keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Täällä ei suvaita suvaitsemattomia



Täällä ei suvaita suvaitsemattomia

Emme hyväksy syrjintää.

Emme syrji kuin niitä, joita emme voi sietää
ketä emme siedä, sitä ei voi ennalta tietää
sinua Jokke emme voi ainakaan sietää
se sinun pitää ymmärtää ja tietää
joten pidä pääsi kiinni

Häpeä
Älä avaa leipäläpeä
tai se muurataan umpeen
ja blogi heitetään lampeen

Minä en syrji enkä tyrki:
olen kaikille tasapuolisesti tyly ja joustamaton
olen lisäksi sivistymätön ja oppimaton
olen siitä tosi ylpeä
junttiudessani voin paistatella ja kylpeä

Liian yleinen hokema
monen karsastama ja kokema
Maassa maan tavalla?

Mikä on maa ja maan tapa?
eikö jokaisella ole lähinnä vain oma reviiri ja napa?

Päästätkö pihallesi ja kotiisi vieraan
annatko suojaa
hoivaatko?
välitätkö?

Suvaitsemattomuus on halu saada itselle kaikki
se on pelkoa, että toinen on parempi
se on kateutta, että on huonompi

Lopulta olemme kaikki samanlaisia
heikkoja ja vahvoja
meissä on taipumus hyvään ja pahaan
halu elämän makeuteen, helppouteen ja rahaan

Tasa-arvoisina kaikki synnymme ja kuolemme
Elämän makean mahlan ja kuoleman katkeran kalkin nuolemme

Näiden väliaikana ei saa antaa myöten, luovuttaa
on vain luotettava ja yritettävä parempaa, huovuttaa

lauantai 20. syyskuuta 2014

Limerikkiä ei synny



Tällä seuraavalla hutaistulla lorulla noteeraan Marjatan pyynnön kirjoittaa kaupunkiaiheinen limerikki

Kirjablogien virrassa mataa myös Jokken kirjanurkka
saivartelee kuin täi, tarttuu pikkuasioihin kuin purkka

ei edes limerikkiä aikaansaa
kädet ylös, pitää luovuttaa

Pöly aikanaan laskeutuu,  limerikki ehkä kirjoittuu, valmiin paikka on tämä runonurkka


Risto Räppääjän sivuilla TÄÄLLÄ on hauska "haaste" keksiä paikkakuntien ja juna-asemien nimien mukaan  räppejä runoja tai limerikkejä
Lisäksi sivuilla on tekstiä limerikeistä:
"Limerikit ovat kotoisin irlantilaisesta Limerickin kaupungista. Ihmiset istuksivat pubeissa ja keksivät joutessaan kompia Limerickiin matkustamisesta. Limerikit olivat viisisäkeisiä ja niiden riimit nou­dattavat kaavaa ’aabba’. ...."
Teksti jatkuu esimerkein ja löydät kaiken edeltävän linkin takaa.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Aila Meriluoto: Lasimaalaus



Aila Meriluoto: Lasimaalaus, runoja, ensimmäinen painos 1946, 2010 WSOY, sivumäärä 114 ja sisällys.

Aila Meriluoto (1924 -2019) voitti WSOY:n nuorten runoilijoiden kilpailun vuonna 1946. Lasimaalaus -kokoelma on tämän kilpailun voittoteos.

Teoksen sisäkannessa on V.A. Koskenniemen arviointi "Suuri runotapaus, harvinainen ilmestys. Niin itsenäistä lyyrillistä debyyttiä on suomalainen runous tuskin vielä kokenut." Tämä on julkaistu Uudessa Suomessa 1947. Koskenniemen arvioinnit ovat minusta aina ylidramaattisia ja siksi usein vain mielipiteitä, joita ei perustella. VAK:n mielestä joko runot ovat SUURIA lyyrikon lyyrillisiä säkeitä tai sitten ne eivät ole mitään, VAK:lla ei tuntunut olevan mitään välimuotoa.

