torstai 25. joulukuuta 2014

Moriarty, mustan älyn mestari



Sherlock Holmes mainitsee professori Moriartyn pahimmaksi vihamiehekseen. Viimeinen tapaus -tarinassa, joka tapahtuu vuonna 1891 Holmes ja Moriarty ottavat yhteen. Sherlock Holmes kuvailee 24.4.1890 luultavasti ensimmäisen kerran tohtori Watsonille professori Moriartya. Professori Moriartylla on veli eversti James Moriarty, joka julkisesti puolustaa veljeään. Myös Sherlockilla on veli Mycroft, josta on kosolti hyötyä.

Sherlock Holmesin mukaan Moriarty on kaikkialla läsnä, mutta kukaan ei pääse hänen jäljilleen. Hän on koonnut ison organisaation, joka järjestelee asiakirjojen anastuksia, murtoja, ihmisten katoamisia, ja murhia. Hän on hämähäkki verkkojen keskellä.

Moriarty teki 21-vuotiaana "tutkielman" binomiväittämästä ja sai professorin viran pienestä yliopistosta, jonka viran hän jätti, kun maa alkoi polttaa jalkojen alla. Hän siirtyi Lontooseen, jossa antoi matematiikan opetusta sotakoulun opiskelijoille, mutta johti myös kasvavaa rikollisliigaa. Binomiväittämä saattaa olla binomilause, joka kertoo miten (x + y) potenssiin n kehitetään, tässä käytetään pascalin kolmiota ainakin nykyisin.

Holmes kuvailee häntä rikollisten Napoleoniksi, hän tuntee miestä kohtaan syvää inhoa, mutta myös ihailua. Moriarty on liian ovela ja havaitsee kaikki Holmesin tutkimukset. Moriarty on pitkä, laiha, hänellä on korkea ja leveä otsa. silmät syvällä päässä, hän on myös kalpea, parraton ja hieman kuihtunut ja on vielä "professorin näköinen".

Moriarty tapaa Sherlock Holmesin ja luettelee tapauksia, joihin Holmes on sekaantunut ja ilmoittaa, että tämän pitää väistyä, tai hänet murskataan. Tapaamisen jälkeen Sherlock Holmesia yritetään murhata ajamalla tämän päälle vaunuilla, rautapampuilla ja tiilillä. Holmes yhdessä poliisin kanssa pidätyttää liigan jäseniä, mutta liigan johto pääsee pakenemaan. Holmesinkin pitää paeta, hän matkustaa naamioituneena mannermaalle Meiringeniin yhdessä Watsonin kanssa. Rosenlavin pienessä kylässä Holmes joutuu kamppailemaan elämästään Moriartyn kanssa 4.5.1891.  Itse jutussa Holmes katoaa, Watson luulee, että Holmes on pudonnut Reichenbachin putoukseen ja kuollut.

Arthur Conan Doyle olisi halunnut "tappaa" Sherlock Holmesin, mutta lukijat olivat toista mieltä ja Sherlock Holmes palasi, paluujuttu oli Autio talo.

Muutamia vuosia on kulunut. Watson yrittää tutkia Lontoossa Ronald Adairin murhaa. Tutkimusten yhteydessä Sherlock Holmes ilmaisee itsensä valepukuisena Watsonille. Hän on selvinnyt putouksista. Jiujitsu-taitojensa avulla hän on heittänyt Moriartyn kuolemaan. Moriartyn kätyri on nakellut kiviä ja yrittänyt tappaa Holmesia. Holmes on selvinnyt ja kierrellyt maailmaa, käynyt Tiibetissä ja Ranskassa sekä Persiassa.

Holmes virittää ansan jättäen huoneeseensa vahakuvan. Paikalle tulee Moriartyn kakkosmies eversti Sebastian Moran brittiupseeri Intiasta, kuulu tiikerinmetsästäjä. Hän ampuu erikoisvalmisteisella vahakuvaa ilmakiväärillä, jolla surmasi Adairin pelivoittojen ja väärinpeluun vuoksi. Moran, joka oli syntynyt 1840, oli myös siirtynyt rikolliseksi, hänellä oli filosofin otsa, nautiskelijan alaleuka, julmat silmät ja irstaat luomet. Hän oli ennen upseeriuraa opiskellut sekä Etonissa että Oxfordissa.

Lähde: Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut, yhteisnide 1099 sivua. Bon-dekkari. WSOY 2014. Pokkarin kuva postauksen yläosassa.

Sherlock Holmesista olen postannut täällä.
Avaustarinoista olen blogannut täällä.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Niko, Lentäjän poika



Hannu Tuomainen: Niko, Lentäjän pojan tarina Gummerus 2009, sivumäärä 142.

Hannu Tuomaisen Niko, Lentäjän pojan tarina on ensimmäisen Niko-elokuvan perusteella kirjoitettu 142-sivuinen elokuvan juonen mukaan etenevä seikkailu. Hannu Tuomainen on toinen elokuvan käsikirjoittaja, toiseksi on mainittu Marteinn Thorisson.

Niko, pikku poro,  asuu Kotolaaksossa yhdessä äitinsä Oonan kanssa vapaassa porolaumassa. Porolaumaa vaanii nälkäinen susilauma johtajanaan Musta Susi. Susilaumassa on kasvissyöjä, jäkälän syönnin puolesta puhuva Rimppa. Musta Susi sen  sijaan haluaa syödä Joulupukin porot. Varsinkin Rimppa hahmona on mainio.

Niko haaveilee tapaavansa isänsä ja osaavansa lentää. Isä kuuluu Joulupukin lentojoukkoihin.

Niko yrittää opetella lentämään, mutta se ei suju. Hän lähtee laumasta yhdessä liito-orava Juliuksen kanssa. Matkalle joukkoon tulee Lumikko Wilma. Susilaumaan tulee trimmattu puudeli Essie, jota filmissä sanotaan Vaahtokarkiksi. Sekä Nikon ja Susilauman taival suuntautuvat Korvatunturille, lentojoukkojen tyköön.

Tämä on siis hyvän ja pahan kamppailu sekä Nikon kasvutarina. Kaikki lopulta päättyy hyvin. Tämä kirja osaltaan syventää filmin tarinaa.




Hyvää joulua kaikille Nikon ystäville, filmistä on tullut jo jatko-osakin.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

William Shakespeare: Rikhard III


William Shakespeare: Kuningas Richard kolmas, Paavo Kajanderin suomennoksena. Löytyy gutenbergistä TÄÄLTÄ. Alla olevat lainaukset myös sieltä.

Taustaa
Shakespearen Rikhard III on näytelmänä hyvä ja "runoteoksena" väkevä, mutta luultavasti historiallisesti pitkälti sepitettä ja pohjautuu lähteisiin, jotka lienevät mustanneet Richard III:n mainetta. Richard III:n mainetta ovat puhdistaneet monta tahoa myös Josephine Tey dekkarissaan The Daughter of Time 1951, suomeksi Ajan tytär, bloggaus täällä.

Ruusujen sodan aikana valtaistuimen haltija vaihtui, milloin York, milloin Lancaster. Henrik VI oli kahteen otteeseen kuninkaana, kuten myös Richard III:n veli Edvard IV, jonka kuoleman jälkeen muutaman kuukauden jälkeen kruunattiin Rikhard III (1452 - 1485) ja hän oli kuninkaana vuosina 1483 - 1485, jonka jälkeen kuninkaaksi tuli Henrik VII, joka hallitsi vuosina 1485 - 1509, hän ei ollut ei York eikä Lancaster vaan Tudor. Joten Rikhard III on sikäli merkittävä kuningas, että hänen kuolemaansa päättyy Ruusujen sota, ja hän oli viimeinen York ja viimeinen Plantagenet.

Rikhard III:sta on tehty historiassa raaka kuningas ja hänen on väitetty hänen murhauttaneen veljensä Edvard IV:n alaikäiset pojat.

Teyn salapoliisi Grant päätyy näkemykseen, että ennemminkin Henrik VII (Tudor) raivasi tieltään kaikki yorkit ja mahdolliset vallantavoittelijat, myös pojat. Lisäksi Henrik VII nai poikien siskon Elisabetin ja sulki heidän äitinsä luostariin. Rikhardin suhde veljeen oli sen sijaan Teyn dekkarin mukaan rehti, eikä hän ollut vallan tavoittelija, Rikhard III:n maine oli hyvä hallitusaikanaan, mutta sen jälkeen se mustattiin, ja "Grantin" mukaan sen suoritti sir Thomas More ja eräät muut, jotka eivät olleet edes aikalaisia, vaan olivat lapsia Rikhard III:n hallitusaikana. Koulujen historiankirjoissa Rikhard III:sta on tehty lastenkamarien kauhu, jolla oli kyttyräselkä ja käppyräkäsi. Tämä on kumottu avaamalla Rikhard III:n hauta.

