sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Charles Baudelaire: Pahan kukat


Charles Baudelaire: Pahan kukat, Les Fleurs du mal 1861, suomeksi tulkinnut  Antti Nylén, Sammakko 2011, sivumäärä 495.

Ranskalainen Charles  Baudelaire (1821 - 1867) oli kuuluisa runoilija ja kääntäjä. Tämä  Les Fleurs du mal lienee hänen tunnetuin teos, tässä kuvan opuksessa runot ovat sekä suomeksi että ranskaksi.

Lukijalle kerrotaan aluksi, että "Typeryys, erhe, synti ja kitsaus piinavat henkeämme..", tarina jatkuu "jos ei raiskaus, myrkky, tikari tai tuhopoltto vielä ole viehkoilla kiemuroillaan kirjaillut säälittävän kohtalomme tympeää kangasta, on syykin selvä: rohkeus pettää".

Ikävystymistä pidetään myös hienohipiäisenä hirviönä.

Teos on jaettu osiin Masennus ja ihanne, Pariisin kuvia, Viini, Pahan kukkia, Kapina sekä Kuolema.

Alkuuun on vertauksia runoilijasta, toisessa runossa runoilijaa verrataan albatrossiin, joka kiinniotettuna ja maassa on täysin säälittävä hahmo, myös sairaasta ja ostettavasta muusasta runoillaan.

Baudelaire runoilee paljon tunnetuista henkilöistä, myös fiktiivisistä, kuten Don Juanista, joka on runon nimen mukaan Helvetissä.

Toisesta säkeistöstä

Rinnat paljaina, kauhtanat auki naiset vääntelehtivät
mustan taivaankannen alla, vonkuivat
hänen peräänsä kuin uhrieläinlauma ...

Baudelaire käyttää paljon symboleita ja viittaa mytologiaan

Vihantynnyri -runon neljännessä säkeistössä

Viha on kapakassa viruva juoppo, joka tuntee
janonsa kasvavan
joka ryypystä
kahta kamalammaksi kuin Lernan hydra!

Suosittelen tätä kaikille vimmaisten runojen ystäville.

Sellaisille henkilöille, jotka aikovat julkaista itse,  en suosittele, sillä nämä ovat vimmaisuudessaan erinomaisia, ehkä omat runot tuntuvat jotenkin latteilta.

Itsensäkiduttajia -runon neljäs säkeistö

Ääneni on torahuutoa, vereni
mustaa myrkkyä!
Olen paha peili, 
jota Megaira
itseään ihailee.
Olen haava
ja veitsi!
Olen poski
ja läimäys!

Antti Nylén ansaitsee hatunnoston hienosta suomeksi tulkinnasta.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Lukekaamme akkaria ja kirjoja



Lukekaamme akkaria ja kirjoja, kirjoittaa runoilija Jenni Haukio uusimmassa Aku Ankan numerossa 8/2016 - päivättynä 24.2.2016.

Avauksessa Haukio kannustaa lukemaan, koska Aku Ankka on todennut "Tie viisauteen on päällystetty kirjoilla" Korkeakirjallisuutta -sarjassa.

Koko Haukion teksti löytyy Sanoman sivuilta täältä.

Haukio tunnustautuu Aku Ankan ystäväksi, minkä muuten hänen aviomiehensä teki Jörn Donnerin haastattelussa Helsingin kirjamessuilla (olen nähnyt tv-ohjelman tästä).

Meille ei tilattu Aku Ankkaa, kun olin lapsi, joten kävin lukemassa sen Turun kaupungin kirjastossa, jatkosarjat olivat tärkeitä. Sen sijaan lapseni ovat halunneet tilata Aku Ankkkaa, ja se tulee kotiimme. Jossain vaiheessa tuli vastaavalla formaatilla Aku Ankan sarjis-extra (muistaakseni sen niminen), lisäksi jossain vaiheessa tuli Roope Setä. Aku Ankan taskukirjojakin meillä on, lapset ovat ostaneet viikkorahoillaan.

Luen nykyisin jonkin verran kirjoja, vaikka meille ei tilattu Aku Ankkaa. Syy siihen oli selvä, vanhemmat katsoivat, että sarjakuvat tai etenkään Aku Ankka ei ole "lukemista", vaan lukemista on vain "klassikot", joka olikin varsin hyvä karkote olla niitä lukematta, ja olen lukenut nuoruudessani Aku Ankkaa kirjastossa, sarjakuvia samassa paikassa, dekkareita, kioskikirjoja, scifiä, ja nyt on klassikoiden vuoro. Jotkut ovat klassikoista, tai kaikki, mutta joidenkin asemaa voi vähän ravistella.

Tämä meni vähän asian vierestä, eli Haukio toivottaa hyvää Kalevalan päivää eli lainaus gutenbergistä

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan,
saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
puhe'et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
hampahilleni hajoovat.
Veli kulta, veikkoseni,
kaunis kasvinkumppalini!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

David Duchovny: Pyhä lehmä



David Duchovny: Pyhä lehmä, alkuteos Holy Cow, suomentanut Ilkka Salmenpohja, Like 2016, Sivumäärä 205. 

David Duchovnyn Pyhä lehmä on  hersyvällä huumorilla kirjoitettu tarina Elsie-lehmän heräämisestä "tietoisuuteen" ja lehmän maailman matkasta. 

Elsie Bovary (vrt Emma Bovary) on älykäs eläin. Se on kasvamassa ja haaveilee ystävättärensä Malloryn kanssa murtautuvansa navetasta ja menevänsä sonnien luo. Elsie kuitenkin karkumatkalla seuraa tilan tv:stä ohjelmaa ja tulee tietoiseksi tehotuotannosta ja tajuaa, että äiti on syöty. Tässä on yhtymäkohtia Orwellin Eläinten vallankumoukseen, joskaan tässä ei mitään parannuksia tehdä eikä edes yritetä.

Elsie haaveilee matkustavansa Intiaan. Tilalla Jerry-possu haluaa Israeliin ja Tom-kalkkuna Turkkiin (Turkey :). Näissä maissa käydään lentokoneella ja takaisinkin tullaan maksetaan isännän luottokortilla ja kahdella jalalla kävellään.

Kirjan teksti on kepeää ja hauskaa, se sisältää paljon populaarikulttuuriviitteitä ja Hollywood-heittoja.

Kirjassa on kannen tyyliin piirrettyjä kuvia.

Lehmä-tietämys ei minusta ollut korkeaa. Mallory ja Elsie kiinnostuivat sonneista kolmivuotiaana. Todellisuudessa lehmä astutetaan aiemmin. Lisäksi Elsietä lypsetään, vaikka se ei ole poikinut.(s.24  Vanhin poika oli lypsämässä minua kovakouraiseen tapaansa). Lypsytapahtumassa pojan kännykkä putoaa lehmänläjään! (olipa hauskaa :)

Kun Mallory on ollut sonnien kanssa, siitä tulee hieho, kun se vasikoi (s.96 Mallorysta oli tullut hieho, se oli saanut tyttövasikan). Tämä on juuri toisinpäin. Hieho on nuori poikimaton lehmä, joka ei käsittäkseni myöskään lypsä.

Pyhä lehmä on kaikesta huolimatta hauska välipalakirja, sen voi ottaa matkalle mukaan ja lukea kertaistumalta, mitään suurempaa muistijälkeä tästä ei jäänyt, ja jos kirjoittaa lehmistä, kannattaa selvittää lehmistä perusfaktat..

Lukutoukka Krista on tykännyt näin.

David Duchovny (s. 1960)  on tuttu Salaisista kansioista (181 jaksoa) sekä Californicationosta (84 jaksoa), kumpaakaan sarjaa en ole seurannut.

Lost ja Kärpästen Herra



LOST JA KÄRPÄSTEN HERRA

Lost  (2004 - 2010) oli mullistava tv-sarja. Oceanic Airlinesin lento 815 putoaa oudulle saarelle, jossa tapahtuu kummia. Saarilla on "Toisia", jotka yrittävät kidnata lapsia, sillä saarella  ei pysty lisääntymään. Ranskalainen nainen elää erillään ja on "hullu", hänen tytär on napattu. Saarilla kuuluu kuiskauksia ja näkyy näkyjä . Saarella on hyvä Jaakob ja paha savuhirviö. Sarjassa oli kuusi kautta, joista kaksi ensimmäistä olivat erinomaisia, kaksi seuraava hyviä ja loput tyydyttäviä.

