Hannu Kankaanpää:Kolmas lakeija

Hannu Kankaanpään runoteos Kolmas lakeija on samalta vuodelta kuin Boris Verhon Varastossa aina palaa valot, jonka luin , pidin ja arvioin.

Kankaanpääkin on saanut J. H. Erkon palkinnon esikoisrunokokoelmastaan Sukupolvi (1980), jota en ole lukenut.

Kolmas lakeija on Kankaanpään neljäs teos. Runoteoksen mitta on 52 sivua ja runot on ryhmitelty viiteen osaan, josta ensimmäisen nimi on KOLMAS LAKEIJA.

Kuten olen maininnut, en ole runouden (asian)tuntija, ja tämä teos meni minulta aivan ohi tai siis yli. Lukaisin teoksen, luin sen ja vielä kertasin lukemani, enkä pysty pureutumaan juuri mihinkään.

Esimerkiksi s 16

Sinua ei pahoinpidelty

kylliksi. Et rakasta

itseäsi

         kuin toista.

Pätemisen ja tuhon

kiikkulaudalla

laudalla siinä

kauhot vikaasi

kunnes hyökkäys

pimeään ...

Ensimmäinen säkeistö ei sisällä  tasatavuja, alkusointuja, ainoa jonka ymmärrän on raamatullinen  ”rakasta lähimmäistä kuin itseäsi” tai siihen viittaava lähtökohta, joskin alku on jo hämmentävä.  Loppusointu on ehkä rakasta, toista

Toisessa säkeistössä on sentään toistoa, sana laudalla toistuu, päteminen ja tuho ovat kyllä laudan elementtejä.

Kolmas säkeistö jättää pimeään, eli minun varastossani sammui valo, loppukaneetin ja virka-aika –kohdalla

Helpottaisiko kenties analyysia jos ensimmäisessä säkeistössä ottaisi ei ja et -sanat pois ja miettiminen helpottuisi, mutta merkitys silti jumittuisi.

Runo sivulla 28 on hieman helpompi ja minusta varsin hyväkin

Maailmassa joka hapettaa

rohkeuden kuparin

niin moni meistä pystyttäisi

pronssista muistopatsaan

haljenneille toiveilleen

jotka toteutuivat

Ensimmäinen säkeistö liittää rohkeuden kiillon, ja siihen kohdistuvan ulkoisen hapettumisen, toinen säkeistö vesittää ajatusta, koska pronssi on kuparin ja tinan seos, jossa luultavasti kupari ei helposti hapetu, toisekseen kuparin oksidikerros ”patina” suojaa kuparipintaisia esineitä, mutta luultavasti runoilija ei ole ottanut tätä huomioon :)  Rohkeushan voisi olla turvassa patinan suojassa, ja kukoistaa sieltä, eli pintakiilto olisi poissa, mutt' ei kuunaan rohkeus'.
Kolmas säkeistö sammuttaa ymmärryksen hennon lepattavan liekin, mutta luultavasti tarkoittaa, että toiveet toteutuvat osin rikkinäisinä, ja niille kannattaa pystyttää monumentti.

Pyydän anteeksi lukijoilta ja runoilijalta, mutta enempää en saa irti, monista runoista en ymmärrä tämänkään vertaa, ja luultavasti yllä oleva ei ole sitä, mitä runoilija on halunnut valistuneelle runojen lukijoille välittää.

Netistä löysin yhden muun analysoinnin, joss' on ymmärretty teos syvällisemmin.