J.H eli Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko

J.H eli Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (1849 – 1906) on kuuluisa suomalainen runoilija.

Hänen mukaansa nimettyä J.H Erkon palkintoa jaettiin esikoiskirjailijoille, nykyään esikoisteoksesta jaetaan Helsingin Sanomien palkinto. J. H Erkon kirjoituskilpailu on myös.

J.H Erkko on myös suomalaisen aforismiperinteen aloittaja. J H Erkolla on omat sivut täällä. Sivuilta selviää, että "tunnetuin Erkon sanoihin tehty laulu on varmaankin joululaulu No onkos tullut kesä. Myös Hämäläisten laulu ja Kansalaislaulu kuuluvat suomalaiseen yleissivistykseen".

Ensimmäinen J.H Erkon runoteos näki päivävalonsa  jo 1870, eli varsin varhain

Olen hankkinut  Elisan e-kirjasta hänen kootut teokset. Teos on maksuton, mutta pitää kirjautua Elisan asiakkaaksi. 

Myös Gutenbergissa on hänen kootut teokset I ja II. Gutenbergin I-osa löytyy täältä.

Poimin II-osasta hyvin Kalevalaisen runon sanoiltaan, rytmi on katkonaisempi kuin Kalevalassa.

J. H. Erkko,Otava, Helsinki, 1910, KOOTUT TEOKSET II: RUNOELMIA 1886-1906

MALTU, MIELENI.

Maltu, mieleni!

Taltu tasaiseen,

Niin voit airoella aukealle.

— Airot särryt on

Kiihko Kullervon. —

Hilli luontosi,

Lennä vakaiseen,

Niin voit sinkoella loitommalle.

— Louhi raivossaan

Katkoi sormiaan. —

Totta puuhaat, etsit oikeata

Lemmen voimin.

Käytä mielenvartta vakavata

Töin ja toimin.

Ykkösosasta KOOTUT TEOKSET I poimin kaksi runoa, avausrunon Lukijalle, tässä minusta on Kalevalainen poljento, vaikka tematiikka on aivan runon nimen mukainen, minusta rytmillisesti trokeemainen.

LUKIJALLE.

Täss' on virteni vähäiset,

Lapselliset laulelmani!

Suosit niitä vai vihannet,

Ethän polkene poroksi.

Kun et viihdy kuulemahan,

Ohi korvaisi kuleta,

Salli ilmoja samota,

Koetella korkeutta:

Kyll' on taivaalla tiloja

Sävelille suuremmille,

Saati pienen lehtolinnun,

Lauluille vähäväkisen....

En tiedä lainaanko jo liikaa, mutta isänmaallinen mies kirjoittaa isänmaallisia runoja, laitan vain alun …

SUOMALAISELLE.

Vieläkö on urhoutta

Suomalaisen suonissa?

Saiko suku raikkautta,

Saiko miehet miehuutta,

Niinkuin oli isiemme

Rinnan alla urhous:

Armahalle

Isänmaalle

Kuolema tai vapaus!

Viimeisen lainaamani runon molemmissa säkeistöissä mettisen seikkailut runon keskivälillä ovat hyvä oivallus, minusta hyvin suomalainen ja isänmaallinen runo.

KOHTALOSI, SUOMI.

Oletko jo löytänyt, sä Suomi,

Satamasi, tyynen landekkehen,

Miss' ei läiky laineet myrskyisinä,

Rannoiltasi lyöden lohkareita,

Sortamalla sulot suojastosi?

Oletko jo löytänyt, sä Suomi,

Laakson, missä kukkain, pensahitten

Varjostossa vietät vapautta,

Nautit ilon, elon hekumata,

Mettinen kuin nurmen-kukkasista

Mettä imee, ihaa kauneutta?

Vaiko, Suomi, seisot kukkulalla,

Kirjavana mihin kuvastaapi

Onnesi sun taivas tähtinensä,

Selvinnynnä epäilyksen säistä?

J.H Erkon runoja on todella paljon Gutenbergissä ja Elisa-kirjassa, eli kannattaa tutustua.