tiistai 15. toukokuuta 2018

1918 -haaste




Omppu haastoi TÄÄLLÄ lukemaan vuoteen 1918 liittyviä kirjoja, silloin Suomessa oli sisällissota.

Luin vain kaksi kirjaa
Leena Lander: Liekin lapset
Hannu Salama: Se tavallinen tarina

Joissa ensimmäisessä suoraan käsitellään suvun historian kautta vuotta 1918, ja Salaman kirjassa puhutaan Kapinasta.

Minusta asian käsittely ja jälkiviisastelu voi loppua. Mennyttä ei voi muuttaa, kansa on ottaniut opiksi, ja Talvisaota eheytti kansan, ja vuoden 1945 Lapin sodan jälkeen olemme saaneet elää rauhan ja vaurauden aikaa. Pidetään huolta toisistamme, ja lopetetaan toisten parjaus, myös Somessa.

torstai 10. toukokuuta 2018

Pyhimyksen kaatunut kasi



Rap-artisti Pyhimys on varsin uudenlainen rap-riimittäjä. Jokainen on kuunnellut Jättiläinen -biisiä, joka alkaa:

Mä oon vaan tää tunnetilojen tuuliviiri
Itsetuhosesti pyörin, en saa mistään kiinni
Kompastelen murusiin, pieniin ongelmiini
Mitätön, mitaton rikkinäinen riimi
En mä pyytäny et syntyisin tänne

Varsin vakuuttavaa, biisi jatkuu, mutta varsin voimakas rivi on viittaus ohjenuoraan!
Kaulassa ohjenuora: ole mies
Puolesta molempien umpikujaan oman tien
Maailma on kaunis mut nii julma
...
Minuun tehoaa kuitenkin enitren seuraava ajatus, mitä hapeämme:

En häpee täällä sitä mitä sä näät
Vaan sitä minkä kätken, mun epäelämää
Pelkään, et kaikille paljastuu et mä oon -
Sellanen kun mä oon
Itse olen hävennyt nuorena juuri sitä, millainen olen, joskin luultavasti olen iän karttuessa päässyt siitä irti

Mutta kaikkein nerokkain ilmaisu on kaatunut kasi.
Fobia ja mania, kai ne on sama asia
Ku aika kiertää iän kaiken kaatunutta kasia
...

Pyhimys on sivilissä 40 vuotispäiviä lähestyvä sanavirtuoosi.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Heli Slunga: Orjan kirja






Heli Slunga: Orjan kirja. WSOY 2012, sivumäärä 83.

Orjan kirjaa ovat blogeissa kehuneet Annika K, ja Omppu, joten päätin lukea ja blogata koko Slungan runotuotannon. Lyhyt bloggaus teoksesta Jumala ei soita enää tänne on täällä, ja Varjomadonnasta täällä. Leena Lumin arvio on Orjan kirjasta jo kuitenkin jo vuodelta 2012 täällä.

Orjan kirjan kansikuva on ruma ja luotaantyöntävä, eli herättää tunteita. Sen sijaan runot jättivät minut välinpitämättömään tilaan. Eniten ihmettelin Slungan heittoja viisikymppisistä naisista ja miehistä, ja heidän reaktioistaan sänkyilyn jälkeen. Eihän Slunga ole yli viisikymppinen. Minusta tässä yritettiin liikaa. Tässä oli paikoin oivaltavaa, mutta muuten väljähtänyttä.

Seuraavaksi hyviä huomioita:
Himo on kaivo, äkkiä ammennettu s.26.
Saituus sairastuttaa avioliitot,  s.50.

Jotakin ehkä hätkäyttää Orjan kirja alku
"Täällä,
missä köyhien ja lintujen pesät on pystytetty kaatopaikkojen
lantiosoluille"

Tai
Minua ei Orja kirja rivot sanat erityisemmin hätkäyttänyt puhutaan vitusta ja anustapista, ...