Olen blogannut Aila Meriluodon Tällä kohtaa 1975 - 2004 päiväkirjoista täällä, siellä Aila Meriluoto puuskahtaa Lasimaalauksesta "44 vuoden takaisia lapsellisuuksia". Tämä on nähtävä myös taustaa vastaan. Ylen sivuilla Satu-Lotta Peltola (täällä) kirjoittaa, että V.A. Koskenniemen yletön kehuminen kostautui Aila Meriluodolle myöhemmin.

Minusta nämä runot eivät ole aiheiltaan lapsellisuuksia, monessa runossa puhutaan kuolemasta ja Jumalasta, vakavia traagisia ja iättömiä aiheita.

Koko teos alkaa säkeistöllä

Kuoleman ankarat kasvot
kauan tunsin jo ennen
kuin minä rahtua tiesin
millainen elämä on

Runossa on neljä säkeistöä. Tässä ensimmäisessä säkeistössä on sanajärjestyksellä leikitelty.

Haluan olla rehellinen. Luin tätä todella kokoelmaa kauan, yli kaksi kuukautta. Eräät runot koskettivat minua ja ne olivat hienoja ja osuivat. Ilmaisu oli raikasta, mutta vielä osin kypsymätöntä eli Aila Meriluoto kehittyi paljon uransa aikana.

Ajatelkaa itse, teette kokoelman kilpailuun, kuinka voitte hioa sitä ja onko siihen aikaa. Jotkut säkeistöt tai riimit olivat hyvin oivaltavia, mutta minusta tässä oli vielä liikaa yritystä tai lian vähän aikaa. Minusta montaa runoa olisi voinut lyhentää.

Runo Jälkeenpäin on yksi loistavista runoista

Olen polkuni päässä,
tuhansittain erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt taa.

Seuraava säkeistö on minusta hieno ja runon ydin

- Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jäi taakse
ja muualla tuuli soi

Runossa on vielä kaksi säkeistöä. Tässä on osin loppusointua, kuten monessa muussakin runossa.

Onni -runossa on käytetty "riimejä" juureen/suureen sekä huiman sinen/ ihmeellinen ja toistolla kehän/kehän sekä kehään/kehään, monesti toisto toimii paremmin  kuin huono riimipari.

Kuljen luonnossa ja havainnoin.

Kaksi maljaa:
...Olen vain kukkanen lähellä maata, 
lehti ei kanna, ei irtoa juuri.
Taivas on ylläni
tajuamattoman suuri....

Tässäkin on riimipari suuri/juuri. Minusta on hyvä ratkaisu pitää toinen pari vapaana.

Meri ja Ranta -runossa on riimipari monta/kahleetonta sekä taivaan/laivaan, veikin/leikin sekä uuden/kaukaisuuden.

Aila Meriluoto voitti ja kokoelmassa on mahtavia runoja seitsemässä eri osassa, kaikki huipentuu viimeiseen Lasimaalaus -runoon. Kaikki kehitymme, minusta Aila Meriluodon muut lukemani kokoelmat ovat vielä parempia. Toisaalta huomautan, että itse pidän voimakkaammasta ja synkemmästä ilmaisusta. Tämä on rankoista aiheistaan huolimatta varsin kesäinen ja kaunis, jopa kuten V.A. Koskenniemi kirjoittaa lyyrillinen. Suomen mittakaavassa kärkitasoa. Suosittelen

*****
Yläkuvassa on kännykällä ottamani valokuva, missä on runoteoksen kansi ja taustana on lyijylasityö, joka ei siis ole lasimaalaus. Lyijylasityön valmistustekniikkia on erilainen. Lasimaalaus maalataan lasiin, lyijylasityössä liitetään erivärisiä "lasin palasia" yhteen. Ottamani valokuva on varsin surkea taiteellisesti ja teknisesti. Vaikka sekä kansi että teos ovat hyviä, mutta ne eivät sovi yhteen, mittakaavakaan ei toimi.

