Tanskalainen Johannes Vilhelm Jensen, (1873 - 1950), voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1944. Hän opiskeli alkuun lääketiedettä, mutta ajautui sanomalehtialalle ja kirjallisuuden saralle..
Luin hänen novellinsa Herran puukengät (suomentanut Risto Kautto), jossa pappi, jota vähätellään ja tehdään naurun alaiseksi, saa juhlissa ökyisännältä isot puukengät. Kun pappi hoippuu puukenkien kanssa, häntä naureskellaan ja ökyisäntä rehvastelee papin saavan tilan, jos kävelee Jyllannin läpi Hampuriin asti puukengillä. Pappi kävelee kärsimysten kautta tilan itselleen. Tarina oli ainoa suomennettu, jonka löysin, teos oli Nobel kirjailijat 3 (Otava 1977)
Jensenin pääteos on Den lange rejse, joka tarkastelee ihmiskunnan kehitystä
Koska tämä on runonurkka kaivoin Gutenbergista Jensenin Kongens fald teoksen (1901) ja siitä loppurunon, joka rimmaa hyvin, kyseessä on säkeistöt 2-4.
No wil a sej Jer Godnæt,
For a er nøj Kon træt.
Og no kan I tru mæ og teg mæ,
No wil a hen og leg mæ.
A sow i Groven far
For Vindens gaboben Dar’,
Og a haar sit i en Svimmel
Vorher’ hans sywend Himmel.
Men no skal a saligen sow
I min ijen suet bette Stow,
I Juen, som er saa wenle
Ved jen, der er søwne og jenle.
Kuvan löysin omista postimerkeistäni. Tämä on leimattu, mutta vain suurmiehet pääsevät postimerkkeihin ja luonnollisesti suurnaiset.
No wil a sej Jer Godnæt,
For a er nøj Kon træt.
Og no kan I tru mæ og teg mæ,
No wil a hen og leg mæ.
A sow i Groven far
For Vindens gaboben Dar’,
Og a haar sit i en Svimmel
Vorher’ hans sywend Himmel.
Men no skal a saligen sow
I min ijen suet bette Stow,
I Juen, som er saa wenle
Ved jen, der er søwne og jenle.
Kuvan löysin omista postimerkeistäni. Tämä on leimattu, mutta vain suurmiehet pääsevät postimerkkeihin ja luonnollisesti suurnaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti