Jumalten keinu, tai tuo jumalien keinu
Eino Leinon runottama termi on noussut puheisiin uudestaan. Anni Kytömäen romaanissa Kivitasku Helena kärsii
Jumalten keinusta eli isoista mielialan vaihteluista.
Alkuperäinen Eino Leinon termi tai runo on peräisin vuodelta 1902.
Jumalien keinu, Eino Leino, teoksessa Kangastuksia, 1902
Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan--
siksi kuin järjen valon häneltä ne vievät.
Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,
hän tänään pilvien ääriä kulkee,
ja huomenna makaa
maassa niin syvällä
kuin koski, mi vuorten
kuilussa kuohuu.
Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole.
Syyn, syyttömyyden
hän huiput nähköön--
sitten tulkohon tumma yö.
Tässä runossa toinen säkeistö kertoo olennaisen mielialasta, ja omasta olosta, mutta kolmas säkeistö on lohduton.
Suomen ykkös räppäri Cheek on kirjoittanut minusta vielä mahtavammin, en laita kaikkea biisiä, mutta biisi alkaa
Keinu, Cheek, 2015
Joka keinussa jumalten keinuu
väliä taivaan ja helvetin heiluu
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu
Joka selässään ristinsä kantaa
kohtalon haltuun itsensä antaa
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu
Biisin alussa siis Cheek kertoo minusta samaa kun Leino toisessa
säkeistössä. Tämän jälkeen oleva pitkä säkeistö, jota en tähän laita on
loistava, ja teknisesti vaikea räpätä. Se on voinut herättää ristiriitaisia
tunteista, sillä säkeistö sisältää termin kohdan:
"hän on hiphopjumalan poika
iskuja viskoo kuin salamoita"
.. Biisi jatkuu sitten ....
hän tunsi sen vahvana sisällään
mitä saanut oli lahjana isältään
se samalla ikuisen kirouksen sisältää
tulevaa kuolemaan suruun ja ikävään
tiensä on oleva lukittu, hänen tiensä on oleva tutkittu
siitä on kuhistu, jupistu, mutistu
mut ennen kun saaga on valmis hän ei luhistu
häntä on kivitetty rehtorin nähden
nimitetty lennoksi tähden
hän on nähnyt omien kääntyvän
sillalla katsellu jokien jäätyvän
silti uskoo valon voittavan vielä
vaikka tietää pimeyden koittavan
mukanaan suun soittajan viedä
Erityisen vaikea kohta on räpätä:
"tiensä on oleva lukittu, hänen tiensä on oleva tutkittu
siitä on kuhistu, jupistu, mutistu
mut ennen kun saaga on valmis hän ei luhistu "
Ja kertosäe:
joka keinussa jumalten keinuu
väliä taivaan ja helvetin heiluu
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu kun keinuu
hän, joka selässään ristinsä kantaa
kohtalon haltuun itsensä antaa
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu kun keinuu
sitten biisissä vielä yksi pitkä säkeistö ja vielä kertsit.
Minusta lyyrikkona Cheek yltää korkeammalle tasolle, kuin useimmat nykyrunoilijat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti