lauantai 30. kesäkuuta 2018

Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat, Toinen tuuli


Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat, Toinen tuuli, The Other Wind, suomentanut Kristiina Rikman, WSOY 2003, sivumäärä 250 (kokoomateoksessa).

Toinen tuuli päättää Maameren tarinat. Varpushaukka eli entinen arkkimaagi Ged on menettänyt voimansa, ja asuu Re Albinissa, omasta tahdostaan, ja minusta onnellisena. Hänen puolisonsa Tenar ja ottotytär Tehanu ovat muualla. Varpushaukan luokse tulee Roken viisaiden neuvoston kehoituksesta Leppä. Leppä ei ole varsinaisesti maagi vaan eheyttäjä. Hänen vaimonsa niin ikään eheyttäjä Lilja on kuollut raskauteen. Leppä alkaa nähdä unia, missä hän pystyy koskettamaan kuolleita Kuoleman muurin yli. Leppä pyytää Gedin neuvoa, sillä tämä on ylittänyt muurin kukistaessaan Cobin Kaukaisimmalla rannalla.

Ged hoitaa kotiaan, kuuntelee Lepän tarinaa, antaa neuvoja, ja kissanpennun matkaan. Ged muistelee omaa lemmikkiä Otakia. Gedin mukaan nyt ollaan murtamassa sitä muuria, jonka portin Cob avasi, ja Ged sai suljettua. Leppä matkaa kuningas Lebannenin luo, Leppä näkee edelleen unia. Unet ovat hyvin tärkeitä Maamerellä. Lebannenilla on rauhan rengas ehyenä, mutta kargien väkivaltainen hallitsija Thol, vaatii rengasta tyttärelleen, jota hän yrittää naittaa Lebannille. Prinsessa on  Tenarin maannainen. Tenar anasti Rauhan renkaan puolikkan Atuanin holvihaudoista. Thol on aloittanut Nimettömien palvonnan. Havnoria uhkaavat myös lohikäärmeiden hyökkäykset. Apua pyydetään Tenarin ottotyttäreltä Tehanulta, joka saa lohikäärmeet rauhoittumaan. Kalessin on kutsunut Tehanua tyttärekseen. Nuoret lohikäärmeet pitävät maita ominaan ja haluavat häätää ihmiset pois, polttamalla viljapeltoja.

Toinen tuuli on hyvä päättöosa, se kertoo, kertaa ja summaa koko Maameren tarinavyyhtiä, njoissa tärkeitä ovat unet, legendat, tasapaino  ja elämän ja kuoleman raja. Asioita pohditaan, ja yritetään löytää uusia ratkaisuja niin Havnorissa, ja sitten Rokella, ja loppujen lopuksi elämän ja kuoleman muurilla.

Minusta tämä on ehyt osa, ja asioille saadaan päätepiste, ja elämä voi jatkua myös Maameren saarilla. Tenar matkaa Gedin luo ihan tavalliseen maalaiselämään.

Olen lukenut alkuperäisen trilogian lapsena, ja nyt uudestaan kolmannen kerran, ja ensimmäistä kertaa tämän päättöosan.

*****

Yhdysvaltalainen naiskirjailija Ursula K. Le Guin (1929 - 2018) on kuulu scifi- ja fantasiakirjailija, jonka pienoisromaanista Haikaran silmä olen blogannut täällä. Kuuluisin Le Guinin kirja on Pimeyden vasen käsi.


keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Ursula Le Guin: Kaukaisin ranta




Ursula Le Guin: Kaukaisin ranta, The Farthest Shore, suomentanut Kristiina Rikman WSOY 1977, sivumäärä.

Ursula Le Guinin Kaukaisin ranta päätti alkuperäisen  Maameren tarinat trilogian. Kaukaisin ranta alkaa Rokelta, jossa Arkkimaagi Ged eli Varpushaukka ottaa vastaan Enlandin ja enlandilaisten maiden ruhtinaan pojan Arrenin. Arren tuo Gedille ankean viestin. Taikuus katoaa Maamereltä, ihmiset unohtavat loitsut, ja menettävät elämänhalunsa ja paha valtaa alaa.

Maameri on "meri, jossa on lukuisia saaria", teoksissa on karttoja, joissa on erilaisia paikkoja, kuten ilmansuuntien mukaan nimetyt rajavedet, Kargien maa, Gont, Havnor, ja Roke, jossa on velhokoulu, jonka johdossa on arkkimaagi Ged. Ged on yhdistänyt aiemmissa osissa Erreth-Agben "renkaan" ja "Liiton riimu" on saatu ehjäksi. Ged ei ole kuitenkaan perinteinen ylivertainen sankari, vaan sankaruus, ja elämä näyttäytyy Maameren tarinoissa moniuloitteisempana. Vahvuus ei ole fyysistä vahvuutta ja erehtymättömyyttä, ongelmat ovat monisyisiä, ja sankaritkin kokevat syviä vastoinkäymisiä. Maamerellä Havnorin valtaistuin on ollut tyhjänä satoja vuosia, ja siksi Roke on Maameren keskus, ja Arkkimaagi henkilö, jolta pyydetään palveluksia, ja jota kuunnellaan. Havnorin viimeinen kuningas kuitenmin ennusti: "Se joka on elävänä kulkenut halki pimeyden valtakunnan ja käynyt päivän kaukaisilla rannoilla on perivä minun valtaistuimeni". s.26.

Rokella Velhojen kokous ei pääse yhteisymmärrykseen maailmantilasta, mutta Arkkimaagi Ged lähtee Arrenin kanssa purjehdukselle Kaukokatseella selvittämään taikavoimien ehtymistä ja loitsujen unohtumista. Arkkimaagi naamioituu, eikä Arrenkaan kerro syntyperäänsä. Vastoinkäymiset alkavat heti, maailma on todella muuttunut. Hortin kaupungissa rappio rehottaa, taikuus on kadonnut, huumejuuri ja toivottomuus valtaavat alaa. Lauluistakin katoavat sanat. Mitä etelämmäs mennään, sitä ankeammaksi muuttuu, sitten Ged ja Arren eivät pääse enää rantaan, kun vihamieliset ihmiset heittävät heitä keihäillä, ja Ged saa osuman keihäästä.

Arren on siis ylhästä sukua, ja lähti vastoin Enlandin kansan tahtoa matkaan. Nuori Arren imee Gedin viisautta. Hän on kasvamassa ennustettuun kuninkuuteen. Ged kertoo Arrenille Cob-nimisestä miehestä, joka manasi kuolleita. Ged kukisti hänet nuorena, mutta kaikki viittaa häneen Cobiin. Usea tietäjä on etsinyt kuolemaa, ja kuoleman maasta pakoa.

Etelässä Gedin ja Arrenin pelastaa avoimen meren lapset, jotka syntyvät, ja elävät lautoilla. Avoimen meren lapset ovat hyviä, ja huolettomia, mutta sama unohdus ja toivottomuus yltävät lautoillekin.
Maamerellä jokaisella on tosinimi. Ged tietää useimpien tosinimen, myös Arrenin, se on Lebannen. Lebannen pystyy kertomaan unistaan ajatuksistaan, tuskastaan ja kuoleman pelostaan. Aiemmin Ged kertoo, että pahuus on ihmisen aiheuttamaa. Mittaamattomien rikkauksien ja kiistattoman turvallisuuden haluaminen aikaansaa pahuutta. Keskikesän juhlan aikana ilmenee, että laulujen sanat alkavat unohtua jo kaukana avomerelläkin.




Lohikäärme Orm Embarin ohjaamana Ged ja Arren joutuvat kohtaamaan viimeisellä rannalla Cobin, joka on avannut kuoleman ja elämän oven, ja jonka Ged joutuu laittamaan kiinni. Ged kuluttaa voimansa ja Arren johdattaa heidät taas elämään.
Tämä on hyvä kirja, ja teema, missä yksi ihminen aiheuttaa niin paljon pahaa, että koko muu yhteisö ei saa sitä neutraloitua. Ged kantaa vastuuta, hän laittaa avoimen oven kiinni, ja kuluttaa kaiken elinvoimansa. Tässä teoksessa on myös kysymys matkasta, niin kuin elämässä aina on, ja nuoren ja vanhan ihmisen matkasta. Le Guin ei juuri selitä, eikä moralisoi, teoksen tehoa se ei kuitenkaan vähennä.

Trilogia alkaa teoksella Maameren velho ja toinen osa on Atuanin holvihaudat. Jälkeenpäin on kirjoitettu vielä kaksi kirjaa, Tehanu ja Kertomuksia Maamereltä, jossa tarinan päättää teos Toinen tuuli.

