sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Lauri Kokkonen: Viimeiset kiusaukset


Lauri Kokkonen: Viimeiset kiusaukset, 1960. Näytelmä, Gummerus, 102 sivua.

Viimeiset kiusaukset -näytelmä tapahtuu Paavo Ruotsalaisen kuolinvuoteella 1852. Näytelmän kantaesitys oli 3.12.1959 Tampereen Työväen Teatterissa. Veikko Sinisalo esitti Paavo Ruotsalaista,

Riitta Ollikainen on Paavon ensimmäinen vaimo, ja häntä esitti Elna Hellman, Juhanaa heidän tapettua poikaansa esittää Stig Fransman, Rauni Ikäheimo esitti Paavon toista vaimoa Anna Loviisa Savolaista, seppä Jaakko Högmanin osan näutteli Ahti Kuoppala.

Näytelmä tapahtuu Nilsiän Aholansaaressa 27.1.1852

Näytelmän keskushenkilö on Paavo Ruotsalainen (1777 - 1852). Paavo Ruotsalainen oli herännäisliikeen (herännäisyyden) keskushenkilö.

Näytelmä valottaa Paavo Ruotsalaisen elämää ja valintoja, ja perhe-elämän solmukohtia, näytelmä sisältää neljätoista kohtausta.

Alkuun valottuu Anna Loviisan asema, hän hoiti sairasta Riittaa, ja avioitua pian Riitan kuoleman jälkeen Paavon kanssa. Anna Loviisa on lapseton, joten hänelle tulee lähtö, Riitta tulee maagisesti mukaan näytelmään. Ilmenee, että hän on synnyttänyt Paavolle seitsemän lasta, nettilähteistä katsoin, että Paavolla olisi ollut poika ja seitsemän tytärtä, joista yksi olisi kuollut nuorena, joten olisikohan kuoro nyt väärässä.

Kahden henkilön dialogin täydentää kuorojen osuus, on kolmen miehen ja kolmen naisen kuoro.

Riitta-vaimo tapaa sepän, joka antoi Paavolle ohjeen "Yksi sinulta puuttuu ja sen ohessa kaikki Kristuksen sisäinen tunteminen". Seppä on muutenkin opillisesti keskeinen, hän on antanut Paavolle "Hunajan pisara" -kirjan. Luultavasti annettu kirja on Thomas Wilcoxin Kalliit hunajan pisarat, suomennettu 1779.

Paavolla on näytelmässä kiusauksia ja hankaluuksia, hän tietää, että "Taivaan puomille on mentävä yksin". Yksi kiusaus on omat ylpeät ajatukset.

Riitta kertoo sepälle, että hän on ollut Paavon matkojen vuoksi paljon lasten kanssa yksin, ja Paavonkin lähtemistä on ollut riitaa. Paavokin kokee, että vaikeaa on, ja Juhanan tapon jälkeen, hän toteaa, että hän on "lyöty rautaruoskalla".

Kalajoen käräjillä Paavoa myös koetellaan. Itse asiassa näytelmän juonesta saa hyvän käsityksen Wikipedian oopperan juonikuviosta, siinä on tosin kaksi näytöstä ja kohtaukset ovat rytmitetty toisella lailla.

Loppu kohtaa ja Paavo huutaa, että "Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä". Riittaa hoputtaa Paavoa Saareen, "muuten toivostasi tulee toivottomuutesi, uskostasi epäusko".

Paavo kohtaa vielä promootio, jota Paavo vierastaa, ja siellä soitetaan hänen virttään, jota Paavo aivan lopussa laulaa "Sinuhun turvaan Jumala".

Näytelmä oli hyvin uskonnollinen. Kuoroille on kirjoitettu paljon osia, ja muutkin vuorosanat on pystytty laulamaan, sen Joonas Kokkosen ooppera todistaa.

****
Joonas Kokkonen (1921 - 1996) on tehnyt tämän pohjalta oopperan, jonka kantaesitys oli 1975. Lauri Kokkonen (1918 - 1965) oli näytelmäkirjailija ja professori. Joonas ja Lauri olivat pikkuserkuksia.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Katso pohjoista taivasta runoja Suomesta



Katso pohjoista taivasta, runoja Suomesta, toimittanut Jenni Haukio, Otava 2017, sivumäärä 463.

Otava on julkaissut runoilija Jenni Haukion toimittaman  teoksen täynnä suomalaisia runoja.

Kansikuvassa on yksi Suomen kansallismaisema, eli Koli, ja maalaus on Eero Järnefeltin.

Teoksen aloittaa runsaan neljän sivun mittainen Jenni Haukion saate, jossa hän avaa haaveestaan koota Suomen satavuotisjuhlavuodeksi suomalainen runouden antologia.

Runoteoksessa on 367 runoa, eri runoilijoita on 160.

Vastaavia kirjoja  kerätty ennenkin, itse olen blogannut Gummeruksen upeasta Suuresta Runokirjasta, joka on jo vuodelta 1981, joten uuteen kirjaan oli kysyntää. Tämän tyyppisessä teoksessa ei siis ole mitään uutta, mutta päivitys oli tarpeen, ja jos haluaa lukea suomalaisia runoja, tässä hyvä teos.

Itse olen harrastanut runojen lukemista ja oikeastaan sisällössä ei ollut minulle mitään uutta tai yllättävää  laitan linkkejä bloggauksiini, runonurkasta on monista runoilijoista bloggaukset.

Runokirjan kuvituksena on maalauksia, jotka ovat upeita, ja samoin runot itse.

Ensimmäinen osan nimi on Maa Kunnasten ja laaksoen, joka viittaa ensimmäiseen runoon Suomenmaan alkuun, Aleksis Kivi on siis äänessä, Salomaasta hehkuttaa Paavo Cajander, Jaakko Juteini runoilee Laulu Suomessa: "Arvon mekin ansaitsemme/Suomen maassa suuressa.

Sitten ääneen pääsee J.H Erkko "Olet maamme armahin Suomenmaa", sitten tulee Paavo Cajanderin suomennos J.L Runebergin Maamme -runosta,

Eino Leinolta on useita runoja, tutuin ihmisille lienee Laulu Onnesta tai Hyvä on hiihtäjän hiihdellä tai ehkä tunnetuin on sittenkin Veskun laulama  Lapin kesä,

Ilmari Kiannolta on Nälkämaan laulu.

Ensimmäistä osaa koristavat myös Valter Juvan runo Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, myös V.A Koskenniemeltä on runoja ja on lopulta kolmannessa osassa se tuttu runo Koulutie.

Kakkososassa on muuten Heikki Nurmion Jääkärin marssi, ja Katri Valan Kukkiva maa.

Runot on jaettu kahteentoista osaan, ja muutamia muita runoilijoita ovat: L. OnervaAila Meriluoto, Aale Tynni, Lasse Heikkilä,  Kaarlo Sarkia, Eeva-Liisa Manner, Uuno Kailas, Aaro Hellaakoski,   Saima Harmaja,  Helvi Hämäläinen, Eeva Kilpi, Hannu Kankaanpää, Paavo Haavikko,  Kirsi Kunnas, Mirkka RekolaArto Melleri, Tuomas Anhava sekä Tommy Tabermann.

Sekä uudempaa polvea eli Henriikka Tavi, Lappi Arto,   Joni Pyysalo, Tomi Kontio, Tapani Kinnunen, Mikko Rimminen, Kari Levola, Johanna Venho, Heli Laaksonen, ja  Pauliina Haasjoki,

Hakemistoja on useita. Aakkosellinen hakemisto on luokiteltu sukunimen mukaan aakkosissa, mutta nimet ovat muotoa: Etunimi Sukunimi, mikä on minusta hyvin hakemisen kannalta hankalaa ja outoa. (Risto Ahti, Claes Andersson, Tuomas Anhava, Kari Aronpuro, Paavo Cajander, Bo Carpelan, Elmer Diktonius, J.H. Erkko,  ....).

Sivujen 320 ja 321 välissä on valokuva Marcus Collinin maalauksesta Puutavaran kuljetus (1934), siinä kaksi hevosta vetää puutavararekeä, mutta myös kaksi ihmistä työntää rekeä. Viereisellä sivulla on Eeva Kilven loistava runo, missä rukoillaan eläinten puolesta. Minusta puutavarareen kulkua avittaa kaksi hevostaja kaksi ihmistä, kaksi ihmistä kävelevät reen vieressä ohjaten hevosia. Minusta sekä hevoset, että ihmiset ovat työssä. Minusta kuvien linkitys runoihin ei tässä toimi. AllaKilven  runon päätös: "Avaa häkkien ovet, katko kalterit/ käännä kasvosi eläinten puoleen, / tottele runoilijoita "

Ihmettelin myös sitä, että ruotsinkielisiä runoilijoita oli käännetty turhaan suomeksi, minusta Bo Carpelan, Tua Forström, Edith Södergran sekä Märta Tikkanen ansaitsevat tulla kirjaan ihan ruotsiksi. Suomi on kaksikielinen tasavalta, Suomesta on tullut ja tulee runoja ruotsiksi. Minusta Maamme -runon kääntäminen oli kylläkin perusteltua, mutta senkin olisi voinut painaa myös ruotsiksi. No samalaista on kyllä ollut aiemminkin, eräissä 'itsenäisyysjuhlissa' 6.12.2013 luettiin Muumipappa ja meri -kirjaa yllättäen suomeksi.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Eeva Kilpi: Animalia



Eeva Kilpi: Animalia, runokokoelma WSOY, 1987.

Eeva Kilven runokokoelma Animalia on yksi  101:sta Suomen juhlavuoden kirjasta Kirjojen Suomesta.

Runoteoksessa on useita osia, mutta viides osa on nimeltään Animalia ja se käsittelee eläinkokeita, ja eläinten oikeuksia.

Osa alkaa toteamuksella, että "Jokainen eläin on subjekti" ja Kilpi kyseenalaistaa eläinkokeiden välttämättömyyden ja tykittää myöhemmin

"Ei saa arvostella eläinkokeitten tekijöitä.
Heillä on tunteet.
He kaipaavat vapautta ja raitista ilmaa ....

Lukija tietenkin oivaltaa, että sitä myös eläinkokeiden subjektit kaipaavat, vapautta ja raitista ilmaa.

Jonakin päivänä kaikki muuttuu sinun 
  silmissäsi
Myös keittokirja

Kasvissyönti on tosiaan hyve.

Runoteoksen kuudennen osan nimiruno Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin alkaa:

Nyt minä laulan rakkaudesta
puihin ja kukkiin ja eläimiin.
Pysähdy, katso, ne vaarassa ovat,
suojele niitä, oi suojele niitä.

Asiasta kiinnostuneet, kannattaa ladata kirja juhlavuoden aikana lainaksi itselleen ja tutustua tematiikkaaan. Enemmittä paljastuksitta suosittelen lämpimästi tätä, on hyvä runoteos.
****
Eeva Kilpi (s.1928) on suomalainen kirjailija, jonka tuotanto kattaa 32 teosta.
Eeva Kilven Talvisodan aika aika bloggaus on TÄÄLLÄ
Eeva Kilven Välirauha ikävöinnin aika bloggaus on TÄÄLLÄ.
Eeva Kilven Jatkosodan ajan bloggaus on TÄÄLLÄ

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ajatelmia 2



Mad Freak on kirjoittanut 132 sivua ajatelmia. Kirjaa on myynnissä ainakin Adlibriksessa ja bod.fi-palvelussa.

Minusta kirjan ajatelmat ovat tutun kuuloisia, ymmärrettäviä, ja hyvällä tavalla tavallisia, eli mad freak ei minusta kuvaa sisältöä.

Oivallus on  se, että kaikella on pitkät juuret (ja joillain on pitkät piuhat)
Älä jaksa pilata iltaa jo aamusta

 Oivallus on tämäkin "Ärrävika ei näy tekstiviesteissä", tämä on tekstareiden ja netin vahvuus, eli puhevika ei haittaa, toisaalta se on myös heikkous, kun joskus vielä nähdään F2F.

Kuolemasta ja kuolemisesta on paljon ajatelmia "Kun aikani on tullut, aikani on ohi". Näin se on kiteytettynä.

Olen katsonut kaikki bondit, ja kuten tiedämme sohvalla löhöily lihottaa ja kun tämän yhdistää "Läskit ja timantit ovat ikuisia".

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Nikolai Gogol: Reviisori


Nikolai Gogol: Reviisori, Huvinäytelmä viidessä näytöksessä, 1836, suomentanut August Hjelt, 1882.

Nikolai Gogol (1809 - 1852 ) oli venäläinen kirjailija, joka oli myös alempana mainitun Puškinin ystävä. Gogolilta olen blogannut Nevan valtakadun täällä.

Reviisori -näytelmän aluksi Kaupungin johtaja Anton Antonovitsch Skvosnik-Dmuchanovskij ilmoittaa pikku kaupungin kermalle :
"Minä olen kutsunut teidät tänne, hyvät herrat, ilmoittaakseni teille sangen ikävän uutisen: meille tulee pian reviisori".

Johtaja on saanut tietää asiasta kirjeitse, reviisori tulee inkognito eli nimettömänä. Piirituomari, Sairaalan esimies ja Poliisipäällikkö tajuavat, että nyt on tukalat paikat, pitää tehdä nopeita ratkaisuja, ja saada asiat näyttämään hyviltä.

Kaupungin johtaja ehdottaa Postimestarille. "Voisitte niitä varovaisesti avata ja tarkastettuanne jälleen panna ne kiinni, joissa ei ole mitään meille vaarallista. Eihän muuten vaaraksi ole, vaikka ne avoiminakin lähetetään".

Postimestari kyllä ymmärtää: "Ei teidän tarvitse minulle semmoisia opettaa! Siinä toimessa on minulla jo monivuotinen tottumus, vaikka sitä tähän saakka olen ainoastaan uteliaisuudesta enkä varovaisuudesta tehnyt… On erinomaisen hupaista saada tietää kaikki, mitä maailmassa tehdään ja tapahtuu. Vakuutan, ettei sitä huvittavampaa lukemista ole! Muutamat kirjeet ovat ylen nautinnollisia… niissä on kaikenlaisia kohtia… Ja niin opettavaisia,..."

Ivan Aleksandrovitsch Hlestakov, joka esitellään näytelmän alussa virkamiehenä Pietarista, on kirppuisessa hotellihuoneessaan rahattomana ja nälkäisenä. Ossip, hänen palvelijansa on myös nälissään ja neuvoton. Hlestakoville koittaa kissan päivät, häntä luullaan reviisoriksi eli tarkastajaksi. Kaupunginjohtaja lainaa hänelle rahaa ja antaakin, ottaa hänet luokseen asumaan. Sairaalasta on potilaat kotiutettu ....

Hlestakovin mieliala ja itseluottamus kasvavat. Kaupungin johtajan vaimo Anna Andrejevna sekä tytär Maria Antonovna tälläytyvät uusiin vaatteisiin. Hlestakov myötäilee vaimon puhetta, ja kehuu tuntevansa Pushkininkin (1799 - 1837) ja väittää korjailevansa muiden runoja. Aleksandr Sergejevitš Puškin, muuten kuoli jo tammikuussa 1837.

Hlestakov on 23-vuotias sopusuhtainen mies, ja kaupunginjohtajan vaimon ja tyttären mieleen ...
Piirituomarillakin on huono omatunto, ja Hlestakov saa häneltäkin rahaa "lainaksi" ja samoin koulujen tarkastajalta..... Kauppamiehet tulevat valittamaan kaupunginjohtajasta, ja antavat rahaa "lainaksi, kuten Hlestakov sanoo.

Hlestakov liehakoi äitiä ja tytärtä, ja pyytää Marian kättä ja pääsee ainakin suutelon tasolle, mutta lupaa piipahtaa rikkaan enonsa luona lainavaunuilla tietenkin. Onnentoivotuksia sataa kaupunginjohtajalle, kunnes postimestari saapuu paikalle. Hänen auki höyryttämänsä kirje paljasti Hlestakovin olevan huijari, ja hän kertoo suorasukaisesta kaupunkilaisten olevan narreja  ...

Draama olisi voinut kääntyä Hlestakoville epäedulliseksi, mutta hän on jo häipynyt rahat mukanaan hevosvaljakolla ...

Kaupungin kerma tajuaa lopulta olleensa narreja, ja tietävät hänen heitä kirjeissään irvailleen. Lopussa etsitään syntipukkia kaikelle.

Sairashuoneen talousmies: Niin, kyllä se teistä alkunsa sai!
Koulujen tarkastaja.: Aivan oikein, teistä se lähti! Ravintolasta te juoksitte kuin hullut, huutaen: jo saapui, jo saapui! "Ja ottaa kaikki velaksi!" Kyllä hyvänkin löysitte!
Kaupunginjohtaja: Juuri te, kaupungin porokellot, te kirotut valehtelijat!
Postimestari: Lempo vieköön teidät reviisorinenne ja juttuinenne!
Kaupunginjohtaja: Päivät päästänsä juoksette kylää kielimässä, ja täytätte lähimäistenne korvat valheella! Te päättömät harakat!


Reviisori -näytelmä on sangen valloittava ja  hyvin ajankohtainen, ihmiset ovat hyväuskoisia, ja herkkiä omille virheilleen, joita haluavat peittää. Tarkastajiin ei suhtauduta avoimesti. Näytelmässä on monia univeraaleja psykologisia huomioita. Miehet ovat tarkkoja liiketoimistaan, ja tyrkkivät syitä muihin. Naiset tyrkkivät itseään vieraan syliin.


Yle-arkistossa on suomalainen filmi Reviisorista, joka kestää yli kaksi tuntia, pääosissa Hlestakovina Vesa Mäkelä ja kaupunginjohtajana Leo Jokela. "Ei pidä peiliä syyttää jos naama on vino", on tiettävästi Gogolin sanoma, mutta tässä käännöksessä ei kyseistä viisautta ei ollut.

lauantai 4. helmikuuta 2017

William Shakespeare: Myrsky



William Shakespeare: Myrsky, The Tempest, suomentanut Paavo Cajander 1892.

William Shakespearen Myrsky -näytelmä on hauska, ja päättyy onnellisissa merkeissä.

Näytelmän alussa Napolin kuninkaan Alonson alus joutuu myrskyyn ja haaksirikkoutuu erään saaren edustalla. Saarella kurjissa olosuhteissa asuva Milanon laillinen herttua Prospero on nostattanut myrskyn, tai paremminkin hänen käskystään Ariel tuulen henki, jonka Prospero oli pelastanut.

Saarella asuu myös Prosperon kaunis tytär Miranda, joka on varttunut saarella vailla kosketusta hovielämään. Prosperon katala veli  Antonio syöksi Prosperon valtaistuimelta, ja Prospero karkoitettiin ulapalle merikelvottomalla aluksella.

Alonso on naittanut tyttärensä Tunisiaan, ja oli paluumatkalla Napoliin. Laivassa ovat hänen lisäkseen petolliset Antonio ja Sebastian, joka on Alonson veli, joka haluaa Napolin kuninkaaksi.

Prospero oli Milanossa uppoutunut työhön, kun veli oli vehkeillyt. Prospero oli saarelle tullessaan kukistanut saarta hallitsevan Sycorax noidan, jonka epämuodostunut poika Caliban on hänen palvelijansa.

Haaksirikkoiset hajaantuvat kolmeen osaan, he eivät tiedä toistensa selvinneen. Prinssi Ferdinand Napolin kuninkaan poika johdatetaan Mirandan ja Prosperon luo. Ferdinand ja Miranda rakastuvat.

Toisessa porukassa ovat Alonso, hyvä Gonzalo sekä petolliset Alonson veli Sebastian ja Prosperon veli Antonio. Sebastian juonii itselleen veljensä kruunua, tämän nukkuessa, mutta Ariel tulee apuun.

Kolmannessa porukassa ovat Trinculo (kuninkaan ilveilijä) sekä Stefano (kuninkaan juoppo käskynhaltija), he tapaavat sappea Prosperon päälle sylkevän Calibanin, ja päättävät kaapata saaren hallinnan Prosperolta. Calibanin  ja kumppanien matka on tapahtumarikas. Tämä on näytelmän hauskin sivujuonne. Vaikka Caliban onkin ruumiiltaan rujo hänen kielellinen sappivarastonsa on ehtymätön.

Caliban ensin yksin jupisee kootessaan halkoja Prosperolle:

Kaikk' inha myrkky, jota päivä soista
Ja rämeist' imee, syösköön Prosperoon

Ja hänet saastuttakoon päästä jalkaan.
Henkensä kuulevat mua, kuitenkin mun


Caliban tapaa Stefanon ja Trinculon ja lupaa:
Jokaisen vehmaan paikan tällä saarell'
Osoitan sulle; suutelen sun jalkaas
Ja pyydän: ole minun jumalani!


Caliban liioittelee
Ma, niinkuin äsken sulle kerroin, olen
Tyrannin alamainen, poppamiehen,
Mi taioillaan tään saaren multa peijas.

Ariel palauttaa Calibania totuuden poluille
Sen valehtelet.

Jatskossa Caliban turmelee juoppojen viinat
Tuo kailo pöllö! Kurja ryysymekko!
Rukoilen, prinssi, anna hälle selkään
Ja pullo hältä vie. Kun se on poissa,
Hän juokoon suolavettä;
minä hälle
En näytä, missä tääll' on raikkaat lähteet.


Tässä on jo havaittavissa muutosvastarintaa, vaikka Calibanille oli luvattu jo varakuninkaan tittelikin.

Juopot kommentoivat viinan katoamista:
TrinculoNiin, mutta kun pullomme hukkasit tuonne liejuun, —

Stafano: Se ei ole ainoastaan synti ja häpeä, sinä hirviö, vaan ijankaikkinen vahinko.

Jatkossa Trinculo ja Stafano rypevät kurabrunnissa ...

Päätarina kuitenkin päättyy hyvin, Alonso tapaa Prosperon, ja myös poikansa Ferdinandin. Miranda ja Ferdinand saavat toisensa, ja luultavasti kaikki pääsevät saarelta, sillä Prospero antaa anteeksi ja kaikki päättynee onnellisesti.

Miranda näkee ensimmäistä kertaa oikeita ulkomaailman ihmisiä ja lausuu:
Ihme, kumma!
Kuink' ihania olennoita täällä
Nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis!
Suloinen, uusi maailma, joss' ompi
Tuollaista kansaa!

Lainaukset ovat Paavo Cajanderin käsialaa, myöhemmin Suloinen on käännetty myöhemmin Uljas

Ihme, kumma!
Kuink' ihania olennoita täällä
Nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis!
Uljas, uusi maailma, joss' ompi
Tuollaista kansaa!


Englanniksi tämä kuuluu:
O, wonder! How many goodly creatures are there here! How beauteous mankind is! O brave new world. That has such people in't!

Tätä Aldous Huxley "käyttää" omassa romaanissaan Uljas uusi maailma. Romaanin loppuosassa pohditaan Uuden uljaan yhteiskunnan moraalisia valintoja. Keskustelua käyvät etenkin erillään primitiivisten alkuasukkaiden joukossa kasvanut  John Villi ja "Uuden uljaan maailman ohjaaja Mustafa Mond. John on ollut innoissaan näkemään maailman, mistä hänen äitinsä on hänelle lapsena puhunut. Uljas uusi maailma ei kuitenkaan ole niin uljas, kuin Villi on kuvitellut. Luultavasti eristynyt saari Calibanista huolimatta on varsin leppoisa ja sivistynyt paikka.

***
Ilkka Remeksen Uhrilento -kirjassa sankari Antti Kairan miete lause on Myrskystä, sen neljännestä näytöksestä eli Prospero toteaa:
Sama kude
On meissä kuin mik' unelmissa on,
Ja unta vaan on lyhyt elämämme. —

perjantai 27. tammikuuta 2017

Blogistanian Finlandia ja Globalia 2016


Blogistanian Finlandia ja Globalia 2016 äänetyksiä on avattu  TÄÄLLÄ.

Jokken listat ovat:

Blogistanian Finlandia 2016
Luin runsaat kymmenen kotimaista uutuuskirjaa, ja tämä on subjektiivinen järjestys.

Luin myös noin kymmenen käännettyä uutuuskirjaa, ja vuoden jälkeen järjestys tuntui tällaiselta

Paras ja muuten ainoa uutuussarjakuva oli Tenavien kokooma, oli hyvä kirja, ei ole kategoriaa tähän

Muutin logokuvaa, sillä en osallistu Tieto enkä lasten enkä nuorten sarjaan.