Valitettavasti Teyn mukaan William Shakespearen näytelmä on ollut omiaan tahraamaan Rikhard III:n mainetta. Jo ensimmäisessä repliikissä Shakespeare nostaa tämän ulkomuotoasian esiin
GLOSTER, joka on siis tuleva Rikhard III:
Niin, minä, viekkaan luonnon vikamuoto,
Somuuden sopusuhtaa vaille jäänyt,
Kuvaton, keskoinen ja ennen aikaa
Puol'eräisenä henki-ilmaan tuotu,
Niin muodoton ja rampa, että koirat
Mua haukkuvat, kun niiden ohi liikkaan, —

Minä en tähän löyhään rauhan aikaan
Muull' aikaani voi huventaa kuin sillä,
Ett' auringossa varjoani katson
Ja omaa jolsuuttani julki laulan.
Sen vuoks, kun rakastajana en saata
Sukoilla tätä sulosuista aikaa,
Ruveta konnaks olen päättänyt
Ja ajan turhan ilon vihaajaksi.
Viritin paulat, kudoin julmaa juonta,
Unilla, kirjeill', ennustuksilla
Kuningasta ja Clarence veljeäni
Veriseen vihaan yllyttääkseni;

Ja jos on Edward kuningas niin suora
Kuin minä luihu, kavala ja viekas,
Niin vielä tänään Clarence tyrmään joutuu.
On, näet, ennustettu, että Y
Edwardin suvulle on surman syy.

Sukella sieluun, aatos: Clarence tulee. —


Rikhard III siis panettelee veljeään Georgea (on tämä Y eli Yrjö) Edvard IV:n kimppuun.

Myöhemmin Tyrrell junailee lasten murhat Rikhard III:n käskystä, siis Shakespearen mukaan.

Tyrrel tulee

TYRRELL:.
Työ verinen ja hirveä on tehty,
Ilettävin ja kauhistavin murha
,
Mik' Englannin on syyksi koskaan tullut.
Dighton ja Forrest, jotka ostin tähän
Kamalaan tappotyöhön, vaikka ovat
Pääkonnia ja verikoiria, sulivat säälistä ja hellyydestä,
Kuin lapset itkein murhenäytelmälle.
"Noin", sanoi Dighton, "makasivat piskut" —
"Noin", sanoi Forrest, "vyöttäin toisiansa
Puhtailla alabaster-kätösillään,
Ja huulet, niinkuin neljä ruusukukkaa
Yhdellä varrella, ne toinen toistaan
Kesäisess' upeudessaan suutelivat.
Rukouskirja oli pieluksella:
Tuo", sanoi Forrest, "oli muuttaa mielen;
Mut paholainen" — siihen päätti konna.
Ja Dighton jatkoi näin: "Me tukautimme
Täydellisimmän taitotyön, min luonto
On luomispäiväst' alkain aikaan saanut
."
Niin tunnonvaivoiss' olivat, ett'eivät
Puhua voineet; silloin heidät jätin

Tässä piirroksia sukupuista. 

Murhatut lapset lienevät olleet kymmenen vuoden molemmin puolin (9- ja 12-vuotiaat, riippuen murhahetkestä). Kuka heidät murhasi jää arvoitukseksi, sir James Tyrrell kuitenkin teosta teloitettiin, mutta Teyn mukaan vasta noin parinkymmenen vuoden päästä katoamisesta, murhan todellista ajakohtaakaan tiedetä. Pojat oli julistettu aviottomiksi, eivätkä ilmeisesti uhanneet Rikhardin asemaa. Murhatut prinssit olivat Towerissa, joka tuolloin oli asuinpaikka, mikä minusta ei ilmene oikein Shakespearen näytelmästä. Aviottomuusasia lienee asiakirjassa nimeltään Titulus Regius, jonka hallussapidosta Henrik VII teki laittoman, eli Teyn dekkarin mukaan Henrik VII ei ollut (itsekään) puhtoinen. Henrik sai kruunun lisäksi ranskalaisten tuella.

Kaikki muutkin tapahtumat ilmenevät vääntyneinä myös Shakespearen näytelmästä.
Ensin on panetteluja ja kuningatarten ruikutusta. Gloster eli tuleva Richard III palkkaa murhamiehiä, Clarence kuolee eli veli George murhataan. Edvard IV kuolee tosin ilman avustusta. Sen sijaan Richard osoittaa Edvardin olleen äpärän, sillä isä oli ollut Ranskassa sotimassa. Mikään ei tunnu riittävän näytelmässä rujolle Richardille, sillä pikkupoikien päämenoksi lausutaan "äpärille tahdon surman". Tyrrell saa pestin. Tapahtumat etenevät ja kapinalliset tulevat ja Richardin kuolo koittaa. Ruusujen sota päättyy.
Osa viimeisestä repliikistä:

RICHMOND:
...
Puna- ja valkoruusun yhdistämme:
Hymyile, taivas, näiden sovinnolle,
Joidenka eripuraa kauan karsoit! —
....
Nyt yhtykööt Elisabeth ja Richmond,
Kummankin heimon tosiperilliset!



Tarinasta huomasin hauskan sivuseikan. Kapinallisten eli siis tarinan hyviin kuuluu sir James Blunt.
BLUNT:
Pelosta vaan he ystäviään ovat;
Hänestä luopuvat, kun kovaan ottaa
Nykyisin James Blunt tuo mieleen musiikin. Itse omistan herran levyistä neljä. Nimen aitoutta tai alkuperää en tiedä. Wikipedian mukaan nimi on James Blount, missä muodossa nimi on näytelmän alkuesittelyssä. Wikipedian mukaan suku on ollut armeijan palveluksessa vuodesta 995 saakka, kuten myös laulaja ja muusikko James Blunt.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Suuri runokirja


Suuri runokirja on Kariston vuonna 1981 kustantama hieno kunniakas runokirja, jonka on toimittanut Hannu Sarrala ja liitekuvat on Reino Vihisen. Teoksessa on peräti 510 sivua. Tämä on esipuheen mukaan valikoima suomalaista perinteistä runoutta.

Suuri kuvaa myös kokoa, painoa ja sisältöä. Kirjan ehdottomana etuna on sen kattava runo- ja runoilijahakemisto. Runoilijahakemisto alkaa runoilijasta Abraham Achrenius (1706 - 1769) ja päättyy  Mathias Östermaniin. Luettelossa on laskujeni mukaan 99 runoilijaa sekä 5 muuta lähdettä esimerkiksi Kanteletar ja Kalevala.

Teoksessa on runoutta kansanrunoudesta: Kalevalasta, Kantelettaresta, ja kansanlauluista, sitten on runoutta 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta puoleenväliin asti, mutta jopa runoja 1600-luvun lopulta. Tässä on siis vain perinteistä suomenkielistä runoutta.

Teos on jaettu viiteen eri osaan:  Maa kunnasten ja laaksojen, Laulu elämän nautinnosta, Tulin onneni yrttitarhaan, Jo joutui armas aika sekä  Ihminen kuiskasi: Kiitos.

Maa kunnasten ja laaksojen -osio sisältyy paljon Suomea ja isänmaata käsitteleviä runoja: Elias Lönrotia, J.H Erkkoa, Aleksis Kiveä, Jaakko Juteinia, Eino Leinoa ja V.A Koskenniemeä.

Laulu elämän nautinnosta -osio sisältää edellisten lisäksi Aaro Hellaakosken, P. Mustapään, Kaarlo Sarkian ja Arvo Turtiaisen runoja

Tulin onneni yrttitarhaan -osio sisältää edellisten lisäksi Jaakko Juteinin, Elias Lönnrotin, Henric Achreniuksen ja Kasimir Leinon runoja ja Nocturno-runon Olavi Paavolaiselta, joka alkaa säkeellä Rakasta minut uneen.

Jo joutui armas aika -osiossa on edellisten lisäksi Eerik Cajanuksen Suwi Wirsi, joka "alcaa" sanoin "jo joutu armas aica, Ja Suwi suloinen, Joll caunist caicen paican, Caunista cuckainen". Pietari Ticklén ja monia muita runoilijoita on tässä osiossa. Tämä kirja on todellinen runojen ja runoilijoiden töiden  aarreaitta.

Viimeinen osio Ihminen kuiskasi: Kiitos on synkkä ja Kuolemasta paljon runoillaan. Täysin uusi tuttavuus on Mathias Österman (syntynyt noin 1670) , jonka runo Ad Viatorem alkaa,
Ajattele Ihmis parca
Cuin sun päiwäs poies carca
Nijncuin wirta juoxeva
Jos nyt seisot elos olet,
Huomen langet pian cuolet ...

Tässä osiossa on Aleksis Kiven, J.H Erkon, , Eino Leinon, V-A Koskenniemen, Joel Lehtosen, sekä monen muun runoja kuten Saima Harmajan, jonka runo Rakas Kuolema alkaa
Oi Rakas Kuolema,
lastasi muistatko viimein ..

Aila Meriluoto tai hänen runonsa Largo päättää teoksen, runon viimeinen kolmesta säkeistöstä kuuluu:

Olevan rajaan jo yltävät, ohitse siitä
rakennus verkkaan kasvaa suunnaton.
Ei, älä pelkää. Ei, älä silmiäs peitä.
Väkevä rauha vain. Ei Jumala heitä
kenenkään kättä, kelle ei riitä
se mikä on.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mies, joka luki runon



Mies, joka luki runon, toimittanut Salme Saure, Otava 1995 on teos, joka  sisältää miesten valitsemia runoja.

Sivumäärä on 319 ja miehiä on peräti 102 ja runoja on satoja. Yleensä runojen lukeminen mielletään naisten harrastukseksi. Pintaraapaisen tätä, eli postaus on lyhyt eikä kerro muuta kuin kirjan idean, joka on esitetellä tunnettujen miesten runovalintoja. Kirjan julkaisusta on tovi aikaa, joten en tuntenut kirjan miehiä.