Yhdysvaltalainen naiskirjailija Ursula K. Le Guin (1929 - 2018) on kuulu scifi- ja fantasiakirjailija, jonka pienoisromaanista Haikaran silmä olen blogannut täällä. Kuuluisin Le Guinin kirja on Pimeyden vasen käsi.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Kirjankansibingo





Oksan hyllyltä tipahti mukava kesäbingo, jota en ehkä saa täyteen, mutta joka on mukava.

Ensimmäinen osuma, on valokuva, joka löytyy Vadelmavenepakolaisen kansikuvasta.
#Vauvavuosi rastittaa oikean yläkulman, eli perhe.
Aira Brinkin kirja Velhojuuri rastittaa kohdan seikkailu.
Leif Hamren  Hyppää Petter, rastittaa kohdan nostalgia.
Ursula Le Guinin Kaukaisin ranta rastittaa kohdan hieno fontti.
Felisatti, Pitorru: Tyttörukka rastittaa kohdan rakkaus.
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein rastittaa kohdan juhla.
E.L Koningsburg: Vanhan rouvan salaiset paperit rastittaa kohdan linna tai kartano
Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat, Toinen tuuli rastittaa kohdankeltainen ja oranssi
Mäki Reijo: Kuoleman kapellimestari rastittaa kohdan musiikki
Ursula Le Guin: Maameren velho metsä

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri, eli veden olomuoto kannessa on aaltoja,
Kesä tulee teoksesta Kesä Kalevi Sorsan kanssa,  ...

Jatkan täyttöä tänne ja haasteaikaa on 19.8.2018 asti.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Romeon ja Julian ensiluvun tunnelmia


William Shakespeare: Romeo ja Julia, Suomentanut Yrjö Jylhä, Seven pokkari, 2006, 134 sivua sisältäen Eino Krohnin esittelyn.

William Shakespearen Romeo ja Juliaa pidetään ensirakkauden ikimuistoisena kertomuksena. Romeo ja Julia on traaginen rakkaustarina Veronasta. Romeo Montague ja Julia Capulet ovat suvuista, jotka ovat riidoissa. Romeo tapaa Julian sattumalta, he vaihtavat ensisuudelman tietämättä edes toistensa nimeä. Romeo ja Julia menevät naimisiin, heidät vihkinyt veli Lorenzo saa aikaan traagisen lopun. Hän juottaa Julialle juomaa, joka vaivuttaa Julian kuoleman kaltaiseen tilaan. Romeo tekee itsemurhan luullessaan Julian kuolleen, ja Julia tappaa itsensä havaitsessaan, että Romeo on tappanut itsensä. Näytelmä, vaikka päättyy traagisesti on kuitenkin myös karkea ja hauska

Näytelmän teemat ovat sukuriita, kosto ja rakkaus, ne ovat ajankohtaisia nytkin, vuorosanat ovat loogisia, selkeitä, hauskoja ja erittäin visuaalisia, on helppo nähdä näytelmä kuvina kun runojen rivit soljuvat silmien ohi kastepisaroisin seitteinä. Näytelmän juoni on traagisuudestaan huolimatta viileän looginen.
Romeo ja Julia ovat yllättävän nuoria, Julia vasta täyttämässä neljäätoista.
Hän tuskin neljäätoist' on vuotta nähnyt

Taustalla olevan Rosalinan, Romeon exän ikää ei ole mainittu, mutta muuten hänestä annetaan kummallinen kuvaus toisen näytöksen ensimmäisessä kohtauksessa s.46
Nimessä Rosalinan silmän kirkkaan
ja otsan korkean ja punahuulen,
jalan ja säären sorjan, pulloreiden
ja niiden likiseutujen sua manaan…

Jo ensimmäisen näytöksen ensimmäisessä kohtauksessa hätkähdytti Simsonin vulgääri kommentti … ”rupean julmaksi piioille ja otan heiltä piikuuden”, alkukielellä - englanniksi Samp. Ay, the heads of the maids, or their maidenheads. ja Paavo Kajanderin suomennoksessa alan julmaksi piioille: otan heiltä piikuuden

Viisaudet kiertävät ikuista kehää, viisaus keksitään, sisäistetään, unohdetaan ja oivalletaan uudestaan. Ensimmäisen näytöksen ensimmäisessä kohtauksessa Kajanderin suomentamana, havaitaan tämä päästäessäsi irti saat, heittäytymällä heikoksi vahvistut, vastakohtien -viisaus, koska siipi ei ole lyijyn raskas, eikä savu ole kirkas, …. Vastakohdilla ja paradokseilla rakennetaan montakin runollista vuorosanaa.