Liiskaantunut vittu luodinreikä otsassa, ketsuppitahrainen
kipsivenus, O:n anustappi, ... s.13

Ehkä kuitenkin ainakin kerrostalo kyttääjän prototyyppi on seuraava:

Kun vatsa on täynnä ja murheet menevät suoraveloitukseen
kun metsästysvietin tyydyttää naapurin kyttääminen s. 14

Orjan kirjan parempia arviointeja:
Annika K,
Omppu,
Leena Lumi 




lauantai 24. maaliskuuta 2018

Heli Slunga: Varjomadonna





Heli Slunga: Varjomadonna, Minerva Kustannus, 2009, sivumäärä 88.

Varjomadonna on toinen Heli Slungan (s.1982 Tervola) runokokoelma,

Slunga kirjoittaa naisista, arviossani Slungan esikoisteoksesta Jumala ei soita enää tänne, kirjoitin, että Tervolassa kaikki tytöt eivät ole sokerista, pumpulista, kanelista eikä kukkasista, noin hieman varioiden".
Tässä Slunga hempeilee:
Mistä on pienet tytöt tehty?
Raa'asta kalasta ja munanvalkuaisista
lumivalosta, television huminasta, tammanmaidosta ...

Varjomadonnan ilmaisu on kehittynyttä, mutta en päässyt oikein lähelle.
Koiravaunussa kotiin  on tosin vaikuttavaa kahdeksanosainen "runo"

6.
Aamulla juna,
joka vie hulluja narttuja koiravaunussa
takaisin Pohjoiseen
ja haureus on vain kaunis sana

7.
Vessan peilissä
kiimaiset, tyydyttämättömät kasvot,
niiden ahneus, tyly nälkä,
Hetki vain ja nuoruus on kulunut
luuhäkissä
hakaten rystysiä verille, ....

KARUSELLIHEVOSET alkaa

I

Nainen 
jolla on arabialaisen tamman ryhti,
ja ryntäät

saa kaiken anteeksi

Anteeksi saan varmasti minäkin, jos lopetan bloggauksen.

Slungan kolmannesta runokokoelmasta Orjan kirjasta on bloggaus täällä

torstai 22. maaliskuuta 2018

Vingun ja vikisen



Vingun ja vikisen
itken ja kitisen



aivan tyhjästä

itken ja vikisen



Vingun 

kun 
hingun
ja huudan
kaikki mulle heti

Vingun ja kitisen
anna anna mulle lisää lisää
yhteiskunnan sammosta pitää
lypsää yhteistä nisää



itken

en pettymystä 
kestä
en jaksa  
ponnistella
vaan kaikki mulle 
tarjottimelle



Valitan ja vaadin

isot toivelistat laadin



kaikille kaikki ilmaiseksi

heti heti 
hopi hopi
nyt heti mulle heti
muuten itken ja vaadin
ilmaislistat laadin
valitan ja vingun
kaikille kaikkea
ilmaista mannaa
maksutonta mammonaa



Suomi on  velkojensa lannistama

kansalaistensa kellistämä
ilmaisten palvelustensa uuvuttama



Vihdoin lainatunnelista  valo välähtää

Nyt
velkojen eräpäivä rävähtää
Velkavouti tulee

on
tilinteon paikka
ja
velkojen maksuaika
nyt
vasta alkaa itku
ja vyön loputon kiristys

Vingun ja vikisen
nähdessäni 
työläisen hikisen



lauantai 17. maaliskuuta 2018

Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne




Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne, Minerva Kustannus 2008, 95 sivua.

Minulle on suositeltu luettavaksi  Heli Slungan (s. 1982) teosta Orjan kirja, jonka sitaatit ja kansikuvakin antaa ounastella, että se on raju runokirja. Päätin lukea koko Slungan runotuotannon ja  Jumala ei soita enää tänne on Heli Slungan esikoisteos.