Kirja alkaa Eino R. Mikkosesta, hän on syntynyt 1904 ja hän on valinnut Viljo Kojon runon sekä Eino Leinoa. Google ei tunnistanut Eino R. Mikkosta, joka on tai on ollut teoksen mukaan huumormies ja kunnallismies Säämingin Kiviapajalta, myös maanviljelijä ja konstaapeli, eli minusta edustaa hyvin suomalaista miestä.

Minulle tunnettuja miehiä on arkkiatri Risto Pelkonen, joka on valinnut kolme runoa ensiksi Lassi Nummia ja lopuksi Clas Andersonia, joka puolestaan on valinnut Gunnar Ekelöfiä, jonka runon on suomentanut Caj Westerberg. En ala luetella henkilöitä ja runoja, mutta kirjailija Heikki Hietamies on valinnut P.Mustapäätä.

Suuri elokuvaasiantuntija jo poismennyt Peter von Bagh on valinnut Elmer Diktoniuksen runon Kolme runoa minuudesta, jonka on suomentanut Arvo Turtiainen. Ensimmäinen säkeistö tässä.
I
Minun runoni on reikäinen
hammas
hermot
kouristuneina
Ken kajoaakaan minuun
tulee siitä mielettömäksi.
Ja runoni siitä sitten! -
ihminen: tee kenkävoidetta
aivoaineestasi!

Iiro Viinanen, entinen yrittäjä ja valtiovarainministeri  on valinnut Yrjö Jylhän runon Laulu Kuujärvestä

Oli marssittu Aunuksen teitä
                     ja taisteltu tottavie
tomupilvet peittivät meitä,
                    jalan alle upposi tie
Oli meitä paahtanut helle
                    tuli tykkien kärventänyt
oli rynnätty lakeudelle
                    taas korpeen painuttu nyt
Runossa on monta säkeistöä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Täällä ei suvaita suvaitsemattomia



Täällä ei suvaita suvaitsemattomia

Emme hyväksy syrjintää.

Emme syrji kuin niitä, joita emme voi sietää
ketä emme siedä, sitä ei voi ennalta tietää
sinua Jokke emme voi ainakaan sietää
se sinun pitää ymmärtää ja tietää
joten pidä pääsi kiinni

Häpeä
Älä avaa leipäläpeä
tai se muurataan umpeen
ja blogi heitetään lampeen

Minä en syrji enkä tyrki:
olen kaikille tasapuolisesti tyly ja joustamaton
olen lisäksi sivistymätön ja oppimaton
olen siitä tosi ylpeä
junttiudessani voin paistatella ja kylpeä

Liian yleinen hokema
monen karsastama ja kokema
Maassa maan tavalla?

Mikä on maa ja maan tapa?
eikö jokaisella ole lähinnä vain oma reviiri ja napa?

Päästätkö pihallesi ja kotiisi vieraan
annatko suojaa
hoivaatko?
välitätkö?

Suvaitsemattomuus on halu saada itselle kaikki
se on pelkoa, että toinen on parempi
se on kateutta, että on huonompi

Lopulta olemme kaikki samanlaisia
heikkoja ja vahvoja
meissä on taipumus hyvään ja pahaan
halu elämän makeuteen, helppouteen ja rahaan

Tasa-arvoisina kaikki synnymme ja kuolemme
Elämän makean mahlan ja kuoleman katkeran kalkin nuolemme

Näiden väliaikana ei saa antaa myöten, luovuttaa
on vain luotettava ja yritettävä parempaa, huovuttaa

lauantai 20. syyskuuta 2014

Limerikkiä ei synny



Tällä seuraavalla hutaistulla lorulla noteeraan Marjatan pyynnön kirjoittaa kaupunkiaiheinen limerikki

Kirjablogien virrassa mataa myös Jokken kirjanurkka
saivartelee kuin täi, tarttuu pikkuasioihin kuin purkka

ei edes limerikkiä aikaansaa
kädet ylös, pitää luovuttaa

Pöly aikanaan laskeutuu,  limerikki ehkä kirjoittuu, valmiin paikka on tämä runonurkka


Risto Räppääjän sivuilla TÄÄLLÄ on hauska "haaste" keksiä paikkakuntien ja juna-asemien nimien mukaan  räppejä runoja tai limerikkejä
Lisäksi sivuilla on tekstiä limerikeistä:
"Limerikit ovat kotoisin irlantilaisesta Limerickin kaupungista. Ihmiset istuksivat pubeissa ja keksivät joutessaan kompia Limerickiin matkustamisesta. Limerikit olivat viisisäkeisiä ja niiden riimit nou­dattavat kaavaa ’aabba’. ...."
Teksti jatkuu esimerkein ja löydät kaiken edeltävän linkin takaa.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Aila Meriluoto: Lasimaalaus



Aila Meriluoto: Lasimaalaus, runoja, ensimmäinen painos 1946, 2010 WSOY, sivumäärä 114 ja sisällys.

Aila Meriluoto (1924 -2019) voitti WSOY:n nuorten runoilijoiden kilpailun vuonna 1946. Lasimaalaus -kokoelma on tämän kilpailun voittoteos.

Teoksen sisäkannessa on V.A. Koskenniemen arviointi "Suuri runotapaus, harvinainen ilmestys. Niin itsenäistä lyyrillistä debyyttiä on suomalainen runous tuskin vielä kokenut." Tämä on julkaistu Uudessa Suomessa 1947. Koskenniemen arvioinnit ovat minusta aina ylidramaattisia ja siksi usein vain mielipiteitä, joita ei perustella. VAK:n mielestä joko runot ovat SUURIA lyyrikon lyyrillisiä säkeitä tai sitten ne eivät ole mitään, VAK:lla ei tuntunut olevan mitään välimuotoa.

Olen blogannut Aila Meriluodon Tällä kohtaa 1975 - 2004 päiväkirjoista täällä, siellä Aila Meriluoto puuskahtaa Lasimaalauksesta "44 vuoden takaisia lapsellisuuksia". Tämä on nähtävä myös taustaa vastaan. Ylen sivuilla Satu-Lotta Peltola (täällä) kirjoittaa, että V.A. Koskenniemen yletön kehuminen kostautui Aila Meriluodolle myöhemmin.

Minusta nämä runot eivät ole aiheiltaan lapsellisuuksia, monessa runossa puhutaan kuolemasta ja Jumalasta, vakavia traagisia ja iättömiä aiheita.

Koko teos alkaa säkeistöllä

Kuoleman ankarat kasvot
kauan tunsin jo ennen
kuin minä rahtua tiesin
millainen elämä on

Runossa on neljä säkeistöä. Tässä ensimmäisessä säkeistössä on sanajärjestyksellä leikitelty.

Haluan olla rehellinen. Luin tätä todella kokoelmaa kauan, yli kaksi kuukautta. Eräät runot koskettivat minua ja ne olivat hienoja ja osuivat. Ilmaisu oli raikasta, mutta vielä osin kypsymätöntä eli Aila Meriluoto kehittyi paljon uransa aikana.

Ajatelkaa itse, teette kokoelman kilpailuun, kuinka voitte hioa sitä ja onko siihen aikaa. Jotkut säkeistöt tai riimit olivat hyvin oivaltavia, mutta minusta tässä oli vielä liikaa yritystä tai lian vähän aikaa. Minusta montaa runoa olisi voinut lyhentää.

Runo Jälkeenpäin on yksi loistavista runoista

Olen polkuni päässä,
tuhansittain erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt taa.

Seuraava säkeistö on minusta hieno ja runon ydin

- Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jäi taakse
ja muualla tuuli soi

Runossa on vielä kaksi säkeistöä. Tässä on osin loppusointua, kuten monessa muussakin runossa.

Onni -runossa on käytetty "riimejä" juureen/suureen sekä huiman sinen/ ihmeellinen ja toistolla kehän/kehän sekä kehään/kehään, monesti toisto toimii paremmin  kuin huono riimipari.

Kuljen luonnossa ja havainnoin.

Kaksi maljaa:
...Olen vain kukkanen lähellä maata, 
lehti ei kanna, ei irtoa juuri.
Taivas on ylläni
tajuamattoman suuri....

Tässäkin on riimipari suuri/juuri. Minusta on hyvä ratkaisu pitää toinen pari vapaana.

Meri ja Ranta -runossa on riimipari monta/kahleetonta sekä taivaan/laivaan, veikin/leikin sekä uuden/kaukaisuuden.

Aila Meriluoto voitti ja kokoelmassa on mahtavia runoja seitsemässä eri osassa, kaikki huipentuu viimeiseen Lasimaalaus -runoon. Kaikki kehitymme, minusta Aila Meriluodon muut lukemani kokoelmat ovat vielä parempia. Toisaalta huomautan, että itse pidän voimakkaammasta ja synkemmästä ilmaisusta. Tämä on rankoista aiheistaan huolimatta varsin kesäinen ja kaunis, jopa kuten V.A. Koskenniemi kirjoittaa lyyrillinen. Suomen mittakaavassa kärkitasoa. Suosittelen

*****
Yläkuvassa on kännykällä ottamani valokuva, missä on runoteoksen kansi ja taustana on lyijylasityö, joka ei siis ole lasimaalaus. Lyijylasityön valmistustekniikkia on erilainen. Lasimaalaus maalataan lasiin, lyijylasityössä liitetään erivärisiä "lasin palasia" yhteen. Ottamani valokuva on varsin surkea taiteellisesti ja teknisesti. Vaikka sekä kansi että teos ovat hyviä, mutta ne eivät sovi yhteen, mittakaavakaan ei toimi.

Aila Meriluodon Lasimaalauksessa tyyli on vakaa, sanat helisevät kauniisti. Lasimaalaus luultavasti puhuttelee lyyrillisiä ihmisiä kymmenvuotiaasta lähtien, koska se kuvaa pääosin aurinkoista maailmaa, jossa on myös varjoja.

*****
Aila Meriluodon (1924 - 2019)  oli öoistava runoilija ja rohkea valinnoissaan. Olen blogannut romaanista Peter, Peter bloggaukseni on täällä.

Edit 22.10.2019. Aila Meriluoto on poissa, mutta hänen runoutensa elää.

torstai 4. syyskuuta 2014

Kultsin loppu tuulen viemänä


Tuuli on vienyt Kultsin. Sillä aikaa Poll ja  Kapteeni Flint katsovat kun Ropinson Krusoe ja John Silfer juovat rommia ja lörpöttelevät toisilleen.

-Vieläkö tuuli vie?
-Vielä
-Tuuulen viemää -filmi muuten on monessa kohtaa erilainen kuin kirja
-?
-Esimerkiksi Scarlettin äiti Ellen meni naimisiin Geraldin kanssa 15-vuotiaana rakastamansa serkun itsemurhan jälkeen kirjassa. Gerald oli 43-vuotias, ja lyhyempi kuin Ellen, irlantilainen, etelän perheiden hieman vieroksuma, sai kortilla ja hyvällä viinapäällä tilukset ja ahkeruudella.
-??
-Myös orjista puhutaan vähemmän , ja N-sana on harvinaisempi filmissä. Esimerkiksi pelto-orja oli kaikkein alhaisin ja sisäorja oli ylin kategoria. Halveksituin luokka taas on jenkit, ja sitten myös valkoinen roskaväki, kuten Slatteryt, jotka poimivat puuvillan itse
-???
-Päähenkilötkin on kuvattu toisenlaisiksi
-Tätä en enää usko, kuten en aiempiakaan
-Rhett oli noin 35-vuotias, kirjassa hän liehittelee paljon enemmän Scarlettia Atlantassa, ja on sivistynyt ja antelias. Atlantaa kuvataan enemmän. Kirjan mukaan sen alkuperäinen nimi olisi Terminus
-Kuten Säätiön kotiplaneetta
-Ehkä sattumaa, kuten sekin, että Asimovin Solarian ja Auroran ihmiset komentelivat robotteja kuten orjia, ja robotteja oli eri tasoisia. Selvitä, onko Asimov tutustunut Tuulen viemään, ollut julkaisuhetkellä noin 16 vuotias.
-Rhettiin palatakseni, hänen mielipiteensä sodan järkevyydestä, ihmisten käytöksestä ja Etelän tavoista on kirjassa paljon esillä, kuten myöskin Etelän tavat esimerkiksi lesket haudataan ”elävänä” surupukuun…Hän leikki paljon Scarletin Wade lapsen kanssa
-Ei filmissä ole mitään lasta
-Ei olekaan, ja se ihmetyttääkin, Wade oli Charlesin ensimmäisen aviomiehen lapsi, se muuttaa Scarlettia, kuten sormuskohtaus. Scarlett myy sormuksensa ensin, filmissä Melanie, ja filmissä Rhett lunastaa molempien sormukset … Scarlettia on fimiin siloiteltu, ja Rhett rosoistettu ja rönsyt pois.

***

Kultsi häipyy sinne minne pitääkin eli olemattomiin sekavien seikkailujen henkilöiden nimet satunnaisesta samankaltaisuudesta ovat  fortunaa ja fiktiota, kaikki yhteydet kirjamaailmaan ovat tuulesta temmattuja.
***

JOKKE 2011-2014

torstai 28. elokuuta 2014

Kultsi kirjamaassa osa 7: papukaijat



Paikalle  kaksi papukaijaa lehahtaa, joten on aika virkahtaa

-Keitäs te ootte
-Papukaijoja senkin Kullervo-Kultsi-idiootti!
-Niin, kenen
-Olen Aarresaaresta Silverin ja toinen on kuuluisan yorkilaisen haaksirikkoisen kaija.
-Robinsoninko?
-Kyllä meistä kuulet enemmän kun olet analysoisnut Crusoesi
-Menossa on nyt Tuulen viemää.
-Millä luulet sankarit saarelle päässeen ellei tuulen viemänä.


***
Kaksi vihreää papukaijaa Kapteeni Flint (John Silverin) ja Poll (Robinson Crusoen), lehahtivat paikalle.
-viistoista vainaan arkulle viru’
he hiio hei ja rommia pullo
-Kuuleppas Kapteeni Flint, ei Suomessa juoda rommia.
-Vettäkö vaan
-Mäyräkoiria
-Koiria?
-Niin olutta ja paljon.
-En usko.
-Usko pois, olen ollut ravintola-alalla
-En usko
-Katso Aarresaaresta Trelawnyen kirjoittamaa kirjettä, missä hän kirjoittaa ennen merimatkaa seuraavasti:

 ”Hän (John Silver) jättää vaimonsa hoitamaan ravintolaa, ja koska tämä on värillinen nainen, niin on kai anteeksi annettava, jos me kaksi vanha poikaa otaksumme olevan yhtä paljon vaimon kuin terveydenkin syytä, että hän lähtee merille

-Minä luulin, että vain Robinson Crusoe oli osin sovinistinen ja rasistinen teos siirtomaa-ajan hengessä.

****
Yht’äkkiä lokki syöksyi taivaalta 350 km/h vauhdilla.
-Kehaar?
-Luultavasti lokki Livingston …
-Olen Livingston, Joonatan Livingston
-Siis se Lokki Joonatan, joka sakkaamatta liitää
-SE !

***


torstai 21. elokuuta 2014

Kultsi kirjamaassa osa 6: pollea Poirott



Kavioiden kopse kuului ja eteeni seisahtui orhi runojen rupinen ratsu.

-Marsulta terveisiä, miksi jätit Hari Seldonin hologrammin
-Ei siitä ollut puhujaksi
-Marsu ei hommaa sinulle niitä kirja-dekkareita
-Miksi ei?
-Luuletko, että niin suuret egot voisivat olla samassa paikassa
-Kuinka niin
-Ajattele Hercole Poirot kiertämässä hienoja viiksiään ja selittämässä mahtipontisesti harmaista aivosoluistaan ja latelemalla eh bien,  mon ami, ja muita ranskan maneereita, eikä paikalla olisi uskollista Hastingsia, jota voisi huijata. Lisäksi kuvittele niitä kiiltonahkakenkiä.
Tai ajattele, että Sherlok Holmes ravaisi edestakaisin ja polttaisi piippuaan ja selittäisi siitä naisesta, joka oli miltei etevämpi kuin hän.
-Irene Adleer
-Niin
-Siihen porukkaan joku Curt Wallander pitämään yhteenvetoa ja miettimällä demokratian hintaa
*****

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kultsi kirjamaassa osa 5: Tarzzan ja kumppanit

Kerttu Hurmeen marsu lupasi hoitaa tapaamisen lapsuuden kirjasankarien kanssa Koivukylän aseman vieressä ostarilla.

Tallustaessani paikalle näin ihmeporukkaa kioskin vieressä. Siellä oli lyhyenläntä mies, pitkä vaalea nainen kummallisissa lehtivaatteissa, kalpea pieni poika, mies rullatuolissa ja naurulokki. Mietin, että Marsu lupasi liikoja. Pohdin jo uukkaria, kun kalpea pikku poika otti ohjakset pieneen nyrkkinsä ja sanoi käheällä äänellä
-Nemecek 
-Täällä piti olla nuoruuden kirjasankarini
-Poliisit veivät Tarzzanin viidakkoveitsen hallussapidosta ja Robbe Hoodin laittomasta jousipyssystä ja naamioitumisesta Tikkurilan poliisiasemalle kuulusteluihin. Suomessa  minut muuten tunnetaan Törökinä
-Oletko Pal-kadun sankari Koulupojista?
-Kyllä, sankarista en tiedä. En tehnyt kuin velvollisuuteni, hyvä, että maineeni on puhdas, vaikka hävittiin sota, niin voitettiin sentään se taistelu, ja uudessa käännöksessä se on Paavalinkatu.
-Ei markkinavoimille kukaan pärjää, pitää uida myötävirtaan
-Kantoiko Marsu jotain eläinystäviään tänne sankarien sijaan?
-Kehaar on Ruohometsän kansan ilmavoimat, Samwais Kamkin ja Valtias Kaladrielin tunnet Sormustimen HerrastaHari Selldon on vain hologrammi aikaholvista.
-Olen lukenut huonosti kirjat, kun en heti älynnyt ja siirryin minäkerrontaan
-Markkinavoimista vielä. Emme lähde herra Markkinavoiman matkaan esimerkiksi järjestämällä yritysten Tyky-toimintaa, ajattele nyt Tarzzan elojäämiskurssittamassa Hakunilassa, Robbe Hood pitämässä ilmapallon puhkaisua jousipyssyllä ja riistan käristystä Kuusijärven rannalla. Kehaar kertoisi aamulla ongelmien tarkastelusta lintuperspektiivistä ja Sam tähdentäisi kalvojen avulla sitoutumisen merkitystä yrityksen tulokseen ja Kaladriel kertoisi toivon tuomisesta epätoivon tilanteisiin johtoryhmäpalaverissa, jos Fodavone ei enää pitäisi listalla Nocian älykännyjä.  Parasta tykytoimintaa on kirjallisuuden lukeminen ja siitä keskustelu
-Onko bloggaus sitä?
-Sekin
-Miksi muuten et hoidattanut kuumettasi pois, ja miksi sinua ei uskottu?
-Mollnar varmasti teki ratkaisun sairasvuoteelta nousustani, mutta ihmiset ovat sellaisia, eivät ne usko ennen kuin jotain peruuttamatonta on tapahtunut, sitten kyllä itketään. Mollnar toimi oikein, saatiin surullinen loppu, ja vaikuttava kirja, en kai olisi tässä, jos olisin parantunut ja herra Markkinavoima olisi perääntynyt.

