Kenneth Slawenski: J.D. Salinger, kirjailijan elämä

Kenneth Slawenski: J.D. Salinger, kirjailijan elämä, 2011 kääntänyt Tero Valkonen, Tammi, sivumäärä 498.

Jerome David Salinger syntyi tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1919 ja hän kuoli 27:s päivä tammikuuta 2010. J. D. Salinger on tunnettu kirjastaan Sieppari Ruispellossa. Lisäksi hän on kirjoittanut Glassin perheestä, teos  Franny ja Zooey kertoo Glassin perheen nuorimmista lapsista. Kenneth Slawenski on kirjoittanut kronologisen ja runsaan elämänkerran. Minusta kirja on hyvä.

J.D. Salinger syntyi siis vuoden 1919 ensimmäisenä päivänä, hänellä oli kuusi vuotta vanhempi sisar. Vanhemmat olivat varakkaita, eivätkä kärsineet pörssiromahduksesta vaan muuttivat 1930-luvulla Manhattanille. Siepparin Holdenissa oli paljon Salingeria itseään, eli Jerome, jota sanottiin lapsena Sonnyksi, kävi McBurnleyn opinahjoa ja oli sen miekkailujoukkueen kapteeni, mutta sai potkut koulusta huonojen arvosanojen vuoksi vuonna 1934, hän vaihtoi Valley Forgeyhyn, jossa oli sotilaallinen kuri. Salinger mukautui kuriin, mutta kun hän palasi kotiin, alkoi laiskottelu uudestaan. Salinger vaihtoi myös yliopistoaan. Salinger matkaili 1930-luvun lopussa Euroopassa Itävallassa ja Puolassa,  mistä hänen sukunsa oli kotoisin (Puolan ja Liettuan rajalta). Salinger inhosi falskiutta, ja siksi kritisoi Ursinuksessa kirjallisuuslehdessä joitakin kohtia Tuulen Viemässä tai Scarlettin epäuskottavaa hahmoa ja kritisoi Hemingwayta, johon kuitenkin tutustui sodan aikana.

Maailman tilanteen kiristyessä Salinger ilmoittautui armeijaan, mutta hänellä todettiin lievä sydänvika, eikä hän päässyt armeijaan. Sodan aikana hän kelpasi palveluun, alkuun olivat koulutusjaksot USA:ssa ja Englannissa. Salinger osallistui Normandian maihinnousuun ja Saksan kukistamiseen. Salinger jäi armeijan palvelukseen vielä vuodeksi. Sota jätti häneen traumoja, ja hän oli masentunut kesällä 1945, ja oli sairaalahoidossakin. Hän oli ennen armeija-aikaa tapaillut nobelisti Eugene O'Neillin tytärtä Oonaa, jolle kirjoitteli armeija-aikana. Oona kuitenkin avioitui Charles Chaplinin kanssa. Avioliitosta tuli elinikäinen (tai päättyi Chaplinin kuolemaan), onnellinen ja kahdeksanlapsinen

Salinger solmi Saksassa avioliiton Sylvian kanssa, mutta liitto päättyi pian eroon. Salinger oli kolmasti naimisissa, toisen kerran hän meni naimisiin helmikuussa 1955 (oli julkaissut jo Siepparin), ja esikoinen syntyi joulukuussa 1955 ja toinen lapsi syntyi 1960. Liitto päättyi eroon vuonna 1967, mutta puolisot asuivat naapureina ja heillä oli asialliset välit. Lapset asuivat äidin luona, mutta kävivät isän luona. Myöhemmin Salinger avioitui uudestaan.

Alle kirjoitan Salingerin kirjallisesta urasta, mutta vuoden 1965 jälkeen Salinger ei julkaissut mitään, eikä oikeastaan enää 1960-luvullakaan. Hän halusi olla "rauhassa". Sieppari ruispellossa oli kuitenkin suosittu kirja, joka möi valtavasti. Tiedotusvälineet olivat kiinnostuneita, Salinger vetäytyi yhä enemmän. Lisäksi hänen kirjeistään ja Sieppari ruispellossa "piraattijatko-osaan" 60 vuotta jälkeen käytiin oikeusjuttuja. Asiaa on selvitetty kirjassa varsin laveasti.

Vaikka Jeromen koulu ei sujunut kiitettävin arvosanoin, hän oli sinnikäs kirjoittelija ja lahjakas. Opettaja Whit Burnett, joka oli hänen opettajana ja kustannustoimittajana, vaikutti Salingerin uraan, myöhemmin heille tuli välirikko, jota Salinger koitti kirjan mukaan "pehmitellä".

Salinger kirjoitti alkuun lyhyitä tarinoita The New Yorkeriin, useat tarinat kertoivat Caulfieldin perheestä, näitä juttuja oli kaikkiaan yhdeksän. Slawenskin mukaan Holden on kuin kirjailija. Eräässä jutussa Holden vie Sally Fieldin treffeille Radio Cityn luistinradalle (missä oltiin myös Siepparissa), Holden sanoo inhoavansa koulua, teatteria, uutissähkeitä... ja lopulta  Holden menee murjottamaan vessaan (kuten Franny menee novellissa Franny). Tarina päättyy, kun Holden koristelee Sallyn kanssa joulukuusta. (Sieppari ruispellossa niin ikään päättyy jouluun).

Salinger paljastaa tuntemansa Manhattanin yläluokan tyhjän elämän, sota-aikana se on tietenkin yhdentekevää valitusta, eikä tarinoita kaikkia julkaistu.

Sota vaikutti Salingeriin mullistavasti, Normandian maihinnousu ja Saksan "valtaus" olivat traumaattisia kokemuksia. Monien vaiheiden jälkeen hän päätti kirjoittaa Siepparin valmiiksi, ja lopulta hän eristäytyi ja sai sen valmiiksi. Se oli katarsis, eli puhdistautuminen, tunnustus, rukous ja valaistuminen (siis Slawenskin mukaan). Vaikka kirja on klassikko ja myyntimenestys, sillä oli ristiriitainen vastaanotto. Sitä ei julkaistu The New Yorkerissa, mutta lopulta se julkaistiin ja valittiin kuukauden kirjaksi kirjakerhoon. Menestys oli valtaisa ja vei Salingerin yksityiselämän lopullisesti julkisuuteen. Salinger muutti Connecticutiin, jossa asui lopun elämäänsä. Salinger muuten inhosi kirjan kantta, jossa Holden oli punainen hattu päässään. Kun sopimukset loppuivat, hän suunnitteli punaruskean kannen, jossa on vain kirjan nimi ja kirjailijan nimi. Siepparia on 1960-luvulla paheksuttu kielensä vuoksi, lisäksi se on liitetty eräiden hullujen tempauksiin. (Tästä en kirjoita enempää). Sieppariin päättyi myös Caulfieldin perheen tarina. Alley, joka on Holdenin leukemiaan kuollut veli, tulee kirjan mukaan sanasta liittoutunut, eli kuvaisi ehkä sodassa kuolleita liittoutuneiden sotilaita tai siis Salingerin sotakavereita?

Tämän jälkeen Salinger kirjoitteli uskonnollisia tekstejä, mikä teema on myös Glassin perhettä käsittelevissä teoksissa, joista tunnetuimmat ovat suomeksikin julkaistut "novellit"  Franny ja Zooey.

Kirjan mukaan Buddy Glass on Salingerin oma kuva, hän on erakoitunut Frannyssa ja Zooeyssa, mutta Buddy Glass on pääosissa kahdessa myöhemmässä Seymoor Glassia käsittelevissä teoksissa. Seymoor oli tehnyt itsemurhan häämatkalla, mutta kuoltuaankin vaikuttaa perheeseen painostavasti. Seymoor oli hyvin uskonnollinen. Kirjan mukaan Glassien koti oli kuvattu kuin Salingerien (siis Jeromen vanhempien) koti.

Kenneth Slawenskin teos J.D. Salinger, kirjailijan elämä on hyvin kiinnostava. Slawenskin mukaan Jacqueline Kennedy yritti houkutella Salingeria julkkistilaisuuteen, mutta Jerome kieltäytyi. Hän itki vuolaasti vuoden päästä John F. Kennedyn salamurhan jälkeen. Taas yksi ihanne oli tuhoutunut.