitellään ruttoa ja kuolemaa.

Sivun 58 runon toinen säkeistö alkaa:

Kun Prahassa riehui paiserutto
koottiin ruumiit kappelin ympärille
sikin sokin useaan kerrokseen...

Samoin sivun 60 runo alkaa rutolla ja toinen säkeistö myös

Rutto raivoaa yhä ja lääkärit
antavat taudille uudelta kjuulostavia nimiä
että vältyttäisiin paniikilta ..

Kokoelman viimeinen runo on loistava, vaikka se vaikuttaa hyvin kankealta

Jääkää hyvästi
Runoja on maailmassa miljoonittain
niihin lisäsin vain pari säettä
Eivät nekään juuri sirkkain siritystä viisampia
Tiedän. Suokaa anteeksi
Pian lopetan.

Tämä oli ensimmäinen viidestä säkeistöstä, ja viimeinen

Mutta en sitä pyytele anteeksi
Uskon, että on parempi etsiä kauniita sanoja
kuin tappaa ja murhata

Olen itsekin pohtinut samaa ongelmaa, näiden runonurkan tökeröjen töherrysten kanssa, kannattaisi vain lopettaa ja jättää latteudet. Toisaalta voisi ajan huonomminkin käyttää. Kenenkään ei ole pakko näitä lukea, ja omaksi ilokseni näitä pohjimmiltani kirjoitan.

Itse asiassa suositan Ruttopylväs -kokoelmaa, tämä bloggaus on tosin lattea lätty, mutta laitan pari linkkiä alle, siellä voi löytyä eri näkökulma tähän teokseen.
*****
Jaroslav Seifert (1901 - 1986) oli tsekkiläinen runoilija (ja kirjailija ja toimittaja), jolle myönnettiin vuoden 1984 Nobelin kirjallisuuden palkinto.

Tästä ovat bloganneet myös hdcanis näin, sekä
Mr Rainfold näin.