Siirryimme Kuusijärvelle, jonne myös Robbe ja Tarzzan tulivat, ei Englannin aatelisia saa pidättää habeas corpuksen takia, söimme Kaladrielin Lembasia, josta myös Kehaar piti.
(Selldonin holo jäi ostarille ja sitä paikallinen nuoriso yritti häätää turhaan).

Jokainen sai sanoa nykymenosta jotain
Tarzzan: Minulla ei ole ongelmia, joita en voisi ratkaista, olen myös asvalttiviidakon kuningas
Kaladriel: Aika on nyt ihmisen, mutta ei kannata ainakaan takoa uusia valtasormuksia.
Kehaar: Naurulokit ovat kuin pullasorsat ker(j)äävät kaupungista ihmisten jätteitä
Török: Pikku poikien majoja ei ole enää metsässä vain pultsarit majailevat tönöissään.
Sam: Saisiko Sam  lisää lembasia, olen Kuusijärven Oliver Twist
Robbe Hood: Hirviä metsästä löytyy, eivätkä ne ole kuninkaan, mutta metsästyslupa on hankala ja metsäpalovaroituksia on usein eli liha jää vähän raa’aksi, suurin ongelma ovat kuitenkin hirvikärpäset, piti laittaa varasukkahousut päähänkin, sen takia poliisi meidät pidätti, luuli ryöstäjiksi.
***
Aiemmat osat
1: Breivi Deeku ja Kultsi
2: Kultsi ja Kerttu Hurmeen marsu
3: Emmä Kultsi

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kultsi Kirjamaassa osa 4: Häivähdys punaista Kultsi


Häivähdys punaista. Kävelin lähemmäs, ja näin siellä punaisen metsästäjän lakin, Rikhard Papenin päässä!
-Rikhard punainen pukee parhaiten
-Sieppasin tämän ruispellosta
-Holdenin hatun, ethän ole Sieppari ruispellossa, vaan jumalana juhlit öisin.
-Älä tää on hyvä räpylä, saan sillä kaksosten rauhoittavat kiinni ja voin niitä napata, kun ei mikään muu nappaa

Holden Caullfield horjuu paikalle, toisessa kädessä tupakka ja toisessa viinalasi, mutta horjumatta, kuitenkin sekaisin luultavasti siepannut liikaa päihdyttäviä, kuitenkin myös jotain muuta.

-Pojat, totesin, teidän kannattaa yhdistää voimanne, lopettaa velttoilu ja hankkia elämä. Ensimmäiseksi voisitte mennä Kontulan ostarille Juha Vuorisen kuvaamaan Viimeiseen suureen seikkailuun, luulen, että hommassa olisi paljon tuttua, voisitte löytää itsenne ja elämällänne tarkoituksen!

Marsu oli otettu ongelman ratkaisuistani  ja pyysi esittämään kaksi toivetta, vain lampun henki pystyy kolmeen: ensimmäinen toive oli saada Koivukylän ostokeskukseen kaikki poikavuosieni sankarit ...
***
Aiemmat osat
1: Breivi Deeku ja Kultsi
2: Kultsi ja Kerttu Hurmeen marsu
3: Emmä Kultsi

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kultsi kirjamaassa osa 3: Emmä Kultsi



Äkkiä Kullervo alias Kultsi havaitsee voimassa häiriön ja paljon hermovärähtelyä. Kultsi puhuu kirjankansimaiselle hahmolle betoniseinässä.

-Käytätkö voimaa hyväksesi
-Emmä
-Emmä kuka?
-Emmä Povary, käytän vain rahaa ja miehiä

Kullervo ei usko ja on pakoitettu sipaisemaan sormella kastehelmen muotoisen kirpeän hikikarpalon kiiltävältä marmorikivensileältä otsaltaan.

-Mitä muuten tapahtui siellä Leon vaunuissa, Flaubert ei teoksessaan Madame Povary kertonut mitään oikein mistään?
-Emmä muista
-Olet sisimmässäsi pelkuri, et uskalla kertoa
-Emmä muista, ja Flaubert oli myös pelkuri, ei se sinne uskaltanut kaikkitietävänä kertojana edes katsoa, olisi saanut liikaa hermojännitystä ja saikin.

Aiemmat osat
1: Breivi Deeku ja Kultsi
2: Kultsi ja Kerttu Hurmeen marsu

torstai 3. heinäkuuta 2014

Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri



Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri, urheiluviihteen kulissien takaista elämää. 2014, Intokustannus, sivumäärä 320.

Tästä "kohukirjasta" on käyty oikeussaleissa keskustelua. Suomessa ei ole ennakkosensuuria, joten kirja on julkaistu.

Tästä en viitsi laittaa mitään tarkkaa sisältöfaktaa, mutta monia nimiä on kirjattu ja tapahtumia. Usein viitataan johonkin haastatteluun tai lehtijuttuun, uutiset ovat voineet olla Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Iltalehdessä, Matti Pitkon muistelmissa, Yle TV 1:n haastattelussa. Tässä on huomattavaa, että useimmat tapaukset on nostettu esiin  tietyssä valossa.

Kirjan lauseet ovat aikakausilehtimäisiä. Paljon on kerätty asiaa, mutta niiden yhdistely johtaa aina tiettyyn suuntaan.

Paljon ihmisiä ja tapahtumia on linkitetty "kääntöpiiriin", armeliasta on, ettei kirjassa ole henkilöhakua, tietyt nimet toistuvat ja toistuvat ja toistuvat ja piiri pyörii, minusta yllättäviäkin yhdistelmiä:
"Ministeri pitää 'kummisetänään' Kalervo Kummolaa, jota on ihaillut pikkupojasta lähtien". Tässä on Saimion mukaan kyse Stubbin suhde Kummolaan. Stubb vanhempi on myös kiekkomies. Tämä on kuitenkin vahvasti sanottu. Kummola on kytketty moniin asioihin. Minusta Sainio ei osaa päättää miten suhtautuu Kummolaan joka tilanteessa, minusta luonnehdinta "se tapahtui Kalervo Kummolan tarkan silmän alla" s. 20 on positiivinen luonnehdinta. Monet muut kirjan johtopäätökset eivät ole.

Kirja on käsittelyn osalta uskomattoman laaja ja nopealiikkeinen, siinä jopa käsitelläänGeorge W. Bushin baseball -tarinaa. Yleensä tällaiset tarinat eivät ole myönteisiä, mutta itse en näe siinä mitään pahaa, että on mukana jossakin toiminnassa tai joku intressiryhmä nostaa jotain ehdokasta, jos se on näkyvää. Myöhemmin Sainio puhuu eräästä politikosta, jolle oli annettu 5000 euron "vaaliavustus", minusta hyvin pieni raha nykyvaaleissa, ei varmasti aiheuta mitään sidonnaisuuksia. Sainio linkittää tekstiin FIFAN, AC Milanin Berlusconin, Lipposen, ja toisaalla Espanjan ja Real Madridin. Minusta Kummola on kiekkomies. Jalkapallolinkki toimii myös Veikkauksen toimitusjohtraja-asioita käsiteltäessä. Minusta väitteet ovat ilmaan heitettyjä. Luultavasti jokaisessa organisaatiossa taistellaan johtopaikoista. Ulkopuolella tuskin koskaan tiedetään, mitä sisällä tapahtuu.

Jääkiekkoliiton toimintaa tarkastellaan, ja aina löytyy moitittavaa, niin 2011 kultakompuroinnista, kuten 2012 lipun hinnoista. Jääkiekkoliiton lisenssimakut ovat kalliita ja niin edelleen.

Sainion kanssa olen samaa mieltä, että urheilu on viihdettä ja bisnestä. Urheilukisojen järjestäminen on kallista, mutta myöskin tulopuolelle tulee euroja. Urheilu on jättibisnes, raha on hunajaa, joka houkuttaa toimijoita. Aina yhteiskunnassa on myös väärinkäytöksiä, myös urheilubisneksessä. Sainio minusta arvostelee bisneksen kopiointia ulkomailta. Sehän on kansainvälisen toiminnan sokeri ja suola eli hyvät ideat kopioidaan. Toki liiallinen kaupallisuus on pahasta, suolaa amatööriurheilun saamiin haavoihin. Kirjaan on kerätty paljon rapakontakaisia rapoja. Varmasti paikkaansapitäviä, mutta näistä oli tullut seuraamuksia ja lienee niitä toisenlaisiakin tarinoita. Urheilujohtajalla on ongelma. Suurjoukkueet koostuvat pelaajista, joiden palkat ovat päätä huimaavia, pitäisikö silloin johtajien ja omistajien olla mukana talkoohengellä. Urheilubisnes ja lajien menestys minusta viime kädessä riippuu siitä, mikä sen tv-arvo on ja paljonko tapahtumat houkuttelevat yleisöä. TV:stä tulee päivittäin tennistä, tuskin koskaan sulkapalloa tai squashia. Missä lajissa on suurimmat palkintorahat?

Kirjaan on kerätty paljon kotimaisia ja ulkomaisia tapahtumia ja henkilöitä. Lisäksi on lainauksia erilaisista lausunnoista tai kirjoituksista. Urheiluviihde ja kisojen anominen ja saaminen ovat aina suurta lobbausta ja verkostoissa toimitaan, tämä ei minusta välttämättä ole aina huono asia, tai sitten pitäisi loikata ajassa sata tai kaksi sataa vuotta aiemmaksi.

Lukemisesta oli se hyöty, että Kalervo Kummolan nuoruuteen liittyy kirjan mukaan asuminen muualla kuin Suomessa tätä en tiennyt.

Ymmärrän, että tämä loukkaa nimihenkilö Kummolaa, mutta jotenkin myös mairittelee. En itse jaksa uskoa että kukaan voisi olla näin monessa mukana ja saada näin paljon aikaan. Sitä paitsi monien hallien ja tapahtumien saaminen on minusta hyvä asia eikä huono asia, mikä sävy kirjassa helposti tulee. Tämä on luonnollisesti vain minun mielipiteeni. Tässä on sama ongelma minun kannaltani kuin ns. kohulehdissä, kun liikaa kaadetaan, jotenkin uskottavuus menee.Toinen ongelma on "tahallisuus". Esimerkiksi kirjasa puhutaan "Kummien" henkilöstöjärjestelyistä, useimmat henkilöjärjestelyt voivat olla tahattomia, toisekseen luonnollista on, että itselle mieluisat henkilöt tai henkilöt, jotka tuntee palkataan. Tämä on varsin yleistä Suomessa. Jos perhe A omistaa yrityksen, luultavasti se palkkaa omat lapsensa ja tuttujen lapset kesätöihin eikä ensin vieraiden.

Tällä kirjalla on minusta tärkeä osa sananvapauskeskustelussa. Ennakkosensuuri on kielletty. Minusta on tärkeää, että journalistit tutkivat. Minusta tässä on tutkittu, ja hutkittu minusta vähän hätäisesti ja ilkeästi. Kummola ja Harkimo ovat minusta miehiä paikallaan, kansainvälisellä sektorilla pehmeät eivät pärjää. Minusta Sainio on varsin periksi antamaton. Jos tätä vielä oikeudessa pöyhitään, noteeraan sen tänne. Minusta myös Susan Ruususen kirja oli tärkeä. Siitäkin saatiin rajoja sananvapauskeskusteluun aina EIT:stä saakka. Toisaalta pitääkö hakea rajoja.
****
Luin jostain muuten (en tästä kirjasta), että Kummola olisi perustanut Kiekko 67:n Turkuun
****
16.10.2014
Luin kirjan ensin pikalainana ja sain sen nyt normaaliin lainaan. Kannen Kummolan kuvan takana ovat luultavasti Harry ja Leena Harkimo ja Jokerit-logo sekä Putin. Kirja minusta toistaa tätä vuonna 2014 yleistyvää KHL:n hegemonia-asiaa, ja moni asia linkittyy jääkiekossa tämän mukaan Putiniin tai öljyrahoihin. Monet pelikaupungit ovat varmasti "öljyalueilla", minusta on myös hyvä, että siellä pelataan, ja on KHL tarjonnut mahdollisuuksia suomalaispelaajille ja valmentajille,. Jokerit pelaa tällä kaudella KHL:ssa, ja minusta kausi on lähtenyt hyvin käyntiin, ja varsinkin vieraspelit ovat menneet mallikkaasti. Tärkeimmät pelit alkavat play-off kierroksilla, jos sinne asti rahkeet riittävät.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kultsi kirjamaassa osa 2: Kerttu Hurmeen marsu


Seuraavaksi Kullervo näki marsun, joka mutusteli vihreää wunderbaumin pintaa.

-Kuka olet Marsu?
-Olen Kerttu Hurmeen Marsu
-Miten Kertulla pyyhkii?
-Kerttu on negatiivinen
-Miksi?
-Kun hänen kirjailijansakin on ollut heikosti positiivinen
-Oliko raskaustestikin negatiivinen
-Sitä tarina ei kerro.

-Mihin se Häräntappoaseen Kerttu rakastui Allussa?
-Häräntappoaseeseen
-Se kyllä liittyi siihen Rutaseen
-Älä jauha, en itsekään pysty tätä wunderbaumia enää jauhaa
-Onko sillä nyt rakkauksia?
-Ei oo, ei akvaariorakkauksia eikä terraariorakkauksia
-Takanapuhumisen taitoa on!

****
Ykkös-osa täällä.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä


Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä, 1966, Otava, toinen painos 2009.

Paavo Haavikkon Puut, kaikki heidän vihreytensä on yhdeksänosainen ja 134-sivuinen modernia runoutta ja ajatuksia sisältävä runoteos.

Vanhassa on monesti vakaampi ja joskus tuoreempi ote. Vaikka tässä teoksessa piipahdetaan Tiberillä ja toista maailmansotaa edeltävissä tunnelmissa ja niiden jälkeisissä, runoillaan paljon myös parisuhteesta ja hitaudesta modernein, vaihtelevien sävyin ja keinoin.

Toisen maailmansodan teemarunoista on minusta osuvin sivun 26 runo Miten selvisi Puola?

Miten selvisi Puola
         viiden suuren liittolaisensa avulla.
Se sananmukaisesti siirtyi
         hyvän matkan kohti länttä.

Jätän tekijäoikeussyistä osuvan viimeisen kahden säkeen säkeistön pois. Tämä neljä riviä minusta paljastaa Puolan kohtalon ja maailmanpolitiikan realiteetit.

Sivun 116 On monta viisasta miestä -runo päättyy napakasti
      Kirjoittamisen jälkeen vaikeinta
on lukeminen.

Rakastan sinua -runon sivulla 83 loppu on oiva
Minussa on tämä levottomuus ollut jo kauan. Se tarvitsee sinua.

Haavikon teos on minusta hyvä, se on teemoiltaan runsas, minusta liiankin runsas. Toisaalta on hyvä, että 1930- ja 1940-luvun asioita on runotettu. Kuitenkaan en ymmärrä grynderien linkittämistä 1940-luvun ankeuksiin. Verrattuna moneen viime aikoina lukemaani, mutta en blogaamani, runoteokseen, tästä idea, ajatus ja tunnelma välittyvät lukijalle asti, kuten Haavikko yllä toteaa:

"Kirjoittamisen jälkeen vaikeinta on lukeminen".



*****
Paavo Haavikko (1931 -2008) oli runoilija, kulttuuripersoona, kirjailija ja kustannusalan vaikuttaja. hänen esikoiskokoelmastaan Tiet etäisyyksiin (1951) on arvio täällä.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ajattelen sinua



Ajattelen sinua -kirjanen on saksankielinen käännöskirjanen Ich denk an dich, teksti on Nina Steinbeckin vuodelta 2006, käännös on Päivi Karrin vuodelta 2012 ja teos on painettu Kiinassa, Lillebi (c) Steinbeck. (www.aurinkokustannus.fi)

Tämä kirja kertoo seitsemällätoista aukeamalla kuvin ja yhdellä lauseella (kerrallaan), että ajattelen sinua.

Näitä vastaavia varmasti myydään marketeissa, useiden mielestä ovat tusinatavaraa Kiinassa painettu ulkomailla tehty. Tämä mielestäni ei ole, vaan minä pidän tästä.

Nalle ja hiiri ovat sympaattisia, sydämet kantavat teosta ja se on minusta herttainen. Kuvat ja tunnelma luovat välittämistä ja rakkautta sekä kaikkea hyvää, mitä kyynisessä maailmassa on aina liian vähän.

(Kyyninen sanoo kirjan olevan korttikavalkaadin. Itsekin olen välistä tai usein kyyninen, mutta en näin kyyninen. Lievässä kyynisyyden tilassa, pitää katsella tämä kirjanen läpi, tulee hyvälle mielelle=).

Kannesta ottamani valokuva on epäonnistunut, mutta en tekijänoikeudellisista syistä skannaa sitä. Kuvat ovat kauniita. Kirjan sain lahjaksi.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Varoitus! Älä niele nauloja


Varoitus!  Älä niele nauloja -teos on 106 pitkä opus kummallisista käyttöohjeista. Tekijä on Bryony Evens, suomeksi toimittanut Jouni Paakkinen, kuvitus Tomi Tuominen.

Tämä idea on hyvä. Olen lukenut muinoin Paakkisen toisen teoksen vastaavasta aiheesta. Tämä palvelee sitä väestönosaa, joka on kiinnostunut näistä "älä laita lemmikkiä pesukoneeseen" ja "Älä laita auton avainta väärinpäin virtalukkoon" sekä "Älä lyö kirveen hamarapuolella omaan otsan". Juuri näitä ei tässä kirjassa ollut vaan keksin ne ihan itse. Kirjassa on myös käännöskukkasia, esimerkiksi Japanissa on ollut kylttejä englanniksi.

Varoitus lukeminen henkilöstä riippuen aiheuttaa naurun pyrskähdyksiä tai ikävystymistä. Suositellaan pieninä annoksina. Tämä on kuin kotivideo-ohjelmat, jonkun asti naurattaa hääkakun sortumiset ja pyörän keulimiset.

Tomi Tuomisen kuvat ovat minusta aiheeseen sopivia.