Aila Meriluodon Lasimaalauksessa tyyli on vakaa, sanat helisevät kauniisti. Lasimaalaus luultavasti puhuttelee lyyrillisiä ihmisiä kymmenvuotiaasta lähtien, koska se kuvaa pääosin aurinkoista maailmaa, jossa on myös varjoja.

*****
Aila Meriluodon (1924 - 2019)  oli öoistava runoilija ja rohkea valinnoissaan. Olen blogannut romaanista Peter, Peter bloggaukseni on täällä.

Edit 22.10.2019. Aila Meriluoto on poissa, mutta hänen runoutensa elää.

torstai 4. syyskuuta 2014

Kultsin loppu tuulen viemänä


Tuuli on vienyt Kultsin. Sillä aikaa Poll ja  Kapteeni Flint katsovat kun Ropinson Krusoe ja John Silfer juovat rommia ja lörpöttelevät toisilleen.

-Vieläkö tuuli vie?
-Vielä
-Tuuulen viemää -filmi muuten on monessa kohtaa erilainen kuin kirja
-?
-Esimerkiksi Scarlettin äiti Ellen meni naimisiin Geraldin kanssa 15-vuotiaana rakastamansa serkun itsemurhan jälkeen kirjassa. Gerald oli 43-vuotias, ja lyhyempi kuin Ellen, irlantilainen, etelän perheiden hieman vieroksuma, sai kortilla ja hyvällä viinapäällä tilukset ja ahkeruudella.
-??
-Myös orjista puhutaan vähemmän , ja N-sana on harvinaisempi filmissä. Esimerkiksi pelto-orja oli kaikkein alhaisin ja sisäorja oli ylin kategoria. Halveksituin luokka taas on jenkit, ja sitten myös valkoinen roskaväki, kuten Slatteryt, jotka poimivat puuvillan itse
-???
-Päähenkilötkin on kuvattu toisenlaisiksi
-Tätä en enää usko, kuten en aiempiakaan
-Rhett oli noin 35-vuotias, kirjassa hän liehittelee paljon enemmän Scarlettia Atlantassa, ja on sivistynyt ja antelias. Atlantaa kuvataan enemmän. Kirjan mukaan sen alkuperäinen nimi olisi Terminus
-Kuten Säätiön kotiplaneetta
-Ehkä sattumaa, kuten sekin, että Asimovin Solarian ja Auroran ihmiset komentelivat robotteja kuten orjia, ja robotteja oli eri tasoisia. Selvitä, onko Asimov tutustunut Tuulen viemään, ollut julkaisuhetkellä noin 16 vuotias.
-Rhettiin palatakseni, hänen mielipiteensä sodan järkevyydestä, ihmisten käytöksestä ja Etelän tavoista on kirjassa paljon esillä, kuten myöskin Etelän tavat esimerkiksi lesket haudataan ”elävänä” surupukuun…Hän leikki paljon Scarletin Wade lapsen kanssa
-Ei filmissä ole mitään lasta
-Ei olekaan, ja se ihmetyttääkin, Wade oli Charlesin ensimmäisen aviomiehen lapsi, se muuttaa Scarlettia, kuten sormuskohtaus. Scarlett myy sormuksensa ensin, filmissä Melanie, ja filmissä Rhett lunastaa molempien sormukset … Scarlettia on fimiin siloiteltu, ja Rhett rosoistettu ja rönsyt pois.

***

Kultsi häipyy sinne minne pitääkin eli olemattomiin sekavien seikkailujen henkilöiden nimet satunnaisesta samankaltaisuudesta ovat  fortunaa ja fiktiota, kaikki yhteydet kirjamaailmaan ovat tuulesta temmattuja.
***

JOKKE 2011-2014