Slunga on kotoisin Tervolasta pohjoisesta. Tervolan Vanha Kirkko mainitaan jo toisessa runossa, jossa on lukukauden päätösjumalanpalavelus. Runon mukaan: Perseennuolijat ja uskovaiset menevät eturiviin ja veisaavat muidenkin puolesta, takarivissä purukumeja piilotetaan sopiviin koloihin ....  Tervolaa kuvataan myöhemmin "Kemi 42/ Rovaniemi 75/Junat juuri pysähtyvät".

Ensimmäinen osa kuvaa nuoruutta ja nuorten tekemisiä ja tekstejä, joista osa on kirjoitettu sillan alle soita helille jos haluat pillua ... mutta elämä jatkuu Tervolassa sukupolvien ketjuna naapurista haetun puolison kanssa ...

Ensimmäisessä osassa ilmenee, miksi Jumala ei soita enää tänne "Löi luurin korvaan". Kansikuva on merkillinen, siinä on nimittäin perinteinen lankapuhelin

Toinen osa ei ole sen keveämpi, kristallit ovat hajalla, lapsuus pilalla, tai ainakin se kuvataan ankeaksi: Puuro syötetty puoliväkisin, naama itkussa ja räässä Lapsena minulla on tärkeä tehtävä/pitää äiti hengissä/ oli kätkettävä/ veitset, lääkkeet, lukittava/ ovet ...

Kolmas osa on fyysistelyä "Jos nussia haluat sano se suoraan".

Neljännessä osassa löydetään kumppani:
Nostin jalkani syliisi
ja kerroin ettei minulla ole pikkuhousuja.

Myöhemmin 
tunnustit että se oli se hetki

jolloin rakastuit.

Ehkä Tervolassa kaikki tytöt eivät ole sokerista, pumpulista, kanelista eikä kukkasista, noin hieman varioiden, mutta pojatkaan ei ole puhtoisisia: "Kerrot minulle panneesi huoria".

Viides osa sen sijaan on jo kauniimpaa, siinä saadaan lapsi ja sitten:
Katamme pöydän.
Olemme kauniita.

.....
Sukuperintönä kulkevat 
punainen tukka ja pahansisuisuus.

Heli Slungan runot ovat moderneja, ne ovat vapaata ilmaisua, ja rajuja. Esikoiskokelma on esikoiskokoelmaksi hyvä, mutta ei vielä parempaa eikä parasta, luen seuraavaksi Varjomadonnan, joka on parempi ja lopuksi Orjan kirjan, joka on varmasi Slungalta paras.
--
Vino teksti on lainattu Slungan runoista.
Varjomadonna on Slungan toinen runokokoelma, ja so on blogattu TÄÄLLÄ

maanantai 19. helmikuuta 2018

Rabindranath Tagore: Uhrilauluja


Rabindranath Tagoren Uhrilauluja on käännetty suomeksi Eino Leinon toimesta, ja painettu 1917 (Kustannusosakeyhtiö Kirja) ja löytyy Projeksti Lönnrotin sivuilta TÄÄLTÄ.

Uhrilaulujen ensimmäinen laulu kuuluu:

Sinä teit minut äärettömäksi, sinua miellytti tehdä niin. Tämän hauraan
astian sinä tyhjensit jälleen ja jälleen ja täytit sen aina tuoreella
elämällä.

Tämän pienen ruokohuilun sinä kiidätit yli laaksojen ja kukkuloiden ja
puhalsit sen kautta aina uusia säveliä.

Sinun kättesi kuolematon kosketus saattaa pienen sydämeni rajat riemuun
raukenemaan ja se synnyttää sanoja, joita ei voi lausua ihmiskieli.

Sinun äärettömät lahjasi otan minä vastaan vain näillä varsin
vähäisillä käsilläni. Aikakaudet vierivät, ja sinä vuodatat yhä
edelleen, ja aina on tilaa täyttämiselle.

*****
Intialainen Rabindranath Tagore (1861 – 1941) sai  Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1913 juuritästä runoteoksesta Uhrilauluja. Uhrilauluja sisältää 103 laulua.