Vääristävätkö blogien uutuuskirja-arviot?
Kun saadaan ilmainen arvostelukappale tai tunnetaan tekijä, tohditaanko torpata tekele?
Uskalletaanko kehua kirja, joka on valtavirrasta poikkeava, uusia avaava, ymmärretäänkö sitä?
Kun yksi kärkiblogi kehuu uutuuden, seuraavatko muut perässä?
Laitetaanko kirjasta vain takakansitekstitasoinen juttu? Vai vain takakansiteksti?
Nähdäänkö kirjasta olennainen, vai onko arvio vaan ihastelua ja pölinää?
Jokke, vastaan näin:
VastaaPoistaVääristävät. Valitettavsti.
Usein ei tohdita arvostella rehellisesti, vaan paremmaksi kuin jos olisi lainannut kirjan kirjastosta ja kun ei tuntisi tekijää.
Kärkiblogille löytyy liuta seuraajia. Blogeissa toistuvat paljolti samat fraasit.
Hämmästyttävää kyllä, olen huomannut, että joskus takakansiteksti on kopioitu lähes sellaisenaan. Tulee mieleen, että tentteihin luettaessa on opittu nopea lukutyyli ja pieni fuskaaminen ja se toistuu nyt blogissa, koska tärkeintä on nopeus.
Ihastelu ja pölinä on yleistä.
Osassa blogeista on tätä, osassa ihan muuta. Tein tällaisia huomioita - viattomasti kysellen ;) - ihan blogini alkumetreillä jossain Antiaikalaisen keskustelussa, ja minähän sain sellaisen tyrmäyksen eräältä ansioituneelta bloggaajalta, että tulepas nyt vaan kuule suoraan blogeihin haukkumaan, niihin mitkä ovat huonoja, tai pidä sinä suusi kiinni, kun oma blogisikaan ei ole profiloitunut millään tavalla. Olin kirjoittanut silloin ehkä kymmenen postausta. Se oli oudon tunteellinen purkaus keskellä asiallista keskustelua eikä kovin rohkaiseva minulle. Näinkö eri kieltä me kirjallisuuden harrastajatkin puhumme?
Itse sain vähän aikaa sitten ensimmäisen tarjouksen arvostelukappaleesta. Kieltäydyin kohteliaasti selittäen, että haluan pitää harrastukseni vapaana mistään sidoksista. Muutaman päivän päästä tästä kirjasta oli jo runsaasti blogikirjoituksia.
Kerran tuttu tarjosi ystävänsä omakustannetta. En ottanut, koska siinä olisi tullut mukana velvollisuus kehua, mainostamisen tuntu.
Perhepiirissä on myös kirjailija, jonka töistä en kirjoita sanaakaan, koska se ei olisi korrektia.
Pari kertaa olen ällistynyt jonkin uuden kirjan yhteislumoutumisista niin paljon, että olen kirjoittanut ärhäkän kriittisen postauksen.
Yleensä nämä asiat eivät minua enää niin vaivaa. taaplatkoon kukin tyylillään.
Olen löytänyt hyviä blogeja, joista kaksi on ehdottomasti sinun. Kiitos, Jokke!
Puhumme samaa kieltä.
Vielä sellainen lisäys, että lähipiirin kirjailija ei myöskään itse halua tuuppausta läheisiltä. Hän on kustannustoimittajansa kanssa suorastaan kieltänyt sen.
PoistaMinusta tämä on oikein.
Suurin osa blogeista toimii ja on omaperäisiä, mutta ...
PoistaOlen havahtunut näihin takakansiteksteihin, Rupesin googlaamaan ja yllättävän yleistä on, laittaa koko takakansiteksti tai osa siitä.
Joskus tulee myös olo, onko kirja todella luettu, kun lukee arvioita. Toinen vaihtoehto on että ydintä ei ole ymmärretty.
MInulle on tarjottu aika paljon ilmaisia kirjoja mutta en ole ottanut. Monesti tosiaan nämä kirjat ilmestyvät isona joukkona muihin blogeihin. Arviot ovat sangen myönteisiä....