Keveys raskas! Vakaa hullutus!
Kuvaton kaaos muodoist' ihanista!
Sa siipi lyijyinen, sa savu kirkas.
Sa tuli jäinen, terveys sa sairas!

Kieli on rehevää ja ilmaisu voimakasta. Sanoja koronkiskuri, lörppä ja juoruämmä käytetään. Maksullisen naisen ilmauksia piisaa, esimerkkinä toisen näytöksen neljännessä kohtauksessa Kajanderin mukaan
MERCUTIO. … saakelin kelpo huora!" …
(Romeo tulee.)
BENVOLIO.
Tuossa on Romeo! Tuossa on Romeo!
MERCUTIO. Rommiansa vailla, niinkuin kuivattu silakka. — …Dido, homsu; …; Helena ja Hero, hutsuja ja porttoja;
Itse asiassa Jylhä käyttää muuten samoja sanoja, mutta kohdan Rommiansa vailla, niinkuin kuivattu silakka, hän on kääntänyt loistavastikuittina kuin kuivattu silakka
Englanniksi
a very good whore!'
… Enter Romeo.
  Mer. Without his roe, like a dried herring.
Dido a dowdy, …,
    Helen and Hero hildings and harlots,

On niitä kauniitakin kohtia, enemmän, paljon enemmän, toisen kohtauksen tämä runo lienee mainittu jopa piirretyissä Muumilaakson tarinoissa (Lampun henki parantelee Papan näytelmää ja vain Nuuskamuikkunen tietää lähteen!)

ROMEO.
Se naarmaa nauraa, jok' ei haavaa tunne.
    (Julia ilmestyy ylhäälle ikkunaan.)
Vait! mikä loisto tuolla ikkunassa?
Se itä on, ja Julia aurinko! —
Oi, nouse, kaunis aurinko, ja surmaa
Tuo kade kuu, mi kalvas kaihost' on, ..

Tragediasta kun on kyse, tuoni korjaa miekoin, myrkyin runsain satoans', ei ois' Lorenzon kuulunut laittaa kohtalon rihmaan sormiaan ...
Lainaukset Yrjö Jylhän suomennos Seven pokkarista, Kajanderin suomennos Gutenberg täällä, ja alkukielellä Gutenberg tuolla.

Suositan!


Tämä oli alkuaikojeni bloggaus, johon olin värkännyt alakoulurunon, tätä "hieman" häpeän, mutta olkoot miehisen häpeän manifestina.


Jokke ollut on perusjuntti, täyshoukka
ah niin sivistymätön miesmoukka

kauneutta runouden ei ymmärtänyt lain
kertaalleen lukemansa Romeo ja Julia meni ohi vain

Jokke kaunoon siirtyi
jo tenho riimien tajuntaan piirtyi

uusintakerrall’ ymmärs’ cupidon, amorin nuolet
rakkauden ja riitaisten sukujen huolet

riimien seitin punoman tarinan huomas
”oon iät sun luonas”

näin tumman tuonen takaa,
Julia Romeolle ensirakkauttans' jakaa

mut’ Shakespeare, hän riveillä vielä elää
mestar on
vaik’ vuot' viis'sataa kuolostaan on

torstai 10. toukokuuta 2018

Pyhimyksen kaatunut kasi



Rap-artisti Pyhimys on varsin uudenlainen rap-riimittäjä. Jokainen on kuunnellut Jättiläinen -biisiä, joka alkaa:

Mä oon vaan tää tunnetilojen tuuliviiri
Itsetuhosesti pyörin, en saa mistään kiinni
Kompastelen murusiin, pieniin ongelmiini
Mitätön, mitaton rikkinäinen riimi
En mä pyytäny et syntyisin tänne

Varsin vakuuttavaa, biisi jatkuu, mutta varsin voimakas rivi on viittaus ohjenuoraan!
Kaulassa ohjenuora: ole mies
Puolesta molempien umpikujaan oman tien
Maailma on kaunis mut nii julma
...
Minuun tehoaa kuitenkin enitren seuraava ajatus, mitä hapeämme:

En häpee täällä sitä mitä sä näät
Vaan sitä minkä kätken, mun epäelämää
Pelkään, et kaikille paljastuu et mä oon -
Sellanen kun mä oon
Itse olen hävennyt nuorena juuri sitä, millainen olen, joskin luultavasti olen iän karttuessa päässyt siitä irti

Mutta kaikkein nerokkain ilmaisu on kaatunut kasi.
Fobia ja mania, kai ne on sama asia
Ku aika kiertää iän kaiken kaatunutta kasia
...