Naula kirjan kannessa on hieman epäselvä ja on itse piitämäni eli ei kuulu hienoon kanteen, mutta sopii teemaa, nauloja ei saa niellä.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

J.H eli Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko


J.H eli Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (1849 – 1906) on kuuluisa suomalainen runoilija.

Hänen mukaansa nimettyä J.H Erkon palkintoa jaettiin esikoiskirjailijoille, nykyään esikoisteoksesta jaetaan Helsingin Sanomien palkinto. J. H Erkon kirjoituskilpailu on myös.

J.H Erkko on myös suomalaisen aforismiperinteen aloittaja. J H Erkolla on omat sivut täällä. Sivuilta selviää, että "tunnetuin Erkon sanoihin tehty laulu on varmaankin joululaulu No onkos tullut kesä. Myös Hämäläisten laulu ja Kansalaislaulu kuuluvat suomalaiseen yleissivistykseen".

Ensimmäinen J.H Erkon runoteos näki päivävalonsa  jo 1870, eli varsin varhain

Olen hankkinut  Elisan e-kirjasta hänen kootut teokset. Teos on maksuton, mutta pitää kirjautua Elisan asiakkaaksi. 

Myös Gutenbergissa on hänen kootut teokset I ja II. Gutenbergin I-osa löytyy täältä.

Poimin II-osasta hyvin Kalevalaisen runon sanoiltaan, rytmi on katkonaisempi kuin Kalevalassa.

J. H. Erkko,Otava, Helsinki, 1910, KOOTUT TEOKSET II: RUNOELMIA 1886-1906

MALTU, MIELENI.
Maltu, mieleni!
Taltu tasaiseen,
Niin voit airoella aukealle.
— Airot särryt on
Kiihko Kullervon. —
Hilli luontosi,
Lennä vakaiseen,
Niin voit sinkoella loitommalle.
— Louhi raivossaan
Katkoi sormiaan. —
Totta puuhaat, etsit oikeata
Lemmen voimin.
Käytä mielenvartta vakavata
Töin ja toimin.

Ykkösosasta KOOTUT TEOKSET I poimin kaksi runoa, avausrunon Lukijalle, tässä minusta on Kalevalainen poljento, vaikka tematiikka on aivan runon nimen mukainen, minusta rytmillisesti trokeemainen.

LUKIJALLE.
Täss' on virteni vähäiset,
Lapselliset laulelmani!
Suosit niitä vai vihannet,
Ethän polkene poroksi.
Kun et viihdy kuulemahan,
Ohi korvaisi kuleta,
Salli ilmoja samota,
Koetella korkeutta:
Kyll' on taivaalla tiloja
Sävelille suuremmille,
Saati pienen lehtolinnun,
Lauluille vähäväkisen....

En tiedä lainaanko jo liikaa, mutta isänmaallinen mies kirjoittaa isänmaallisia runoja, laitan vain alun …

SUOMALAISELLE.
Vieläkö on urhoutta
Suomalaisen suonissa?
Saiko suku raikkautta,
Saiko miehet miehuutta,
Niinkuin oli isiemme
Rinnan alla urhous:
Armahalle
Isänmaalle
Kuolema tai vapaus!

Viimeisen lainaamani runon molemmissa säkeistöissä mettisen seikkailut runon keskivälillä ovat hyvä oivallus, minusta hyvin suomalainen ja isänmaallinen runo.

KOHTALOSI, SUOMI.
Oletko jo löytänyt, sä Suomi,
Satamasi, tyynen landekkehen,
Miss' ei läiky laineet myrskyisinä,
Rannoiltasi lyöden lohkareita,
Sortamalla sulot suojastosi?
Oletko jo löytänyt, sä Suomi,
Laakson, missä kukkain, pensahitten
Varjostossa vietät vapautta,
Nautit ilon, elon hekumata,
Mettinen kuin nurmen-kukkasista
Mettä imee, ihaa kauneutta?
Vaiko, Suomi, seisot kukkulalla,
Kirjavana mihin kuvastaapi
Onnesi sun taivas tähtinensä,
Selvinnynnä epäilyksen säistä?

J.H Erkon runoja on todella paljon Gutenbergissä ja Elisa-kirjassa, eli kannattaa tutustua.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Hannu Kankaanpää:Kolmas lakeija



Hannu Kankaanpään runoteos Kolmas lakeija on samalta vuodelta kuin Boris Verhon Varastossa aina palaa valot, jonka luin , pidin ja arvioin.

Kankaanpääkin on saanut J. H. Erkon palkinnon esikoisrunokokoelmastaan Sukupolvi (1980), jota en ole lukenut.

Kolmas lakeija on Kankaanpään neljäs teos. Runoteoksen mitta on 52 sivua ja runot on ryhmitelty viiteen osaan, josta ensimmäisen nimi on KOLMAS LAKEIJA.

Kuten olen maininnut, en ole runouden (asian)tuntija, ja tämä teos meni minulta aivan ohi tai siis yli. Lukaisin teoksen, luin sen ja vielä kertasin lukemani, enkä pysty pureutumaan juuri mihinkään.

Esimerkiksi s 16
Sinua ei pahoinpidelty
kylliksi. Et rakasta
itseäsi
         kuin toista.

Pätemisen ja tuhon
kiikkulaudalla
laudalla siinä
kauhot vikaasi

kunnes hyökkäys
pimeään ...

Ensimmäinen säkeistö ei sisällä  tasatavuja, alkusointuja, ainoa jonka ymmärrän on raamatullinen  ”rakasta lähimmäistä kuin itseäsi” tai siihen viittaava lähtökohta, joskin alku on jo hämmentävä.  Loppusointu on ehkä rakasta, toista
Toisessa säkeistössä on sentään toistoa, sana laudalla toistuu, päteminen ja tuho ovat kyllä laudan elementtejä.
Kolmas säkeistö jättää pimeään, eli minun varastossani sammui valo, loppukaneetin ja virka-aika –kohdalla

Helpottaisiko kenties analyysia jos ensimmäisessä säkeistössä ottaisi ei ja et -sanat pois ja miettiminen helpottuisi, mutta merkitys silti jumittuisi.

Runo sivulla 28 on hieman helpompi ja minusta varsin hyväkin

Maailmassa joka hapettaa
rohkeuden kuparin

niin moni meistä pystyttäisi
pronssista muistopatsaan

haljenneille toiveilleen
jotka toteutuivat

Ensimmäinen säkeistö liittää rohkeuden kiillon, ja siihen kohdistuvan ulkoisen hapettumisen, toinen säkeistö vesittää ajatusta, koska pronssi on kuparin ja tinan seos, jossa luultavasti kupari ei helposti hapetu, toisekseen kuparin oksidikerros ”patina” suojaa kuparipintaisia esineitä, mutta luultavasti runoilija ei ole ottanut tätä huomioon :)  Rohkeushan voisi olla turvassa patinan suojassa, ja kukoistaa sieltä, eli pintakiilto olisi poissa, mutt' ei kuunaan rohkeus'.
Kolmas säkeistö sammuttaa ymmärryksen hennon lepattavan liekin, mutta luultavasti tarkoittaa, että toiveet toteutuvat osin rikkinäisinä, ja niille kannattaa pystyttää monumentti.

Pyydän anteeksi lukijoilta ja runoilijalta, mutta enempää en saa irti, monista runoista en ymmärrä tämänkään vertaa, ja luultavasti yllä oleva ei ole sitä, mitä runoilija on halunnut valistuneelle runojen lukijoille välittää.

Netistä löysin yhden muun analysoinnin, joss' on ymmärretty teos syvällisemmin.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Jonna Ruuska: Kuovin huuto



Jonna Ruuska: Kuovin huuto, Books on Demand 2014. Sivumäärä 120

Jonna Ruuskan esikoiskokoelma koostuu 96 runosta, jotka tosin ovat useimmat lyhyitä.

Nimettömät runot kuvailevat luontoa eri vuodenaikoina, metsä, puut, suo ja kuovi huudahtaa kerran elokuun illassa ja aikaansaa kaipauksen.

Monet runot ovat kahden tai kolmen säkeistön mittaisia, säkeistö voi olla rivin mittainen.

Runot leijuvat tuulessa kuvaavat tunnelmia ja yhdistelevät tunteita, säkeitä ja säkeistöjä yhdistävät ajatukset ja tunnelmat eivät niinkään soinnut.

Kielikuvat pohjautuvat tunnelmiin, ei niinkään todellisuuteen s.69 runossa

pellolla
tuhannet urkupillit yhtyvät 
maan suruun
Reaalimaailmassa syksy on vain välivaihe uudelle kasvulle, jos urkupillit ovat oljet, jotka sadonkorjuu on jättänyt niin sitä en näe suruna. Runon ensimmäisen rivin ensimmäinen sana puuttuu.

Näytteenä vielä runo sivulta 92 sen kaksi säkeistöä kolmesta

Yöllä
kuun kasvaesa
toisen maailman kokoiseksi

pientareella tähkii
viaton heinä

Runo päättyy verbiin viimeisellä rivillään.
*****
Kirja on lainattu kirjastosta (toivoin kirjaston hankkivan teoksen ja he hankkivat, tein palautelomakkeella "anomuksen").

Omassa lajissaan hennon kaunis esikoiskokoelma. Kansikuvan lehti tuo mieleen sydämen.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Tomas Tranströmer, kirjallisuuden nobelisti vuodelta 2011

Tomas Tranströmer (1931 - 2015) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2011. Ruotsalainen Tranströmer on puhdas lyyrikko, runoilija. Siviiliammatiltaan hän on psykologi. Nobelin sivujen mukaan palkintoa on perusteltu: "because, through his condensed, translucent images, he gives us fresh access to reality"
Olen analysoinut ja blogannut aiemmin Tomas Tranströmerin Samlade Dikter 1954 - 1996  -kokoelmasta täällä.