Marjatta mainitsi tuossa ylempänä toistuvat fraasit ja tämän olen tiedostanut omienkin juttujen vikana. Helposti tulee käytettyä tuttuja adjektiiveja jutusta toiseen, ja muita kuluneita sanontoja. Pyrin niitä poistamaan oikolukiessani, mutta aina ei onnistu. Joskus olen miettinyt pitäisikö koota kaikki omat kompastuskivet tarkoituksella samaan juttuun. Huomaisiko kukaan edes mitään? :)
PoistaAika äkkiä jutut alkaa saada oman muotonsa ja sanastonsa, tässä ja muussakin on itselläkin skarppaamista
PoistaKyllä ja ei: en erottelisi tässä asiassa blogeja kaikesta muusta mediasta tai kirjallisuuskeskustelusta. Tai joissain tapauksissa saattavat olla jopa paremmassa asemassa kuin perinteinen kritiikki.
VastaaPoistaKaikissa arvioissa on vaarana että annetaan ulkokirjallisten vaikutteiden vaikuttaa, ja bloggaajissa on varmaan useampia henkilöitä kirja-alan ulkopuolella kuin lehtikriitikoissa yms.
En tiedä onko kukaan bloggaaja niin riippuvainen arvostelukappaleista että pelkäisi niiden menettämistä (siinä missä lehdet ovat riippuvaisia mainostuloista).
Olennaisen näkeminen ja valtavirrasta poikkeavuuden ymmärtäminen lienevät kaiken taiteesta kirjoittamisen ongelma.
En ole edes varma että on olemassa jotain "kärkiblogeja", tastemakereita (toisin kuin vaikka Hesari tai Parnasso). Ainakaan en keksi mitkä sellaisia ovat. Minun havaintoni blogeista on lähinnä moniäänisyys (joskus toki moni on samaa mieltä, mutta ehkä se johtuu siitä että joku yleisesti koetaan hyväksi tai huonoksi).
Kysymysten pohdinnan jälkeen tuli vahvemmin sellainen olo että perinteiset mediat vääristävät enemmän ja blogit ennemminkin oikaisevat vääristymistä.
Olen itsekin osallistunut keskusteluihin ja ruotinut myös lehtien arvioita. Blogeja olen pitänyt juuri kuten kirjoitata erilaisina ja moniarvioisina ja luottanut ihmisten arvostelukykyyn.
PoistaTässä bloggauksessa en ota itse kantaa, kyselen vaan.
Uuten ilmiönä minulle on nämä kustantoiden laatimat tekstit ja takakansitekstit lähes ainoana arbiona, ja näyttävä kuva.
Minusta tämä ei ole pidemmällä tähtäimellä kenenkään etu ei kirjablogeillekaan.
Hmm, parissa lukemassani blogissa lainataan yleensä säännönmukaisesti takakansitekstejä muttei sentään ainoana sisältönä, saattaa olla että sellaisiakin blogeja on. Voi tosin jäädä kyseisen seuraaminen aika vähiin.
PoistaArvostelukappaleissakin on hyvä muistaa että suurinta osaa niistä pyydetään eli bloggaaja on lähtökohtaisesti myötämielinen teosta kohtaan, ja tarjotuissakin voi valita kuulostaako teos kiinnostavalta vai ei. Eli lähtökohtaisesti harrastajabloggaajilla on valinnanvapaus lukemiinsa kirjoihin josta seuraa luonnostaan positiivisuuspainotus: bloggaaja lukee suurelta osin sellaisia kirjoja joista pitää ja sitten kirjoittaa niistä positiivisesti (joillakin toki tiedän olevan myös toimituksellista linjaa että jos kirja on huono niin siitä saatetaan olla mieluummin kirjoittamatta mitään. Sitä en tiedä onko ketään joka ehdoin tahdoin kehuu huonoa hyväksi, toivon että ei).
Itsehän haluan ajatella että totuus on arvokkainta mitä voin antaa, eli pyristelen mieluummin kohti sitä kuin itsetarkoituksellista kehumista (kirjailija tai hänen PR-osastonsa voi toki olla eri mieltä mutta sellaista elämä on).
Arvostelukirjojen tarjoamisessa saattaa side olla alitajuinen, sillä arvostelukappaleiden tarjoaminen saattaa olla aika mairittelevaa.