Pyhimys on sivilissä 40 vuotispäiviä lähestyvä sanavirtuoosi.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Heli Slunga: Orjan kirja






Heli Slunga: Orjan kirja. WSOY 2012, sivumäärä 83.

Orjan kirjaa ovat blogeissa kehuneet Annika K, ja Omppu, joten päätin lukea ja blogata koko Slungan runotuotannon. Lyhyt bloggaus teoksesta Jumala ei soita enää tänne on täällä, ja Varjomadonnasta täällä. Leena Lumin arvio on Orjan kirjasta jo kuitenkin jo vuodelta 2012 täällä.

Orjan kirjan kansikuva on ruma ja luotaantyöntävä, eli herättää tunteita. Sen sijaan runot jättivät minut välinpitämättömään tilaan. Eniten ihmettelin Slungan heittoja viisikymppisistä naisista ja miehistä, ja heidän reaktioistaan sänkyilyn jälkeen. Eihän Slunga ole yli viisikymppinen. Minusta tässä yritettiin liikaa. Tässä oli paikoin oivaltavaa, mutta muuten väljähtänyttä.

Seuraavaksi hyviä huomioita:
Himo on kaivo, äkkiä ammennettu s.26.
Saituus sairastuttaa avioliitot,  s.50.

Jotakin ehkä hätkäyttää Orjan kirja alku
"Täällä,
missä köyhien ja lintujen pesät on pystytetty kaatopaikkojen
lantiosoluille"

Tai
Minua ei Orja kirja rivot sanat erityisemmin hätkäyttänyt puhutaan vitusta ja anustapista, ...

Liiskaantunut vittu luodinreikä otsassa, ketsuppitahrainen
kipsivenus, O:n anustappi, ... s.13

Ehkä kuitenkin ainakin kerrostalo kyttääjän prototyyppi on seuraava:

Kun vatsa on täynnä ja murheet menevät suoraveloitukseen
kun metsästysvietin tyydyttää naapurin kyttääminen s. 14

Orjan kirjan parempia arviointeja:
Annika K,
Omppu,
Leena Lumi 




lauantai 24. maaliskuuta 2018

Heli Slunga: Varjomadonna





Heli Slunga: Varjomadonna, Minerva Kustannus, 2009, sivumäärä 88.

Varjomadonna on toinen Heli Slungan (s.1982 Tervola) runokokoelma,

Slunga kirjoittaa naisista, arviossani Slungan esikoisteoksesta Jumala ei soita enää tänne, kirjoitin, että Tervolassa kaikki tytöt eivät ole sokerista, pumpulista, kanelista eikä kukkasista, noin hieman varioiden".
Tässä Slunga hempeilee:
Mistä on pienet tytöt tehty?
Raa'asta kalasta ja munanvalkuaisista
lumivalosta, television huminasta, tammanmaidosta ...

Varjomadonnan ilmaisu on kehittynyttä, mutta en päässyt oikein lähelle.
Koiravaunussa kotiin  on tosin vaikuttavaa kahdeksanosainen "runo"

6.
Aamulla juna,
joka vie hulluja narttuja koiravaunussa
takaisin Pohjoiseen
ja haureus on vain kaunis sana

7.
Vessan peilissä
kiimaiset, tyydyttämättömät kasvot,
niiden ahneus, tyly nälkä,
Hetki vain ja nuoruus on kulunut
luuhäkissä
hakaten rystysiä verille, ....

KARUSELLIHEVOSET alkaa

I

Nainen 
jolla on arabialaisen tamman ryhti,
ja ryntäät

saa kaiken anteeksi

Anteeksi saan varmasti minäkin, jos lopetan bloggauksen.

Slungan kolmannesta runokokoelmasta Orjan kirjasta on bloggaus täällä