Lost on varmasti ammentanut monista lähteistä vaikutteita myös Kärpästen Herrastakin ja myös tietoisesti.  Kärpästen Herra on kirjoitettu yli puolivuosisataa ennen Lost -tv-sarjaa. Lostin juonen lähtökohta on näennäisesti samantyyppinen ainakin miljöön osalla. Lentokoneonnettomuus, trooppinen saari, peto metsässä, yhteenottoja ja barbarismia, saarella sikoja, joita metsästetään, eikä pelastusta kuulu. Yhteisö tuntee turvattomuutta ja ulkoa kohdistuu uhka, ei ole valmiita vastauksia, eikä ole kaikkien johtajaa. Jackin harteille johtajan viittaa asetetaan, mutta vahvoja persoonia on muitakin, lisäksi aluksi korealaiset ovat kahdestaan. Kun Jack, Sawyer ja Kate ovat vankeina, pohditaan "kuka" on johtaja. Johtajaa ei valita vaan ryhmittymät saarella vaihtuvat. Hurley yksi päähenkilöistä on erittäin lihava ja huonokuntoinen.

Jossain vaiheessa lostilaiset polttivat merkkitulta, ja yrittivät lähettää hätäsignaalia ja tehdä kivimuodostelmaa, he luopuvat kaikista näistä.

Ykköstuotantokauden jaksossa 17 In Translation Sawyer mainitsee Kärpästen herran Jinille, jota epäilee Michaelin lautan polttamisesta. Jin oli syytön, lautan oli polttanut Walt, joka halusi jäädä saarelle. Sawyer lukee lentokoneen hylystä ottamiaan kirjoja, ainakin Adamsin Ruohometsän kansaa. Toisen kauden jaksossa "What Kate did" Charlie viittaa Kärpästen herraan, kun Ana-Lucia on ampunut Shannonin eli viittaa Kärpästen herran ajojahteihin. Toisella kaudella Sawyer lukee teosta Judy Blume: Are you there God? It's me Margareth, joka juoniselostuksen mukaan kertoo 12-vuotiaan tytön kasvukertomusta, yllättävä kirja Sawyerille. Sen sijaan Ayn Randin kirja ei ole niin yllättävä. Rand puhuu omistuksen koskemattomuudesta. Sawyer "löytää" tavaroita, ja "löytämiään" tavaroita pitää ominaan.

Ensimmäisen Lost-kauden hienouksia oli jokaisen henkilön taustan tuominen takaumin käsittelyyn, mitä teoksessa ei ollut. Savuhirviön saloihin päästiin toden teolla vasta vitos- ja kutoskaudessa. Toiset olivat ottaneet vallan Dharma-projektilta, ja itse saari tuotti monia yhteensattumia, kuten ihmisten takaumatkin, tätä ei käsitellä kirjassa. Kärpästen Herra tarkastelee vain poikajoukon saarella oloa, eikä tuo takaumin tai tulevaisuusvälähdyksin mitään. Lostissa jokainen toi enemmän ongelmia ja painolastia saarelle, mitä saarella pystyi työstämään.  Moni ei halunnut lähteä poiskaan Locke (rullatuoli), Jack, Kate (vankila), Sawyer, Jin ja Sun (paitsi lapsi), Hurley (epäonni), Rose (syöpä), Claire (lapsen adoptointi), Sayed (sotilastausta) ja Charlie (addikti). Henkilöissä oli naisia ja miehiä, USA:sta, Australiasta ja Koreasta  ...)

Laskuvarjojuttukin kolmannen kauden lopulla oli osittain samanlainen, kuten myös näkyjen näkeminen viidakossa. Miltei jokainen näkee outoja näkyjä viidakossa. Saarella riehuu savuhirviö, jonka salaisuus paljastuu päätös- eli kuutoskaudella. Vitoskaudella siirrellään aikaa ja tutustutaan sen

lauantai 13. helmikuuta 2016

Octavio Paz sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1990




Meksikolainen Octavio Paz (1914–1998) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1990. Hän toimi diplomaattina ja julkaisi runoja.


Netissä täältä löytyy Pazin runoja, tässä Niña -runon alku, eli tämä pohjaa loppusointuihin


Nombras el árbol, niña.
Y el árbol crece, lento y pleno,
anegando los aires,
verde deslumbramiento,
hasta volvernos verde la mirada
.

Pazilta on käännetty ainakin neljä teosta, ensimmäinen Piedra de sol:n käänsi Pentti Saaritsa nimellä Aurinkokivi.

Yläkuvan kirja, eli Näin vastaa ihminen, Turun Sanomalehti ja Kirjapaino Oy 1964, sisältää espanjankielisen Amerikan runoutta ja myös Octavio Pazin runoja, Pazilta on yhteensä 16 runoa.