Olin huomaavinani silloin, että tietyt sanat toistuvat näissä runoissa -havet, sten, sjö, morgon. Morgon itse asiassa on äänneasultaan yllättävä sana morgon (vai moron), enemmän saa irti muodosta morgon. Skugga -sanaa käytetään, ek, kvarn, glimma, joka on myös hyvin voimakas sana, glittra, stjärn, runot ovat minusta varsin mustanpuhuvia, ja monissa runoissa on sanat död, svart tai mörk tai kontrastia -vastakohtaa. Pisteitä on käytetty jakamaan ajatuksia, mikä selkeyttää ajatuksen kulkua, kaikessa modernissa runoudessa, luulisin.

Transtömer kayttää Tystnad (hiljaisuus runossa) vastakohtia hiljaisuus  sekä fanfaari eli
Fanfar och tystnad TVÅ STÄDER -runossa on vastakohta fiende –vän.


*****
Runojen kääntämisestä
Caj Westerberg on kääntänyt Tranströmerin kootut teokset suomeksi ja Westerberg on runoilija itsekin, hän on Porvoosta kotoisin, Caj Westerbergin ensimmäinen kokoelma on Onnellisesti valittaen, ja Caj Westerberg on palkittu mm. Finlands Svenska Författarföreningens stora pris -palkinnolla vuonna 1998 ja Valtion kääntäjäpalkinnolla vuonna 1984 (Lähde Otavan kirjailijasivut).

Miksi nostin kääntäjän esiin. Itse en pystyisi kääntämään edes runon sanoja. Etsin netistä, niin aakkosissa ensimmäinen Tomas Tranströmerin runo on Aamu ja sisääntuloväylä, ja runo on yllä mainitussa kirjassa nimellä Morgon och infarten.

mutta tässä vain osa hienosta runosta (tekijänoikeussyistä en laita kokonaan).

Morgon och infart
Havstruten, solskepparen, styr sin väg.
Under honom är vattnet.
Nu slumrar ännu världen som en
mångfärgad sten i vattnet....
 ...
Musiken. Och jag står fångad ...

Jos sen kääntäisi sanoittain, silloin olisi Tranströmerin hienous ja vivahteet poissa,
(En käännä runoa, vaan vain sanoja, lue alta miksi)
Aamu ja sisääntulo
Merilokki, aurinkolaivuri, ohjaa tietään

Allaan on vettä.
Nyt torkkuu jopa maailma kuin
monivärinen kivi vedessä....
...
Musiikkia. Ja seison vangittuna...

Kääntää en osaa, mutta en myöskään saa, runon kääntämiseen tarvitaan tekijän lupa.

Oma sanojen käännösyritykseni lähtee heti hakoteille, sana ohjaa on heti "väärin", torkkuu on huono sana, uinuu on paljon lyyrisempi, monivärinen kivi -termi on mennyt sattumalta "oikein".

Lainasin tämän jälkeen teoksen suomeksi ja Caj Westerbergin käännös on aivan loistava.
Aamu ja sisääntuloväylä
Merilokki, aurinkokippari, kulkee tietään
Alla on vesi
Nyt maailma vielä uinuu kuin
monivärinen kivi vedessä....
....
Musiikki. Minä seison sen
kuvakudokseen vangittuna, kädet
koholla - kuin jokin
kansantaiteen hahmo

Minusta vain toinen lyyrikko voi kääntää lyyrikon runoja. Luultavasti runo pitää ottaa haltuun lukemalla se monesti, löytää särmät ja vivahteet ja syvällinen näkymätön merkitys, sitten pitää löytää sanat, soinnit ja rytmi sekä ajatus että tunnelma.

Tämän Caj Westerberg todella osaa.

Nobel-runoilija -sarjakin loppuu tähän.

Tomas Tranströmer oli hieno runoilija, jonka runoja kehotan lukemaan antingen eller tahi både och suomeksi ja ruotsiksi.

Kannustan lukemaan runoja myös alkuperäiskielellä.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Pablo Neruda sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1971

Chileläinen Pablo Neruda (1904 - 1973) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1971.

Runoilijan ristimänimi on Neftalí Ricardo Reyes Basoalto (wikipediassa on vielä pidempi nimi).

Veturinkuljettajan poika oli diplomaattina Kauko-Idässä ja 1930-luvulla sisällissodan repimässä Espanjassa, joka muovasi syvästi Nerudan maailmankatsomusta punaisemmaksi. Tämä maailmankatsomus -asia ei juuri ilmene palkinnon perusteluissa: "for a poetry that with the action of an elemental force brings alive a continent's destiny and dreams". Kuten alla olevista muutamasta lainauksista selviää Nerudan runous on niiltä pieniltä osin kuin minä tiedän VAHVAA, joten minusta perustelu on laimea.

Aale Tynni on kääntänyt runon Kävelyllä josta otan vahvan "palasen"

Kävelyllä
...
En halua jatkaa juurena enkä hautanakaan,
en ruumishuoneena, kellarikerroksena,
kylmissäni ja tuskaan kuolemaisillani

Pentti Saaritsa on kääntänyt runon Machu Picchun huiput I- X11 pitkä runo, mutta poimin vain osat VIII:sta sekä XII:sta

Rakas, rakkaimpani, älä kajoa rajaan,
älä palvo uponnutta ihmispäätä

sekä

näyttäkää ruoskat jotka vuosisatojen halki ovat pureutuneet haavoihin
ja verenkarvaisina kiiluvat kirveet.
Olen tullut puhumaan teidän kuolleella suullanne.

Tämä antaa valjun kuvan kokonaisuudesta, mutta osoittaa kuinka vahvan ilmaisun runot antavat


***
Toisen nobelistin eli Mario Vargas Llosan teoksessa Vuohen juhla, päähenkilö diktaattori lukee runoa viattomalle tytölle, jolle tekee tuhoavan tempun (en avaa juonta enempää). Tekstin mukaan seuraava runo olisi Pablo Nerudan, onko se on minulle täysi mysteerio, mutta jos on, niin on. Llosan teoksen konteksti on hirveä. Runo tai onko se oikeasti runo on teoksessa rivittämättä, eli kirjaan se "pötköön"

Pidän sinusta kun olet vaiti sillä silloin olet kuin poissaoleva; on kuin silmäsi olisivat karanneet ja sulkenut suusi Viimeinen 24:s luku sivu 589/607. Suomentaja kirjalla on Sulamit Hirvas.



lauantai 3. toukokuuta 2014

Pär Lagerkvist (1891 - 1974) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1951.

Ruotsalainen Pär Lagerkvist (1891 - 1974) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1951.

Lagerkvistin proosatuotanto on merkityksellinen ja hieno, vaikka olen lukenut vain yhden romaanin ja yhden novellin. Lagerkvist kuitenkin mainitaan ruotsalaisen modernismin uranuurtajana. Hän on julkaissut tiettävästi seitsemän runoteosta.

Nobelin sivuilla hänen palkintoaan perustellaan seuraavasti:
"for the artistic vigour and true independence of mind with which he endeavours in his poetry to find answers to the eternal questions confronting mankind". Eli runous mainitaan ja se, että ihmiskunta löytäisi vastauksia ikuisiin kysymyksiin.


Viljo Kajava on kääntänyt seuraavan Pär Lagerkvistin runon.

Tuska, tuska on osani

Tuska, tuska on osani
kurkkuni haava,
sydämeni huuto maailmassa.
Jähmettyy vaahtoinen pilvi
yön karkeassa kädessä,
nousevat metsät
ja jäykät kunnaat 
niin karuina
taivaan kutistunutta holvia kohden.

Ensimmäiseeen pisteeseen asti, ja säkeistö vielä jatkuu ja paranee, ja säkeistöjä on monia, mutta jo esimerkki runosta osoittaa kuinka  moderni ja ilmaisuvoimainen on Pär Lagerkvist ja kuinka hyvin Kajava on sen kääntänyt.

***
Lagerkvistin Kääpiö-kirjasta olen blogannut näin.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Breivi Deeku ja Kultsi


----- JOKKE  ------

Breivi Deekun alus kiihdytti hyppyyn hyperavaruuteen, ja Kullervo sinkoutui päin tuulilasia, Kultsi kieppui kiveniskemästä läpi, harmaan, lasin, läpi ...

Kuului astmaattista huohotusta HOOH HOOH HOOOHHH

Darth Wader, oletan
- Kyllä Star Vars-miehiä
- Mikset käytä astmalääkkeitä Cereditee tai Wentoliinii

Imaisee sinisestä avaavasta

-Aah helpottaa
-Miksi muuten käännyit pimeälle puolelle?
-Don’t underestimate the power of dark side!
-Älä mantraa tota nonsenseä vaan, hanki personal trainer ja opi uudet hengitystekniikat. Tiedätkö muuten, että galaktinen komissio laittoi päästörajoitukset  ja haittaverot voimalle.
-Älä jauha, en kuulu Seldonin Säätiöön enkä suunnitelmaan, säätiöt sitä paitsi erikoistilintarkastetaan, ja olen kuuluisa elokuvasankari, jota varten piti hankkia kaksi näyttelijääkin, toinen Britanniasta ja ääni USA:sta.
******