PoistaKirjablogien vahvuus on minusta nopeus ja joustavuus, ja oma näkökulma ja se oma totuus.
Hyviä kysymyksiä. Olennaisten asioiden tavoittamisen koen väliin hyvinkin haastavana ja omissa blogijutuissani olen koettanut löytää oman lukukokemuksen ytimen. Onko siitä iloa muille tai välittyykö se edes jutuista, on sitten toinen asia. Omakohtaisuuden tunnun tuominen blogiin on minulle tärkeää ja tuntuu, että siinä riittää kehityssarkaa loputtomiin.
VastaaPoistaA-kappaleet... no jaa, tänäänkin minulta ilmestyi juttu yhdestä. Tuomioksi tuli neljä tähteä, ja mielestäni siinä ei ollut ns a-kpl lisää :). Minulla on ollut aika varovainen kanta a-kipaleisiin, jokusen olen pyytänyt tai ottanut vastaan kun niitä näemmä kirjablogeille annetaan. Koen että haluan ko. kirjat myös lukea ja koska pakolla loppuun lukeminen ei innosta, otan vain suht varmoja tapauksia. Toive edes keskinkertaisesta kirjasta elää. :)
Olennaisia kysymyksiä.
Poista(Kuten olen muualla todennut, uutuuskirjoista bloggaaminen ostamalla ne tulee turhan kalliiksi ja kirjastosssa joutuu jonotussyistä niitä odottelemaan).
Minusta nuo Joken kysymykset ovat todella hyviä. Tulin vielä uudestaan niitä pohtimaan.
VastaaPoistaMinulla tulee joskus kirjoittaessa mieleen englanninkielinen sana, joka kattaa enemmän kuin mikään yksittäinen suomalainen sana. Kielissähän on tämä ilmiö. Suomen kielessäkin on paljon sanoja, joita joutuu selittämään useammalla sanalla eri kieliin käännettäessä eikä sisältö sittenkään ole ihan sama. Tuo nyt esiin tunkeva sana on integrity: rehellisyys, lahjomattomuus, tinkimättömyys, korkea moraali, suoraselkäisyys ja paljon muuta.
On hyvä, että tämä pysyy periaatteena, ettei esim. kehuta turhaan ystävänpalveluna tai anneta ennakkomainonnan sumentaa omia kirkkaita silmiä tai pidetä turhaa kiirettä. Silloin saadaan erilaisia mielipiteitä, joita on kiinnostavaa lukea.
Saanhan minä toivoa, eikö vain? Kirjablogeissahan taso on korkea verrattuna moniin muihin, missä olen käynyt.
Meillä Kymenlaaksossa saa uutuuskirjat todella nopeasti. Kun näen Hesarissa arvion kiinnostavasta kirjasta ja menen kirajston sivuille, joilla kirja on siinä vaiheessa tilauksessa, niin pääsen yleensä ensimmäiseksi varauslistalla. Meillä ei siis ilmeisesti lueta paljon kaunokirjallisuutta. :(
Integrity sisältää näköjään laajan repertuaarin oikeita sanoja. Ei kehumisessakaan ole mitään pahaa, jos se tulee sydämestä ja on rehellistä.
Poista*****
Kun Sofi Oksasen Kyyhkyset katosivat ilmestyi, suunnittelin lukea kaikki ne sata juttua ja blogata niiden perusteella kirjasta. Kirjoitinkin arvion, mutta en julkaissut sitä, koska vaikka olisin sen ilmaissut lopussa, se olisi ollut "huijausta" blogata kirjasta, jota ei ole lukenut.
Tänä keväänä luin ja bloggasin "Kyyhkysistä" ja kirja oli minusta aivan toisenlainen kuin olin kuvitellut näistä alkujutuista. Kirja oli itse asiassa paljon parempi, koska hypetys loppui minusta varsin nopeasti. HYvä kirja, mutta ei Puhdistuksen tasoinen, mutta kotimaiseksi erittäin hyvä.
Kaikki mediat vääristävät, ja ihmiset itse valikoivat ja tulkitsevat omalla tavallaan.
VastaaPoistaMinusta kirjan takakansitekstin lainaamisesta pitäisi aina informoida!
Samaa mieltä.
Poista