Anna-Leena Härkösen kirja Laskeva neitsyt on kokoelma Anna-lehdessä ilmestyneistä jutuista, ja ne ovat minusta aikakausilehtijuttujen tasoisia, helppolukuisia lyhyitä pinnallisen elämän piinallisia tuokiokuvia.
Laskeva neitsyt tarkastelee nimensä mukaan horoskooppimerkkejä ja ihmisten välisiä kemioita, laskeva oli jutun intensiteettikin. Jutun lisäksi on 22 muuta mukavaa tuokiokuvaa, jonka perusteella
Matkustetaan tai ollaan matkustettu
- El Corte Inglesiin
- Pafokselle
- Phuketiin
- Välimerelle
- "Rakastan hotelleja, lempihotellini on Kreetalla", myöhemmin mainitaan myös gardalainen hotelli, kyproslainen hotelli ...
-Lapselle on luvattu mennä Pariisin Disneylandiin ja mennäänkin toisessa jutussa EuroDisneyhin ja seuraavaksi Kreetalle ja Phuketin reissu mainitaan toisen kerran tai kirjoitetaan toisesta Phuketin reissusta "Kerran paluumatkalla Phuketista ... "
Jutussa matkustellaan, mutta yritetään myydä 30 euron hohtogeelin vajaata putelia seuraavalle? Matkustaminen tuntuu olevan tärkeää (s.64) "Me rahanahneet, itsekkäät hirviöäidit tietysti pilaamme lasten tulevaisuuden käymällä töissä ja tienaamalla rahaa esimerkiksi lapsen harrastuksiin ja perheen lomamatkoihin tai suurempaan asuntoon" .
Minusta kaikki saavat käydä töissä, mutta ihmettelen, miksi pitää olla aina poissa kotoa, ja tienata rahaa lasten harrastuksiin (että lapsi saa olla poissa vanhempien luota) ja lomamatkoihin (jotta ollaan poissa kotoa) ja säästetään (lue: maksetaan suurempaa asuntolainaa) suurempaan asuntoon (jossa ei koskaan ehditä olla), minusta tässä ei ole logiikkaa. Tuntuu olevan juttujen päähenkilöillä ja perheellä ISO HIILIJALANJÄLKI
Jutuissa haukutaan
-syyllistäjä kusipäät
-vaatemyyjät (kotimaiset)
-kusipäiden kanssa ei kannata keskustella kasvokkain, eli suoraan pomon juttusille vaan
Yhteishyvän mukaan (takakannen tieto) tämä on "Hulppeaa havainnointia", eli samastuuko Annan lukija siihen, että ei keskustella asianomaisen (kusipäiden) kanssa kasvokkain vaan kannellaan pomolle (auttaako se muka?). Mikä on kusipään määritelmä? Onko se, joka on eri mieltä? Onko kusipään mielestä myös se toinenkin kusipää? Onko kusipäitä aina parillinen määrä?
Minusta kokoelma sujuvuudestaan huolimatta oli hyvin elitistinen ja paljon tarinoissa oli äveriään äidin ruikutusta, mikä ei varattomalle vanhemmalle tule edes mieleen. Tosin Annan vuosikertakin jotain maksaa, ilmeisesti yli 200 euroa vuodessa, joten luultavasti tälle kohdejoukolle on kirjoiteltu hotellien hienouksista, päiväkotien pikkumurheista, ja uranaisia piinaavista "paineista", jotka köyhille kanssasisarille ovat yhdentekeviä haihatuksia.
Laskeva Neitsyt -kirjaan on koottu nippu yhdentekeviä juttuja matkustelusta ja ylemmän keskiluokan turhaa ruikutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti