sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Charles Baudelaire: Pahan kukat


Charles Baudelaire: Pahan kukat, Les Fleurs du mal 1861, suomeksi tulkinnut  Antti Nylén, Sammakko 2011, sivumäärä 495.

Ranskalainen Charles  Baudelaire (1821 - 1867) oli kuuluisa runoilija ja kääntäjä. Tämä  Les Fleurs du mal lienee hänen tunnetuin teos, tässä kuvan opuksessa runot ovat sekä suomeksi että ranskaksi.

Lukijalle kerrotaan aluksi, että "Typeryys, erhe, synti ja kitsaus piinavat henkeämme..", tarina jatkuu "jos ei raiskaus, myrkky, tikari tai tuhopoltto vielä ole viehkoilla kiemuroillaan kirjaillut säälittävän kohtalomme tympeää kangasta, on syykin selvä: rohkeus pettää".

Ikävystymistä pidetään myös hienohipiäisenä hirviönä.

Teos on jaettu osiin Masennus ja ihanne, Pariisin kuvia, Viini, Pahan kukkia, Kapina sekä Kuolema.

Alkuuun on vertauksia runoilijasta, toisessa runossa runoilijaa verrataan albatrossiin, joka kiinniotettuna ja maassa on täysin säälittävä hahmo, myös sairaasta ja ostettavasta muusasta runoillaan.

Baudelaire runoilee paljon tunnetuista henkilöistä, myös fiktiivisistä, kuten Don Juanista, joka on runon nimen mukaan Helvetissä.

Toisesta säkeistöstä

Rinnat paljaina, kauhtanat auki naiset vääntelehtivät
mustan taivaankannen alla, vonkuivat
hänen peräänsä kuin uhrieläinlauma ...

Baudelaire käyttää paljon symboleita ja viittaa mytologiaan

Vihantynnyri -runon neljännessä säkeistössä

Viha on kapakassa viruva juoppo, joka tuntee
janonsa kasvavan
joka ryypystä
kahta kamalammaksi kuin Lernan hydra!

Suosittelen tätä kaikille vimmaisten runojen ystäville.

Sellaisille henkilöille, jotka aikovat julkaista itse,  en suosittele, sillä nämä ovat vimmaisuudessaan erinomaisia, ehkä omat runot tuntuvat jotenkin latteilta.

Itsensäkiduttajia -runon neljäs säkeistö

Ääneni on torahuutoa, vereni
mustaa myrkkyä!
Olen paha peili, 
jota Megaira
itseään ihailee.
Olen haava
ja veitsi!
Olen poski
ja läimäys!

Antti Nylén ansaitsee hatunnoston hienosta suomeksi tulkinnasta.

6 kommenttia:

  1. Jokke, mutta mitä olet syvästi mieltä Baudelairen teoksesta? Uskallan sanoa, että suurimmaksi osaksi pidän, pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä oli varsin vahvaa ja pidän, nämä runonurkan jutut yritän pitää aika lyhyinä ja neutraaleina, runot on aika henkilökohtainen "juttu" :)

      Poista
    2. Samaa mieltä, että se kun kohtaa runon, putoaa runoon, on kuin privaattitunnetila, tapaaminen, jota on vaikea jakaa. En osaa sanoa runoista muuta kuin että pidän, niistä mistä pidän. Se kaikki muu sen ympärille on vaikea rakentaa,vaikka kuinka veri kiehuisi.

      Mitä olen mutu-tuntumalla kokeillut, niin suurelle yleisölle monet muut runillijat ovat helpommin maisteltavia kuin Baudelairen. Tämä on vahvaa, rohkea, rajat ylittävää. Jo Sarkia käänsi Baudelairea. Nylen teki tässä mahtavan työn<3

      Poista
    3. Juuri näin. Hyvin kiteytetty.

      Poista
  2. Toinen supersuosikki! Olet oikeilla (joron) jäljillä:) Tämän sain rippilahjaksi hah, hah ja se on risaksi luettu:) Parhaana pidin tekopyhä on hirviö hienostunut runon latausta aikoinaan, mun pitää lukea tämä uudelleen! Jos olisin analysoinut kirjan, yksi olisi ehdottomasti ollut tämä.

    VastaaPoista