Veitsi -runo alkaa

Veitsi on jäinen lintu
Se välkkyy puhtaana, putoaa, ja ilma hyytyy
kuin huuto hiljaisuuteen
hiuksenhieno viilto, patoutunut veri ...

Näissä käännetyissä runoissa kivi, veitsi ja veri -sanat ovat muutamia kertoja mainittu

Liikettä -runo alkaa

Jos sinä olet ambrainen tamma
     minä olen veren tie


jos sinä olet appelsiinikori
     minä olen kivinen veitsi


Kynnenjälkiä -runo päättyy
...
kaiverran ruuniisi nimeä
kunnes veitseni terästä valuu
veri
    ja kivi huutaa
ja seinästä tihkuu hiki kuin rinnasta.

Nämä kaikki yllä siteeratut runot on suomentanut Matti Rossi (s. 1934).

Luu-luu lutikka haiku



Luu-luu lutikka

Vuokra-asunto
Lutikka imee verta
Kiva yllätys


Luu-luu -lutikka

Hotellihuone
Lutikka imee verta
rahat takaisin

Luu-luu-lutikka

matkalaukkuni
täynnänsä lutikoita 
vitutus iski

Luu-luu-lutikka
ei auta vedän viinaa
Huu-huu -hutikka

lauantai 6. helmikuuta 2016

Derek Walcott: Collected Poems



Derek Walcott: Collected Poems (1948 - 1984), Faber and Faber 1992, sivumäärä 516.

Saint Lucialainen Derek Walcott (s. 1930) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1992. Walcott kirjoittaa englanniksi näytelmiä ja runoja. Hän toimi professorina USA:ssa. Walcottin pääteoksena pidetään Omerosta, joka on Homeroksen runoelma siirrettynä Karibiaan. Ylläolevassa teoksen runoissa viitataan monesti Hectoriin, Achilekseen, Aeneasiin, Ulyssesiin, Zeukseen, Odysseukseen ja Nausikaaseen.

Luin ylläolevan Kootut runot englanniksi. Walcottin runojen luku vaatii hyvää englanninkielen taitoa. Runot eivät ole loppusoinnillisia, paitsi joskus ne rimmaavat, välillä ollaan minä-muodossa.

Runot ovat laadukkaita hyvin karibialaisuutta esiintuovia

Opus alkaa Prelude -runolla

I, with legs crossed along the daylight, watch
The variegated fists of  clouds ...

Sana nyrkki muuten esiintyy myöhemminkin runon nimessä The Fist,

The fist clenched round my heart
loosens a little, and I gasp
brightness, but it tigthnens
again. When have I ever not loved
the pain of love? But this has moved.

Tässä ensimmäinen kahdesta säkeistöstä. The Fist runo seuraa Endings-runoa, jossa on kuusi kaksi rivistä säkeistöä

Things do not explode
they fail, they fade

Runo jatkaa tätä teemaa, rakkaus hiipuu, kukat kuihtuvat, mutta paljon runollisemmin.

Teoksessa on yli 500 sivua ja yli sata runoa, paljon on paikoista ja henkilöistäkin, ja yksi Jean Rhysistä (1890 - 1979), naisesta joka kirjoitti teoksen Siintää Sargassomeri (1966), joka kirja on täynnä värejä, tunnelmia, ja mystikkaa, minusta kolmisivuinen runo on samantyyppinen

Jean Rhys
,,,
And the sigh of that child
is white as an orchid
on crusted log
in the bush of Dominica,
a V of Chinese white
meant for the beat of a seagull
over sepia souvenir of Cornwall
as white hush between two sentences

Sundays! Their furnace
of boredom after church ..

Tässä näytteessä asia ei ehkä tule ilmi, mutta tässä on värinä valkoinen. Jean Rhys syntyi ja varttui Dominicalla, mutta muutti ilmeisesti vuonna 1909 Englantiin. Hänen elämänsä ei ollut helppo, hienoimman teoksen hän julkaisi vasta viimeiseksi, mutta aiemmatkin ovat ilmeisesti hyviä.

Derek Walcottin teoksen takakannessa on  Joseph Brodskyn ja Seamus Heaneyn "ylistykset", molemmat ovat Nobel-voittajia. Brodsky voitti vuonna Nobelin vuonna 1987 ja Heaney kolme vuotta tämän julkaisemisesta eli vuonna 1995.