Johanna Aarnio: Hento viher, Enostone ltd, 2008, sivumäärä 56.
Johanna Aarnion toinen runokirja Hento viher on tuoreen äidin maailmassa, teos alkaa runolla, jonka ensi säe kuuluu:
Kaikki sisälläni suli hetkeksi pois
kun sinä valoni, lintuni synnyit
Eli alku on hyvinkin lupaava.
Jatko on hapuilevampaa kolmannen runon ensimmäinen säkeistö kuuluu
Nukkuos prinssini
Vaikenetkos piruparka
Eli näen, että tässä olisi mahdollisuutta saada konkretiaa äidin arkeen vastasyntyneen kanssa, sitä en kuitenkaan paljoakaan löytänyt vaan runot hajaantuvat, osaa en suoraan sanoen ymmärtänyt enkä tajunnut niiden liittymistä olevaiseen tai olemattomaan maailmaan.
Lakeus kuin Po-joen laakso.
Maassa jäässä jo, sänki suorana
kuin kielto
Mihin tämä liittyy? Tosin tässä on vasta ensimmäinen kolmesta säkeistöstä.
Näitä on lisää, mitä en yksinkertaisesti pysty naulaamaan mihinkään:
Tuomiokirkon surullinen taivas
keskiaikainen narahdus, kellon lyönti
korvakäytävään.
Runossa on vielä yksi rivi, joka sekään ei avaa minulle mitään.
Laitan näitä, vaikka en itse ymmärrä, olen huomannut, että näitä kyllä kirjoitetaan, vaikka en itse tajua, ehkä joku muu saa tästä vainun. Sinänsä asiallinen runokirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti